Mä lähden himaan - eli tarina kotiuttamisesta

Tässä tulee taas lisää juttua mikä mun täytyy varmaan joskus kirjoitella omaan elämänkertaanikin. Tapahtumat sijoittuvat kotiuttamiseen ja sitä seuraavaan viikkoon.

Mä olin samaan aikaan intissä Mikon kanssa (ei siis mikk0, eikä shit-happens-Mikko, vaan kolmas Mikko) ja me oltiin tilattu muutaman muun äijjän kanssa liput laivalle kotiuttamispäiväksi. Kotiuttamista edeltävänä iltana jokainen meistä kirjotti nimensä lappuun ja laput laitettiin karvahattuun. Tällä tyylillä me arvottiin kuski seuraavaksi päiväksi. Kuskin nakki osui Pasille, ja sehän ei meitä Mikon kanssa harmittanut.

Meillä oli vielä jotkin lääkärintarkastukset ennenkuin ne laski meidät pois intistä. Mulle ne laittoi jonkin ihmeen härvelin pyörimään pää ympäri, se kuulemma kuvas hampaita. Kuvista sitten todettiin että kaikki on OK, ja se lääkäri laittoi sen kuvan sellaseen kirjekuoreen, jossa luki puolustusvoimat. Se antoi sen kuoren mulle ja sanoi että saan pitää sen kuvan. Siviilissä kuulemma maksaa 250 markkaa vastaava kuvaus. Se sanoi että kannattaa säilyttää se jos joskus tarttee.

Kotiutusaamuna sitten lähdettiin kävelemään kasarmilta parkkipaikalle päin ja me Mikon kanssa ajateltiin kiertää vielä kerran vartioreitti. Yhdessä pisteessä oli sellanen seinäpuhelin, mistä piti painaa nappia ja sitten päävartiosta vastattiin siihen. No me käveltiin sinne ja painettiin sitä namiskaa. "Päävartio", kuului puhelimesta. Me vastattiin siihen yhteen ääneen "Siviiliin!". Päävartion pojat oli varmaan miettineet koko yön mitä ne vastais siihen ja sen kyllä huomasi: "Haistakaa äijjät vittu".

Siitä me sitten kipitettiin autolle ja painettiin talla pohjassa Systembolagetiin, eli Alkoon. Ostettiin vähän matkajuomista. Kuunneltiin radioo siinä matkalla ja Mikko sai päähänsä soitta sinne radioon. Ei ne jaksanut kuunnella sitä 5 sekuntia pidempään ja löivät luurin kiinni. Se hupi loppui lyhyeen. Loppumatka menikin sitten viinaa juodessa ja kusella käydessä. Hesassa mä ajattelin lähettää sen hammaskuvan ja palvelustodistuksen himaan, kun ne kuitenkin olis menny paskaks tällä reissulla. Mä survoin sen kaiken sälän siihen puolustusvoimien kirjekuoreen ja pyysin jotain doorista kirjottamaan siihen mun nimen ja osotteen. Mä laitoin sen postiin ja soitin samalla "paremmalle puoliskolle", että intistä saattaa tulla postia. Sehän tietysti kysyi että minkähän takia? Mä vastasin että uutisissa tästä ei vielä ole, mutta tilanne rajalla on kiristynyt ja saattaa syttyä sota. Ja että jos sieltä joku kirje tulee niin se on kutsu "ylimääräisiin kertausharjoituksiin". Meitä rupes poikien kanssa jo vähän etukäteen naurattamaan.

Kun me päästiin laivalle me mentiin suoraan TaxFreen eteen odottelemaan sen aukeamista. Me ostettiin sieltä, yllätys yllätys, lisää juomista. Ilmeisesti se jatkuva kusella käyminen oli haihduttanut helvetisti nestettä meidän kehoista ja ajateltiin korjata tilanne.

Me pidettiin hytin ovea auki aina, vaikka ketään ei ollut paikalla. Ohikulkijat katteli välillä ovesta sisään ja tuumasivat että me ollaan hulluja. Saatettiin me vähän sellasilta vaikuttaakin siinä vaiheessa, Matti piti nimittäin ihan omia tooga-bileitä. Sillä oli päällään pelkkä lakana ja se kävi juoksentelemassa laivaa ympäri. Se kävi kannellakin mutta siellä tuuli niin kovaa että se lakana meinasi lähteä lentoon. Laivapoliisikaan ei oikein tykännyt Matin touhuista ja se joutui tulemaan takaisin hyttiin. Mä vedin siinä ekana iltana vähän liikaa viinaa ja sammuin aika aikasessa vaiheessa. Aamulla oltiin sitten Tukholman satamassa ja me päätettiin lähteä kattomaan ruotsalaisia. 2 jätkää jäi hyttiin makoilemaan, ne oli niin pahassa krapulassa. Pasi pyyti mua tuomaan jotain syömistä ruotsista. Mä lupasin hoitaa asian.

Meitä lähti yhteensä viisi äijjää sinne Ruotsiin. Jaettiin porukka kahteen partioon. Mä, Matti ja Mikko oltiin ensimmäinen partio ja toiseen partioon kuului Teemu ja Heikki. Kakkospartio häipyi samantien johonkin, ja me loput lähdettiin pankkiin vaihtamaan rahaa. Me päätettiin pistää Matti vaihtamaan rahaa, kun se osas meistä parhaiten ruotsin kieltä. Turusta kun oli kotoisin. Me annettiin kumpikin sille 100 markkaa ja odoteltiin penkeillä kun se meni vaihtamaan markat kruunuiksi. Se rupes siellä tiskillä nauramaan ihan helvetisti ja juoksi sitten meidän luokse ja sano että vittu noi ruottalaiset on tyhmiä! Mä annoin niille kolmesataa ja sain yli neljäsataa takasin! Mä luulen että Matti ei oikein tajunnut tota kurssia, tai sitten se vaan oli liian kovassa kännissä.

Seuraavaksi me painuttiin mäkdonaldsiin syömään. Mä ostin sieltä Pasille yhden hampurilaisen ja laitoin sen povitaskuun. Sitten me ajateltiin että pakkohan meidän on jotain ostaa täältä ruotsista tuliaisiks kotiin. Mä teetin jollain ihme masiinalla käyntikortteja 50kpl. Mikko osti ittelleen aurinkolasit ja Matti löyti pitkän etsinnän jälkeen ruotsinkielisen Playboy -lehden.

Meille iski jossain vaiheessa sitä kävelyä jano ja ajateltiin vaihteeksi maistaa coca-colaa. Nähtiin siinä lähistöllä yks kioski ja painuttiin siihen. Matti tietysti tilas ensimmäisenä kun se osas tuota ruotsia. Jotain se sanoi ja sai itteleen kokiksen. Mikko meni seuraavaksi tilaamaan ja sanoi "samma här" - ja kokis tuli pöytään. Mä olin sen verran sekasin että osasin sanoa vaan "yks kokis". Se myyjä kysyi tuleeko muuta? Rock 'n Roll, se saatanahan puhui suomea! Kun me saatiin ne kokiset juotua, me alettiin ihmettelemään että missäköhän vitussa me oikein ollaan? Päätettiin soittaa kakkospartiolle. Me kysyttiin niiltä että missä ne on, ne vastas että eksyksissä. Sanottiin että niin mekin, eli ollaan varmaan samassa paikassa. Ne näki Globenin, mutta me ei, joten me pääteltiin että ruotsissa on kaksi eksyksissä -nimistä paikkaa. Lopulta me sitten löydettiin takaisin laivalle.

Kun me päästiin hyttiin, mä annoin Pasille sen kolme tuntia taskussa muhineen hampurilaisen. Oli kuulemma vitun hyvää. Pasin voinnin paranemista odotellessa me luettiin sitä ruotsalaista heteropornojulkaisua. Oikeestaan se oli ihan paska lehti, mitä nyt muutama hyvä kuva oli tekstin sekaan eksynyt. Heti kun Pasi sai ittensä punkasta ylös, me lähdettiin suunnistamaan lähimpään baariin. Jossain vaiheessa iltaa tilattiin "Drinkkikannu", se oli sellainen mehukannu missä oli aivan helvetisti viinaa. Ei me jaksettu sitä kaikkea siellä baarissa juoda, joten me otettiin se kannu mukaan. Mulle iski kauhee paskahätä ja mä painuin hyttiin ulostelemaan, äijjät tuli perässä sinne juomaan viinaa. Kun mä sain perseeni pyyhittyä mulla oli kuulemma kova meno päällä ja äkkiä olisi pitänyt johonkin päästä. Sinne johonkin mä olinkin hyvää vauhtia menossa, mutta hytin ovella tuli nukkumatti vastaan ja se löi mua päähän helvetin isolla lekalla. Mä putosin heti. Jalat jäi hyttiin ja muu kroppa makasi velttona käytävän puolella. Äijjät hinas mut sisään.

Aamulla mun ensimmäiset sanat oli "Mitä noi ostoskärryt täällä tekee? Kuka täällä on oikein paneskellut? Helvetti mun perse on kipeä". Keskellä hyttiä oli siis ostoskärryt. Jätkät oli laittanu mut niihin kärryihin ja työntäny hissiin. Tottakai ne painoi joka kerroksen nappia ja sitten juoksentelivat kerroksesta toiseen nauramaan. Silmäni havaitsivat myös ehkäisyvälineen. Sitä mä en tiedä mihin äijjät sitä oli käyttäny. Ei ainakaan siihen mihin se on suunniteltu. Mua kyllä vähän jännitti kun mun hanurissa oli vieläkin vähän outo tunne. Sit mä kysyin rohkeasti että kuka mua oli pannut perseeseen? Ei kuulemma kukaan. Pojat oli vaan työntäny sinne niitä drinkkitikkuja ja ottaneet muutaman valokuvan. Sanoivat että lähettävät joskus mulle sellasen postikorttina. Ei ole vielä näkynyt.

Me oltiin kaikki enemmän tai vähemmän sekavassa mielentilassa ja seuraavan kerran mä havahduin kun mun puhelin soi. Mä olin jossain vessassa istumassa paskalla. Kaveri vaan soitteli ja kysyi että missä me ollaan menossa. Mä vastasin sille "Hesassa... ...kai". Mä en ollut vieläkään ihan varma oltiinko me tultu jo takaisin Suomeen. Seuraavaksi tuli mieleen ihan muuten vaan tarkistaa että missä mä oikein olin? Ei se ainakaan mun oma kämppä ollut. Mikkokin oli eksynyt samaan paikkaan, se veti zetoria sohvalla. Oli siellä kämpässä joku tyttökin, oikein mukava sellainen, kun keitti kahvit ja laittoi pari leipääkin meille. Se vissiin asui siinä kämpässä. Sitten soi Mikon puhelin. Joku sen vanha kaveri pyyti meitä Lahteen. Luvattiin tulla. Me vetästiin voiteet järvisten pohjiin ja suksittiin vittuun sieltä kämpästä. Vähän aikaa meillä menikin että löydettiin meidän auto. Sitten taas kaasua ja Lahteen. Mikko ajoi ja mä korjailin oloani tuliaisviinapullolla. Meitä ei enää ollutkaan matkalla kuin mä ja Mikko, muut oli kai lähteneet jo kotia kohti.

Lahdessa me kiskottin ensin sen Mikon kaverin (nimeä en enää muista, olkoon nyt sitten vaikka Esko) luona kaljaa kunnes tää Esko sai loistoidean. Apulanta heittäis kuulemma sinä iltana keikan ja sovittiin että sinnehän me mennään.
Kaikki muut siellä keikalla oli varmaan puoli metriä meitä lyhyempiä, joten me jäätiin suosiolla ihan takariviin juomaan viinaa, että niillä pennuilla oli edes jonkinlainen mahdollisuus nähdä lavalle. Keikan jälkeen me painuttiin baariin juomaan lisää viinaa. Kun mä olin tiskillä tilaamassa kaljaa, siihen mun viereen tuli joku helvetin tutunnäkönen tyyppi. Se pummas multa röökin ja mä kysyin siltä tunnenko mä sitä. Se vastas että saatan vaikka tunteakin. Mä päädyin samaan tulokseen että kyllä me tunnetaan, mulle ei vaan tullut vieläkään nimeä mieleen. Siinä me sitten istuttiin, puhuttiin paskaa ja juotiin viinaa. Kohta siinä meidän ympärillä alkoi pyörimään helvetisti kauniita dooriksia. Mua rupes tuo naisseura jännittämään niin paljon että mä lähdin käymään kusella. Mikkokin tuli sinne vessaan samaan käärmenäyttelyyn ja kysyi että miten mä Tonin kanssa oon ryyppäämään joutunu? -Minkä vitun Tonin? -No toi on se Apulannan Toni! Tossa vaiheessa mä vasta koko homman tajusin. Laitoin lihan piiloon ja painuin takasin sinne naisten keskelle. Joku niistä dooriksista kirjotti jotain Tonin käsivarteen. Mä huusin että MÄ HALUAN KANSSA NIMMARIN! Toni otti kynän käteen meinas jos kirjottaa nimmarinsa mun käteen, mutta mä sain keskeytettyä toiminnan sanomalla "Vittu mä sun nimmarias halua, en mä nyt sentään mikään hinttari ole". Tonia silminnähden vähän vitutti kun sen nimmari ei kelvannutkaan. Se hehkeä nuori neito piirteli sitten mun käteen sydämen ja jotain tekstiä. Vähänkö oli onnistunut olo.

Mä näin siellä baarissa ne muutkin Apiksen äijjät. Se Sipe tuntui olevan ihan sekasin. Oli vissiin vetänyt jotain muutakin kuin kaljaa. Tai sitten se on normaalistikin ihan seis. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kotiinpäin. Esko tuli meidän mukana. Siinä matkan aikana eteen sattui joku tientukkija. Ajeli helvetin hiljaa ja seilasi miten sattuu siinä tiellä. Esko veti housut alas ja löi perseen sivuikkunaan. Mikko ajoi sen hidastelijan rinnalle. Se kuski oli joku 90-vuotias pappa. Sillä oli mahtava ilme kun se näki Eskon hanurin.

Kotona mä huomasin että mä olin laittanut 41 korttia niistä 50:stä käyntikortista jakoon. Vieläkään ei ole soittoja tullut. Mahtava reissu toi viikko oli, mutta en ehkä ihan heti lähtis uusiks.

-tuska

"If you don't like the news - go out and make some of your own."