Offipalsta.COM - Blogs https://forums.offipalsta.com/blog.php Suomen aktiivisin offroad-foorumi fi Mon, 13 Apr 2026 02:59:11 GMT custo 60 https://forums.offipalsta.com/ModernBlue/misc/rss.jpg Offipalsta.COM - Blogs https://forums.offipalsta.com/blog.php Suzuki Safari IV: fellowship of the Suzukis 2.-6.10.2019 https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1667 Fri, 01 Nov 2019 20:00:00 GMT Syksyistä retkeä sovittiin kalentereihin jo hyvissä ajoin keväällä edellisen jälkeen. Tavoite mielessä oli kaikilla selkeä; seuraava retki on... Syksyistä retkeä sovittiin kalentereihin jo hyvissä ajoin keväällä edellisen jälkeen. Tavoite mielessä oli kaikilla selkeä; seuraava retki on vähintään yhtä mainio kuin aikaisemmatkin, joskin nyt piti saada enemmän autoja mukaan! Eihän neljän auton voimin ajelussa mitään vikaa ole, mutta totuus kuitenkin on, että isommalla porukalla retket sen kuin paranevat.



Osallistujia saatiinkin tälle reissulle hyvin, meillä oli jopa seitsemän sievää Suzukia letkassa :)

Omalle kohdalle sattui kurssia Tampereelle juuri ennen reissua, joten valmistelut piti tehdä jo edellisenä viikonloppuna, auto pakattuna nokka kohti Tamperetta kolmeksi päivää ja 2. päivä sitten neljän aikaan lappu lattiassa kohti Imatraa, johon sovittiin Muumipeikon kanssa tällit. Muut oli jo aamulla menneet yli. Kuulemma ei mitään ihmeempää härdelliä tullissa, eikä tarpeiden hankinnassakaan tainnut muuta ongelmaa olla, kuin että pikkuhousumehua ei ollut peltikaupassa, eikä vitoskaupassa. Make_n kanssa oli sovittu, että hoitaa eväiden hankinnan, kun menee edeltä. Totutusti mitään elintarvikkeita ei tuotu rajan takaa, vaan kaikki hankinnat tehtiin paikallisesti.

Ilta alkoi hiljalleen pimentyä ja Imatra lähestyä. Muumipeikko oli ehkä puolisen tuntia ollut minua ennen perillä, kun kurvasin Nesteen pihaan. Syötiin liekillä grillatun Buukerkingistä, kun lounaasta alkoi olemana jo tovi. LaaLaa soitteli leiristä, että missä ollaan ja antoi ohjeet, missä ovat. Tempokeskus oli leirin sijainti, tämä olisi ollut ihan riittävä tieto, jos olisin tiennyt tuon paikan, mutta onneksi oli tälle reissulle OZI ja karttavermeet jo ajossa ja LaaLaa neuvoi sitten paikan kartalla. Laitoin OZIsta onkimani koordinaatit google mapsiin ja kerta tuo näytti ajattavan perille asti, ajattelin kokeilla miten hyvin tuon kanssa voi kulkea. Suunnistettiin kohti paratiisin rajaa. Rajalla oltiin noin kymmenen pintaan illalla, eikä jonoa pahemmin ollut. Meniköhän meillä kuitenkin kaikkinensa 45min ennen kuin päästiin rajahuoltsikalle tankkaamaan. Muumipeikko ruuvaili vielä La-puhelimeen antennin kiinni, että voitiin pitää yhteys auki matkan aikana. Jyrnytettiin reilu kolme varttia varsin vaihtelevaa tiestöä ja lopulta alettiin pääsemään kuuloetäisyydelle leiristä. Leirissä noin yhden pintaan, alkoi olemaan jo aika hiljaista. Tampereen veitikat oli jo hipsineet telttawebaston lämpöihin ja muutkin nuotiolla tuntui vähän väsyneiltä. Istuttiin siinä oluen verran ja mentiin myös nukkumaan.



Aamun valjettua iloinen retkueemme purkautui teltasta pihalle suorittamaan erinäisiä aamurituaalejaan. Aamupala valmistui monenmoisilla keittolaitteilla ja tietysti nuotion lämmöllä. Teltta menee nippuun vähintään yhtä kepeästi, kuin se nouseekin pystyyn. Tällä kertaa Muumipeikko sai kunnian toimia teltan kuljetuspäällikkönä.



Ajoneuvoon nouse! Aloitimme siirtymisen ensimmäiselle pätkälle. Kyseessä oli viime Suzuki Safarilta tuttu kevyt kurapätkä, joka tällä kertaa ajettiin toiseen suuntaan. Willys66 Jimny eteni todella nätisti nyt kun jakolaatikkoon oli saanut välityksiä. Pätkä oli herkkua ajella, mitä nyt vähän vettä vihmoi. Pysähdyttiin rantaan katsastamaan mahdollista leiripaikkaa, kyllä tässäkin voisi yöpyä. Lämpimämmällä kelillä melko varmasti kyllä paikalliset ovat tunkemassa tähän.

Vähän kantaa alustasta


Ready to launch


Olispa lukot


Rantapaikka




Siirryttiin hieman eteenpäin, LaaLaa halusi käydä katsomassa, paljonko vettä joessa moottorikelkkasillan luona, jos siitä haluaa yli. Vesi todella matalalla, eikä ylitys tuottanut tällä kertaa ongelmaa. Tosin letkan suunta ei ollut joesta yli, joten takaisinpäin ja kohti Inkilää.

Vesi matalalla



Kylä kiertäen ja seuraavaksi vuorossa oli radanvarsipätkä. Tätä oli aikaisempana viikonloppuna yksi porukka käynyt koittamassa vähän huonolla menestyksellä, oli ilmeisesti liian harvassa autossa ollut toimiva vinssi, että olisivat ajaneet loppuun. Tosin LaaLaa oli vähän kummissaan, kun olivat kuitenkin jo pitkälti yli puolivälin tulleet.

Pidettiin pätkän alussa lounastauko, alkoi kuitenkin aamupalasta olemaan jo sen verta aikaa, että mahan pohjassa kurni.
Lounasta


Ja maisemia



Fiilisteltiin maisemia ja kelikin oli ihan jees, ei tullut vettä eikä muitakaan taivaankappaleita niskaan. Meillä letka eteni varmasti, eikä pahempia haasteita tuntunut olevan. Stech oli ajoittain pulassa vakiovälitteisellä Grandilla, kun ei ollut lukkoja ja pyöräkokokin oli vain 29”. Vinssailua ja ramppia lähinnä. Suohiippailuakin oli matkan varrella, nam!

Ajettiin hienon sillan yli


Suohiippailua


Menee se ilman lukkojakin


Melko lailla pätkän loppupuolella on radanvartijan torppa, käytiin ihmettelemässä sitä ja LaaLaa kertoi tarinoita ajalta, jolloin torppa oli asutettu ja vanha papparainen oli tervehtimässä ohikulkevia matkalaisia. Nyt näky oli varsin toisenlainen, tupa oli vielä jotenkin pystyssä, mutta muut pihan rakennukset olivat eriasteisesti jo romahtaneet. Arvaus on, että tupakin on nurin vuodessa-parissa. Aikamme ihmeteltiin ja palattiin päivän aiheeseen.


Torppa


Uteliaat tutkijat









Torpan jälkeen oli vähän kinkkisempää kurakkoa edessä. Vinssi laulaa ja karavaani kulkee.




Pahimpia kurakoita lähdettiin kiertämään, siihenkin matkalle osui yksi haastavampi ojan ylitys.



Reitti laskeutui montun pohjalle, jossa oja ja isoja kiviä. Tässä askarreltiin hetki, että kaikki saatiin ehjänä ylös.






Päästiin lopulta radanvarsipätkältä tien varteen ja oli aika aloittaa majapaikan etsintä. LaaLaa:lla oli ajatus, että lähdetään Ojajärveltä pohjoiseen ja sieltä löytäisimme itsemme makealta leiripaikalta. Alkoi sataa lunta ja aikamme ajeltiin semmoista vähän metsittynyttä tietä, kuunes LaaLaa huutelee, ettei tästä ainakaa tällä valaistuksella mennä läpi. Käännyttiin takaisin ja suunnistettiin reitille kohti hautausmaata. Siinä tien varressa on kaikenlaista hiekkakuoppaa, johon oli ajatus, että voisi teltan pystyttää. Lopulta tehtiin vain tien varteen semmoiseen kohtaan, missä näytti olevan kelvollista polttopuuta ja asetuttiin siihen. Vedettiin pressu katokseksi nuotion eteen ja tehtiin siinä sapuskat ja istuskeltiin iltaa jonkin aikaa. Ei kyllä tällä säällä huvittanut liian pitkään olla valveilla ja aika lailla kaikki vetäytyi telttaan horrostamaan.

Metsätiellä ympäri


Matkalla leiriin


Katoksen alla tarkenee


Oli meillä pienet kynsitulet


Lumentulo ei hellittänyt, vaan satoi melko lailla koko loppuillan ja yön. Aamulla oli maa vielä vähän enempi valkoinen ja tuli jotain lumen ja veden sekaista vieläkin. Aamupala valmistui Make_n Samurain takaovikeittiössä kätevästi kun veti vielä pressun sateensuojaksi oven yli.

Syyssafari muuttui hetkellisesti lumisafariksi


Aamupala valmistuu autokatoksessa



Leiri kasaan ja letka liikkeelle. Nyt jos pikakahvi ei ollut saanut miestä hereille, niin varma herätys oli tiedossa. Tultiin nimittäin rautasillalle :O Laalaa, Make_ , Willys66, Kekkeruusi, kaikki meni suht kivuttomasti yli. Samurai -akselisilla loppupää oli jo vähän piukka, kun toisen puolen renkaat nousivat sillan rungon sisäreunan päälle. Itsellä alkoi vatsaa vääntää jo, kun LaaLaa meni yli, ei helpottanut myöskään kun ajatin Make_n yli. SJ413:ssa on kuitenkin vielä 10cm vähemmän leveyttä akselissa kuin Samuraissa. Ajatus pyöri mielessä Miten helvetissä minä tuosta pääsen yli! Ei siinä muu auttanut kuin lähteä varovasti koittamaan, oltiin kuitenkin Muumipeikon kanssa ainoat toisella puolella ja muut oli jo yli. Kieli keskellä suuta ajatettuna yli, kyllä siitä selvittiin, vaikka tiukkaa teki. Muumipeikko perässä, eikä siinäkään ollut montaa senttiä varaa…

Liikkeellä


Saapuminen rautasillalle


Tiukka ylitys





Kaikki toisella puolella



No ilmeenjoen ylityksestä suunnattiin joen suuntaisesti luoteeseen pienelle mutapätkälle. Jonkinlaisen leirintäalueen ohi siinä matkan varrella mentiin.

Leirintäalue?


Kurapätkää



Mukava eteneminen pysähtyi kuitenkin siihen, kun Stechillä napsahti Grandissa kovin yllättäen vetonivel. Ihmetystä aiheutti, kun etupää ei yhtäkkiä enää vetänytkään.

Tähän ei päässyt edes kunnolla yrittämään, kun napsahti


Ei muuta kuin varppi kiinni WRC-Suzukin perään ja eteenpäin!

Vähän oli vielä lällyä edessä




Tukkisilta vielä yli ja kovemmalle tiepohjalle



Tällä reissulla oli tarkoituksena ajella muutenkin Käkisalmelle ja aistimaan Laatokan tuulia, joten yhden pahemmin rampauduttua, otimme suunnaksi Käkkärin. Uutta tietä on tehty hurjasti ja mukavahan sellaisella tiellä olisi päästellä, jos ei sattuisi olemaan Suzuki safarilla :D

Uutta mustaa


Käkkäriin kun päästiin, kävimme muutaman varaosaputkan ovella osoittelemassa Vitaran murrosta, mutta saatiin vastaukseksi vain käsien levittelyä. Yhden pihassa oli isäntäkin kovin tuiskeessa ja vihastuneesti heilutteli käsillään meitä pois, että käännyttiin ympäri jo ennen kuin päästiin varsinaisesti kyselemään mitään.

Punainen ja sen venäläinen serkku



LaaLaa otti vastaan seuraavan vastoinkäymisten iskun, sillä WRC-Suzukissa puhaltimen moottori vihelteli viimeiset laulunsa, kun päästiin huoltsikalle tankkaamaan. Aikamme hiljentynyttä puhallinta ihmeteltiin, kun LaaLaa päätti yrittää kenttäkorjausta.

Ihmettelyä


не работает



Kylätiellä oli tietöistä, muista remonteista ja yhdestä kolarista johtuen melkoiselta vaikuttava ruuhkanpoikanen varaosakauppojen suuntaan, joten LaaLaa lähti metsästämään osia siihen suuntaan ja me muut vastaavasti hakeuduimme kohti rantaa. Ajatuksena oli ajella Laatokan rannanvierusta jonkin matkaa ja tehdä ruokaa.

No melko lailla heti, kun ranta näkyi, alkoi lälläristä kuulua naukumista, että pitäisi saada ruokaa, joten pysähdyimme laittamaan ruokaa ja ihastelemaan merellistä järvimaisemaa.

Rantaparkki


Make_ ihmetteli, kun Samurai woblaa ihan tolkuttomasti. Otettiin pikainen tsekkaus ensimmäisen epäillyn eli pyöränlaakerin osalta. Kuskin puolella oli, no vähän löysällä :D

Juu, on se löysällä


Onneksi sopivalla työkalulla on helppo kiristää


LaaLaakin löysi tiensä leiriin ja ruokailun jälkeen alkoi lämppärin puhaltimen korjausoperaatio. Varaosaputkasta oli löytynyt julmetun kokoiset hiilet, joista alkoi Suzukin puhaltimeen sopivien hiilten työstö.

Akkurälläkän ja viilan avulla muotoilu eteni hitaasti, mutta varmasti.



Teknik



Harasoo, mutta yhä не работает, ilmeisesti puhaltimen kytkyttimessä jotain häikkää. Onneksi laatikon pohjalta löysin tupakkisytytinplugin ja johtoa, niin saatiin karvapersekytkennällä täysteho puhaltamaan. Tai ihannetilanteessa näin. Sen verta väsynyt moottori ja gulag-teknik asentajan manuaalikoneistamat hiilet eivät tainneet olla ihan toleranssissa, joten tyytyminen oli rauhallisempaan hönkimiseen. Pääasia kuitenkin, että LaaLaa sai lämpöä kabiiniin sen verran, että syksyisessä kelissä ikkunat pysyvät auki.

Päivä oli jälleen kääntynyt iltaan. Pimeyden laskeuduttua, totesimme leiripaikan akuutin tarpeen. Tiedossa oli, että Ukkonen oli tulossa viikonloppusafaroimaan ГАЗ 69 ajokillaan, kostoksi siitä, ettei päässyt meidän matkaamme apparoimaan. Oli tilattu tähän kuormaan puhaltimen moottoria ja Vitaran vetareita. LaaLaa jos sopii, että palataan tempokeskukseen yöksi, niin ollaan lähempänä varaosia sitten aamulla. Tälle ei vastalauseita, joten karavaani otti suunnaksi ensimmäisen yön hyväksi todetun leiripaikan. Vaikka kestopäällystettä on paikoin jostain jopa tien pintaan löydetty, ei tie Räisälän ja Sairalan läpi ei ole läheskään yhtä sileässä kuosissa, kuin Kulikovo-Kuzenetsnoje-käkisalmi väylä. Keskukseen, kun päästiin, laitettiin teltta pystyyn ja etsittiin vähän risuja nuotioon, että saatiin ruokaa laitettua.

Leiriin ja lämpöä kansalle!



Safarikenkiäkin naurattaa



Aamun valjettua havaitsimme, että leiriin oli tunkeuduttu!



LaaLaan puhaltimen vaihto meni kivuttomasti, mutta aamupäivän askartelutuokio oli sitten Grandin parissa. Nivelen irrottaminen navasta meinasi kenttäolosuhteissa aiheuttaa päänvaivaa

Varaosa


Risan nivelen pipari pois



Seuraava taistelukohtaus johti lopulta luovutusvoittoon.


Vaikka kuinka äijät kävi vuorollaan hakkaamassa rasvattua akselia putkeen, ei aikaiseksi saatu muuta kuin vaseliiniroiskeita.

No, homma alkoi näyttää siltä, ettei varaosa-akselin nivel halunnut erkaantua alkuperäisestä isännästään, joten annettiin periksi remontin osalta. Grandi parkkeerattiin päivän safaroinnin ajaksi leiripaikan läheisyyteen pusikkoon, suojaan katseilta ja suuntasimme pätkälle.

Lähdettiin Tempolta Pieksäjärven ja Saarijärven kierrolle, eli ihan nurkissa pyörimistä tälle päivälle.

Metsäretki


Oli siellä ojiakin


LaaLaa lueskeli elämän totuuksia lälläriin samalla, kun edettiin. Jossain vaiheessa tuli nälkä ja pysähdyttiin lounastauolle.



Pieni vesiesteen ylitys



Metsässä aikamme samoiltiin ja tultiin tielle, jolta otettiin suunta edellisen Suzuki safarin viimeiselle pätkälle. Tällä kertaa toiseen suuntaan ajaen. Kuiva kesä oli tehnyt tehtävänsä ja pätkä olikin varsin ajettavassa kunnossa. Joskin Willys66 joutui kiroilemaan ja vinssaamaan, kun Jimnyssä tuppasi akselit raapimaan reitillä keskipolannetta.


LaaLaaa alkoi keulimaan


Lopulta kuitenkin kaikki selvittiin kunnialla ja leiriin matkalla leiriin otettiin Stechin Grandi piilosta myös. Muut meni jo edeltä leiriin, sillä välin käytiin etsimässä vähän sytykkeitä nuotioon LaaLaan ja JaSan kanssa. Siinä ruokailun ja illanvieton lomassa alkoi ainakin allekirjoittaneelle kirkastumaan mielessä yö safari!

Onneksi muut olivat viimeisen illan kunniaksi suostuvaisia moiseen spektaakkeliin osallistumaan ja arvottiin kuskit ja apukuskit. Willys66 jäi leiriin vahtiin, kun meillä oli jo teltta pystyssä ja WRC Suzuki syötti sähköä telttawebastolle. Yösafarin reitti oli luokkaa sinne-sun-tänne, kun oikein selvää pätkää ei ollut tiedossa, mitä olisi hyvä lähteä ajamaan. Aikamme kuitenkin seikkailimme ja palasimme voitokkaina leiriin.

Aamulla tämän reissun viimeiset aamutoimet ja leirin kasaus.

Ryhmäpotretti



Tähän loppuun voi taas todeta saman, mitä aikaisemminkin; Suzuki Safarilla on ihan mahdottoman hyvä tunnelma! Kevät 2020 tuonee hiirenkorvat ja seuraavan Suzuki Safarin!



Reissusta muodostui varsin kokonaisvaltainen kuvavirta, jota katselemaan pääset TÄSTÄ


Videoita pääset katsomaan TÄSTÄ ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1667 Suzuki safari Vol. 3: Eeppinen seikkailu https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1666 Mon, 27 May 2019 19:55:19 GMT Nämä Suzuki-safarit alkaa saamaan jo eeppisiä mittasuhteita, kun huomioi reissujen kelit, reitistön ja porukassa vallitsevan tunnelman pätkällä ja... Nämä Suzuki-safarit alkaa saamaan jo eeppisiä mittasuhteita, kun huomioi reissujen kelit, reitistön ja porukassa vallitsevan tunnelman pätkällä ja leirissä.
Tämä seuraava on retkikertomus Suzuki Safari Vol 3 ja se sisältää huikeita maisemia sekä tunnelmakuvia pätkiltä ja leiristä.

Vol 3 sai alkusysäyksensä jo Vol 2 aikana, sillä nämä reissut koukuttavat pahemmin kuin kipulääkkeet USAn terveydenhuollossa. Paratiisi kutsui kulkijoita jo ennen kun edellisiä hyvästejä oli ehditty heittää! PäHäMa kun on omiin kalentereihinsa piirrellyt arkipyhien ympärille seikkailumatkat, eikä LaaLaa halunnut jättäytyä yhdeltäkään kevään matkalta pois, valikoitui päivämääräksi lopulta ihan tavallinen toukokuinen pitkä viikonloppum johon piti pyytää kaksi päivää vapaata :)
Tälle retkelle piti saada myös rekvisiittaa mukaan ja koko kevät ideoitiin villisti erilaisia logoja ja painatuksia tarroihin ja paitoihin. Lisäksi JaSa puuhasi projektia erittäin salainen, josta allekirjoittanutkin sai puolivahingossa vihiä ennen retkeä. Lopulta päädyttin yksinkertaiseen ja upeaan t-paita disainiin, jonka LaaLaa oli visioinut ja jolle lopulta löytyi tekijäkin.



Varsinainen reissukertomus alkaakin sitten tästä:

Puhetta ja pohdinta eri vaihtoehtoisa siirtymisestä rajalle ja sen yli palloteltiin jonkin verran, mutta päädyttiin sitten siihen että startataan torstaina aamusta hyvissä ajoin, että oltaisiin rajalla järkevään aikaan. LaaLaa ja JaSa aloittivat siirtymisen kohti Imatraa kuuden maissa ja samoihin aikoihin hain Make_:n kyytiin ja lähdettiin painamaan kohti itää. Willys66 teki pelimiesliikkeen ja majoittui Imatralle jo keskiviikkona ja näin välttyi epämieluisalta hetäämiseltä. (viideltä ylös on vähän liian aikaisin tällaisen vähän yhdeksän jälkeen konttorille valuvan tuotekehitysameeban mielestä) Siirtyminen on aika tylsä ja puuduttava, mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut ainakaan omalla kohdalla.
Imatran päässä LaaLaa oli ehtinyt purkaa jo WRC Suzukin trailerilta, kun tultiin kohtaamispaikalle. Paljastui, että Ukkonen oli taas hankaluuksissa töiden suhteen, eikä ollut onnistunut tekemään toivomaansa katoamistemppua, joten tulevat Askon kanssa perästä jahka pakolliset velvoitteet tulevat täytetyksi. Pihassa LaaLaa jakeli tarrat ja lasketeltiin rengaspaineet jo valmiiksi maastoyhteensopiviksi, ettei heti paratiisin puolella tarvtse nousta autosta suhistelemaan, kun tie käy sietämättömäksi. LaaLaa oli ottanut SWR-mittarin mukaan ja sillä Willys 66 Jimnystä säädeltiin LA-puhelimen viritystä antennin paikkaa vaihtamalla katolla.



Liikekannallepano alkoi lähestyä ja ryhmänjohtaja huusi ajoneuvoon nouse! Oltiin jo melkein tullin puolella kun käännyttiin vielä hakemaan lähipaikasta vieraan vallan valuuttaa vielä Willys 66:lle. Täti oli just hipsinyt tauolle ja saatiin huilia vartin verran pihassa, ennen kuin vaihtotoimenpiteisiin päästiin paneutumaan uudelleen. Odotellessa napsittiin läsnäolleista vähän ryhmäpotrettia.



Rajalla ei ollut yhtään jonoa. Ajettiin sisään ja mentiin luukulta toiselle. Autokopissa tosin oli vähän viiveen aiheuttajaa, kun ensin Willys66 autolapussa oli jotain hämyä ja kuponki piti täyttää uudelleen. Sitten hollantilainen pariskunta oli ilmeisesti jo enne meidän saapumista ollut kopissa täyttelemässä lappua ja heidän kanssaan elämäänsä tuskastuneen näköinen virkailija innostuikin rupattelemaan myös muista ihesita hetken aikaa. Omat laput sai leiman paperiin kunhan muisti raapaista rekkarinumeron migreenikortin selkäpuolelle. Uutta tällä kertaa oli, että autosta kysyttiin kilometrilukema. Kopista pihalle ja Make_ olikin odotellesa mallikkaasti repäissyt tavarat autosta tonttiin ja päästiin ihmettelemään auton varusteita. Pienen hidasteen aiheutti se, että yksi ehti jo katsomaan ja kuittaamaan että ok, mutta perästä tulikin toinen, joka halusi vielä nähdä retkeilyvarusteet ja tätä varten piti melkein kaikki kaivella autosta pihalle. No tullista päästiin ja mentiin tankille. Mukavan miehen kauppa oli kiinni. Käytiin Sorvalin valinnasta hakemassa kurkun kostuketta. Vitoskaupasta tuttuun tyyliin otettiin Make_:n kanssa koko retken eväät, rajan yli tuli vain tyhjä kylmalaukku tälläkin kertaa :D Ruokalistalla makaronisörsseliä ja aamupalaksi munia ja jotain juustoa muistuttavaa levitettä, vähän jukurttia ja kaikenlaista hyvää.



Saatiin tavarat ahdettua kaikkinensa autoihin ja lähdettiin seikkailemaan. Asvaltti vaihtui vitoskaupalta melko nopeasti hiekkatieksi ja suuntasimme ensimmäiselle siirtymälle. Matkan varrelle osuikin kaikenlaista kiinnostavaa.

Renkaat kävi lumella, talvioffia!!! :D



Mahdollinen majapaikka Lietlahdessa



Yhteystiedot



Kosken ylitys perivenäläistä siltaa pitkin.



Vähän laho silta kesti hyvin kolmen Suzukin ylityksen



Entinen huopatehdas



Ei paljoa jäljellä



Joenylitys ja mehustelua



Kiva mennä tuommoista betonilaattaa pitkin



Eka vinssailupaikka Willys66 Jimnyssä ei ihan välitykset piisannut kiipeämiseen ja alustastakin jäi kantamaan jostain kohtaa, joten otettiin varman päälle vinssillä



Tultiin entisen pellon reunaan ja ajeltiin jonkin matkaa, edessä oli märkää, ihan ei ollut selvillä, kuinka syvää olisi



Lähdin ajamaan ojan vierä eteenpäin ja kotvan kuluttua oja loppui, huutelin muille ja Willys66 tuli perään



Päästiin toiselle puolelle ylityspaikan kohdalle, niin LaaLaa päätti lähteä kokeilemaan pohjan kovuusastetta. Oli kovaa ja eleettömästi yli.



Majavapadon kohdalla tiedusteltiin, kanataisiko pato, kun ei houkuttanut mennä takaisin valtaojan toiselle puolelle. Tarkoituksena oli hakea reittiä ojan tällä puolen



LaaLaa lähti tiedustelemaan toiselle puolelle kuitenkin ja hetken päästä kuuteli, että perään vain, täältä pääsee yli uudelleen



Jännittävän syvä ja betonipohjainen oja



Seikkailtiin sellaisessa risukossa, että kesäaikaan olisi aika epätoivoista yrittää hahmottaa, missä ura kulkee



Otettiin pieni tauko ja koitettiin ottaa yhteyttä Ukkoseen ja Askoon. Olivat jo tien päällä tulleet hyvän matkaa kohti rajaa.



Alkoi kello olemaan sen verran paljon, että otettiin pieni evästelytauko. Käytiin ihmettelemässä tukkisiltaa, jonka yli oltiin menossa. Tästä ajettiin muistaakseni edellisellä Suzukisafarilla yli toiseen suuntaan matkalla viimeiseen leiriin.

Majavalla jäänyt padon rakentelu vähän kesken



LaaLaa haki ajolinjaa vasemmalta ja perä kävi yllättävän syvässä poterossa



Willys66 kokeili oikealta, ajolinjan hakeminen oli vähän haastavaa, kun vauhtia olisi pitänyt olla enemmän. Otettiin varmuudeksi vinssillä, ettei tarvinnut pompun kautta kolistella kiville
Samoihin aikoihin Asko ja Ukkonen olivat kuvavirran perusteella saapuneet rajalle.
Paratiisissa löydettiin upea tilaraunio, tässä on ollut puitteet kohdallaan!





Siirryttiin eteenpäin ja niityn reuna vähän pehmeni ennen ojan ylitystä. LaaLaa antoi pienen näytösluontoisen vinssausesityksen.



Willys66 Jimnyä varten pedattiin vähän riukua ojan pohjalle, kun vastapenkka oli ikävän terävä. Petaaminen onnistui ja ajamalla yli.



Ajeltiin vähänmatkaa eteenpäin ja tultiin upean maiseman äärelle









Fiilisteltiin hetken aikaa ja siirryttiin vähän eteenpäin hienon niemen kärjelle



Päätettiin perustaa leiri tähän
LaaLaa ja JaSa lähti hakemaan nuotiopuuta ja me muut pystyteltiin telttaa.



Melko pian sen jälkeen, kun teltta oli pystyssä, kuului jostain kaukaa pörinää ja ajateltiin Ukkosen ja Askon saapuvan. Ilmeet olivat meillä varmaan näkemisen arvoiset, kun pari paikallista huristeli 4Runnerilla paikalle. Kovin tuttavallisia olivat ja hirmuinen käsillä viuhtominen ja pölinä alkoi, kun tajusivat, ettei me puhuta sanaakaan venäjää. No viittomakieltä sen verran ymmärrettiin, että olivat kalaan tulossa. Koitettiin siinä osoittaa, että menisivät viereiselle niemenkärjelle, mutta eivät siitä innostuneet. Päädyttiin sitten kompromissiratkaisuun, että kaverit laittavat telttansa vähän sivuun ja koitetaan yksi ilta ja yö tulla toimeen.
Maisema enemmän kuin kohdallaan



Nautiskeltiin illasta nuotiotulen äärellä ja rupateltiin mukavia. LaaLaa kaivoi kasseistaan JaSan järjestämän yllätyksen. Kyseessä on erittäin hienot Suzuki Safari – mukit. Koska kyseessä ei ollut kuksa, eikä meillä ei ollut konjakkia, aateloimme mukit parhaalla satavissa olevalla aineella, eli edullisella venäläisellä vodkalla. Mukit on ruostumattomasta teräksestä valmistettu ja kokeeksi kuumensin omaani sen verran, että mukiin tuli kiva sinisen ja oljenkultaisen sävy. Toki kävi vähän liiankin kuumana hiilloksessa ja mukiin tarttui muitakin värejä.



Otettiin vitoskaupasta Make_n kanssa kunnon pönttö saslikkia, leiripaikalta löytyi ”grilliritilä”



Venäläiset kalamiehet nosti järvestä saalista kaikin mahdollisin keinoin. Aika metkaa oli myös, kun atraimella tökkivät rapuja rantakivikosta.



Aamulla paisteltiin aamupalat nuotiossa ja pantiin leiri kasaan. Annettiin lopun polttamattomat puut kalamiehille ja vilkuteltiin kalaonnea lähtiessä. Eka pätkä oli jotain vanhaa hakkuualuetta.



Päästiin aika pitkälle, mutta lupaavalta vaikuttanut ura yllättäen päättyikin, otettiin 180 ja palattiin jonkin matkaa takaisin ja noustiin rinteen harjalle.



Pöllimiesten leiriin jäänyt vähän ryönää



LaaLaa:lla WRC hyytyi selittämättömästä syystä yllättäen ja ihmeteltiin vikaa. Diagnostiikan jälkeen syylliseksi paljastui huono bensapumpun rele, homma alkoi rokkaamaan releen vaihdolla



Ajettiin Ylikuuniin kaupalle ja täydennettiin eväitä paikallisesta kaupasta. Inkilän jälkeen kohti uutta pätkää.



Lammen vieressä oli vähän pehmyttä ja syvää, LaaLaa kokeilee, toimiiko vinssi vielä



Willys66 tulee perässä



Allekirjoittanut nostaa penkan kautta



Ukkonen askartelee ruttusuzukilla



Seuraava märkäpaikka menee LaaLaalla ajamalla



Willys66 Jimny tulee vinssillä, ei jaksa oikein mennä



Allekirjoittaneella ajolinja lipsahtaa vähäsen



Takakulma uppoaa johonkin poteroon ja vinssaillessa häviää kompurasta sähköt –> lukot menee paineettomaksi samalla



Auton suoristuessa takakulmaan hytin puolelle noussut vesi pyyhkäisee tsunamin lailla jaloille ja kengäthän siinä hörppää samalla. Saan auton tasamaalle ja tökin jalkatilasta tyhjennysproput auki. LaaLaa ja Willys66 lainaa vähän työkaluja, että saa kompuran takakulmasta ja subbarin kuskin penkin alta irti.
Kompura on aika lohduton, se lotisee ja itse meinasin, että ajellaan loppureissu ilman lukkoja. Ukkonen ja LaaLaa innostui kuitenkin tekemään kausihuollon kompuralle. Avaamisen ja puhdistamisen jälkeen kompura toimikin kuin ennen, vähän ehkä kuravettä hörpänneet laakerit rohisi. Samalla availin subbarin vain todetakseni sen olevan sisältä kuiva. Liittimet ja potikat oli saanut kosteutta ja niitä puhaltelin kuivaksi WRC suzukin paineilmalla.





Piti mennä tutkimaan, pääsisikö taksimiesten leiriä kiertämään, mutta olisi ollut vähän turhan paljon puuhaamista jäljellä olevassa valossa, että silta olisi saatu syvän ja suht leveän ojan yli tehtyä.
Ajeltiin lammen rantaan leiriin ja pantiin teltta pystyyn.
Sukkien ja kenkien kuivattelua



Illallisen valmistelua



LaaLaa lähti tutkimaan lammen viertä eteenpäin, kun oli kiinnostavan oloista uraa siinä. Mietittiin, olisiko ollut jonkun Ladogan tai muun tapahtuman jälkiä. Tässä leirissä oli paikallisille samanlaista vetovoimaa kuin edellisessäkin, sillä pimeän laskeuduttua paikalle paukkasi kaksikko Ford Exploderilla ja agendalla oli suomukylkien narraaminen. Näidenkään kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, alkoivat pystyttää telttaa muina miehinä.

Evästä naamariin.



Aamulla ehdittiin tekemään aamutoimet kuivana. Oli päivälle lupailtu sadetta ja teltta saatiinkin pakettiin juuri oikealla hetkellä ennen tihkumisen alkua. Kalamiehet oli hävinneet järvelle jo aikaisin.

Sipulimunakas nuotiolla maistuu ihan eri hyvältä





LaaLaa oli ostanut vain tätä retkeä varten akkukäyttöisen kaivertimen, jolla halukkaat saivat leimata omansa. Suzuki Safari mukit sai nimensä ja retkikunta liikahti eteenpäin.





Ajeltiin ensin Jantulan ja Sairalan läpi siirtymää seuraavalle pätkälle, joka taisi olla ensimmäisen Suzuki safarin viimeisiä, tällä kertaa vain toiseen suuntaan



Tästä piti mennä yli, mutta vesi oli majavan padon takia niin korkealla, ettei ollut mitään toivoa.





Otettiin vähän takaisinpäin ja käytiin tiedustelemassa lyhintä reittiä takaisin reittiviivalle. Melko jyrkkä mäki ylös ja tie jo näkyi.

LaaLaa meni edellä



Willys66 Jimnyssä ei tähän nousuun oikein riittänyt rahkeet. Mäen juurella oli ikävästi kivi tai kanto estämässä vauhdin ottamisen, eikä Jimppa jaksanut vääntää jyrkkää mäkeä ylös sammumatta tuon tuosta. Otettiin vinssillä ylös. Vinssatessa kytkin ei oikein tykännyt vinssaamisen avustamisesta ja päästikin savut



LaaLaa heitti WRC:n ympäri ja vedeltiin loppumatka kahdella vinssillä



Asko lähti hakemaan toista linjaa, mutta päätyi myös vinssailuun puolessa välissä rinnettä



Tulin viimeisenä ja ajoin rauhallisesti mäen ylös, no problemos!



Otettiin uran vieressä pieni eväs- ja kytkimen jäähdyttelytauko



Tultiin sillalle, jonka toisella puolella oltiin syksyn Suzuki safari Vol 2:lla. Ensimmäiselläkin reissulla tästä oli siis ajeltukin ohi johonkin suuntaan (en tiedä kumpaan, kun en ollut mukana)



Koskessa virtasi vettä sen verran paljon, että tästä ei lähdetty yrittämään yli



Melkoisen miehekkään kokoinen puu oli kaatunut tielle



Kierrettiin pellon kautta



LaaLaa katsoi kartasta, että ollaan melko likellä jotain louhosta ja kurvaili katsastamaan paikkaa. Me muut jatkettiin eteenpäin, tultiin pellolle ja jäätiin odottelemaan WRC:tä takaisin



Puikattiin risukkoon ja vähän väliä joutui sahailemaan oksia tieltä pois



Sahan ketju leikkasi vähän huonosti, ketjun vaihto ja taas toimii





Ajeltiin aika runollista niittymaisemaa eteenpäin ja tulimme moottorikelkkasillalle



Tutkiskelun jälkeen tuli todettua, että kyllä tämä Suzukin kestää ja ajettiin yli




Vähän kuraränniä



Oli vähän penkkaa



Koko päivän oli tihkuttanut, eikä loppua oikein ollut luvassa illalle. Samoin yölle ja sunnuntaille oli luvattu varsin kurjaa keliä. Meillä oli suht kuivat varusteet ja telttaakin saattoi kutsua kuivaksi. Nälkä alkoi myös kurnimaan siihen malliin, että tehtiin pressusta laavu ja tehtiin ruokaa samalla, kun pohdittiin seuraavia peliliikkeitä. Tilanne oli kuitenkin se, että oikein ketään ei huvittanut väkisin alkaa kastelemaan varusteita ja sunnuntai olisi muutenkin lähinnä ollut siirtymistä rajalle ja kotimatkaa. Päädyttiin siihen, että ajellaan ilta pitkäksi ja sitten jossain vaiheessa siirrytään rajalle ja ajetaan yötä vasten kotiin.



LaaLaa:lla oli vielä yksi ässä reitti, joka oli tarkoitus ajella.



Willys66 pohjasi akseleista ja vinssaushommia oli tiedossa



LaaLaa sai välillä olla itse vinssailemassa ja toimia vinssiankkurina



Alkoi olemaan aika tuskaista, joten laitettiin Jimny liinan perään ja WRC toimi vetoapuna



Ruttusuzukilla oli ylivoimaa, kun 35” Boggerit antoi ratkaisevasti enemmän maavaraa akseleiden alle, ettei tarvinnut vinssailla.



Allekirjoittaneella oli myös vinssailtavaa tuon tuosta



Hämärän laskeuduttua homma muuttui mielenkiintoiseksi



Kurarännipätkän lopussa tankkailtiin jerryistä ylimääräiset autoihin, putsailtiin vähän ikkunoita ja lähdettiin siirtymään kohti rajaa. Tankattiin sinisellä asemalla ja siirryttiin rajalle. Jonoa siinä kahden aikaan ei ollut ja ylitys meni erittäin sulavasti. Rajamarketista tuliaiset ja siirryttiin trailereiden luo. LaaLaa ja Asko jäi lastailemaan autoja, me lähdettiin Willys66:n kanssa Imatran ABC:lle täyttelemään renkaita ja tarkoitus oli käydä asemalla kahvilla. Harmi vain, että asema ei ollut 24h, vaan oli mennyt jo puoliltaöin kiinni. Käytiin sitten porukalla naapurissa Nesteellä kahvilla. Willys66 kanssa ajettiin yhtä matkaa pk-seudulle. Kotimatka oli tasaisen puuduttavaa siirtymistä, virkeystila oli ihan kohtuullinen, kunnes päästiin kehätielle. Viimeiset kilometrit oli vähän tuskaisia, mutta turvallisesti kuitenkin päästiin perille.

Täytyy kyllä todeta, että jälleen kerran oli mitä mahtavin retki! Kiitos mukaan lähteneelle porukalle ja erityisesti LaaLaa:lle hyvän reitin laatimisesta:) Kilsoja rajan takana taisi tulla luokkaa 160km.

Ei se aina ole tärkeintä se ajetun matkan pituus, vaan reittien laatu ja ennen kaikkea se seura, missä matkaa taittaa!



Syksyllä olisi suunnitteilla seuraavaa retkeä, mukavaa olisi, jos saataisiin vielä vähän enemmän porukkaa lähtemään mukaan:cool:


Reissusta muodostui varsin kokonaisvaltainen kuvavirta, jota katselemaan pääset TÄSTÄ


Videoita pääset katsomaan TÄSTÄ ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1666 SuzukiSafari Vol 2 20.-23.9.2018 https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1665 Tue, 02 Oct 2018 16:56:37 GMT Ei ensimmäistä ilman toista, tämä tarina sai tosin alkunsa jo ennen ensimmäistäkään Venäjän retkeäni. Image:... Ei ensimmäistä ilman toista, tämä tarina sai tosin alkunsa jo ennen ensimmäistäkään Venäjän retkeäni.



Oli omalle kohdalle sen verran harmillinen takaisku, että ensimmäinen Suzuki safari oli vapun alla. En tupsulakkeilultani päässyt osallistumaan reissulle, mutta päätin lähteä seuraavalle reissulle mukaan, sikäli mikäli sellainen vain järjestyisi.
LaaLaa oli ilmeisen onnistuneen Suzuki safari Vol. 1:n jälkihuumassa päättänyt, että uudestaan olisi päästävä retkelle seurassa, jota yhdistää autossa liian vähäinen tavaran kuljetuskapasiteetti, uskomattoman hyvät jutut sekä rento tostanoin vaan asenne;)

Varsinainen matka saatiin alkuun jo aikaisin torstai aamusta moottorimarssin muodossa. Make_:n kanssa lähdettiin PK seudulta kohti Imatraa, tavoitteena osua noin puolen päivän aikaan Imatran Nesteelle. LaaLaa lähti Lahden suunnalta JaSa:n kanssa sama aikamääre tavoitteena. Ajomatka on kohtalaisen pitkä ja puuduttava, mutta Suzukia parempaa maantiennielijää ei reissulle toivoisi :D

Imatran päähän päästiin, syötiin Nesteellä ja Make_ kävi Tokmannilta hakemassa kotiin unohtuneen otsalampun. Siinä odotellessa samalle viikonlopulle rajan taa suunnannut Mutakuun porukka löysi tiensä myös Nesteelle. Tankkailua ja lähdettiin rahaa vaihtamaan.


Rahanvaihdossa komea rivi

Itsellä oli vielä taskussa riittävästi seteliä edelliseltä reissulta, että jätin vaihtamatta. Rajalla ei ollut ruuhkaa tai oikeastaan juurikaan muita ylittäjiä. Venäläinen byrokratia ja muutenkin tapa toimia on edelleen vähän hämmentävää, mutta pikkuhiljaa sitä alkaa saamaan jutun juonesta kiinni. Paperiasiat olivat muuten ok, mutta autolaput oltiin täytetty väärin. Piti olla kaksi samanlaista sisäänmeno lappua ja meillä oli yksi sisään ja yksi ulos. Flegmaattinen virkailija tiskillä leimasi omat paperini ja pääsin odottelemaan autonpölläyttäjää. Make_ ja LaaLaa kokivat jännittäviä hetkiä, kun virkailija repi molemmilta "väärän paperin" palasiksi ja osoitti uuden lomakkeen täytettäväksi. Oman lomakkeen kelpaaminen saattoi liittyä siihen, että se oli englanninkielinen versio? Autonpölläyttäjät tuli paikalle ja pitihän se jälleen purkaa kontti tyhjäksi ja näyttää tarvikelaatikon pohja. Abikot kannattaa sitten pakata jotenkin paremmin, kuin mulla oli. Muovipussi penkin päällä täynnä erilaisia heliseviä rasioita. Niitä tutkittiin kauan ja jokainen aski avattiin :rolleyes: Noh kaikki kuitenkin sai vihreää valoa ja puolin nousi pystyyn.

Ensimmäinen pit stop oli käydä tankkaamassa. Huonosti optimoitu ainakin omalta osalta, sillä jerry oli jäänyt tyhjentämättä ja Kouvolassa tankattiin viimeksi, joten sain vajaa puolitankillista laitettua. Hyvä asema, kun ainetta sai käymättä tiskillä ensin. Tankin jälkeen tutustuttiin huoltamoa vastapäätä tien toisella puolella Mukavan miehen kauppaan. Olutvalikoima oli tällä kertaa sen verran heikkoa, että otettiin vain limpparia ja savukkeita. On muuten mielenkiintoinen sekatavarakauppa, jossa suosittelen pysähtymään. Seuraavaksi käytiin Svetossa ensin Sorvalin Valinnassa hakemassa nallejuomaa, olutta ja muuta tarpeellista, JaSa etsi kuumeisesti pikkuhousumehua, mutta sitä ei ollut saatavilla.


Apparia sijaistamassa

LaaLaa ja JaSa oli lastanneet eväät kyytiin jo suomen puolella, mutta meillä muilla ei ollut mitään vielä. Siirryttiin siis Viitoskaupalle ruokaostoksille. Oli varsin hyvin varusteltu kauppa, kaikki tarpeellinen ja vähän päälle löytyi. Make_:lla oli apparina vaimoke, eikä eväiden osalta tyydytty tavanomaiseen. Ruokalista suunniteltiin koko viikonlopulle, eikä tarvinnut huolehtia aterioiden yksipuolisuudesta. Vähän toki hymy nousi suunpieliin, kun tultiin kaupasta pihalle kassien kanssa.


Viikonlopun eväistä noin puolet

Lähdettiin siirtymään kohti ensimmäistä potentiaalista reittiä ihan lähikulmille. muutaman kilometrin siirtymän jälkeen oltiin hiekkatiellä pudottamassa rengaspaineita ja suuntaamassa kohti niittyä, jonka toisella laidalla mahdollinen pätkä olisi.


Rengaspaineet alas


Niityllä fiilistelyä


Raunion aarteenmetsästäjät


Lisää fiilistelyä

Vähän fiilistelykuvaa niityllä ja pysähdyttiin tutkimaan vanhaa rauniota. Pätkä lähti nousemaan mäkeen ja LaaLaa paineli edeltä tiedustelemaan. Päästiin ehkä 300m, kun lälläristä kuului, ettei tähän ryteikköön kannata mennä. Moto ura oli täynnä ikäviä kantoja ja risuja, eikä viikonloppua huvittanut aloittaa rengasjumpalla tai muulla vastaavalla harjoituksella. Käännyttiin ympäri ja ajettiin niityltä toista laitaa taikaisin tielle. Kokeilumielessä käytiin vielä katsomassa pätkä toisesta suunnasta, mutta sekin osoittautui tyhjäksi arvaksi. Lähdettiin siirtymään kohti ensimmäisen illan mahdollista leiripaikkaa. LaaLaa oli tiedustellut Google Mapsista jonkun hyvältä vaikuttavan pöllitien, jota lähdettiin tarjoamaan. Reitti ei edennyt toivottuun suuntaan, joten käännyttiin takaisin ja otettiin toinen pisto, jota pitkin ajeltiin, kunnes vastaan tuli tien poikki oleva puu. Make_ otti sahalla pari pätkää pois ja matka jatkuu.


Reitin avausta 79€ moottorisahalla

Saavuttiin kääntöpaikalle, josta lähti pari vaihtoehtoista moto uraa vielä eteenpäin. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että teltta olisi hyvä nostaa pystyyn ja lähettää leiripaikan koordinaatit Ukkoselle. Ukkonen oli ilmoittanut pääsevänsä matkaan vasta työpäivän päätteeksi, mutta jonkin paperisekaannuksen takia kävi ilmi, että apparilla viisumi onkin voimassa vasta perjantaista alkaen, eli tulevat yli vasta puolen yön jälkeen. Teltta nousi ripeästi pystyyn ja leiripaikan vierestä löytyi sopivasti kuivunut konkelo. Siinä ilta eteni Masterchef Russian merkeissä ja mukavia rupatellessa. Suolakurkut ja nallejuoma maistui jälkkäriksi. Tunnit vierivät ja lopulta Ukkonen ja appari löysivät leiriin siinä kolmen maissa.


Metsägourmet: Hampurilaista


Iltanuotio lämmittää


Aamun tunnelmia

Aamun valjetessa aamuvirkut kekkuloi sen verran, että me muutkin heräsimme ja aamupalastelun jälkeen laitettiin teltta kasaan ja valmistauduttiin lähtöön. Ukkosen apparilla oli ajovuorojen arvontakone mukana, vahvasti näytti siltä, että tästä tuli AAP (Apparit Ajaa Päivä). Käytiin katsomassa mahdollista joenylityspaikkaa, josta olisi päässyt pätkälle, jonka Suzuki safari Vol. 1 ajoi wappuna.


Fiilistelyä niityllä, mitäs siellä heinikon takana piileksii

Vesi virtasi melkoisesti eikä nyt muutenkaan oltu sille suunnalle menossa, joten lähdettiin kohti Räisälää, jossa käytiin täydentämässä elintarvikkeita ja nautinta-aineita. Oli edellisenä iltana ainakin oluet päässeet vajoamaan hälytysrajalle. Lähes kaikki kylän kaupat käytiin nuohoamassa, mutta pikkuhousumehua ei löytynyt tästäkään paikasta. Yhdestä kaupasta löytyi herkullisia lihapiirakoita ja otettiin sellaiset.


Outoja autoja nousevan auringon maasta

Kauppojen jälkeen lähdettiin siirtymään kohti seuraavaa pätkää. LaaLaa ihmetteli WRC-Suzukista kuuluvaa kolinaa ja hiekkatiellä hetken ajettuamme, laitettiin stoppi ja hämmästys oli suuri. Porlan Pajan superjakari oli napsahtanut poikki! ремонт да!


Katkipoikki


Kentällä suoritettu vauriotutkimus antaa ymmärtää, että materiaali on väsymällä murtunut ja murtuman alku on ollut olemassa tovin

Pysähdyksestä tuli automaattisesti ruokatauko ja yleistä ihmettelyä. LaaLaa sai jakarin irti ja lähempi tutkiskelu osoitti, että materiaali oli väsymällä murtunut ja ollut tovin jo puoliksi poikki, nyt vain antoi sitten lopullisesti periksi. Ongelmalliseksi nuo etujakarit näyttäisi tekevän se, että jakari on paloista tehty ja hitsattu kasaan ja keskiosa on vieläpä vain toispuoleisesti hitsattu. Jännitykset tulee justiinsa saumakohtaan, joka on jo valmiiksi heikko paikka.


Kuin kaksi marjaa


Asianmukainen hitsausnaamio



Tähän päälle vielä vahvike

Toisella puolella oli samassa kohtaa alkava murtuma.

LaaLaa oli onneksi pakannut kenttähitsin ja muut tarpeelliset varusteet mukaa, jotta korjaus voitiin suorittaa paikalla. Make_ lainasi akkua ja puikolla roiskiminen voitiin aloittaa. Korjauksen tiimellyksessä joku paikallinen pysähtyi molottamaan jotakin ja kaivoi takusta punakantisen kotelon, josta paljastui jonkinlainen ID-kortti. Ei me ymmärretty mitään, joten vähän tuskastuneen näköisenä kaveri siirtyi sivuun, soitti johonkin ja jatkoi matkaansa. Todettiin, ettei jäädä selvittämään, mihin puhelu meni, joten heti kun korjaustoimenpiteet oli saatu valmiiksi, autot kasaan ja matka jatkuu!

Korjailutoimenpiteiden jälkeen Suzuki safari otti suunnaksi kovapohjaisemman reitin. Tiedossa olisi kallioreitti, joka on jo(i)nain vuonna ollut Ladogassakin reittinä. Pätkän alku oli kunnoltaan huononevaa tietä, jossa kurarännit tuntuivat pehmenevän yksi toisensa jälkeen. Ensimmäinen haasteen paikka oli vähän aukeampi paikka, jossa oli useampi pisto ylitykseen. LaaLaa meni melko keskeltä, en nähnyt suoritusta, mutta lälläristä kuului, että oli melko syvä, kannattaa kokeilla jotain toista vaihtoehtoa. Itse tiedusteltuani lähdin oikeaa laitaa, joka vaikutti olevan hyvin heinittynyttä suota. Eteneminen suohiippailumoodilla toimikin hyvin, kunnes joku patti tuntui tarttuvan alustassa sen verran kiinni, että auto ei halunnut liikkua eteen tai taakse


Ei lukottomalla tämän pidemmälle päässyt

Make_ otti linjaksi LaaLaan viittilöimänä vasemman laidan, jossa olikin hyvä pito, mutta puolessa välissä eteen tuli kanto, jota lukottomalla Samurailla ei päässytkään väistämään. Vinssaaminen suoraan ylitse ei tuntunut hyvältä idealta, joten suuntana oli vetää jyrkästi oikealle. Samaan aikaan Ukkonen oli kikkaillut itsensä yli samasta kohtaa, josta LaaLaa tuli ja kuin tilauksesta meillä oli vinssiankkuri. Make_:lla kun on vinssillä noin 15m narua. Vinssailu saatiin onnistuneesti maaliin ja pääsimme eteenpäin.

Kotvan kuluttua tuli ränni, jonka lopussa oli puun juuren edestä kulunut jyräksi reunaksi ja heti sen perään vasemmalla oli kuoppa. Lukot kiinni nousikin nätisti, mutta Make_ oli vähän pulassa. Ristikiikusta ei saatu koria heiluttelemalla, joten kevyt nyppäisy vinssillä pelasti tilanteen.


Ristikiikku

Samaan aikaan LaaLaa huuteli, että olipas jännä nousu... Tilanne selvisikin, kun päästiin jyrkän kalliorinteen juurelle. Oikeastaan ainoa kysymys oli, että mistä kohtaa lähdetään vinssaamaan. WRC-Suzuki oli LaaLaa:n mukaan noussut puoleen väliin, itse tyydyin vinssaamaan jo metriä alempaa. Saman teki Make_.







Ukkonen taidokkaasti lähti nostamaan oikeaa laitaa, mutta GTI:n sinfonialla säestetty eteneminen pysähtyi samaan kohtaan kuin WRC-Suzuki.




LaaLaa jatkaa rinteen kiipeämistä vinssailun jälkeen

Kaikki kuitenkin pääsi ehjänä ylös ja edettiinkin mukavasti kallioista reittiä. Make_ eteni todella ansiokkaasti ilman lukkoja, sillä tuli perässä myös niistä paikoista, joissa ainakin allekirjoittanut avitti menoa pöräyttämällä paineilmakäyttöistä lisäapua.


Make_ käskyttää lukotonta Samuraita

Kallioreitti alkoi olemaan kuljettuna, kun eteen aukesi suo. Suuntana lyhin etäisyys yli, kitukasvuisen näreikön välissä pujotellen. Suohiippailu on kyllä mukavaa ja eteneminen sujui vaivattomasti. LaaLaa upotti WRC-Suzukin ihan toisella laidalla vähän pehmeämpään paikkaan, Make_ ja allekirjoittanut kierrettiin kyseinen paikka ja pääsimme suon yli ilman sen suurempia vinssailuja. Ukkonen oli jo heti alkuun ottanut oman suuntiman ja kierteli keskeltä nevaa, pysähtyi puoleen väliin katselemaan meidän ylitystä ja jatkoi menoa muina miehinä. 12.5 leveä Boggeri kantaa kevyttä Suzukia kivasti suossa.


Ukkonen vetää oman suuntaviivan


Hop Hummani!


Kahdenkeskeistä aikaa keskellä suota

Suon laidalla otettiin ryhmä kokoon ja tehtiin pientä reittisuunnitelmaa. Olisimme voineet jatkaa kallioreittiä vielä eteenpäin, mutta tiedossa oli jälkimmäisen osuuden olevan aika rajua, varsinkin lukottomalle autolle. Mutakuun porukat oli juuri viettäneen koko päivän kyseisellä pätkällä, mikä osaltaan kertoo sen haasteellisuudesta. Päätettiin poistua reitiltä tässä vaiheessa, kun illan leiripaikkaan olisi vielä jonkin verran kuljettavaa.


Suon toisella laidalla ryhmä kokoon

Pienen siirtymän jälkeen saavuttiin niitylle, jolla aiempina vuosina oli ilmeisesti enemmänkin remonttia tehty johonkin Patrolliin. Otettiin selfiet ja jatkettiin matkaa.


Selfiet niityllä


Vinssattava alkupätkä



Illan viimeinen siirtymä olisi vanha reittiviiva, joka päättyy panoniitylle. Alku oli lupaava, kun kaikki joutui vinssaamaan pätkän alun. Tosin sen jälkeen eteneminen oli ihan kovalla pohjalla ja maasto oli helpohkoa. Onnistuin kiilaamaan ison kiven taka-akselin jousenkiinnikkeen alle, eikä auto siitä sitten liikahtanut mihinkään. Pikku tunkkaus ja eteneminen jatkui. Reitti teki aika vinhaa siksakkia ja yön pimeydessä suuntavaiston sai kyllä täydellisesti sekoitettua. Lopulta päädyttiin kuitenkin panoniitylle, josta edettiin kohti leiriä. Edessä olisi vielä viimeinen haaste, sillä yksi oja oli vielä ylitettävänä. Pistoja ylitykselle oli lukuisia, mutta kovin moni ei vaikuttanut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Onneksi sivummalle joku oli rakentanut sillantapaisen, jota pitkin ylityksen pystyi melkein tekemään ilman vinssausta. Kaikki kuitenkin pääsivät vain vinssaamalla yli.

Mutakuun leiri alkoi kuulemaan tässä vaiheessa, kun huudeltiin lälläriin. Koitettiin etsiä sopivaa konkeloa tuliaisiksi, mutta tuloksetta. Saavuttiin rautasillalle, jota ei menty yli, vaan jatkettiin toiseen suuntaan. Mutakuun leiri löytyi. Mutakuun porukallakin oli päivään mahtunut remonttia; MakeO:n Patrollista oli repeytynyt tukivarren puslan pesä, Kolmiakselisen Volvon eteneminen oli pysähtynyt siirtopumpun hyytymiseen. LaaLaa auttoi hätää kärsiviä ja vaihtoi omassa varasosalaatikossa olleen Hucon pumpun lupaukseen saada uuden samanlaisen sitten Suomen puolella. Jerkku oli ilmeisesti tehnyt jotain nesteidenvaihtoa Discoon. Pientä iltapalaa teki mieli ja hyväksi käytimme hiiligrillin mahtavan hiilloksen, joka hehkui Jerkku:n retkipöydällä. Päivällä kaupasta ostetut makkarat oli jopa ihan aitoon suoleen tehtyjä ja muutenkin varsin herkullisia. Iltapalan jälkeen räjäytettiin Puolen joukkueen teltta pystyyn ennätysajassa ja valmisteltiin petipaikat ennen iltanuotiolle siirtymistä. Illanvietto sujui rauhallisissa merkeissä ja yksi toisensa jälkeen vetäytyi iltapuulle.


Aamun tunnelmia suur-leiristä


Puolijoukkueteltta antaa hyvän tilan majoittumiselle

Aamun valjetessa aamuvirkut taas kekkuloivat meidät muut hereille ja päivä alkoi lähtemään käyntiin. Ukkosen telttawebasto laitettiin puhisemaan pieneksi hetkeksi, että yön aikana telttaan tullut kosteus poistuisi ennen teltan pakkaamista. Aamupala toisti samaa hyväksi todettua kaavaa: munasörsseliä ja kaikkea muuta hyvää mitä paikallinen supermarketti valikoimassaan pitää sisällään. Leiri kasaan. Mutakuu jätti omat telttailuvälineet samaan paikakan ja lähtivät jatkamaan kallioreittiä loppuun, saman osuuden toisinpäin, jonka me olimme ajaneet edellisenä päivänä. Meillä oli taas tiedossa joen ylitys rautasillan vierestä ja suuna kohti viiden tonnin ojaa. Olin kuulevinani viiden tunnin oja ja jäin pohtimaan, että minkähän laista urakointia olisi tiedossa. Rautasillan vierestä ilmeenjoen ylitys meni hienosti, vettä ei ollut liikaa.


Ilmeenjoen ylitys


Varomaton ajolinjan valinta ja savimaa pääsi yllättämään

Eteneminen kohti viiden tonnin ojaa oli aika tavallista tiesiirtymää ja itse ojalle päästyämme aloimme etsimään mahdollista ylityskohtaa. Oja ei ollut mitenkään kovapohjainen, eikä lukuisat vanhat ylityskohdat antaneet kovinkaan paljon toivoa helposta ylityksestä. Ukkonen lähti kokeilemaan yhtä kohtaa, mutta otti takaisin, kun Suzukin keula lähti sukeltamaan turhan jyrkästi ojan pohjaa kohti.


Halt, otamme tästä takaisin!

Päädyimme tekemään venäläisen sillan vähän sivummalle ylitystä helpottamaan. Seuraaville niin sanotusti reilut, jos oja menee vähän tukkoon ja nostaa vedet reunoille. Aika sitten näyttää…


LaaLaa koeponnistaa kahdensadan siltaa viidentonnin ojassa


Tarkoituskaan ei ollut tehdä yliajettavaa siltaa, pedata pohjaa sen verran, ettei keula sukella pohjalle

Ojan ylitys sujui sitten lopulta aika kivasti ja päästiin eteenpäin. Jännitystä elämään tarjoili jälleen matkan johtajamme LaaLaa. joka kiepautti WRC-Suzukin kyljelleen moto urassa. Lasse huuteli jotain lälläriin, mutten saanut ihan selvää. Vasta kun työnsin pään pihalle ja kuulin LaaLaan huutavan apua tajusin, mitä oli tapahtunut. Auto ympäri ja WRC-Suzuki vinssasi itsensä ylös. Varmuudeksi tarkistettiin, ettei öljyä ollut päässyt ilman putsariin tai mäntien päälle. Puhdasta oli, ei kuitenkaan ollut täysin kyljellään käynyt. Koneet tulille ja matka jatkuu.


WRC-Suzuki ei tunnu pysyvän pystyssä


Puhdasta oli

Seuraavan taidonnäytteen tarjoili allekirjoittanut, kun onnistuin kurarännissä kiilaamaan miehen mittaisen pöllin auton alle. Varovasti huutelin apuja ja hetken verran muut siinä rynkytteli autoa ja repi pölliä, ennen kuin se saatiin pois.


Rupesi tuntumaan jännältä


Ihan pikkuinen risu siellä vain

Tien tasaannuttua, otettiin jälleen pieni tuumaustauko seuraavan reitin suunnasta. LaaLaa ja Ukkonen palaveerasi kartan äärellä ja lopputulema oli lähteä tarjoamaan Pitkäjärven ylitystä ja sen toisella puolella pyrkimyksenä oli puhkaista reitti jonkin edellisen PäHäMa:n reissun kakkosleirin karttapisteeseen.

Siirtyminen järven rantaan sujui hyvin ja ylityspaikkakaan ei kauempaa katsottuna kovin pahalta näyttänyt, meni siinä kuitenkin ylityskohdassa järven poikki lähes koko matkalta harjanne. Keskellä oli tiedossa märkää. Eteneminen ylityspaikalle sujui ilman kommervenkkeja ja yksi kerrallaan mentiin yli. Vettä oli reilu metri, sillä vesi kävi konepellin alareunalla ylityksessä.


LaaLaa kokeilee rohkeasti ensimmäisenä


Make_ onnistuneesti yli


Paikallisten kalastajien mielenkiinto heräsi

Toisella puolella lähdettiin nostamaan mäkeen ja lupaava eteneminen vanhaa uraa pitkin päättyi eteen kaatuneiden puiden sumaan. Make_:lla ylityksessä vesi meni johonkin väärään paikkaan ja Check Engine alkoi hehkumaan mittaristossa jännän käyntihäiriön säestämänä. Siinä puita pilkkoessa oli aikaa ja selviteltiin mahdollista vian syytä. Ukkonen muisteli joskus kokeneensa samantapaista käyntihäiriötä umpihangessa leikkiessään, joka oli sitten osoittautunut sulaneeksi lumeksi kaasuläpän asentotunnistimen liittimessä. Otettiin Make_:n liitin irti ja syy oli ilmeinen, vettä koko liittimen pohja täynnä. Puhalsin vähän puhdistusspraytä ja vaseliinia ja liitin paikalleen. Käyntihäiriö tuntui poistuneen tällä operaatiolla.

Muutamaa miehen kokoinen siinä pätkittiin ja lähdettiin etsimään kiertoreittiä. Eteneminen oli verkkaista ja matkan varrella sahattiin useampi tuulenkaato tieltä. Lopulta saavuttiin vähän aukeammalle, jossa joka suuntaan oli rinteet täynnä tuulenkaatoja. Tässä vaiheessa oltiin edetty ehkäpä 500m järven ylityksestä ja kartan mukaan toista kilometriä olisi ollut reittipisteeseen. Käytiin jalkaisin tiedustelemassa ympäristöä, eikä näyttänyt hyvältä.


Hetki ennen päätöstä kääntyä takaisin

Koville otti tunnustaa tappionsa ja kääntää suunta takaisinpäin. Paluu eteni myös verkkaisesti, sillä tullessa kumoon ajettua vesakkoa piti sahailla ja siirtää sivuun, ettei rangat tunkeneet alustaan tekemään tuhoa. Järven ylitykselle saavuttaessa hämärä oli jo laskeutunut.


Hämärä alkoi laskeutua

Edettiin possujunassa ylityspaikalle ja LaaLaa lähti ylittämään. WRC-Suzuki sammui kuin saunalyhty syvimpään kohtaan ja seisoi siinä ehkä puoli minuuttia. Sekin oli riittävästi, että vesi nousi kabiinissa ja tuli penkkien istuinosan yläreunaan asti. Ihmeparantuminen tapahtui ja LaaLaa sai WRC-Suzukin tulille ja ajettua märän syleilystä ylös. Toiseen suuntaan ajaessa vastapenkka näytti vähän jyrkemmältä, mikä aiheutti vähän jännitystä muissa ylittäjissä. Päädyttiin siihen ratkaisuun, että laitettiin naru edellisen perään kiinni ja ajettiin possujunassa yli. Make_ laittoi koneet seis ja LaaLaa veti yli, Ukkonen tuli ajamalla ja itse laitoin kyllä narun GTI:n perään, mutta se osoittautui lähinnä henkiseksi tueksi, sillä tulin myös ajamalla yli.


Viimeinen ylittäjä, pimeys loi oman lisän ja tässä vaiheessa adrenaliinitasot alkoi olemaan korkealla

Päästiin takaisin kuivalle maalle ja LaaLaa:lla sekä JaSa:lla oli kiireellinen vaatteiden vaihto, molemmat kastuivat ylityksessä navasta alaspäin. Kun miehillä oli taas lämmintä päällä, jatkettiin tien laitaan, jossa otettiin suunnistustuokio. Viimeinen leiri olisi sama, kuin wapun Suzuki Safari Vol. 1:llä.

Siirtymä olisi muuten ollut tylsää vesisateessa ajelua, mutta Make_:lla hajosi molemmat ajovalot umpioissa olevan veden takia. Muita valoja ei autossa ollut, joten ei paljoa hymyilyttänyt. Onneksi minulla oli yksi H4 varalla ja saatiin yksi valo palamaan. Eteenpäin päästiin hyvän matkaa, mutta Ylikuunin kohdalla Ukkosella hyytyi GTI ylämäkeen. Otin hinaukseen ja vedin mäen laelle, jossa muut olivat pysähtyneenä. Syylliseksi osoittautui Bilteman siirtopumppu, joka oli mennyt lakkoon. Ukkosella oli onneksi vielä toinen samanlainen varaosalaatikossa ja saatiin vesisateessa suoritetun remontin jälkeen matka jatkumaan.

Ennen leiriin pääsyä oli viimeisenä koetinkivenä vielä 300m suopätkää. Vähän siinä emmittiin, josko otettaisiin kierto, kello oli kuitenkin jo aika paljon. Yksi paluu jälkiä pitkin kuitenkin riitti tälle päivälle ja todettiin, että yli vaan! Ei se lopulta ollut edes paha ylitys, Suzukit kantoi sammaleen päällä ja ainoastaan yhdessä kohtaa Make_ joutui vinssaamaan, kun veto ei kahdella pyörällä riittänyt.

Leiripaikalla oli kevään jäljiltä mukavasti konkeloa, joten polttopuutakaan ei tarvittu. Ajeltiin neljän Suzukin piirileikillä leiripaikalle heinät ja muu kasvusto kumoon. Teltta saatiin pystyyn juuri sopivasti ennen uutta sadekuuroa. Iltaruokaa ja nuotiolla istumista. Alkoi olemaan itse kullakin vähän takki tyhjä, joten vähin äänin vetäydyttiin yöpuulle.


Vähän haikea fiilis, kotimatka alkaa tästä!


Ei kotimatkaa ilman pientä remonttia

Aamulla öisen sateen kastelemaan telttaan webastolla lämpöä sen aikaa, kun tehtiin ja syötiin aamupalaa. Teltta kasaan ja leiri kasaan. Autoihin kamat kyytiin ja aloitettiin kotimatka. LaaLaa:lla kolisi alustassa jotain ja pysähdyttiin tutkimaan sitä, oli takakardaanin nivel ihan soronoo. Uutta osaa kiinni ja matka jatkuu. Kotimatkalla käytiin ihmettelemässä paikallisia kauppoja ja lopulta Svetossa tankattiin ennen rajan ylitystä. Ukkosella oli rengasongelma, sillä eturenkaassa oli sisäkumi päässyt pyörähtämään.


Viimeinen remontti tälle reissulle

Make_ lainasi rajanylityksen ja tiedossa olevan lyhyen tiesiirtymän ajaksi vararengasta ja päästiin siirtymään jonon jatkoksi. Tässä vaiheessa Suzukin matkamittarissa oli kilometrejä karvan alle 200, eli vähän reilu 200km tuli seikkailtua tällä reissulla. Rajatouhut sujuivat sulavasti, eikä minun väärin täytetty autolappukaan tuottanut ongelmaa poistumisen yhteydessä. Autossa piti jälleen näyttää tarvikelaatikon pohjaa. Rajamarketista tax-free tuliaiset ja käytiin hakemassa Make_:n varapyörä pois, Ukkosen lastatessa GTI:tä trailerille. Imatralla ABC:llä ilmaa renkaisiin universumin hitaimmalla kompuralla ja jättipekonit konttorin puolella naamariin.

Kiitokset upeasta retkestä, mahtavasta matkaseurasta ja yhteisistä kokemuksista!
Seuraavalle Suzuki Safarille sitten matkarekvisiittaa mukaan ;)



Retken reittiviivasto


Yhteisvastuullisesti tuotettu valokuva-albumi matkan kulusta #Nofilter



Muutama video retken tapahtumista


Linkki videoihin ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1665 Offipalsta päivitetty https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1664 Sat, 18 Aug 2018 07:09:16 GMT Offipalsta on vihdoista viimein muokattu toimimaan PHP7 päällä. Käyttäjille lähes huomaamaton tekninen yksityiskohta, mutta takaa palstan jatkuvuuden... Offipalsta on vihdoista viimein muokattu toimimaan PHP7 päällä. Käyttäjille lähes huomaamaton tekninen yksityiskohta, mutta takaa palstan jatkuvuuden taas useampia vuosia eteenpäin. Palvelinklusterin päivitys on vielä vaiheessa. Itse Offipalsta pyörii jo uudella alustalla, mutta muutamia supporting services pyörii vielä vanhalla puolella (mailit).

Kirjoitin tämän blogientryn testatakseni toimiiko blogien kirjoitus PHP7 päällä. ]]> Lars https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1664 Venäjänmatkailua 6.-8.7.2018 https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1661 Mon, 16 Jul 2018 20:46:31 GMT Kappas, näin se bucket list lyheni jälleen yhdellä asialla, nimittäin maastoautoseikkailulla itänaapurissa. Pidemmän aikaa pohdinnassa ollut... Kappas, näin se bucket list lyheni jälleen yhdellä asialla, nimittäin maastoautoseikkailulla itänaapurissa.

Pidemmän aikaa pohdinnassa ollut vierailu lähti etenemään kohti toteutumistaan FJDC:n talvitreffeillä maaliskuun alussa. Siinä illanvieton lomassa joku otti puheeksi, että mieli tekisi seikkailla kannaksella. Aikaisempina vuosina Jeeppikerho on melko aktiivisestikin käynyt Venäjällä, mutta kuten näissä tuppaa käymään, jossain vaiheessa porukalle tuli väsy ja retket loppuivat.

No siinä saunoessa alettiin pohtimaan porukalla, että olisipa hienoa käydä kerhon porukalla retkellä. Sattuipa lauteilla olemaan myös Mr 4x4 Parts, Jarno, joka myös on monessa Venäjän suossa kastettu seikkailija. Jarno oli sitä mieltä, että kun Venäjällä tulee melko aktiivisesti käytyä, niin hänhän voisi lähteä vetämään myös Jeeppikerholaisille matalan osallistumiskynnyksen retkeä, sellaista vakiommallekin autolle sopivaa jolla ei autoja upotettaisi ikkunankarmeja myöten suonsilmään. Muutamat löylyt ja saunajuomat myöhemmin kokoonnuttiin majapaikan päärakennuksella ruokasaliin jatkamaan iltaa jälkilöylyjen merkeissä. Retken mahdollisuus sytytti saunassa sellaisen poltteen, että lyötiin Jarnon kanssa retken järjestäminen lukkoon. Ajankohta sovittiin löysästi loppukesälle, miten kiireinen yrittäjä ehtii aikataulunsa järjestämään.

Treffeistä ei kauaa kulunut, niin jo oli reissuinfo kerhon sivuilla ja homma alkoi edetä omalla painollaan. Viisumin hakeminen vähän jännitti, mutta ei siinäkään sitten mitään ihmeellistä ollut. Autolle piti tehdä vähän kausihuoltoa, vaihtelin kevään mittaan oljyt kaikkiin paikkoihin ja takapyöränlaakerit oli sen verta finaalissa, että varavetarit uusilla laakereilla tuli laitettua alle. Ennen reissua laittelin vielä lällärin kattoon.

Reissu alkoi olla valmisteluiltaan siinä pisteessä, että ei muuta kuin tien päälle.
Vaalimaalla piti olla perjantaina aamusta aikaisin, joten tehtiin broidin kanssa pelimiesliike ja pummittiin telttapaikka eräältä Haminan suunnalla vaikuttavalta Jeeppiparilta, ettei tarvinnut lähteä perjantaina ennen kukon pieremää liikkeelle. Torstaina lähtö siis illasta ja matkan varrella telttapaikkakin päivittyi lämpimään sisätilaan.

Perjantaina aamusta liikkeelle ja valuutanvaihtoa hrexilla Suomen puolella. Päivän kurssi oli 73, mikä sitten paljastui olevan parempi, kuin Viipurin veikoilla ollut 72. Pääporukka kokoontui Rajahovissa ennen ylitystä, muttamentiin jo edeltä yli, jotta vältytään liialta jonottamiselta. Rajamuodollisuuksiin meni ehkä jopa puoli tuntia. Haminalaisilla oli makkaraa mukana, mutta tämä ei Venäjän tullissa kiinnostanut ainakaan tällä kertaa. Oltiin sovittu koko porukan kanssa treffipaikaksi Säkkijärven Neste. Ensin toki käytiin Viipurin veikoilla kahvilla ja otettiin pieni tauon paikka. Siirtyminen varsinaiselle kokoontumispaikalle säkkijärven nesteelle ja odottelu alkakoon. Pari tuntia siinä sitten meni muulla porukalla, olivat ilmeisen tarkassa syynissä, sillä jonoa kopeille ei juurikaan ollut. Ainetta tankit täyteen ja nokka kohti Viipuria ja Karusellia, jossa pari edellisenä iltana rajan ylittänyttä odottelikin.


Melkein kaikki jo kasassa


Nokka kohti Viipuria


Viipurin sillan ylityksessä näkyi hyvännäköisiä seikkailukoppeja

Kaupassa käytiin ja ostettiin peruselintarvikkeita, joilla viikonlopun ainakin suurimmaksi osaksi selviäisi. Suzukiinhan ei semmoisia hienouksia kuten matkajääkaappi mahtunut, joten ostosten kanssa piti optimoida lämmönkestoa.


Kaupan pihassa, yksi uupuu vielä


Eväät pohjautuvat tarkkaan valittuihin raaka-aineisiin

Kaikki kun pääsivat kaupasta ja eväät saatiin pakattua, ryhmä jakautui kolmeen osaan Viipurin läpiajoa varten. Kahdessa letkassa ei ihan pysynyt marssirytmi kohdallaan ja muutamat jäi valoihin, jolloin etupää hävisi näkyvistä. Lopputuloksena ajeltiin häröpallossa ympäri Viipuria hetken aikaa, ennen kuin toisen letkan keula-auto löysi karttaan koordinaatin, joiden avulla päästiin kaupunkialueelta pihalle. Suuntana oli Viipurin jälkeen Heinjoen vanha lentokenttä.







Lentokenttäalueelle oli vähän hakemista ja ajettiin ensin alueen reunaa umpiperälle, jossa autot ympäri ja takaisinpäin jonkin matkaa, kunnes löytyi sopivalta vaikuttaava pisto tien sivussa. Kaksinkertaisesta piikkilanka-aidasta löytyi reiät ja olimme lentokentän alueella. Kiitotien reunaa jonkin matkaa ja hangaarialueen kautta keskelle kenttää, jossa muut jo odottelivatkin.





Tutustuttiin lentokonesuojiin ja hylättyihin rakennuksiin omatoimisesti tovi. Tutkiskelun jälkeen otettiin pitkä letka kasaan ja aloitimme siirtymisen ensimmäisen päivän leiriä kohti Väärämäenlammen rantaa.
Matkan varrella käytiin toki paria bunkkeria ja panssariestekiviä ihmettelemässä.




Muolaan bunkkereita katsomassa


Jari kertoi mielenkiintoisia tarinoita historian tapahtumista


Bunkkereiden jälkeen pikkuinen siirtyminen


Mannerheim-linjan panssarikiviesteitä ihmettelemään

Matkaa tästä oli vielä ensimmäisen illan leiriin, mutta karvas oli pettymys, kun perillä saatiin havaita, että tie lammen rantaan oli kaivettu ojalla poikki ja vastassa tervehti pitkän kiellettyjen asioiden listan omaava kieltokyltti. No hätä ei ollut tämän näköinen, sillä ryhmän johtajalla oli karttapisteet toisen päivän leiriä varten olemassa ja lähdettiin näitä koordinaatteja kohti.



Perillä huomasimme saapuneemme Laatokan rantaan, tarkemmin paikkaan, jossa Ladoga Trophyn päätösleiri on pidetty. Mikäs siinä, teltta pystyyn ja eväät esiin. Tosin ensin piti käydä tullaamassa muiden osallistujien eväät ja keittovälineet. Meillä oli jäänyt sinolit ostamatta trangiaan ja Viipurin kaupasta jäi ostamatta, kun ei osannut päätellä oliko sytytysnestettä vai jotain muuta ainetta. Onneksi saatiin kaasukeitin lainaan ystävällismieliseltä Jeep-henkilöltä ja saimme makaronisörsselit tulille. Päivällisen päälle sopii vain kevyt jälkiruoka ja iltanuotiolla viihtymistä. Pitkään.


Maisema kohdallaan


Jälkiruoaksi paikallisia herkkuja


Kateellisena katsellen muiden eväitä


Nuotiokin sitten lopulta syttyi

Kuinka myöhään nuotiolla viihdyttiin? Miten aamu sitten lähti käyntiin?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saa vastauksen reissublogin toisessa osassa. ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1661 Venäjänmatkailua 6.-8.7.2018 Part II https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1662 Mon, 16 Jul 2018 20:46:00 GMT Ensimmäinen ilta venyi pikkutunneille asti. Nuotio ja nallejuoma lämmittivät vaikka jossain vaiheessa aamuyöstä alkoi tihkumaan vettä. Jossain... Ensimmäinen ilta venyi pikkutunneille asti. Nuotio ja nallejuoma lämmittivät vaikka jossain vaiheessa aamuyöstä alkoi tihkumaan vettä. Jossain vaiheesa jopa ihan satamaan.


Aamun sarastaessa herään siinä yhdeksän pintaan muualta leiristä kantautuviin aamupalan ääniin. Kaivaudun teltasta pihalla ja teen tilannearvion. Aamupalan tarve on suuri, joten hapuilen edellisenä iltana lainaan saamani kaasulevyt tulille ja rikon trangian pannuun munia itseni ja apukuskini tarpeiksi. Munat kypsyvät pannussa ja apukuskia ei näy. Käyn potkimassa teltassa jaloille ja havaitsen edellisenä iltana kaadetun nallejuoman tehneen tehtävänsä. Toisilla on siis tiedossa hidas aamu.

Jos Börjomi on tuttu juoma, niin tämä on melko likelle sitä. Ristittiin tavara katkarapumehuksi, sen verran maku muistuttaa maultaan sulatettujen katkarapujen lientä. Suolaisuutta kuitenkin on, jotta pidemmänkin illan päälle saa aamun jotenkin käyntiin:D


Pikkuhiljaa leirissä alkoi kaikilla olemaan ainakin parkit päällä ja valmistautuminen päivän retkiin. Ohjelmassa oli aamupäivällä luvassa sotahistoriaa Jari J:n johdolla ja iltapäivällä leirivahdin vaihdon yhteydessä Jarno lähtisi johdattamaan halukkaita Käkisalmi-cityyn. Letka alkoi muodostumaan leiripaikkaa halkovan polun varteen ja lopulta nytkähti liikkeelle. Pienen siirtymän jälkeen käytiin korkkaamassa ihan uusi huoltoasema ilmeisesti konevitsan lauttarannan tuntumassa. Taisipa olla ihan ensimmäisiä päiväiä auki, kun ei ollut sisällä vielä muuta kuin tiskillä kassa ja jotain juomia kaapissa. Uunituoretta viineriäkin olisi ollut, mutta kahvia ei näkynyt. Diesel-miehet vittuili, kun bensa-autoilijat kävi vuorollaan laittamassa ainetta tankkiin. No häröpallo saatiin kasasan ja siirtymä kohti Taipaleenjokea alkoi. Semmoista vatkausta kyyti oli, että piti noin tunnin ajelun jälkeen pistää äkkiä tien sivuun ja hengähtää hetki. Luulin jo hetken, että tie kuoleman laaksoon olisi avautumassa omalle kohdalle, muuta onneksi olin väärässä. Apukuski oli jo tässä vaiheessa sen verran päässyt omasta laaksosta ulos, että vaihdettiin hetkeksi kuskia ja koitin pilkkiä lopun matkaa kohti määränpäätä.



Perillä kuunneltiin mielenkiintoinen pläjäys Taipaleenjoen asemista, jonka jälkeen suunnattiin takaisin perusleiriin. Matkalla ihmeteltiin hulppean näköisiä kesähuviloita, joista osan porteilla seisoskeli ukkeli kalashnikovi kourassa. Ihmeellisempää oli vielä tiedossa, sillä reittimme kulki kiitotien yli. Ilmeisesti alueella on korkea-arvoisten koneiston osien kesäpaikat, joihin kyseiset arvovaltaiset kyyditään lentokentän kautta. Matkan varrelle osui myös kauppa, tarkemmin Sakkolan osuuskaupan Haparaisten myymälä, jonka seurueemme melkein onnistui ostamaan tyhjäksi oluesta ja jäätelöstä. Pääsimme lopulta myös takaisin perusleiriin ja ohjelmassa oli myöhäinen lounas. Makaronisörsselin jälkeen lähdettiin Jarnon johdolla kohti Käkisalmi-Cityä. Toki kokeiltiin ensin ranta-alueelta lähtevää lupaavan oloista pätkän alkua, josko sitä pitkin olisi voinut "oikaista" hetkenmatkaa. Reitti paljastui upmiperäksi, joten letka ympäri ja erinomaisen laadukkaita hiekkateitä kothi käkkäriä. Määränpäässä oli kauppa, josta ostettiin sikaa nuotiossa grillattavaksi ja epäilyttävän edullisia, mutta sitäkin herkullisempia rähmämunkkeja.


Paluumatkalla koitettiin ajella Käkisalmi-beachin kautta


Mutta siellä vaikutti olevan toista tuhatta telttailijaa viettämässä jotain uskonheränneiden juhlaa, joten jälleen käännyttiin takaisin erittäin laadukkaalle ja hyväkuntoiselle hiekkatielle:rolleyes:


Lounaan jälkeinen umpiperäpätkä ei ollut täysin tyhjä arpa, sillä sen varrelta löytyi maahan kaatuneita nuotion alkuja.


Vikan illan iltanuotio olikin jo mallia kunnon nuotio ja hyvin senkin äärellä viihtyi vaikka olikin kevyempi sisäinen lämmitys. Oli ilmeisesti ensimmäisenä iltana hyvä tunnelma, kun tällä kertaa ihmeteltiin, miksi Suzukihemmot on niin hiljaa:D Ei sitä joka ilta...


Viimeinen aamu sarastaa ja aamupalaksi kaikki loput evttä. Venäläinen silavasalami toimii ihan hyvin myös tämmöisessä munasörsselissä. Ennen kotimatkaa olisi tiedossa vielä vähän oikeaa offiakin. Edellisenä iltana HDJ-mies Mikko oli käynyt Rafun kanssa tiedustelemassa jonkun heidän aikaisempina vuosinaan ajaman pätkän ja se vaikutti sen verran lupaavalta, että päätettiin vielä käydä ajamassa se kuuluisa "ihan nopee vielä"


Mikon lenkki oli täysin kovapohjainen harjujen lomassa mutkitteleva reitti. Muita varsinaisia hankaluuksia ei ollut muuten kuin, että Touraegin sutimisenesto/ESP leikkasi tehoja sen verran, että jyrkät nousut aiheuttivat lieviä haasteita. Vauhtia kun sai tarpeeksi, niin citymaasturi kyllä kiipesi hämmästyttävän hyvin ;)
















Pikku vinssaaminen jouduttiin ottamaan, kun rinteessä oli just pahassa paikkaa kanto ja kivi, ettei Tourakilla oikein voinut ottaa kunnon vauhtia mäkeen.







No mitä tästä reissusta sitten jäi käteen, kun ei me juuri muuta tehty, kuin ajeltu Venäläisiä teitä?

Paljonkin.

Ensinnäkin ainakin omalla kohdalla, se ensimmäinen kerta oli tässä! Reissu oli kaikinpuolin sitä, mitä keväällä Jarnon kanssa puhuttiin, että voisikin olla. Eli nähtiin paikkoja, saatiin kattavia tarinoita sotahistoriasta ja päästiin myös offaamaan, ilman autojen upottamista suohon. Reissuporukan henki oli ihan loistava, kuten näissä Jeeppikerhon jutuissa yleensä on. Ensimmäisen jälkeen kynnys lähteä uudelleen on huomattavasti matalampi ja se seuraava reissukin on jo oikeastaan kalenterissa;)

Kiitos omalta osaltani matkan pääkoordinaattorille Jarnolle sekä kaikille muille osallistumisesta, tämä oli juuri sellainen retki, jonka halusin kokea:cool:

Kuvia reissusta

Liikkuvaa kuvaa
Valitettavasti osa videoista oli kiinalaisen actionkameran mikrofonin kuoleman jälkeen mykkiä, joten lisäsin jotain epämääräistä Youtube-musiikkia niihin:o Ekoissa ja vikoissa videoissa on ihan ääni. ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1662 Vitaraan tuplajakolaatikko https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1658 Tue, 03 Oct 2017 10:09:34 GMT Tänne ei ole ennen tullut kirjottettua mut aattelin et tästä aiheesta vois jonku tarinan väsätä. Vähän historiaa alkuun elikkä autona toimii pitkä... Tänne ei ole ennen tullut kirjottettua mut aattelin et tästä aiheesta vois jonku tarinan väsätä. Vähän historiaa alkuun elikkä autona toimii pitkä suzuki vitara vm -91. Jonka hommasin metsästys/hupiajelukäyttöön jokunen vuosi sitten. Auto oli mulle tullessaan vakio ja sillä höntsäiltiin puolisen vuotta vakiokuntoisena, tarkoituksena jossain vaiheessa laittaa hiukan isommat renkaat ja korotus ei muuta.. No koitti kesä ja vekotin ollu puolisenvuotta ajossa kun kone alkoi kolkottamaan.. Toteamus et kiertokangen laakeri sökönä ja osat tilaukseen samaan pakettiin tilasin jakopään kilkkeet ja täydellisen tiivistesarjan.. Osat sain tilattua ja kaveri houkutteli et testataanpa suzukia hänen maastossa vielä ennen ku remontti alkaa ja eikun testaamaan. Siinä sitten erään ojan ylityksessä hakosi etupuskuri ja helmamuovit sinne ojan pohjalle jäi myös. Siittä se sitten oikeestaan lähti auto pukeille ja toteamaan et hyvä homma ku noi muovit repes irti eihän niitten alla mitään ollukkaan rellakka käteen ja ruosteista peltiä irti ja 120x50x4 rhs helmoihin. Mitään moottorin osia ei vielä näkynyt ni tuli ajatus niistä isommista renkaista ja korotuksesta 31" 10'5-15 hankookit tilaukseen ja kasa erinäkösiä jousia ja iskareita nekin kerkes kaikki paikalleen eikä vieläkään moottorin osia.. Kaveri sitten tarjos, että hänellä olisi ylimääräinen vinssi. Eikun tuumasta toimeen helmaprokkiksesta oli jäänyt sopiva määrä rhs:ää siitä peti keulille ja toteuttamaan puskuria ympärille, kun se vanhakin kerta hajosi. Samassa tuli mieleen, että valot on ihan perseestä lyhkästen virkaa toimittamaan hellan xenon projektorit ja pitkiksi jo hyllyssä olleet nordic lightsin xenon pitkät.. Jepjep etupuskin valmis eikä vieläkään näy moottorin osia. Noo takapuskuri ei näyttänyt enää autoon sopivalta ja sekin sitten piti väsätä. Vihdoin moottorin osatkin tuli motti läjään ja samalla vanha viskoflekti olan yli ja accordin sähkönen tilalle.. Konttorille muutoskatsastamaan ja raakaa ajoa jonku aikaa hiukan joitan valoja ympäri autoa lisäö ja kattoteline. Sillä kokoonpanolla päästiin nykyhetkeen. Pikkurakennusprojektin jälkeen on jatkuvasti kismittänyt tuo vauhti auto menee metässä niinku vauhdilla millä teinipoika ruisk.. noniin asiaan Eli multa löytyi hyllystä toinen vitaran laatikko kokonaisena ja siittä aattelin et mimmonenkohan rojekti se tuplajakis sitten olis, kun rahatilanne ei vaan anna myöden ostaa välityssarjaa. Ja onhan tuplajakiksessa se etu et pakkivaihteita on enemmän mitä pelkällä välityssarjalla. Saatikka jos jossain vaiheessa lakkaan köyhtymästä et saa toiseen tolsaan vielä sen välityssatsin. Muutama päivä sitten aloin askia purkamaan ja suunnittelemaan hommaa ihan urakalla. Nyt on laatikko purettu ja tänään mennään käymään karpiolan pajalla viemässä mallikappaleet uutta etummaisen jakolaatikon ulosottoakselia varten..
Liitetiedostot
Click image for larger version Name: IMG-20170626-WA0006.jpg Views: 28682 Size: 176,2 Kt ID: 89  
]]> Lemo https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1658 Jäähyväiset leppojalle https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1653 Mon, 24 Oct 2016 04:00:00 GMT Jeeppikerhon perinteisen helatorstain safarin vakiotukikohta Leppoja Puhekeskus joutuu lopettamaan toimintansa ainakin nykyisessä sijainnissaan... Jeeppikerhon perinteisen helatorstain safarin vakiotukikohta Leppoja Puhekeskus joutuu lopettamaan toimintansa ainakin nykyisessä sijainnissaan vuoden 2017 aikana. Syy löytyy Natosta ja sen harjoitusalueesta, joka tulee ahmaisemaan Leppojan sisäänsä. Perinteisen pitkän safarin tukikohdan menettäminen tuntuu karvaalta ja on toki valitettava asia myös paikan pitäjille, Enelle ja Vallolle. Koska keväällä helatorstain perinteistä ei järjestetty, lähdettiin porukalla näin ruskan alulla seikkailemaan ainakin vielä kerran (toivottavasti ei viimeistä) Leppojan suunnalle.


Liekkö viimeinen kuva Leppoja Puhekeskuksen edessä, ennenkuin siitä tulee Naton kapiaisten ryyppymaja.

Lähdettiin tällä kertaa Laurin kanssa tälle reissun päälle vain yhdellä Suikalla, kun Laurin paperinkeräyslaatikossa oli hieman tieliikennekäyttöä estäviä vikoja. Muu porukka meni Tallinkilla, mutta me menimme punaisella laivalla ja hieman aikaisemmalla lähdöllä. Siinä ei ainoastaan säästänyt koko reissun bensoja hinnanerossa, mutta pääsimme myös hakemaan laadukkaita virvoitusjuomia Sori Brewingilta. Hauska yhteensattuma oli, kun törmäsimme Maceen ja Harriin, sekä Defemieheen, jotka sattumalta olivat samassa laivassa kanssamme suuntana sama panimo. Menomatkalla merenkäynti oli melkoista ja moni matkaaja joutui turvautumaan laattapusseihin sekä siirtymään alemmille kansille. Me ei pikku vatkaamisesta jaksettu välittää.


Sorilla on erinomaisten oluiden lisäksi myös mielenkiintoisia tynnyrikypsytysprojekteja...


Joista ensimmäinen pulloihin ehtinyt on Conca D’oro, joka on Chiantitynnyreissä kypsytelty imperial stout. Taisin saada viimeiset kuusi pulloa:cool:

Perinteisestihän Virossa ollaan ajeltu laivasta possujunassa tapahtumapaikalle ja niin teimme myös tälläkin kertaa. Tosin reitti ei ollut perinteinen kolme varttia E20:lla jyrnyttämistä, vaan reittimestarimme Jeep-Antti oli suunnitellut meille herkullisen maisemareitin, jossa välillä poikettiin myös pois tieltä ja jopa Suzukissa joutui laittamaan napalukot kiinni ja ruttaamaan nelivetoa päälle… Kokoontuminen tapahtui Tallinnan tv-tornin juurella ja siitä sitten lähdimme koko joukolla letkassa seikkailemaan eteenpäin. Matkalle mahtui pikkuteitä, hiekkateitä, kärrypolkua, ojan ylitys, rantahiekkaa, matkalle mahtui kaikenlaista ja huikeita maisemia.

Huonompi mökkitie


Napalukkoja ja nelivetoa vaatinut ojan ylitys. Pohja oli yllättävän pehmeä, vaikka hiekkaa olikin...


Rannassa maisema oli kohdallaan


Seikkailureitti kulki peltojen reunoja ja metsäpolkuja.

Leiriin saavuimme hieman ennen yhdeksää ja asetuimmekin melko nopeasti ruokapöydän ääreen nauttimaan herkuista. Ruoan jälkeen saunomista ja lempijuomien nauttimista. Reittimestarin ehdottamalle iltasafaroinnille ei oikein lämmennyt kukaan ja allekirjoittaneellakin oli sen verta kurja ja kuumeinen olo, ettei sitä huvittanut lähteä rehaamaan.

Aamulla aloitettiin sitten päivän ajelut saunalenkillä, joka on majapaikkaa lähinnä oleva, lyhyehkö pätkä.
Saunalenkillä oli kohtuullisesti vettä lätäköissä ja ränneissä.

Alkupää meni mukavasti takavedolla, mutta melko nopeasti oli lyötävä nelivetoa päälle ja alettava keskittymään enemmän ajolinjoihin. Muutama vaativampi kuraränni ja osalle hieman vinssailua ennen saunalenkin päätöstä, joka oli pitkähkö, syvähkö ja ennen kaikkea pehmeä paikka, jossa jyrkkä vastapenkka.

Tuoppi reissun kiintiö-Toyotalla yksi harvaoista saunalenkin päättävän paikan ajamalla ylittäneistä

Tästä ei mennytkään ajamalla kuin Jukka, Hampus ja Tuoppi, loput vinssailemalla. Mace räjäytti kuskin puolelta ulomman vetoakselin ja porukka jakautui kahtia. Osa jäi remontin yleisöksi, kun me loput ajeltiin siinä sitten monenlaista pätkää.


TIEVA kävi kokeilemassa, jos mäkinousun pääsisi hengissä ylös. Etuautona mennyt Defe nosti tassua yläpäässä sen verta paljon, että jätettiin muut ajamatta.


Löytyi mukavaa kangasmastoa myös

Oli hiekkatietä, kangasmaastoa ja perinteistä virolaista hiekkavelliränniä. Lounasaika alkoi lähestyä ja lähestyimme myös kohtaamispaikkaa, jossa remonttiporukka olikin meitä jo tovin odotellut.


Porukka kasassa, mutta mitään ei tapahdu...

Oli kova polte päästä jatkamaan ajelua, mutta vielä jakauduttiin kerran.
Mace nyt vajaavetoisella ja Haminan autokunta lähtivät syömään, kun loput jatkoivat sota-alueen reunaa kulkevaa reittiä. Tämä olikin sitten varsin jännittävä puuhapätkä, jolla vinssailtiin ihan urakalla ja pahimman paikan meni ajamalla Toyota, Suzuki ja yksi? Jeep. Jännitysmomenttia tiukimpaan tilanteeseen toi se, että samalla, kun autoilla ammuttiin putkeen, niin ei kovin kaukana Naton vihreät miehet ampuivat raskailla kranaatinheittimillä ja ties millä kalustolla.


Etuauto upposi ja oli selvää, että tässä puuhastellaan hetki.


Vaijeri tiukalle ja kelaamaan.


Aikaisemmista reissuista viisastuneena, askartelin ilmanottoon lisäosan ENNEN kuin kone hörppää keula.aallosta vettä kitusiin.


Ännränn äää!


"Puhdas" suoritus


Ja vissysnorkkelikin teki tehtävänsä:D


Jeepeille tuotti vähän tuskaa rännissä eteneminen


Hampus komentaa Grandia ja lupaava alku tyssää pölliin, joka tökkää johonkin ja auto istahtaa siihen


Näissä Tojotisa on se hyvä puoli, että niillä voi kiskoa Jeepit irti aina kun ne jää jokonkin kiinni:D

Kun päästiin takaisin tien päälle ja saavuimme ampuma-alueelle, juoksi ensimmäisen miehitetyn kukkulan päältä vihreä mies letkan keulille ja oli kuulemma kysynyt, että tahdotteko surmanne?


Jep, eli kovilla ampuivat ja kumma kun eivät antaneet enää jatkaa matkaa ihan miten huvittaa alueen teitä pitkin, vaan ohjasivat lyhintä reittiä puomien toiselle puolelle. Meille tämä tarkoitti melkoista kiertoa ja siinä jäi ilmeisesti pari hyvä uraakin ajamatta.

Lounaspaikan edessä komea rivi

Päädyimme lopulta Viitnaan, jossa ensisilmäyksellä näytti olevan vain snägäri lounaspaikaksi, mutta muutama rohkea kävi kurkkaamassa viereistä latoa, joka paljastui ihan ehdaksi tavernaksi ja suurin osa popsikin jotain lounaantapaista siinä. Safkan jälkeen etsittiin vielä huoltoasemaa, jolta saisi virolaista valekenraalia tölkissä ja paluumatkalla teimmekin sitten jotain vähän erilaista.


E20:ltä nostettiin taukopaikalle ja siinä takaisin rampille kiihdyttämisen sijaan koukattiinkin ojan kautta metsään!


Reitillä tuli vastaan kaatunut puu, joka yhdessä raivattiin pois tieltä.

Reitti palasi lopulta asvalttitielle, hiekkatielle ja löysimme itsemme takaisin leiriin. Ruokaa, rupattelua ja saunaa. Ei maistunut iltasafari tänäänkään.


Koska ei ollut varmuutta siitä, näemmekö Leppojaa enää koskaan, luovutti Jukka juhlallisin menoin Enelle ja Vallolle kerhon viirin kiitoksena yhteisistä vuosista ja erinomaisesta ylläpidosta majapaikassa.

Aamulla virkeänä ylös ja suunta kohti Tallinnaa. Mace vielä tutustutti Tallinnan keskustoriin ja sen mahtavaan tunnelmaan.

Kuivakalat tekivät ainakin lähtemättömän vaikutuksen... Tästä matka jatkui hakemaan matkatuliaisia virvoitusjuomaliikkeestä ja vanhaan kaupunkiin syömään. Auto laivaan ja kahvia naamaan. Ainakin meri oli peilityyni verrattuna menomatkan vatkaamiseen.


Kotona auto parkkiin ja saunaan...


Jossa tulikin sitten testattua tulevien reissujen vakiovaruste! :D



Olo on hieman haikea, mutta joskus elämä on. Tämä oli sellainen hyvä reissu. Erikseen pitää vielä kiittää reittimestaria Anttia hyvin suunnitellusta reitistä. Tärkeintä aina ei ole määränpää, vaan itse matka.

Reissusta tarttui linssiin kuvia enempi videota, joten niitä kannattaa tihrustaa tämän linkin takaa: https://goo.gl/Hb80pp ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1653 FJDC Helatorstain safaria Ravijoella https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1651 Sun, 23 Oct 2016 12:27:07 GMT Onhan tässä jo aikaa vierähtänyt siitä, kun helatorstai oli, mutta eihän nämä tarinat ainakaan huonommaksi muutu ajan kanssa :D Kävii siis sittä... Onhan tässä jo aikaa vierähtänyt siitä, kun helatorstai oli, mutta eihän nämä tarinat ainakaan huonommaksi muutu ajan kanssa :D
Kävii siis sittä tavalla, että jeeppikerho piti välivuoden perinteisen Viron safarin kanssa ja ajatuksena oli järjestää yön yli tapahtuma Ravijoella. Oli minullakin lusikkani sopassa, kun innostuin, että nythän sitä olisi mahdollista päästä ajelemaan oikein kunnolla! No vaikka järjestelyt olivat valmiina ja Byrocrat oli meille hienon S-ajonkin suunnitellut, ei tapahtuma herättänyt riittävästi kiinnostusta, jotta sitä olisi ollut kannattava järjestää. Liekkö syynä osaltaan se, että potentiaaliset tapahtumaan osallistujat olivat suurelta osin keksineet korvaavaa toimintaa, kun olivat alku keväästä kuulleet, että Viroon ei mennä, vai eikö monipäiväinen tapahtuma kotimaassa ole riittävän mielenkiintoinen? No spekuloinnin sijaan lähdettiin sitten päivän reissulle ja otettiin ilot irti siitä.


Perinteinen Suzukiletkan kokoontuminen haminan ABC:lle


Kokoonnuttiin perinteisesti hiekkamontulle ja karattiin ensimmäisen liikkeelle lähteneen letkan matkaan. Melko pian reitillä tuli vastaan askartelupaikka, joshon yksi rohkea uskaltautui kokeilemaan.


Istahti tosin melko tiukkaan...


...Ja parin auton vinssillä jouduttiin sitten repimään ylös. Hieman joutui vielä askartelemaan, kun vinssatesa päästi rengas ilmat pihalle.


Hieman edempänä oli kuraränniä


Ja vaikka niljakkaat juurakot vastuteli, niin kaikki taisivat päästä ajamalla yli


Lisää kikkailupaikkoja löytyi, tässä oli vastapenkka todella jyrkkä ja lyhyen akselivälin omaaville autoille se meinasi olla vähän turhan kova paikka.


Itse kiersin suosiolla


Ja pääsi se broidikin lukottomalla Samurailla siitä ylös


Muutama yritti penkasta yli, mutta taisipa sininen Hiluxi olla ainoa, joka siitä meni ajamalla yli...


Kieli keskellä suuta kivien yli, jos lipeää, tulee ongelmia...


Sitten yhtäkkiä huomaamme, että metsä on täynnä aamuja:D Oli kurkkusalaateilla ilmeet kohdallaan, kun keskeytimme heidän sotaleikit...


Reitti jatkuu eteenpäin ja päästiin kalliolle kikkailemaan


Susuki kiipeää kivillä hyvin


Velikin on tyytyväinen


Tässä leikkiessä todennäköisesti tapahtui pikku vahinko...


Vaikka kyllä tästä ajamalla mentiin ylös




alkoiseen Cheroon tuli toinen remontti, kun vetoakselista hajosi ristikko


Onneksi kyydissä oli asiantunteva 4x4 Partsin Jarno, niin rikkoutuneiden osien poisto tapahtui ennätysvauhdilla. Tässä vaiheessa päivällä alkoi olla pituutta jo sen verta, että päätimme aloittaa kotimatkan.


Haminan aakkosasemalla tankatessa kurkkasin auton alle ja huomasin tämän:eek:
Soittelin sitten jeeppikerhon Pekalle ja kyselin, jos tämä tietäisi haminan aluella jonkun pajan, jolle pääsisi vetämään vähän saumaa kotimatkaa varten.


Onneksi Tomppa oli sen verta myötämielinen, että vaikka itse oli vielä Ravijoella jatkamassa hauskanpitoa, pääsimme hänen tallilleen käymään.


Kuskin puolen jousenkorva oli ulkoreunasta repeytynyt kokonaan, joten siihen kunnon sauma, ettei kotimatkalla lähde henki. Oli se sitten jälkeenpäin tarkasteltuna revennyt myös sisäpuolelta puoliksi...


Kotimatkan aikana tuli vielä vähän nälkä ja pysähdyimme motarin varteen levähdyspaikalle evästelemään.

Videot lupaan lisätä tähän ennen joulua... ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1651 <![CDATA[Reittitalkoot "Puuhamaassa"]]> https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1648 Sun, 23 Aug 2015 22:21:28 GMT "Puuhamaa on paras paikka, puuhamaa on iloinen..."

Mulle Puuhamaa on ollut aina jotain ihan muuta, kuin joku kusinen natiaisten viihdytyspuisto. Mulle puuhamaa on paikka, jossa voi rassata autoa tai oikeastaan ihan mitä vain. Puuhamaassa on pieni palsta metsää, jossa on tullut tämä omakin maasturointiharrastus aloiteltua. Siellä on kiva ajella ja raivailla toisinaan uusia reittejä.

Viime talvena kävivät kaatamassa kaikki Kuuset isolta alueelta puihin pesiytyneen kirjanpainajan takia. Hakkuiden jälkiseuraus on tietysti valtavasti uusia reittimahdollisuuksia, jotka edellyttävät pientä siivoilua ennen kuin niillä on mukava ajella enempi.

Masinoin pienet reittitalkoon Make_:n ja muumipeikon kanssa ja raivailtiin risuja ja tappikantoja ajoreiteiltä pois. Tässä muutama otos päivän hommista. Kuvia ei ole paljoa, kun keskityttiin enempi raivaamiseen ja ajeluun:D



Letka liikkui hissuksiin, kun piti olla risuja repimässä tieltä.



Näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa suurin osa kuvassa näkyvästä alavasta alueesta on varsinaista atomisavea. Nyt oli mukavan kuivaa, joten ajaminen sujui mukavasti, mutta märän maan aikaan tilanne muuttuukin sitten paljon haastavammaksi.



Tehtiin yksi siltä, jotta pääsee helpommin fiilistelemään kalliomäen laelle näkymiä.



Kalliomäen päältä lähdettiin hakemaan vanhojen reittien pohjia ja yksi löytyikin.





Joka sitten muuttui uuden ajolinjan hakemiseksi, kun rajakivet löytyi ja tuli todettua, että naapurin puolelle ei haluta. Uusi reitti olikinaika herkku laskeutuminen jyrkähköä rinnettä alas. Jännä kokeilla, kuinka paha on sitten mennä ylös.



Vanhemmalle hakkuuaukealle mentäessä osuttiin ryhmäkuvaan:D

Lisää kuvia päivästä tästä
Videota päivän ajeluista tästä ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1648 FJDC Helatorstai Safari Virossa 2015 Osa 2 https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1645 Thu, 11 Jun 2015 21:40:20 GMT Perjantai alkoi, kuin mikä tahansa loistava päivä. Aurinko paistoi ja aamupala oli erinomaista. Päivän ohjelma: mennään ajelemaan viimevuotisille... Perjantai alkoi, kuin mikä tahansa loistava päivä.
Aurinko paistoi ja aamupala oli erinomaista. Päivän ohjelma: mennään ajelemaan viimevuotisille kulmille.
Siinä jossain vaiheessa selkisi, että nyt mennään aluksi ajamaan toisinpäin se viimevuoden torstain pätkä, jolle me ei Muumipeikon kanssa keritty mukaan.
Aw yiss! Kuraa, märkää ja vettä tiedossa.



Lyhyen siirtymän jälkeen letka pysähtyy. Nousemme autosta ja huomaamme, että keulilla on Jeeppi ovia myöten jorpakossa. Vinssillä taakse ja uusi reittivalinta. Tämä ränni on liian syvä meille.



Pienen kurapehmeen läpi kaasutellen ja lisää ränniä.



Tässä olisi tietysti pitänyt ajaa rännistä läpi, mutta näytti niin hirmu syvältä, runnon mielummin kiertopätkällä kuskin puolen levikkeet tuusan nuuskaksi. Hemmetti, kun tämä valkuainen hylkii näitä Jeepin osia:D




Samaan läpeen, missä levikkeet kohtasi voittajansa, luovutti myös Tapio Grandistaan kylkiverhoilun kuskin ovesta.




Kaasuttelin eteenpäin ja pysähdyttyäni kuulen vihellystä ja huutoa. Kyselin jälkeenpäin Muumipeikolta, mitä kävi, vaikka jo vähän arvasinkin. Oli ajanut sen kurarännin, jonka muut kiersi tai epäonnistui muuten yrityksessä.




Sitten tiedossa rän ränniä:D Kakkonen ja happea, ettei vaan hyydy monttuun ja tule vesi sisälle.




Toisinaan wranglerilla tai kahdella ei riittänyt puhti montusta nousuun ja vinssi pyöri.



Tultiin kunnon vesistön ylityksen kohdalle. Opas ajeli mönkkärillä yli ja humautti keskellä olevaan syvään monttuun, eli ei ajeta suoraan yli. Vasemmalla ja oikealla kyllä mahtui kiertämään. Muutama valitsi kiertotien, mutta halusin ajaa yli. Ymmärsin ensin hieman väärin ja lähdin yrittämään ihan vasenta laitaa jonnekkin ihan muualle, kuin vastapenkalle, mutta kyllä se oikea suunta sitten löytyi:o



Mitä pienemmät edellä, sitä isot perässä. Loppuletka taisikin tulla sitten ajamalla yli.



Seuraava iso ränni. Voi perse, täähän on jo syvä:eek: No pari rohkeeta ajelee ensin yli, muutama kokeilee kiertoa, mutta joutuu vinssaamaan. Vinssaaminen ei inspaa, eli rännistä yli.





Melkein kaikki rännistä yli tulleet sitten vastapenkalla availemaan ilmansuodatinkoteloita ja puhaltelemaan filttereistä enimpiä kuria pois. Suurimmalla osalla ei mitään ihmeellistä, mutta Tapion Grandi oli hörpännyt air ramin kautta oikein kunnolla. Oli filtteri moro ja putkesta puski kaunis valkoinen huntu. Onneksi Vaasalaisten porukan juniorilla oli varafiltteri mukana. Saatiin letka liikkeelle.



Tätä ränneissä sohlaamista se sitten oli vielä pari tuntia, ennen kuin päästiin makkaratauolle juuri sopivasti kun alkoi satamaan.



Makkarapaistolta kotimatkalla käytiin ensin jollain hiekkamontulla, joka paljastui sitten montulta poistueessa jonkun maanrakennusliikkeen hiekanottopaikaksi. Ilmeisesti paikalliset käy huvittelemassa siellä silloin, kun koneet ei mylvi tantereella.
No jokatapauksessa tällä montulla lapsetti. Sandaalista hidas takaveto pesään, kakkosta ja happee:D





Pääsi kyllä yhdessä vaiheessa yllättämään vähän tuo menohalu vajaavedolla ja ilmaahan siitä tuli.



Vielä ajelemassa hiekkaharjujen yli ja kotiuduttiin jälleen niin juhlavalle päivälliselle.

Päivllisen jälkeen tuli Muumipeikon kanssa puheeksi, että jos käytäisiin pyörittelemässä vielä ajoharjoittelualueella. Kyseltiin mukaan lähtijöitä, mutta ehdotuksen vastaanotto oli vaisu. Oli tainnut päivä viedä suurimmalta osalta mehut ja halusivat nauttia enempi saunasta ja ohramehusta.

Lähdettin sitten pyörittelemään hiekkamontulle ja siinä aikamme rinteitä valloitettuamme keksimme kokeilla järvenkiertoa toisin päin. Oli varsin suoraviivaista ajaa toisesta suunnasta yli, kun sai kierrettyä pahimman upotuksen.



Muumipeikko halusi ottaa neliveto päällä revanssin edellisestä päivästä, mutta ei se oikein onnistunut. Tovi vatkattiin siinä paperinkeräyslaatikkoa ees sun taas ja kokeiltiin keinuttaa, mutta ei se siitä edennyt. Vinssillä yli.



Vielä vähän hiekkarinteitä ja kohti saunaa.




Lauantaina virkeänä kohti Tallinnaa ja vanhaan kaupunkiin terdelle. Ahh, kyllä kelpaa kun aurinko paistaa ja on kylmää juomaa kädessä.



Paikallisen oranssimustakylttisen virvoitusjuomatukun kautta autojonoon ja nokka kohti kotia.



Kiitos tapahtuman järjestäjille ja kaikille mukana olleille! Hyvässä seurassa meno on vaan mukavaa!
Kyllä tämmoiset reissut on sitä elämän suolaa:)

Youtubessa kokoillan soittolista reissun videopätkistä.
Make_:n räpsimiä kuvatuksia Klick! ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1645 FJDC Helatorstai Safari Virossa 2015 Osa 1 https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1644 Thu, 11 Jun 2015 21:40:08 GMT Mitäpä sitä ihminen muutakaan haluaisi tehdä kuin ajella maastossa? No ei juuri muuta! Tai ehkä hieman valmistella maastossa ajamista. Viime... Mitäpä sitä ihminen muutakaan haluaisi tehdä kuin ajella maastossa? No ei juuri muuta!

Tai ehkä hieman valmistella maastossa ajamista.

Viime keväisen helatorstain reissun oltua niin huikea kuin se oli, raapustelin kalenteriini varauksen tälle keväälle. Varailin syksyllä laivaliput jo varmuuden vuoksi ja keskityin opintojen edistämiseen.

Viime helmikuisen Kulmakorvessa ajelun seurauksena niitattu vanne tuli viimein otettua pois auton alta korjausta varten. Vaihtelin sitten vararenkaasta vanteen ajokumiin ja Make_ lupasi tuoda oman vararenkaansa mukanaan varmuuden vuoksi.



Muumipeikkoa taas oli jäänyt "hieman" kaivelemaan viimevuotinen reissu, kun ei päässyt upottamaan paperinkeräyslaatikkoa tarjolla olleisiin poteroihin puuttuneen vinssin takia.

Tätä ei kuulemma saanut tapahtua uudelleen ja puhelikin kaveri pitkin kevättä, että semmoinen vinssi olisi ihan kova juttu. No eipä siinä, taisi olla viikkoa ennen reissua, kun kaverilla oli vinssi kourassa ja ihmetteli, että kuis tää ny leivotaan tähän keulille. Kaikenlaisen vatuloinnin jälkeen oli kauhisteltu, paljonko leikkurilla maksaa reikineen päivineen sopiva levy ja kuinka Protoshopin poijjaat ei olleet pariin päivään kerinneet leikkelemään sopivaa "lattaa" raaka-aineeksi, jotta mitäs ny. IKH myi vinssipetiä, oli aika suolainen, samoin monissa muissakin alaan enempi tai vähempi liittyvissä puodeissa. Plim! Muistin, että MapleHill myy offitavaraa kans ja eikö sieltä löytynytkin Muumipeikon kukkarolle sopivaan hintaan peti. Puhutaan tässä vaiheessa viikonlopusta ennen reissua, kun kaikki palikat on kasasssa asennusta varten. No Hämäläiseltä vinssipedin kiinni kemppaaminen onnistui yllättävänkin ripeästi, kun motivaatiokerroin on kohdallaan. Akuankan tuuria tosin kaverilla kourallinen, kun autokerholta loppui kaasu. Siis ihan kaikki. Mistä sitä nyt sitten sunnuntaina, alkava viikko menee kuitenkin kesätöiden merkeissä. Kerroin sydäntä raastavan tarinan Säätäjä_Sedälle, joka heltyi lainaamaan kympin pulloaan, jotta saadaan paperinkeräyslaatikkoon vinssi kiinni. Rok und roll!



Tai melkein. Vinssi kiinni maanantaina ja sähkökaapeleita modattu asennusta varten, mutta sähköjen vedon joutui jätttämään lähtöpäivälle, kummallakin oli tiistaina muuta menoa.



Keskiviikkona sitten iltalaiva Tallinnaan. Tänä vuonna ei perkele jäädä torstain ajeluista paitsi. Opiskelijan kukkarolle tuo Viikkari on uskomattoman paljon sopivampi, kuin Tallink tai Eckerö. Auto ja kaks pässiä 125€, kun pari kuukautta ennen reissua varasi liput. Voin muuten suositella:cool:

No takasi asiaan. Siinä sitten jonouduttiin ennen laivaterminaalia jo liikennevirrassa ja köröteltiinkin nätisti possujunassa autojonoon. Meillä oli siinä tunti aikaa, ennenkuin aloittivat laivan lastauksen, joten miksiskäs ei sitten koleassa iltasäässä sitten vedelty kaapeleihin kutistesukkaa ja tehty hirmu monimutkaisia sähkökytkentöjä:eek:
Vaikka valkuaisesta olisi voitu huijata kytkennöissä, pärjättiin kuitenkin iliman:D

Tidii! Siinä sitten välissä lastattiin autot laivaan ja autokannella suoritettiin eka testipyöritys. Rokkenroll!



Laivasta päästiin sitten puoliltaöin ulos ja hirveä nälkä niin äijillä, kuin autoillakin. Mukavasti lämmitti tankata Nesteellä, kun aine oli 1,15€ litralle. Sataman vieressä nököttävän Statoilin grillistä otettiin sitten norospeciaalit ja lähettiin painelemaan kohti Mustjõe kõrtsitalua, jossa meillä oli päämaja tälle reissulle tiedossa, ja jonne meillä oli Jeeppikerhon Mace ystävällisesti neuvotellut edullisen lisäyön, ettei tarvinnut laivalla tai jossain Tallinnan parkkipaikalla nukkua. Siinä siirtymän aikana Mace sitten lähetteli ohjeita saapumiseen, siltä varalta, että menee nukkumaan. No ei malttanut sitten mennä vaan odotteli meidän saapumistamme siihen noin puoli kolmeen. Nopeat turinat siinä, tervetuloa, täälä nukutaan ja hyvää yötä.

Aamupalan jälkeen virkein mielin sitten käyskentelemään tiluksia ympäri ja täytyy sanoa, että on kyllä näyttävä paikka. Majoitusmuoto mitä nyt vähän askeettinen, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen.



Odoteltiin sitten muita laivoista ja taisipa joku poppoo siinä hieman eksyäkin, mistä johtuen välipalamuotoinen lihapiirakka ja kahvit pääsi vähän viivästymään. Siinä sitten lopulta kaikki oli kasassa ja lihapiirakoita popsiessamme, emäntämme tuli kertomaan, että päivän oppaalle oli sattunut joku force majeure. Mutta ei hätää! Lähellä on ajoharjoittelualue, jolle voisimme mennä omin nokkinemme heilumaan.



Hiekkamaastoa luvassa tälle päivälle siis. Mäkeä ja monttua, niissä sitten viihdytimme itseämme tovin, kunnes keksivät, että alueen sivussa olevan järven voi myös ajaa ympäri. Siinä leikkimisen tiimellyksessä letkan karkaaminen jäi jotenkin huomaamatta, mutta tajuttuamme sen, saimme poppoon kiinni suuhteellisen nopeasti.

Järven kierto vaikutti ihan leppoisalta, kunnes jono pysähtyi. Mitä tapahtuu?



Ah kuraahan se vain siellä. Oli pikku pehmee, jossa pääsimme sitten leikkimään. Suoraan yli ei oikein päässy, vaikka monta hyvää yritystä nähtiin. Päivän yllättäjä oli ehkä Muumipeikko, joka oli koko päivän ajellut epähuomiossa takavedolla ja tuuttasi paperinkeräyslaatikon melkein yhtä pitkälle kuin allekirjoittanut ja mr. president. No vinssillä siitä kaikki kuitenkin noustiin.






Järven kierron jälkeen kokoonnuttiin takaisin tiluksille ja maittavan, julmetullisen valtavan, upean aterian jälkeen emäntä piti meille esittelykierroksen tiluksista. Monen monta tarinaa ja ihmeellistä asiaa kuultiin ja nähtiin kierroksen aikana. Melkein kolmetuntisen elämyksellisen kierroksen jälkeen sitten palloilua hetki ennen iltapalaa. Ja jälleen pöytä notkui toinen toistaan herkullisempia suupaloja. Päivän kruunasi tietysti savusauna ja rautatien kuljetussäiliöstä tehty palju, jossa haaleaa kuravettä ja pihasuihku, josta tuli jäistä vettä. Nautinto vailla vertaa.





Saunan ja sihijuoman jälkeen unta palloon. ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1644 tankki https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1641 Mon, 23 Feb 2015 14:30:51 GMT Image: http://u.kahvipaketti.com/u/58919850084.jpg (http://u.kahvipaketti.com/u/58919850084.jpg) ]]> pantze https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1641 jatkoa https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1640 Fri, 20 Feb 2015 05:46:30 GMT Ei oo kerenny paljo rakentelee sen verran että kontissa yamahan perämoottorin tankki, 85ah bosch laturi, äänieristys, ratin keskiö uus. Nelilinkki... Ei oo kerenny paljo rakentelee sen verran että kontissa yamahan perämoottorin tankki, 85ah bosch laturi, äänieristys, ratin keskiö uus. Nelilinkki jousitus tulossa kunhan kerkeen vaan tekee. Joutais oikeestaan nurkista pyörimästä ja tilalle vois tulla suzuki kingquad tai guadrunner. Ei aikä riitä rakentaa. Jos joku on luopumassa neliveto mönkijästä offiautoon saa tarjota rohkeesti ]]> pantze https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1640 Panssarioffia 23.8.2014 https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1635 Thu, 28 Aug 2014 18:33:24 GMT Tykästyin tähän Offiblogien kirjoitteluun ja tällä kertaa tarinoin Panssarioffista. Jo muutamaa vuotta takaperin, kun olin Panssariprikaatissa... Tykästyin tähän Offiblogien kirjoitteluun ja tällä kertaa tarinoin Panssarioffista.

Jo muutamaa vuotta takaperin, kun olin Panssariprikaatissa varusmiespalveluksessa, katselin prikaatin lähiharjoitusalueita "sillä silmällä".
Koitin jo palvelusaikana kysellä kapiaisilta, miten harjoitusalueelle saisi luvan mennä ajelemaan omalla autolla. Tuolloin kyselyt eivät tuottaneet tulosta ja omat ajelutkin alueella jäi haaveiluksi.

Noh vuodet vierii ja eräänä päivänä tässä kevään aikana korviini kantautuu huhuja FJDC kerholaisen suusta, että Parolaan hahmotellaan ajopäivää, pienipyöräisille. Jo sammunut liekki roihahtaa palamaan, "Pääsisiköhän sitä inttiajan ryynäysmestoille ajelemaan..."

Pitkä piina jatkuu pitkin kesää ja aina kohdatessa kyselen Jeep-mieheltä kuulumisia Parolan ajeluista. Lopulta päivämäärät vahvistuu ja ilmoittautuminen aukeaa. Tapahtuman järjestäjä prikaatin esikunnan miehiä, joten päivän ohjelman aikataulu oli myös hahmoteltu "firman" toimintamallin mukaisesti:
Päivän agenda:

9.30 Kokoontuminen ABC Tiiriö, Hämeenlinna

9.35 Siirtyminen ajoalueelle

9.45 – 11.30 Maastoajoa

11.45 – 12.30 Omakustanteinen lounas Panssariprikaatin varuskuntaravintolassa

12.30 – 13.30 Järjestettyä ohjelmaa

13.30 – 15.00 Maastoajoa

15.00 - Kohti kotia

Kelataan lauantaihin 23.8.2014.

Sovin Säätäjä_sedän kanssa, että olen hakemassa häntä aamulla seitsemältä josta siirtyisimme Keimolanportin Nesteelle puoli kahdeksaksi, jossa tapaamme Make_:n ja lähdemme siirtymään kohti Tiiriön ABC:tä. Aikaa varasin reilusti, kun oli tarkoitus hiipiä vanhaa tietä, mutta vähäisen liikenteen takia suoritimme moottorimarssin moottoriteitse. Saavuimme ABC:lle noin 8:40. Aamukahvia lisää ja viineriä naamariin muita odotellessa siis. Väki kokoontui hiljalleen ja siirryimme ulos palloilemaan.

Päivän isäntä vahvisti osallistujien saapuneen ja siirryimme Panssariprikaatin alueelle aloituspalaveriin, jossa käytiin läpi päivän ajelun pelisäännöt.

Homma selvä ja siirtyminen vaunu-urille. Alku oli leppoisaa ajelua suhteellisen tasaisilla vaunu-urilla, joka hiljalleen muutui vähän pehmeämmäksi ja vetisemmäksi.

Vaihdoimme Parolan leijonan kohdalla puolta "Lekelle", jossa olikin enemmän kuramonttuja ja homma muuttuikin paljon hauskemmaksi.

Rupesi jopa vähän lapsettamaan ja yhden pätkän sudittelin takavedolla menemään siirtyessämme Leken yli kohti Siltainmäkeä. Tässä vaiheessa kaikille luulisi olleen selvää, että nyt ajellaan alueella, jonne pääsee vain harvat ja valitut

Siltainmäessä leikittiin sitten vapaasti puolisen tuntia 45 asteen nousulla, taistelijoiden poteroiden yli ajaen ja tietenkin rän-rän-ränniin kaasutellen:D

Kyllä ensin teki mieli kaasutella ramppia ylös, mutta ajattelin sitten ryömiä menemään, hyvin nousee Suzuki 45 asteen ramppia.

Tässä haetaan uusiokäyttöä tarpeettomaksi käyneille taistelijoiden poteroille

Rän-Rän-Ränni ==> Hauskaa!

Siirryimme lounaalle Prikaatin MuKeen ja muistot tulvahtivat mieleen. Muutaman kerran tuli tuossakin ruokalassa aikoinaan suoritettua ruokailu. Ennen ruokailua kerättiin kolehti, jonka tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä panssarimuseolle katoshankkeeseen, jonka tarkoituksena on rakentaa museon vaunuja suojaavia katoksia pihalla seisoville vaunuille.

MuKessa vierailu oli hyvä muistutus, että ruokailu ei ole elämys vaan suoritus ja ruoka itsessään ei ole nautinto vaan ravintoa.
Noh, keljuilut sikseen, oli Leijona Cateringin salamikiusaus varsin maukasta...

Kaikki taistelijat tulivat ruokailemasta, vapaasta aikamääreestä huolimatta siten, että ehdimme ajallaan järjestettyyn ohjelmanumeroon PsPr:n simulaattorihalliin kuulemaan informatiivinen esitys prikaatin toiminnasta ja tehtävästä maanpuolustuksen kannalta. Lisäksi pääsimme ihastelemaan panssarivaunumiehistön koulutussimulaattoreita ja lopulta oikeaa kalustoa, jolla harjoitellaan maanpuolustuista.


Leopardin sydän

Vaunuhallin tarjontaa

Esittelykierros kokonaisuudessaan löi selvästi osallistujat ällikällä ja siirryimme vaunuhallilta takaisin ajoneuvoillemme iloisen puheensorinan saattelemana.

Päivän viimeinen ajosuorite tapahtui Ilveskalliolla Omettalammin takana paikassa, jossa viimeksi olin käynyt palvelusaikana huoltotaktisen harjoituksen aikana opettelemassa huoltoteltan pystyttämistä. Paikka oli Suzukin ratin takaa paljon miellyttävämpi kokemus.

Taas puolisen tuntia vapaata ajelua ja siirtyminen lähtöpaikkaan loppuyhteenvetoon.

Toivon mukaan tapahtuma järjestyisi myös ensi vuonna, oli sen verta mukavaa ja samaa mieltä ovat varmasti muut paikalla olleet.

Suurkiitos päivän isännälle Harrille päivän toteutumisen mahdollistamisesta ja erityiskiitos myös yllätysohjelmasta prikaatin porttien sisäpuolella!

Kaikki päivän aikana räpsityt kuvani löytyy linkin takaa:https://plus.google.com/photos/11801...OWa0rCGhIm_rgE

Auton sisuksista kuvatut videot kokosin tunnin mittaiseen elokuvaan:)

Lisää muiden kuvia ja videoita päivästä löytyy FJDC:n foorumilta. ]]> J0hannes https://forums.offipalsta.com/blog.php?b=1635