Jokamiehen Top Gear

[perkei]

Täällä voi kieli poskessa ja vakavasti arvioida ajokkejaan.




Nissan Almera SportDeck -MacGyver-edition- 1.8 3d 5w 2002
Koeajo 10 000km (Top Gear)


Vannoutuneena Toyota-tyttönä suhtauduin pihalleni tupsahtaneeseen Nissaniin torjuvan epäilevästi.
Tuudittauduin kuitenkin siihen, että japanilaiseen autoon istuminen on kuin kotiin menisi...eikun hetkinen,
N16 Almeran viistoperäthän valmistettiinkin Englannissa!
Epäilykseni autoa kohtaan vain kasvoivat ja lisäksi aloin pelätä saavani jotain Land Rover-bakteereita ja sumuisten saarten myyräkuumeen.

Etukäteen minua oli varoiteltu, että tämän malliset Nissanit syövät öljyä ämpärillisen viikossa, koko keula putoaa tielle mädäntyneen palkin takia, männät leikkaa kiinni tai sitten koko auto vaan yksinkertaisesti räjähtää.

Kaukosäätimellä toimiva keskuslukitus toimii, mutta avaimen painonappula on ihan paska ja littana.
Toisaalta, eipähän putoa, kuten Corollan avaimessa olleelle korkealle nappulalle kävi kesäkuumalla. Avaan kuskin oven, joka ensin klonksahtaa alaspäin ja retkahtaa sitten hervottomana auki.
Kuskin jalkatilan kumimatossa on jalankokoinen reikä.
Japanilaisten autojen saranat on tunnetusti aika väljiä, tai sitten se johtuu vaan erilaisesta käytöstä; siinä missä jykevillä saksalaisilla ajetaan pitkiä matkoja päivittäin, toimii pienet japanilaiset perheen kakkosautona ja niillä ajetaan nurkka-ajoa monta kertaa päivässä.
Näin ollen ovia auotaan useammin ja samalla jalkatilan matto saa hierontaa.
Matkamittarin lukema vaatimattomat 175 000km ja tieto siitä, että Nissaniin on silti jo vaihdettu uusi startti, vahvistaa käsitystäni siitä, että sillä on ajeltu lyhyitä pyrähdyksiä.
Ostin jalkatilaan uuden kumimaton ja vaniljantuoksuisen hajukuusen peittämään sen hajua.

Startti on tunnoton verrattuna Toyotaan, mutta auto käynnistyy kuitenkin hyvin. Kuskin penkki on todella epämukava, eikä sen paremmaksi muutu vaikka siinä onkin kolme erilaista säätöä.
Moottorin äänet kuuluvat aika jykevästi autoon sisälle, vaikka ulkona tuskin kuulee sen olevan käynnissä.
Kytkin on epämiellyttävän pitkä, mutta sinänsä ihan toimiva, joskin äkkiseltään irroittaa hieman huonosti Corollaan verrattuna.
Jarrupoljin ulottuu epämiellyttävän ylös ja sitä on vaikea painaa vääntymättä samalla itsekin ihan mutkalle.
Repsikan puolen takajarru aukeaa liikkeellelähdössä paukahtaen. Veto on alemmilla kierroksilla huono, mutta paranee liikkeelle päästyä.
Vaihteita hämmennetään pitkällä ja tunnottomalla kepillä.
Ratissa on epämääräinen tee-se-itse-viritys; rattimuoveihin koverrettuun reikään on teipillä naamioitu Kenwood-mankan kaukosäädin sekä jokin led-hässäkkä, joka ei onneksi pala, mutta jonka tarkoitus jää selvittämättä.
Soittimena toimii Sony, joten kaukosäädin ei luonnollisestikaan toimi.
Vakionopeuden säädin löytyy ja myöskin toimii, joskin jalkatilassa ei ole mitään paikkaa missä kaasujalkaa voisi lepuuttaa.
Vasen jalka lepää sen sijaan mukavasti suorana.

Menee pari viikkoa opetella jokaisen viiksen ja nappulan toiminto. Etuvalon pesurit toimivat hyvin ja tulevat näillä keleillä todella tarpeeseen. Auton muotoilu on sellainen, että takalasi muurautuu mustasta loskasta välittömästi umpeen ja koko takapaksin kansi kuorruttuu myöskin mustaksi. Tästä johtunee alkava ruostevaurio takalasin ympärillä, auton ollessa muutoin ruosteeton - poislukien se syylärin ympärillä oleva tukipelti, joka tässäkin yksilössä on täysin mätä, kuten ilmeisesti kaikissa muissakin N16 malleissa ainakin Essonbaarin tietotoimiston mukaan.
Takaluukkua avatessa tarvii lian vuoksi hanskat ja avausmekanismi jää pohjaan ja pitää luukkua suljettaessa vapauttaa käsin, jotta luukun saa uudestaan pysymään kiinni.
Tankatessa paljastuu ikävä yllätys: tankin täyttöputken ympärillä olevassa muovisuojassa on ammottava reikä ja tankin luukun alla piileskelee kyseisen reijän kautta tullut kourallinen mustaa suolaloskapaskaa.

Kuskin selkänojan kääntäminen on hankalaa.
Avausmekanismi sinänsä on fiksussa paikassa niskatyynyn vieressä, mutta selkänoja ei pysy itsestään ylhäällä vaan rojahtaa äänekkäästi ja vauhdilla alas. Ostoskassien laittaminen takamatkustajan jalkatilaan on tästä syystä vaikeaa ja vittumaista.

Ajossa ilmenee hienoista nykimistä.
Lähetän Almeran paikalliselle Shellille ja syyksi paljastuu erittäin huonokuntoiset tulpat, jotka ovat ilmeisesti itsensä Mac Gyverin jäljiltä, sillä ne ovat aivan liian pitkät ja tästä syystä hirttäytyneet todella lahjakkaasti kiinni paikalleen.
Ne saadaan kuitenkin lopulta irti ilman oheisvaurioita. Samalla vaihdetaan taakse jarrulevyt, jarrusatulat ja käsijarruvaijerin linkut.
Oikean takajarrun poksahtelu liikkeellelähtiessä ei lopu siihen.
Otan taktiikaksi ajaa vian ulos. Nyt 10 000km myöhemmin mitään uutta ei ole vielä ilmennyt.

Ostin useamman litran öljyä, mutta toistaiseksi sitä on tarvinut lisätä vain noin litra. Seuraava öljynvaihtohan onkin jo ihan ovella.
Tarinat öljynkulutuksesta ovat siis tämän yksilön kohdalla vahvasti liioiteltuja. Öljy- tai muitakaan nestevuotoja ei ole ilmennyt.

Kuskinpuolen ajovalon polttimo pimeni pian koeajon aluksi ja polttimoiden vaihto osoittautuu melko hankalaksi, suurimpana syynä kuitenkin auton ohjekirja, joka opastaa siinä väärin!
Tilaa vaihtamiselle ei juurikaan ole, mutta nyt kun se on kerran tehty, uskonen seuraavan kerran olevan jo helpompi, varsinkin kun osaa välttää polttimon kiinnitysrautalangan ansan, jonka ohjekirjaan tutustuminen aiheutti.
Parin kuukauden tuttavuuden perusteella arvelisin, että tällä voi ajaa tämän vuoden loppuun, jolloin mittarissa lienee n. 220 000 - 230 000km ja on aika vaihtaa taas seuraavaan uuteenvanhaan autoon. Mikä se tulee olemaan, aika näyttäkööt.

Moitimme:
-Kuskin penkkiä
-Kuskin jalkatilaa
-Takaikkunaan roiskuvaa likaa

Kehumme:
-Hintaa
-Pientä kulutusta
-Tukevaa menoa pienestä koosta huolimatta

Pisteitä: 2.5 / 5

[AVRO]

Heh, hyvää tekstiä.

Mulla valitettavasti ei oo tähän, vielä, mitään tarinaa kun en tykkää ajella ns. ehtoopuolen vehkeillä. Mutta, tähän on pelottavan lähellä vaaniva muutos kun tuo talouden nuori herra on ens kesänä ajokortin haltija ja vaikka mitään autoa ei hankita vielä niin esimakua on jo saatu tämän kaverien kiitureista...
Juurikin sellaisia Top Gear-maailmanlopunvehkeitä josta mm. jo yhdestä lähti takapyörä jarruineen päivineen karkuteille ja sen jälkeen alla olleet erään Niksmannien tähtikeulaisten yksilöiden ominaisuudet ovat myöskin hymyilyttäneet... toistaiseksi, kun niitä ei ole tässä ranchilla vielä näkynyt.

Kuuntelin nimittäin juurikin luentoa uusimman miljardi-Mursun olemuksesta ja jostain syystä tuli välittömästi mieleen se "Mersu-miehen helvetti".

[mozlac]

Itsellä oli muinoin n16 korinen almeida 2.2 turpotiiselinä, välijäähy syötöt kohdilleen ja 1.7 bar ahtoja kun laittoi niin kulki ihan iloisesti ja jätti e36 korisen 325 bemarin heittämällä kiidytyksissä. mutta kuten järkikin sanoo että muuten vakiokone ei moisia paineita kestä, tuli ajettua kanget ulos koneesta mutta muutoin oli ihan kiva peli ja vakona meni ihan tipalla ainetta.

[wikke]

Mä toivon todella että Perkeillä oli tänään vapaapäivä kun moista kerennyt runoilemaaan, sillä itse vasta hiljain duunista kotiutunut...

[perkei]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Mä toivon todella että Perkeillä oli tänään vapaapäivä kun moista kerennyt runoilemaaan, sillä itse vasta hiljain duunista kotiutunut...

Eiku kahvitauolla yhellä sormella näpyttelin kännykällä tuon...



Juu, vapaalla olin.

[Pezkele]

Citroen Jumper 2,8 hDi valmistettu Herran vuonna 2002 ranskalaisten insinöörimaistereiden toimesta Italiassa tuolla Ferrarin ja Lamborghinin synnyinmaassa ja siihenpä ne yhteneväisyydet loppuvatkin. Liikkeessä tätä asfalttiteiden pelotonta kuluttajaa kehuttiin maasta taivaisiin.. Voi pojat, olisipa silloin ollut tämä tietämys ranskalaisista pakettiautoista...

Ensimmäiset 200km olivat oikein nautinnollisia kilometrejä kunnes jätti ensimmäisen kerran tielle johtuen äärimmäisen tarkasti mitoitetusta moottorin johtosarjasta joka oli niin tiukasti sovitettu että tärinän voimasta eivät enää saaneet kosketusta.. Näppärinä konemiehinä sitten isäukon kanssa korjattiin tienpäällä foliolla ja sähköteipillä ja äkkiä takaisin kotiinpäin liikkeeseen huoltoon täydessä yhteisymmärryksessä että näitä lapsenvikoja uusissa autoissa on. Moottorin johtosarja vaihdettuna sitten kelpasikin nauttia hyvistä ajonäkymistä, naisten katseista ja heidän miestensä kateellisista katseista niinkuin myös laajasta tavaratilasta joka toimi tarvittaessa makuuhuoneena ja muuten täytti moninaiset romun kuljetustarpeet polttoöljysäiliöistä moottorikelkkoihin. Mittarissa kerkesi olla 500km kun teki uudestaan saman tempun ja tämän jälkeen huollossa vaihtoivatkin oikeasti pidemmät kun ilmeisesti tehtaalta oli sellaiset ohjeet tulleet ja ne ovat kestäneet tähän päivään asti.

Ajo-asentohan tässä on pidemmälle kuljettajalle oikein mukava kun irroittaa väliseinän niin että penkkiä saa enemmän taakse, koska säätövaraa ei ole riittävästi ja lopputulemana polvet harottaa kuin berliiniläisellä hupakolla muutaman setelin jälkeen. Hieman lyhyemmälle kuljettajalle kuitenkin oikein ideaali ja varsinkin uudet sähkölämmitteiset penkit olivat oikein jämäkät ja mukavat pidemmälläkin ajomatkalla. Lämmityshän niissä on automaattinen joten ei tarvitse itse sitäkään päälle kytkeä... Ja tehoa lämmittimessä riittää, välillä sai tyynyä pistää persiin alle kun alkoi pekonin haju iskemään nenään ja Citroen yritti merkitä omansa polttomerkillä kannikkaan. Alkuperäisestä radiosta kuuluu erinomaisesti radio Sandels ja eihän sitä muita kanavia tarvitsekaan kun laatuautolla ajaa, tai kun vaihtoehtona on 5 vuotta sitten cd pesään jumittunut Jaakko Tepon parhaat kokoelma levy.

Jos jotain positiivista niin kabiinissa ainakin lämpöä riittää, kesällä. Talvella kun pakkasta on yli -5 niin täytyy jo alkaa maskin eteen suojia laittamaan ettei hyttiin palellu. Ja kesällä ei tarvitse omaa saunaa lämmittää kun ei ole turhanpäiväisiä ilmastointeja tässä yksilössä. Ilmastoinnin asian ajaa kehnossa kunnossa olevat ovien tiivisteet ja niiden aiheuttama läpiveto. Ulkonäöllisestihän nämä eivät enää niitä kedon kauneimpia kukkasia ole valmistajan maali valinnan vuoksi, tuntuu varsinkin näistä sinisistä yksilöistä maalit tippuvan kuin itsestään pois joten kilikoli kannattaa kuljettaa mukana siellä hytän päällä olevassa syvennyksessä aina mukana. Vähän kun uutta maalia välillä suhauttaa niin taas on auto kuin uusi.

Moottorithan näissä on idioottivarmoja, ainakin tehtaalta lähtiessään. 120tkm ajettuna moottori hajosi ensimmäisen kerran valmistusvirheen vuoksi, venttiilikoneisto ei ollut saanut kunnolla voitelua viimeisen 119tkm aikana. Ja tämän jälkeen yksi kannentiiviste on vaihdettu. Ja suuttimia vaihdettu huvin ja urheilun vuoksi aina välillä. Ja syyläri lahosi käsiin. Mutta nämä kaikkihan ovat tietysti vaihdettavia kulutusosia näin huipulleen viritetyissä moottoreissa. Niinkuin etupyörän laakeritkin jotka tulee vaihtaa nykyisin 10tkm välein kun alkuperäiset vaihdettiin ensimmäisen kerran 280tkm kohdalla.

Tehoahan näissä tosiaan piisaa niin paljon kuin uskaltaa ajaa, varsinkin jos ei erehdyksissään aikoinaan ostanut kevyenä kuorma-autona villi ajatus rahan säästämisestä mielessä... Silloinhan näissä on jälkiasennettuna rajoitin jolloin matkanteko rauhoittuu 89km/h kohdalle. Ajotuntuma autossa on itseasiassa yllättävän hyvä ja äkkiseltään voisi kuvitella ettei autona olekaan edellä kuvattu kulkine vaan joku muu.

Tällä laatuautolla on nyt ajettu 330tkm koeajoa ja varmaan satoja kilometrejä vielä edessä. Etupyörän laakeri leikkasi viime reissulla kesken ajon kiinni ja nyt ranskatar odottaa saunan takana jälleen laakerin vaihtoa.

+edelleen mukavat ajonäkymät korkealta ja kiva penkki
+mukava ajettava(jos ei ole pitkä karpaasi)

-penkinlämmitin polttomerkkaa ajajansa
-etulaakerin vaihtoväli vähän turhan lyhyt
-maalit ei pysy pinnassa
-nopeudenrajoitin

Arvosanaksi raati antaa 2.5/5 vain koska autolla on kyyti on tasaista ja sillä on mukava ajaa toimiessaan.