Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kaikenlaisista Suzukiin liittyvistä jutuista ja ajeluista tarinoita...
Metsäisen unelman matka kohti leimaa osa 2
Posted 27.01.2014 at 10:43 by J0hannes
Blogin päivittäminen hieman unohtui tässä välissä, joten kirjoittelen tämän kirjoituksen hieman ajassa hyppien.
Eräänä tammikuisena lauantai aamuna (siis viimelauantaina) tämäkin osa tarinaa sai onnellisen päätöksen, kun metsäinen unelma sai katsastusmiehen siunauksen tieliikennekelpoisuudesta ja tietysti leiman paperiin Edellisenä iltana Muumipeikko oli yömyöhään asennellut ulkosalla -20 asteen työlämpötilassa levikkeitä, jotta olisi aamulla mahdollisuus käydä näyttämässä katsastusmiehelle vikalistan moitteettomat korjaukset. Oli kuulemma kehunut työnjälkeä
Leiman jälkeen Muumipeikko soitteli sitten minulle ja pakkohan sitä oli lähteä mukaan kokeilemaan, miten se Suski etenee(Muumipeikon paremman puoliskon kastenimi rakkaalle lapselle).
Tästä kelataan pari kuukautta taaksepäin, marraskuun alkuvaiheille, eräälle pimeälle illalle, jolloin kokoonnuimme Muumipeikon kanssa autokerholle Säätäjä_sedältä lainaamani plasma mukanamme. Tästä ne oikeat mätäkorjaukset sitten alkaa ja niitä tehtiin useana iltana pitkin kuluneita kuukausia. Työtä tässäkin oli siis ihan hemmetisti. Pitäkää hatuistanne kiinni!
Näytin ensin Muumipeikolle, miten se plasma laulaa, jonka jälkeen siirryin yleisön puolelle katsomaan, kuinka niitä mätiä lokasuojan kaaria alkoi tippumaan lattialle.
Ruosteeton kotelo(ko)? No ei laisinkaan, helmathan tässä oli katsurin toimesta hakattu täyteen reikiä, joten niihin ehdotin palkkia lääkkeeksi. Tämä potilas saa siis samaa lääkettä, kuin lukuisat muut onnistuneesti elvytetyt.
Korroosio oli niinsanotuissa vakiopaikoissa tehnyt tehtävänsä ja myös täyttöputken ympäristössä oli pieni reikä.
Muumipeikon puuhaillessa muiden paikkojen kimpussa, korjailin takaosaa ja myös täyttöputken ympärystä.
Apukuskin lattiassa oli tosi iso reikä
Tässä valmistuu toinen etulattioiden uusista korinkannakkeista, kun alkuperäiset oli aivan p****na...
Kuskin jalkatilassa oli myös hirmu iso reikä.
Molemmat etummaiset korinkannakkeet korin puolelta meni uusiksi ja hyvä osuus lattioistakin siinä samalla.
Uutta lattiaa kuskille.
Tämän idean sain, kun mietittiin Muumipeikon kanssa helmapalkkien asemointia.
Halkaistu neliöprofiilinpala hitsattuna korin jäykisteisiin auttaa varmasti palkkeja pysymään kovemmassakin rytkytyksessä hyvin paikallaan.
Kaksi 40x40 neliöprofiilia yhteen, niin tulee tukeva helma.
Helmapalkkeihin pohjamaalia
Kuskin puolen kulman viimeistelyä
Viimeisen illan viimeiset laittelut -20 pakkasessa, kun autokerholta oli sähköt poikki vieressä olevan sukelluskerhon tilojen palon takia. Oli Muumipeikolla kuulemma muutkin paikat, kuin sormet jäässä
Kovaa ajoa
Eräänä tammikuisena lauantai aamuna (siis viimelauantaina) tämäkin osa tarinaa sai onnellisen päätöksen, kun metsäinen unelma sai katsastusmiehen siunauksen tieliikennekelpoisuudesta ja tietysti leiman paperiin Edellisenä iltana Muumipeikko oli yömyöhään asennellut ulkosalla -20 asteen työlämpötilassa levikkeitä, jotta olisi aamulla mahdollisuus käydä näyttämässä katsastusmiehelle vikalistan moitteettomat korjaukset. Oli kuulemma kehunut työnjälkeä
Leiman jälkeen Muumipeikko soitteli sitten minulle ja pakkohan sitä oli lähteä mukaan kokeilemaan, miten se Suski etenee(Muumipeikon paremman puoliskon kastenimi rakkaalle lapselle).
Tästä kelataan pari kuukautta taaksepäin, marraskuun alkuvaiheille, eräälle pimeälle illalle, jolloin kokoonnuimme Muumipeikon kanssa autokerholle Säätäjä_sedältä lainaamani plasma mukanamme. Tästä ne oikeat mätäkorjaukset sitten alkaa ja niitä tehtiin useana iltana pitkin kuluneita kuukausia. Työtä tässäkin oli siis ihan hemmetisti. Pitäkää hatuistanne kiinni!
Näytin ensin Muumipeikolle, miten se plasma laulaa, jonka jälkeen siirryin yleisön puolelle katsomaan, kuinka niitä mätiä lokasuojan kaaria alkoi tippumaan lattialle.
Ruosteeton kotelo(ko)? No ei laisinkaan, helmathan tässä oli katsurin toimesta hakattu täyteen reikiä, joten niihin ehdotin palkkia lääkkeeksi. Tämä potilas saa siis samaa lääkettä, kuin lukuisat muut onnistuneesti elvytetyt.
Korroosio oli niinsanotuissa vakiopaikoissa tehnyt tehtävänsä ja myös täyttöputken ympäristössä oli pieni reikä.
Muumipeikon puuhaillessa muiden paikkojen kimpussa, korjailin takaosaa ja myös täyttöputken ympärystä.
Apukuskin lattiassa oli tosi iso reikä
Tässä valmistuu toinen etulattioiden uusista korinkannakkeista, kun alkuperäiset oli aivan p****na...
Kuskin jalkatilassa oli myös hirmu iso reikä.
Molemmat etummaiset korinkannakkeet korin puolelta meni uusiksi ja hyvä osuus lattioistakin siinä samalla.
Uutta lattiaa kuskille.
Tämän idean sain, kun mietittiin Muumipeikon kanssa helmapalkkien asemointia.
Halkaistu neliöprofiilinpala hitsattuna korin jäykisteisiin auttaa varmasti palkkeja pysymään kovemmassakin rytkytyksessä hyvin paikallaan.
Kaksi 40x40 neliöprofiilia yhteen, niin tulee tukeva helma.
Helmapalkkeihin pohjamaalia
Kuskin puolen kulman viimeistelyä
Viimeisen illan viimeiset laittelut -20 pakkasessa, kun autokerholta oli sähköt poikki vieressä olevan sukelluskerhon tilojen palon takia. Oli Muumipeikolla kuulemma muutkin paikat, kuin sormet jäässä
Kovaa ajoa
Total Comments 0