Vierestä vietiin - Kuolonkolari kangasalla

Tänään oli loppu aika lähellä. Ajelin emännän kanssa automuseo mobiliaa kohden kangasalle tuossa 17 aikaan päivällä. Ilma oli mukava ja näkyvyys hyvä. Aikakone soi stereoissa kovaa. Edelläni ajoi 2 autoa, ensimmäisena mersu, toisena vanha toyotan farmari ja kolmantena minä. Mun takana ei tullut ihan lähellä ketään. Nopeutta oli vähän rapee 100km/h ja autoja tuli vastaan jatkuvana letkana. Muijalla oli turvavyö käytössä, minulla ei ollut.

Noin kilometri ohi suoraman liittymän vastaantulevasta liikenteesä sininen volvo 740 alkoi liukua meidän kaistalle. Ensi ajatuksena oli että se väistää jotain ja palaa kaistalleen. Etäisyyttä edelläajavaan toyotaan oli noin 20-30 metriä. Kun Volvo ei sitten koskaan palannutkaan omalle kaistalleen vaan tuli vääjäämättä kohti alkoi karu totuus valjeja. Ensimmäisena ajanut mersu ehti juuri ja juuri väistää pientareelle ja volvo liippasi vain auton kylkeä. Viimeistään tässä vaiheessa selvisi, että kohta soi. Kerkisin tässä valissä tokaista muijalle, että "nyt lähtee henki".

Jarrutin rajusti ja etäisyyteni kasvoi edelläajavaan toyotaan, minkä kuljettaja ei ilmeisesti ollut ihan hereillä tilanteessa. Volvo katosi toyotan perän taakse ja samantien kuului helvetillinen pamahdus ja toyotan perä nousi ilmaan kääntyen vasenta penkkaa kohden. Volvo kääntyi poikittain mun kaistalle perä oikeaa penkkaa kohden. Autot käytännössä pysähtyi siihen sijoilleen missä törmäys tapahtui. Sain autoni pysähtymään reilun 10 metrin päähän autoista. Ensimmäisenä kurkkasin peiliin ja varmistin ettei kukaan tulisi mua perään enää päästäen samalla sarjan kirosanoja.

Sitten vaan autosta pihalle ja lapa pystyyn, takana tulleet autot pysähtyivät. Juoksin takaluukulle ja nakkasin varoituskolmion keskelle tietä. Samalla huusin muijalle, että soita hätänumeroon. Seuraavaksi juoksin täysillä törmänneille autoille. Autot olivat osuneet aivan kohtisuoraan toisiinsa. Ensimmäisellä vilauksella totesin, että toyotan porukalle ei ole mitään tehtävissä joten kipasin liekeissä olevan volvon luokse. Etupenkillä oli patu verissäpäin. Avasin oven ja kysyin mihin sattuu ja saatko henkeä. Kuljettaja oli noin 60-70 vuotias. Selväksi kävi tässä vaiheessa, että mitä ilmeisemmin kysymyksessä oli sairaskohtaus. Tarkistin että mies ei ollut jumissa autossa ja jalat eivät olleen puristuksissa.

Tässä vaiheessa paikalle juoksi mersun kuljettaja joka huomasi että myös takapenkillä on joku. Siellä makasi penkillä pitkittäin vanha nainen luonnottomassa asennossa naama veressä. Ilmeisesti hän oli lentänyt sinne törmäyksen voimasta. Liekit alkoi loimottaa voimakkaasti konepellin alta. Myös maassa paloi hieman. Mersun kuski totesi, että ei uskalla siirtää naista, mutta sanoin, että kyllä se nyt on parempi siirtää kun auto paloi aika messevästi jo siinä vaiheessa. Joten eikun muijaa jaloista ja olkapäistä kiinni ja kannettiin jonkin matkan päästä autosta tienpenkalle. Tässä vaiheessä muijani oli saanut hätäpuhelun lopetettua ja tuli auttamaan. Hän laittoi naisen kylkiasentoon kun äiän kanssa kipaisimme auttamaan patua pois autosta. Tässä vaiheessa huomasimme, että missä vitussa on kaikki muut auttajat. Huusimme apua ja viitoimme ihmisille, mutta ne vaan tuijotti kauempana. Oli siis pakko ottaa tukevaa patua hartioista kiinni ja raahata vanhan naisen vierelle. Vihdoin joku juoksi paikalle sammutuspullon kanssa. Äiä oli sen verran shokissa ettei tajunnut pitää kiinni sammuttimen letkusta ja ensin jauhetta lensi joka vitun suuntaan. Sitten se sai tulen suurimmalta osalta sammumaan. Mersun kuljettaja juoksi toyotalle ja alkoi repiä "ovea" auki. Koko auton etuosa oli ihan tuusan paskana. Huusin hänelle, että anna olla, tuu mielummin auttaan tänne. Tässä vaiheessa alkoi kuulua etäältä sireenien ääntä.

Nuori poika rytkähti hieman toyotan romussa. He olivat tulossa ilmeisesti mökiltä tms. sillä auto oli täynnä retkeilyvarusteita. Huomioni kiinnitti mm. nestekaasupullo, mutta se ei ollut onneksi kovin lähellä liekkejä. Totesin vielä auton vierestä, että on aivan turhaa alkaa repimään mitään ilman varusteita ja apuhan oli tulossa ihan pian. Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen auto paikalle. Poliisit, ambulanssi ja paloautot tulivat paikalle kaikki minuutin sisään. Tapahtumapaikka oli onneksi aivan paloaseman läheisyydessä.

Tässä vaiheessa sanoin muijalle, että meidän homma alkaa olla paketissa. Mun auton taakse oli kertynyt porukkaa ja kävelin sinne. Kysyin, että onko tupakkimiehiä ja puolet porukasta alkoivat kaivella taskujaan. Tärisevin käsin eräs mies tarjosi punaista LM:ää. Kyllä maistui. Hain varoituskolmioni tieltä ja heitin sen takaluukkuun. Tässä vaiheessä poliisimies käveli paikalle ja kysyin näinkö tilanteen. Annoin yhteystietoni ja selostin tapahtuneen pääpiirteittäin. Sanoivat, että ottavat yhteyttä myöhemmin. Homma alkoi olla paketissa. Ei tarvinnut mennä mobiliaan.

Muutama huomio tapahtuneesta:
1. Autojen kolariturvallisuudessa on julmettu ero. Oli aivan sama oliko toyotan matkustajilla vöitä kiinni. He olivat aivan mankeloituneita romussa. Volvo kesti törmäyksen ryhdikkäästi, eikä edes kuljettajan jalat jääneet puristuksiin.

2. Miksi vitussa kukaan ei tullut auttamaan? Iso porukka vaan tuijotti etäämmällä vaikka vartavasten huusin ja viitoin porukkaa apuun.

Luulen, että tulee pidettyä turvavyötä tästä eteenpäin. Kirjottelen lisää jos tulee tässä myöhemmin lisää mieleen tai juttua poliisilta. On se pienestä kiinni.

-- Esa

Edited by - Esa on 09/06/2002 22:45:25