Hoojiin pitkä ehostus

[Vilbo]

Tämä projektikertomus on kerinnyt odottaa aloittamistaan jo jonkun tovin. Joskaan pelkästä purkuoperaatiosta ei paljoa muuta saakaan kuin sääliä muilta kohtalotovereilta jotka näitä Japanian pojan keksintöjä ovat joskus päässeet/joutuneet roplaamaan. Eli nyt kun monen vuoden jälkeen on tämä projekti kääntymässä kasausvaiheeseen voi joitain kuvia tänne laitellakin. Purkuvaiheen kauhukuvia ja ruostekasoja en ole kuvaillut ja niitähän tältä palstalta taitaa löytyä jo vähintään riittävästi. Siispä kuva-anti koostuu lähinnä satunnaisista otoksista projektin alkuvaiheilta ja enemmän kuvia löytyy nyt kun alkaa jotain valmista olla esiteltäväksi asti.

Projektin stoori alkaa vuodesta 2009 kun tuli tarve saada moottoroidut kumitassut alle ja kauppapalstoja selatessa mieleinen, palstallakin joskus esiintynyt, pirssi löytyi Euran suunnalta. Olisi noita Hoijakoita löytynyt lähempääkin Jyväskylää, mutta siihen akuuttiin autokuumeeseen tässä yksilössä oli sitä jotain mikä vetosi pieneen offinöösiin. Olihan tämä tojota toki korkein eikä ainakaan suorapeltisin mitä kauppapalstoilta löytyi!



Paperilla tämäkin toitsu näytti varsin mainiolta laitteelta, oli SOA, mekaaninen vinssi, Traction barit ja kaikki perustarpeet kohdillaan. Toki selkeää oli myös että kun auto oli jo näin pitkälle rakennettu, niin itselle jää muutostöiden sijaan kaikennäköisten vaurioiden korjaaminen. Mutta eihän sellainen sivuseikka nyt innosta pinkeänä olevaa nuorta miestä estä!

Siispä kaupat tehtiin ja kotimatka ajettiin jännittäen onko melko karussa kunnossa olevasta offikirpusta pitkän matkan maantieajoon. 35" Creepyillä matka-ajonopeus ei päätä huimannut. Mutta perille päästiin ja kun kerta varsinaisia ongelmia ei esiintynyt matkalla niin auton parsimisenkin saattoi hyvillä mielin unohtaa. Ja oikeastaan Cruiserilla tulikin ajettua hyvin huolettomasti niin kauan kunnes alkoi perus maastoajotaidot karttumaan ja piti keksiä lisää haasteita.

https://www.youtube.com/watch?v=JXLAYadpqEo

Ensimmäinen asia mikä oikeasti piti korjata autosta oli jälkiasennetun etuiskarin irtisanoutunut tolppa. Sekin patentoitiin väliaikaisesti irroittamalla koko vaimennin häiritsemästä etenemistä ja melko hyvin tuollainen ruostunut lehtijousipakkakin näyttää ajavan iskunvaimentimen virkaa. Kyhäelmä paikattiin ehostamalla edellisen asentajan viritelmää molemmilta puolin.

Pikkuvioista piittaamatta ajotunteja ei montaa kerinnyt kerääntymään ennenkuin seuraava haaveri sattui metsäkoneen uralla kun kohtalokas pajun karahka hyppäsi auton alle etukardaanin surmaksi. Paukehan oli melkoinen kun kardaanin tynkä hankkasi öljypohjaa vasten ja vaihdelaatikon kannakekin oli ottanut melkoisesti siipeensä. Kyytiläiset olivat jo soittamassa taksia hätiin, mutta eihän sitä pikkuvikojen pidä antaa matkaa lopettaa. Siispä lätäkössä selälläni asiaa ihmetellessä alkoi kummasti hahmottumaan mielikuva pohjapanssarista ja siitä kuinka sen puutteesta varoiteltiin kovasti.. No takavedolla vielä pääsi kituutellen kotia asti.

Oli selkeää että ilman vaivannäköä ei tämä kulkine enää etene ja kun tarpeeksi pitkään hakkaa päätä seinään tämmöisten pikkuteknisten ongelmien kanssa, tulee mieleen ne vaaralliset ajatukset pikkuperuskorjauksesta. "Jos nyt vähän tuota runkoa peruskorjaisi ja kyllähän noita akseleitakin voisi vahvistaa. Eihän se ole kuin parin viikon homma nostaa koppa paikaltaa ja takaisin....." Yeah right! Oli arvattavaa että mopo karkaa näpeistä heti kun ei ole varovainen.



Näissä aatoksissa ja tunnelmissa sitten auton leimakin meni umpeen ja ylpeästä offiauton omistajasta alkoi muodostua nöyrä malmikasan korjaaja.

[Vilbo]

Ja kun kerran sitä innostuu niin loppua ei näy. Pieni ruostekorjaus muuttui hetkessä pieneksi ehostukseksi ja tällä hetkellä mennään jo kohtuullisessa muutosrakentamisessa. Toki paljoa ei tarvitse asiaa miettiä kun rälläkän ottaa käteen ja alkaa leikkaaman ruostetta irti eikä jäljelle jää kuin haju alkuperäisestä rungosta. Siispä pitkään mielessä kummitellut idea perän lyhentämisestä muuttui todellisuudeksi eräs ilta puolenkymmenen voimajuoman jälkeen ja lyhennys oli mallattu. Tällä kertaa leikkaaminen jäi sentään seuraavalle päivälle että oli edes jonkinlainen mahdollisuus saada suoraa leukkausjälkeä..



Tässä tapauksessa lyhennystä tapahtui melkolailla tasan 36cm ja loppusovitus hienosäätölekalla. Vaikka haaveina oli että tarvittavien ruostekorjausten määrä vähentyisi leikkaamalla pahimmat mädät pois välistä, ehkei tämä kuitenkaan ole se paras tapa ole oikaista ruostetöissä.

[Vilbo]

Yhden kesäkuukauden illathan sitä sitten sai lopulta runkoa leikellä, paikkailla, paikata lisää ja mallailla uusia korvakkeita, poikkitukia, peräosaa rakentaa uusiksi ja rahaa palamaan että ei tuota voi suositella muuten kuin harrastamisen ilosta.

Työn laatustandardeina on ollut "määrä korvaa laadun" ja "pääasia on että se kestää". Toisin sanoen melko karua jälkeä ja harjoittelun puolelle on pääosin mennyt. Ammattihitsarilla toki tuli nuo runkopalkkien korjauspalat hitsattua ja itse sitten sai harjoitella vähemmän kriittisillä saumoilla.





Lähestulkoon valmiiksi tuo runko muodostui vuodenvaihteessa ja runko kävi Tikkakosken Tikkapinnalla puhalluksessa sekä maalauksessa.

[lepa77]

kylläpä tulee hyväaika helposti se mopo rupee keuliitsemppiä rojektiin

[savustin]

Meillä on muuten samanlaiset rojektit ja lähes samassa jamassa

[Ruottala.]

Hieno rojekti kertomus hyvillä kuvilla! Näitä kun viitsisi itsekkin tehdä. Peukkua rojektille! Hoojii-rojekteja seuraa enemmän kuin mielellään...

[kingkong78]

Jos on 3+3 paku ni onnistuuko korin lyhennys viel et kaikki paikat säilyy?onko tietoo

[Vilbo]

Alkuperäinen kirjoittaja kingkong78

Jos on 3+3 paku ni onnistuuko korin lyhennys viel et kaikki paikat säilyy?onko tietoo

Tietoa ei ole miten onnistuu, mutta kuulemma on toteutettu. Eihän tämäkään ole vielä konttorilla käynyt.

[lepa77]

mistä meinaat tuollaiset männät tilata?

[Vilbo]

Tuolta pitäisi löytyä. Ainakin listoilla on std ja ylikokoja tarjolla.

http://www.precisionintl.com/Default.aspx