Mun 15 minuuttia

[tuska]

Lähdin aamulla ajelemaan koululle ja koitin matkalla miettiä mitä luentoja tälle päivälle oli.
Vähän aikaa päätä raavittuani muistin että oli vain yksi luento ja sen aiheena "Aikuinen oppijana" tai jotain vastaavaa. Ei siis vaikuttanut kovin haasteelliselta kuuntelijan osalta. Näin mä ainakin luulin.

Ajoin auton koulun pihaan parkkiin ja kävelin sisälle. Väsytti vielä aivan saatanasti, enkä kerennyt aamullakaan syödä oikein mitään. Nappasin luentokansion ja marssin helvetin isoon auditorioon. Porukkaa alkoi tulla luennolle aivan helvetisti ja loppujen lopuksi meitä oli siellä varmaan sata henkeä. Luennon pitäjä tuli ja alkoi luennoimaan. Mulla pyöri päässä viikonlopun tapahtumat ja koitin kovasti miettiä kuinka kaikkea viikonloppuna oppimaani voisin soveltaa käytännössä taas seuraavana viikonloppuna. Havahduin kun luennoitsija puhui jostain videosta. Ehkäpä tää ei ollutkaan niin kuivaa loppujen lopuksi, päästään kattomaan jotain kotivideoo.

Yhtäkkiä porukka jaettiin kolmeen osaan, ryhmätöitä siis tiedossa. Huomasin kuuluvani kakkosryhmään. Seuraavaksi syntyi hallittu kaaos ja kaikki säntäsivät johonkin. Mulla oli täysi työ etsiä käsiini muut kakkosryhmän jäsenet. Kun mä sitten vihdoin sain kasattua ympärilleni ilmeisesti kaikki ketä ryhmään kuului, rupesin kyselemään että mitä meidän pitää tehdä. Ykkösryhmän tehtävä oli vaan esitellä itsensä ja alustaa oppitunnin pito. Kakkosryhmän kuului sitten jatkaa pitämällä sitä oppituntia ja kolmosryhmän oli tarkoitus pitää lopuksi pieni harjoitus. Ajattelin ettei tuo nyt kovin paha rasti voi olla, varsinkin jos mä nakittelen porukalle hommat ja olen vaikka olevinani tämän kakkosryhmän johtaja.

Aikaa valmisteluihin oli annettu about 45 minuuttia, tauko mukaanlukien. Jotain materiaaliakin oli jaettu, että olisi helpompi pitää se oppitunti. Kaikki suksivat tietysti heti ensimmäisenä kahville, joten mä jäin vähäksi aikaa selailemaan sitä jaettua matskua. Aiheena oli mitä ilmeisimmin eräänlaisen radiopuhelimen ja kännykän risteytys. Siitä pitäisi jotain perusominaisuuksia sitten esitellä sillä oppitunnilla. Katselin vähän aikaa kuvia ja lueskelin tekstiä. Helppoa kuin heinänteko, ainakin jos omistaa nokian kännykän. Muut tulivat kahvilta ja mä nakitin niille vähän hommia, saivat luvan miettiä mitä me puhuttais siinä tunnilla. Painun itse kahville.

Nielin kahvit ja painuin takaisin auditorioon. Luennoitsija oli siellä videokameran kanssa. Voi vittu, aikooko se kuvata meitä.
Kun kaikki oli istuneet paikoilleen luennoitsija käski yhden ykkösryhmäläisen sinne koko porukan eteen ja käski aloittaa. Siinä se jätkä sitten yksinään puhui ja esittäytyi samalla kun luennoitsija pyöritteli kameransa zoomia sormi REC -napilla. Ei jumalauta, sinnehän joutuu menemään yksin ja mä en ollut valmistautunut periaatteessa ollenkaan.
Välillä luennoitsija sanoi että kiitos riittää ja seuraava. Ukkoja tuli ja ukkoja meni, huomasin kuitenkin ettei kaikkien ykkösryhmäläisten tarvinnut käydä siellä. Vähän helpotti, kun ajattelin ettei munkaan tartte välttämättä mennä.
Sitten tulikin tämän loistavan kakkosryhmän vuoro. Luennoitsija pyysi 'Ensimmäinen kakkosryhmän jäsen tänne eteen, kiitos'. Kukaan ei mennyt, kaikki oli tietenkin saaneet paskahalvauksen. Myös minä. Sitten se luennoitsija käski kakkosryhmäläisten nostaa käden ylös. Ajattelin että jos nyt oon oikein särmä ja nostan ekana käteni ylös niin mun ei tartte mennä. Nostin käden ja huomasin kun muutama muu nosti hitaasti myös oman kätensä esimerkkini saattelemana. Luennoitsija katseli meitä vähän aikaa ja sitten käski mun mennä sinne eteen. Voi vittu.

Keräsin rohkeuteni ja marssin sinne porukan eteen. Onneksi se luennoitsija oli varannut jonkin powerpoint systeemin siihen, mitä pystyi käyttämään vähän opetuksen pohjana. Valitsin siitä powerpoint hässäkästä sopivan aloitussivun ja rupesin kertomaan sen radion ominaisuuksista. Kerkesin ehkä ensimmäisen lauseen puoleenväliin, kun huomasin etten tajunnut aiheesta yhtään mitään. Päätin kuitenkin pokkana jatkaa "opetusta": 'Tässä meillä on oikeastaan kaksi laitetta yhdessä, radiopuhelin ja kännykkä.' päätin tehostaa lausetta näyttämällä yleisölle hauista ja karjaisemalla 'Mahtavaa!' Tämä herätti tietysti hilpeyttä. Jatkoin paskan puhumista vielä jonkin aikaa, kunnes luennoitsija päästi minut piinasta ja käski seuraavan hepun estraadille.

Mua rupes hävettämään se mun esiintyminen vasta sen jälkeen kun olin istunut takaisin paikalleni. Katselin muiden kohellusta ja olin onnellinen ettei mun tarvinnut enää mennä sinne eteen heilumaan. Tai voisin mä mennä, mutta olisi kiva ensin valmistautua jotenkin.
Kun viimeinen ukko oli käynyt siellä mokaamassa itsensä, luennoitsija kelasi kuvaamansa nauhan alkuun ja tyrkkäsi sen videoihin. Valot sammuksiin, helvetinmoinen kangas vedettiin sinne eteen ja laitettiin videotykki päälle. Vittu olo oli kuin elokuvateatterissa. Seuraavaksi olo oli kuin filmitähdellä, kun sain ihailla mun komeaa naamaani koko valkokankaan täydeltä. Tietysti loistokkaan "Mahtavaa!" huudon säestyksellä. Mussa olisi ainesta vaikka mihin, oikeastaan mä toivoinkin että siellä salissa olisi ollut joku leffamoguli etsimässä uusia kykyjä. I got my 15 minutes of fame, ainakin melkein.

---------------------------------------------------------

[petris]

Loistava oivallus tuo MAHTAVAA karjaisu maustettuna hauiksen pullistuksella! Niinhän kaikki luennoitsijat tekee <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>

Ei voinut olla nauramatta, kun luki tota sun juttuas...


**********************
petris - isä ja elämän tuomari
**********************