Ajattelin kirjoitella tänne blogiin kaikenlaisista Suzukiin liittyvistä jutuista ja ajeluista tarinoita...
Venäjänmatkailua 6.-8.7.2018
Posted 16.07.2018 at 22:46 by J0hannes
Kappas, näin se bucket list lyheni jälleen yhdellä asialla, nimittäin maastoautoseikkailulla itänaapurissa.
Pidemmän aikaa pohdinnassa ollut vierailu lähti etenemään kohti toteutumistaan FJDC:n talvitreffeillä maaliskuun alussa. Siinä illanvieton lomassa joku otti puheeksi, että mieli tekisi seikkailla kannaksella. Aikaisempina vuosina Jeeppikerho on melko aktiivisestikin käynyt Venäjällä, mutta kuten näissä tuppaa käymään, jossain vaiheessa porukalle tuli väsy ja retket loppuivat.
No siinä saunoessa alettiin pohtimaan porukalla, että olisipa hienoa käydä kerhon porukalla retkellä. Sattuipa lauteilla olemaan myös Mr 4x4 Parts, Jarno, joka myös on monessa Venäjän suossa kastettu seikkailija. Jarno oli sitä mieltä, että kun Venäjällä tulee melko aktiivisesti käytyä, niin hänhän voisi lähteä vetämään myös Jeeppikerholaisille matalan osallistumiskynnyksen retkeä, sellaista vakiommallekin autolle sopivaa jolla ei autoja upotettaisi ikkunankarmeja myöten suonsilmään. Muutamat löylyt ja saunajuomat myöhemmin kokoonnuttiin majapaikan päärakennuksella ruokasaliin jatkamaan iltaa jälkilöylyjen merkeissä. Retken mahdollisuus sytytti saunassa sellaisen poltteen, että lyötiin Jarnon kanssa retken järjestäminen lukkoon. Ajankohta sovittiin löysästi loppukesälle, miten kiireinen yrittäjä ehtii aikataulunsa järjestämään.
Treffeistä ei kauaa kulunut, niin jo oli reissuinfo kerhon sivuilla ja homma alkoi edetä omalla painollaan. Viisumin hakeminen vähän jännitti, mutta ei siinäkään sitten mitään ihmeellistä ollut. Autolle piti tehdä vähän kausihuoltoa, vaihtelin kevään mittaan oljyt kaikkiin paikkoihin ja takapyöränlaakerit oli sen verta finaalissa, että varavetarit uusilla laakereilla tuli laitettua alle. Ennen reissua laittelin vielä lällärin kattoon.
Reissu alkoi olla valmisteluiltaan siinä pisteessä, että ei muuta kuin tien päälle.
Vaalimaalla piti olla perjantaina aamusta aikaisin, joten tehtiin broidin kanssa pelimiesliike ja pummittiin telttapaikka eräältä Haminan suunnalla vaikuttavalta Jeeppiparilta, ettei tarvinnut lähteä perjantaina ennen kukon pieremää liikkeelle. Torstaina lähtö siis illasta ja matkan varrella telttapaikkakin päivittyi lämpimään sisätilaan.
Perjantaina aamusta liikkeelle ja valuutanvaihtoa hrexilla Suomen puolella. Päivän kurssi oli 73, mikä sitten paljastui olevan parempi, kuin Viipurin veikoilla ollut 72. Pääporukka kokoontui Rajahovissa ennen ylitystä, muttamentiin jo edeltä yli, jotta vältytään liialta jonottamiselta. Rajamuodollisuuksiin meni ehkä jopa puoli tuntia. Haminalaisilla oli makkaraa mukana, mutta tämä ei Venäjän tullissa kiinnostanut ainakaan tällä kertaa. Oltiin sovittu koko porukan kanssa treffipaikaksi Säkkijärven Neste. Ensin toki käytiin Viipurin veikoilla kahvilla ja otettiin pieni tauon paikka. Siirtyminen varsinaiselle kokoontumispaikalle säkkijärven nesteelle ja odottelu alkakoon. Pari tuntia siinä sitten meni muulla porukalla, olivat ilmeisen tarkassa syynissä, sillä jonoa kopeille ei juurikaan ollut. Ainetta tankit täyteen ja nokka kohti Viipuria ja Karusellia, jossa pari edellisenä iltana rajan ylittänyttä odottelikin.
Melkein kaikki jo kasassa
Nokka kohti Viipuria
Viipurin sillan ylityksessä näkyi hyvännäköisiä seikkailukoppeja
Kaupassa käytiin ja ostettiin peruselintarvikkeita, joilla viikonlopun ainakin suurimmaksi osaksi selviäisi. Suzukiinhan ei semmoisia hienouksia kuten matkajääkaappi mahtunut, joten ostosten kanssa piti optimoida lämmönkestoa.
Kaupan pihassa, yksi uupuu vielä
Eväät pohjautuvat tarkkaan valittuihin raaka-aineisiin
Kaikki kun pääsivat kaupasta ja eväät saatiin pakattua, ryhmä jakautui kolmeen osaan Viipurin läpiajoa varten. Kahdessa letkassa ei ihan pysynyt marssirytmi kohdallaan ja muutamat jäi valoihin, jolloin etupää hävisi näkyvistä. Lopputuloksena ajeltiin häröpallossa ympäri Viipuria hetken aikaa, ennen kuin toisen letkan keula-auto löysi karttaan koordinaatin, joiden avulla päästiin kaupunkialueelta pihalle. Suuntana oli Viipurin jälkeen Heinjoen vanha lentokenttä.
Lentokenttäalueelle oli vähän hakemista ja ajettiin ensin alueen reunaa umpiperälle, jossa autot ympäri ja takaisinpäin jonkin matkaa, kunnes löytyi sopivalta vaikuttaava pisto tien sivussa. Kaksinkertaisesta piikkilanka-aidasta löytyi reiät ja olimme lentokentän alueella. Kiitotien reunaa jonkin matkaa ja hangaarialueen kautta keskelle kenttää, jossa muut jo odottelivatkin.
Tutustuttiin lentokonesuojiin ja hylättyihin rakennuksiin omatoimisesti tovi. Tutkiskelun jälkeen otettiin pitkä letka kasaan ja aloitimme siirtymisen ensimmäisen päivän leiriä kohti Väärämäenlammen rantaa.
Matkan varrella käytiin toki paria bunkkeria ja panssariestekiviä ihmettelemässä.
Muolaan bunkkereita katsomassa
Jari kertoi mielenkiintoisia tarinoita historian tapahtumista
Bunkkereiden jälkeen pikkuinen siirtyminen
Mannerheim-linjan panssarikiviesteitä ihmettelemään
Matkaa tästä oli vielä ensimmäisen illan leiriin, mutta karvas oli pettymys, kun perillä saatiin havaita, että tie lammen rantaan oli kaivettu ojalla poikki ja vastassa tervehti pitkän kiellettyjen asioiden listan omaava kieltokyltti. No hätä ei ollut tämän näköinen, sillä ryhmän johtajalla oli karttapisteet toisen päivän leiriä varten olemassa ja lähdettiin näitä koordinaatteja kohti.
Perillä huomasimme saapuneemme Laatokan rantaan, tarkemmin paikkaan, jossa Ladoga Trophyn päätösleiri on pidetty. Mikäs siinä, teltta pystyyn ja eväät esiin. Tosin ensin piti käydä tullaamassa muiden osallistujien eväät ja keittovälineet. Meillä oli jäänyt sinolit ostamatta trangiaan ja Viipurin kaupasta jäi ostamatta, kun ei osannut päätellä oliko sytytysnestettä vai jotain muuta ainetta. Onneksi saatiin kaasukeitin lainaan ystävällismieliseltä Jeep-henkilöltä ja saimme makaronisörsselit tulille. Päivällisen päälle sopii vain kevyt jälkiruoka ja iltanuotiolla viihtymistä. Pitkään.
Maisema kohdallaan
Jälkiruoaksi paikallisia herkkuja
Kateellisena katsellen muiden eväitä
Nuotiokin sitten lopulta syttyi
Kuinka myöhään nuotiolla viihdyttiin? Miten aamu sitten lähti käyntiin?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saa vastauksen reissublogin toisessa osassa.
Pidemmän aikaa pohdinnassa ollut vierailu lähti etenemään kohti toteutumistaan FJDC:n talvitreffeillä maaliskuun alussa. Siinä illanvieton lomassa joku otti puheeksi, että mieli tekisi seikkailla kannaksella. Aikaisempina vuosina Jeeppikerho on melko aktiivisestikin käynyt Venäjällä, mutta kuten näissä tuppaa käymään, jossain vaiheessa porukalle tuli väsy ja retket loppuivat.
No siinä saunoessa alettiin pohtimaan porukalla, että olisipa hienoa käydä kerhon porukalla retkellä. Sattuipa lauteilla olemaan myös Mr 4x4 Parts, Jarno, joka myös on monessa Venäjän suossa kastettu seikkailija. Jarno oli sitä mieltä, että kun Venäjällä tulee melko aktiivisesti käytyä, niin hänhän voisi lähteä vetämään myös Jeeppikerholaisille matalan osallistumiskynnyksen retkeä, sellaista vakiommallekin autolle sopivaa jolla ei autoja upotettaisi ikkunankarmeja myöten suonsilmään. Muutamat löylyt ja saunajuomat myöhemmin kokoonnuttiin majapaikan päärakennuksella ruokasaliin jatkamaan iltaa jälkilöylyjen merkeissä. Retken mahdollisuus sytytti saunassa sellaisen poltteen, että lyötiin Jarnon kanssa retken järjestäminen lukkoon. Ajankohta sovittiin löysästi loppukesälle, miten kiireinen yrittäjä ehtii aikataulunsa järjestämään.
Treffeistä ei kauaa kulunut, niin jo oli reissuinfo kerhon sivuilla ja homma alkoi edetä omalla painollaan. Viisumin hakeminen vähän jännitti, mutta ei siinäkään sitten mitään ihmeellistä ollut. Autolle piti tehdä vähän kausihuoltoa, vaihtelin kevään mittaan oljyt kaikkiin paikkoihin ja takapyöränlaakerit oli sen verta finaalissa, että varavetarit uusilla laakereilla tuli laitettua alle. Ennen reissua laittelin vielä lällärin kattoon.
Reissu alkoi olla valmisteluiltaan siinä pisteessä, että ei muuta kuin tien päälle.
Vaalimaalla piti olla perjantaina aamusta aikaisin, joten tehtiin broidin kanssa pelimiesliike ja pummittiin telttapaikka eräältä Haminan suunnalla vaikuttavalta Jeeppiparilta, ettei tarvinnut lähteä perjantaina ennen kukon pieremää liikkeelle. Torstaina lähtö siis illasta ja matkan varrella telttapaikkakin päivittyi lämpimään sisätilaan.
Perjantaina aamusta liikkeelle ja valuutanvaihtoa hrexilla Suomen puolella. Päivän kurssi oli 73, mikä sitten paljastui olevan parempi, kuin Viipurin veikoilla ollut 72. Pääporukka kokoontui Rajahovissa ennen ylitystä, muttamentiin jo edeltä yli, jotta vältytään liialta jonottamiselta. Rajamuodollisuuksiin meni ehkä jopa puoli tuntia. Haminalaisilla oli makkaraa mukana, mutta tämä ei Venäjän tullissa kiinnostanut ainakaan tällä kertaa. Oltiin sovittu koko porukan kanssa treffipaikaksi Säkkijärven Neste. Ensin toki käytiin Viipurin veikoilla kahvilla ja otettiin pieni tauon paikka. Siirtyminen varsinaiselle kokoontumispaikalle säkkijärven nesteelle ja odottelu alkakoon. Pari tuntia siinä sitten meni muulla porukalla, olivat ilmeisen tarkassa syynissä, sillä jonoa kopeille ei juurikaan ollut. Ainetta tankit täyteen ja nokka kohti Viipuria ja Karusellia, jossa pari edellisenä iltana rajan ylittänyttä odottelikin.
Melkein kaikki jo kasassa
Nokka kohti Viipuria
Viipurin sillan ylityksessä näkyi hyvännäköisiä seikkailukoppeja
Kaupassa käytiin ja ostettiin peruselintarvikkeita, joilla viikonlopun ainakin suurimmaksi osaksi selviäisi. Suzukiinhan ei semmoisia hienouksia kuten matkajääkaappi mahtunut, joten ostosten kanssa piti optimoida lämmönkestoa.
Kaupan pihassa, yksi uupuu vielä
Eväät pohjautuvat tarkkaan valittuihin raaka-aineisiin
Kaikki kun pääsivat kaupasta ja eväät saatiin pakattua, ryhmä jakautui kolmeen osaan Viipurin läpiajoa varten. Kahdessa letkassa ei ihan pysynyt marssirytmi kohdallaan ja muutamat jäi valoihin, jolloin etupää hävisi näkyvistä. Lopputuloksena ajeltiin häröpallossa ympäri Viipuria hetken aikaa, ennen kuin toisen letkan keula-auto löysi karttaan koordinaatin, joiden avulla päästiin kaupunkialueelta pihalle. Suuntana oli Viipurin jälkeen Heinjoen vanha lentokenttä.
Lentokenttäalueelle oli vähän hakemista ja ajettiin ensin alueen reunaa umpiperälle, jossa autot ympäri ja takaisinpäin jonkin matkaa, kunnes löytyi sopivalta vaikuttaava pisto tien sivussa. Kaksinkertaisesta piikkilanka-aidasta löytyi reiät ja olimme lentokentän alueella. Kiitotien reunaa jonkin matkaa ja hangaarialueen kautta keskelle kenttää, jossa muut jo odottelivatkin.
Tutustuttiin lentokonesuojiin ja hylättyihin rakennuksiin omatoimisesti tovi. Tutkiskelun jälkeen otettiin pitkä letka kasaan ja aloitimme siirtymisen ensimmäisen päivän leiriä kohti Väärämäenlammen rantaa.
Matkan varrella käytiin toki paria bunkkeria ja panssariestekiviä ihmettelemässä.
Muolaan bunkkereita katsomassa
Jari kertoi mielenkiintoisia tarinoita historian tapahtumista
Bunkkereiden jälkeen pikkuinen siirtyminen
Mannerheim-linjan panssarikiviesteitä ihmettelemään
Matkaa tästä oli vielä ensimmäisen illan leiriin, mutta karvas oli pettymys, kun perillä saatiin havaita, että tie lammen rantaan oli kaivettu ojalla poikki ja vastassa tervehti pitkän kiellettyjen asioiden listan omaava kieltokyltti. No hätä ei ollut tämän näköinen, sillä ryhmän johtajalla oli karttapisteet toisen päivän leiriä varten olemassa ja lähdettiin näitä koordinaatteja kohti.
Perillä huomasimme saapuneemme Laatokan rantaan, tarkemmin paikkaan, jossa Ladoga Trophyn päätösleiri on pidetty. Mikäs siinä, teltta pystyyn ja eväät esiin. Tosin ensin piti käydä tullaamassa muiden osallistujien eväät ja keittovälineet. Meillä oli jäänyt sinolit ostamatta trangiaan ja Viipurin kaupasta jäi ostamatta, kun ei osannut päätellä oliko sytytysnestettä vai jotain muuta ainetta. Onneksi saatiin kaasukeitin lainaan ystävällismieliseltä Jeep-henkilöltä ja saimme makaronisörsselit tulille. Päivällisen päälle sopii vain kevyt jälkiruoka ja iltanuotiolla viihtymistä. Pitkään.
Maisema kohdallaan
Jälkiruoaksi paikallisia herkkuja
Kateellisena katsellen muiden eväitä
Nuotiokin sitten lopulta syttyi
Kuinka myöhään nuotiolla viihdyttiin? Miten aamu sitten lähti käyntiin?
Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saa vastauksen reissublogin toisessa osassa.
Total Comments 0
