Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kaikenlaisista Suzukiin liittyvistä jutuista ja ajeluista tarinoita...
Venäjänmatkailua 6.-8.7.2018 Part II
Posted 16.07.2018 at 22:46 by J0hannes
Ensimmäinen ilta venyi pikkutunneille asti. Nuotio ja nallejuoma lämmittivät vaikka jossain vaiheessa aamuyöstä alkoi tihkumaan vettä. Jossain vaiheesa jopa ihan satamaan.
Aamun sarastaessa herään siinä yhdeksän pintaan muualta leiristä kantautuviin aamupalan ääniin. Kaivaudun teltasta pihalla ja teen tilannearvion. Aamupalan tarve on suuri, joten hapuilen edellisenä iltana lainaan saamani kaasulevyt tulille ja rikon trangian pannuun munia itseni ja apukuskini tarpeiksi. Munat kypsyvät pannussa ja apukuskia ei näy. Käyn potkimassa teltassa jaloille ja havaitsen edellisenä iltana kaadetun nallejuoman tehneen tehtävänsä. Toisilla on siis tiedossa hidas aamu.
Jos Börjomi on tuttu juoma, niin tämä on melko likelle sitä. Ristittiin tavara katkarapumehuksi, sen verran maku muistuttaa maultaan sulatettujen katkarapujen lientä. Suolaisuutta kuitenkin on, jotta pidemmänkin illan päälle saa aamun jotenkin käyntiin
Pikkuhiljaa leirissä alkoi kaikilla olemaan ainakin parkit päällä ja valmistautuminen päivän retkiin. Ohjelmassa oli aamupäivällä luvassa sotahistoriaa Jari J:n johdolla ja iltapäivällä leirivahdin vaihdon yhteydessä Jarno lähtisi johdattamaan halukkaita Käkisalmi-cityyn. Letka alkoi muodostumaan leiripaikkaa halkovan polun varteen ja lopulta nytkähti liikkeelle. Pienen siirtymän jälkeen käytiin korkkaamassa ihan uusi huoltoasema ilmeisesti konevitsan lauttarannan tuntumassa. Taisipa olla ihan ensimmäisiä päiväiä auki, kun ei ollut sisällä vielä muuta kuin tiskillä kassa ja jotain juomia kaapissa. Uunituoretta viineriäkin olisi ollut, mutta kahvia ei näkynyt. Diesel-miehet vittuili, kun bensa-autoilijat kävi vuorollaan laittamassa ainetta tankkiin. No häröpallo saatiin kasasan ja siirtymä kohti Taipaleenjokea alkoi. Semmoista vatkausta kyyti oli, että piti noin tunnin ajelun jälkeen pistää äkkiä tien sivuun ja hengähtää hetki. Luulin jo hetken, että tie kuoleman laaksoon olisi avautumassa omalle kohdalle, muuta onneksi olin väärässä. Apukuski oli jo tässä vaiheessa sen verran päässyt omasta laaksosta ulos, että vaihdettiin hetkeksi kuskia ja koitin pilkkiä lopun matkaa kohti määränpäätä.
Perillä kuunneltiin mielenkiintoinen pläjäys Taipaleenjoen asemista, jonka jälkeen suunnattiin takaisin perusleiriin. Matkalla ihmeteltiin hulppean näköisiä kesähuviloita, joista osan porteilla seisoskeli ukkeli kalashnikovi kourassa. Ihmeellisempää oli vielä tiedossa, sillä reittimme kulki kiitotien yli. Ilmeisesti alueella on korkea-arvoisten koneiston osien kesäpaikat, joihin kyseiset arvovaltaiset kyyditään lentokentän kautta. Matkan varrelle osui myös kauppa, tarkemmin Sakkolan osuuskaupan Haparaisten myymälä, jonka seurueemme melkein onnistui ostamaan tyhjäksi oluesta ja jäätelöstä. Pääsimme lopulta myös takaisin perusleiriin ja ohjelmassa oli myöhäinen lounas. Makaronisörsselin jälkeen lähdettiin Jarnon johdolla kohti Käkisalmi-Cityä. Toki kokeiltiin ensin ranta-alueelta lähtevää lupaavan oloista pätkän alkua, josko sitä pitkin olisi voinut "oikaista" hetkenmatkaa. Reitti paljastui upmiperäksi, joten letka ympäri ja erinomaisen laadukkaita hiekkateitä kothi käkkäriä. Määränpäässä oli kauppa, josta ostettiin sikaa nuotiossa grillattavaksi ja epäilyttävän edullisia, mutta sitäkin herkullisempia rähmämunkkeja.
Paluumatkalla koitettiin ajella Käkisalmi-beachin kautta
Mutta siellä vaikutti olevan toista tuhatta telttailijaa viettämässä jotain uskonheränneiden juhlaa, joten jälleen käännyttiin takaisin erittäin laadukkaalle ja hyväkuntoiselle hiekkatielle
Lounaan jälkeinen umpiperäpätkä ei ollut täysin tyhjä arpa, sillä sen varrelta löytyi maahan kaatuneita nuotion alkuja.
Vikan illan iltanuotio olikin jo mallia kunnon nuotio ja hyvin senkin äärellä viihtyi vaikka olikin kevyempi sisäinen lämmitys. Oli ilmeisesti ensimmäisenä iltana hyvä tunnelma, kun tällä kertaa ihmeteltiin, miksi Suzukihemmot on niin hiljaa Ei sitä joka ilta...
Viimeinen aamu sarastaa ja aamupalaksi kaikki loput evttä. Venäläinen silavasalami toimii ihan hyvin myös tämmöisessä munasörsselissä. Ennen kotimatkaa olisi tiedossa vielä vähän oikeaa offiakin. Edellisenä iltana HDJ-mies Mikko oli käynyt Rafun kanssa tiedustelemassa jonkun heidän aikaisempina vuosinaan ajaman pätkän ja se vaikutti sen verran lupaavalta, että päätettiin vielä käydä ajamassa se kuuluisa "ihan nopee vielä"
Mikon lenkki oli täysin kovapohjainen harjujen lomassa mutkitteleva reitti. Muita varsinaisia hankaluuksia ei ollut muuten kuin, että Touraegin sutimisenesto/ESP leikkasi tehoja sen verran, että jyrkät nousut aiheuttivat lieviä haasteita. Vauhtia kun sai tarpeeksi, niin citymaasturi kyllä kiipesi hämmästyttävän hyvin
Pikku vinssaaminen jouduttiin ottamaan, kun rinteessä oli just pahassa paikkaa kanto ja kivi, ettei Tourakilla oikein voinut ottaa kunnon vauhtia mäkeen.
No mitä tästä reissusta sitten jäi käteen, kun ei me juuri muuta tehty, kuin ajeltu Venäläisiä teitä?
Paljonkin.
Ensinnäkin ainakin omalla kohdalla, se ensimmäinen kerta oli tässä! Reissu oli kaikinpuolin sitä, mitä keväällä Jarnon kanssa puhuttiin, että voisikin olla. Eli nähtiin paikkoja, saatiin kattavia tarinoita sotahistoriasta ja päästiin myös offaamaan, ilman autojen upottamista suohon. Reissuporukan henki oli ihan loistava, kuten näissä Jeeppikerhon jutuissa yleensä on. Ensimmäisen jälkeen kynnys lähteä uudelleen on huomattavasti matalampi ja se seuraava reissukin on jo oikeastaan kalenterissa
Kiitos omalta osaltani matkan pääkoordinaattorille Jarnolle sekä kaikille muille osallistumisesta, tämä oli juuri sellainen retki, jonka halusin kokea
Kuvia reissusta
Liikkuvaa kuvaa
Valitettavasti osa videoista oli kiinalaisen actionkameran mikrofonin kuoleman jälkeen mykkiä, joten lisäsin jotain epämääräistä Youtube-musiikkia niihin Ekoissa ja vikoissa videoissa on ihan ääni.
Aamun sarastaessa herään siinä yhdeksän pintaan muualta leiristä kantautuviin aamupalan ääniin. Kaivaudun teltasta pihalla ja teen tilannearvion. Aamupalan tarve on suuri, joten hapuilen edellisenä iltana lainaan saamani kaasulevyt tulille ja rikon trangian pannuun munia itseni ja apukuskini tarpeiksi. Munat kypsyvät pannussa ja apukuskia ei näy. Käyn potkimassa teltassa jaloille ja havaitsen edellisenä iltana kaadetun nallejuoman tehneen tehtävänsä. Toisilla on siis tiedossa hidas aamu.
Jos Börjomi on tuttu juoma, niin tämä on melko likelle sitä. Ristittiin tavara katkarapumehuksi, sen verran maku muistuttaa maultaan sulatettujen katkarapujen lientä. Suolaisuutta kuitenkin on, jotta pidemmänkin illan päälle saa aamun jotenkin käyntiin
Pikkuhiljaa leirissä alkoi kaikilla olemaan ainakin parkit päällä ja valmistautuminen päivän retkiin. Ohjelmassa oli aamupäivällä luvassa sotahistoriaa Jari J:n johdolla ja iltapäivällä leirivahdin vaihdon yhteydessä Jarno lähtisi johdattamaan halukkaita Käkisalmi-cityyn. Letka alkoi muodostumaan leiripaikkaa halkovan polun varteen ja lopulta nytkähti liikkeelle. Pienen siirtymän jälkeen käytiin korkkaamassa ihan uusi huoltoasema ilmeisesti konevitsan lauttarannan tuntumassa. Taisipa olla ihan ensimmäisiä päiväiä auki, kun ei ollut sisällä vielä muuta kuin tiskillä kassa ja jotain juomia kaapissa. Uunituoretta viineriäkin olisi ollut, mutta kahvia ei näkynyt. Diesel-miehet vittuili, kun bensa-autoilijat kävi vuorollaan laittamassa ainetta tankkiin. No häröpallo saatiin kasasan ja siirtymä kohti Taipaleenjokea alkoi. Semmoista vatkausta kyyti oli, että piti noin tunnin ajelun jälkeen pistää äkkiä tien sivuun ja hengähtää hetki. Luulin jo hetken, että tie kuoleman laaksoon olisi avautumassa omalle kohdalle, muuta onneksi olin väärässä. Apukuski oli jo tässä vaiheessa sen verran päässyt omasta laaksosta ulos, että vaihdettiin hetkeksi kuskia ja koitin pilkkiä lopun matkaa kohti määränpäätä.
Perillä kuunneltiin mielenkiintoinen pläjäys Taipaleenjoen asemista, jonka jälkeen suunnattiin takaisin perusleiriin. Matkalla ihmeteltiin hulppean näköisiä kesähuviloita, joista osan porteilla seisoskeli ukkeli kalashnikovi kourassa. Ihmeellisempää oli vielä tiedossa, sillä reittimme kulki kiitotien yli. Ilmeisesti alueella on korkea-arvoisten koneiston osien kesäpaikat, joihin kyseiset arvovaltaiset kyyditään lentokentän kautta. Matkan varrelle osui myös kauppa, tarkemmin Sakkolan osuuskaupan Haparaisten myymälä, jonka seurueemme melkein onnistui ostamaan tyhjäksi oluesta ja jäätelöstä. Pääsimme lopulta myös takaisin perusleiriin ja ohjelmassa oli myöhäinen lounas. Makaronisörsselin jälkeen lähdettiin Jarnon johdolla kohti Käkisalmi-Cityä. Toki kokeiltiin ensin ranta-alueelta lähtevää lupaavan oloista pätkän alkua, josko sitä pitkin olisi voinut "oikaista" hetkenmatkaa. Reitti paljastui upmiperäksi, joten letka ympäri ja erinomaisen laadukkaita hiekkateitä kothi käkkäriä. Määränpäässä oli kauppa, josta ostettiin sikaa nuotiossa grillattavaksi ja epäilyttävän edullisia, mutta sitäkin herkullisempia rähmämunkkeja.
Paluumatkalla koitettiin ajella Käkisalmi-beachin kautta
Mutta siellä vaikutti olevan toista tuhatta telttailijaa viettämässä jotain uskonheränneiden juhlaa, joten jälleen käännyttiin takaisin erittäin laadukkaalle ja hyväkuntoiselle hiekkatielle
Lounaan jälkeinen umpiperäpätkä ei ollut täysin tyhjä arpa, sillä sen varrelta löytyi maahan kaatuneita nuotion alkuja.
Vikan illan iltanuotio olikin jo mallia kunnon nuotio ja hyvin senkin äärellä viihtyi vaikka olikin kevyempi sisäinen lämmitys. Oli ilmeisesti ensimmäisenä iltana hyvä tunnelma, kun tällä kertaa ihmeteltiin, miksi Suzukihemmot on niin hiljaa Ei sitä joka ilta...
Viimeinen aamu sarastaa ja aamupalaksi kaikki loput evttä. Venäläinen silavasalami toimii ihan hyvin myös tämmöisessä munasörsselissä. Ennen kotimatkaa olisi tiedossa vielä vähän oikeaa offiakin. Edellisenä iltana HDJ-mies Mikko oli käynyt Rafun kanssa tiedustelemassa jonkun heidän aikaisempina vuosinaan ajaman pätkän ja se vaikutti sen verran lupaavalta, että päätettiin vielä käydä ajamassa se kuuluisa "ihan nopee vielä"
Mikon lenkki oli täysin kovapohjainen harjujen lomassa mutkitteleva reitti. Muita varsinaisia hankaluuksia ei ollut muuten kuin, että Touraegin sutimisenesto/ESP leikkasi tehoja sen verran, että jyrkät nousut aiheuttivat lieviä haasteita. Vauhtia kun sai tarpeeksi, niin citymaasturi kyllä kiipesi hämmästyttävän hyvin
Pikku vinssaaminen jouduttiin ottamaan, kun rinteessä oli just pahassa paikkaa kanto ja kivi, ettei Tourakilla oikein voinut ottaa kunnon vauhtia mäkeen.
No mitä tästä reissusta sitten jäi käteen, kun ei me juuri muuta tehty, kuin ajeltu Venäläisiä teitä?
Paljonkin.
Ensinnäkin ainakin omalla kohdalla, se ensimmäinen kerta oli tässä! Reissu oli kaikinpuolin sitä, mitä keväällä Jarnon kanssa puhuttiin, että voisikin olla. Eli nähtiin paikkoja, saatiin kattavia tarinoita sotahistoriasta ja päästiin myös offaamaan, ilman autojen upottamista suohon. Reissuporukan henki oli ihan loistava, kuten näissä Jeeppikerhon jutuissa yleensä on. Ensimmäisen jälkeen kynnys lähteä uudelleen on huomattavasti matalampi ja se seuraava reissukin on jo oikeastaan kalenterissa
Kiitos omalta osaltani matkan pääkoordinaattorille Jarnolle sekä kaikille muille osallistumisesta, tämä oli juuri sellainen retki, jonka halusin kokea
Kuvia reissusta
Liikkuvaa kuvaa
Valitettavasti osa videoista oli kiinalaisen actionkameran mikrofonin kuoleman jälkeen mykkiä, joten lisäsin jotain epämääräistä Youtube-musiikkia niihin Ekoissa ja vikoissa videoissa on ihan ääni.
Total Comments 0