FFRP: Kutsu

[trulez]

Maailma: Keski-Maa
Pelityyli: Nopat(pelaaja heittää ja ilmottaa tuloksen) ja PJ mukana
PJ Osuus: Vähäinen, vain antamassa osviittaa jos peli junnaa paikallaan
Pelaajahahmot: Voit tehdä pelaajahahmosi käyttämällä MERP sääntökirjaa joka löytyy "Nyt pelit käyntiin!!!" threadissä olevasta osoitteesta, sitä ei kuitenkaan vaadita(esim. jos et osaa sääntöjä hahmon tekemiseen eikä juuri nyt ole aikaa opetella). Jos kumminkin päätät tehdä hahmon, nosta se suoraan levelille 2. Hahmolomake on sivulla 88.

Jokaisen uuden pelaajan on tehtävä "saapuminen" majataloon tien vieressä ensimmäisessä viestissään, muita rajotuksia ei ole.
Saapuminen kuvaa siis tapahtumaa jolloin pelaajahahmosi saapuu peliareenalle, eli alkupaikkaan, joka on majatalo, ja sen jälkeiset tapahtumat ovat sinun käsissäsi.

Out of character, eli OOC tapahtuu kirjottamalla OOC: ja sen jälkeen viesti, mielellään tätä ei käytettäisi kovin paljon, jos on ongelmia mihin haluaa vastausta niin setvitään ne chatin puollella ellei sitten koske useampaa henkilöä pelaajaryhmästä.

Tässä muutama linkki antamaan osviittaa kirjoitus tyylistä, eli saa kirjoittaa miten haluaa mutta jos ei keksi niin voi lainata tai ottaa vähän apuja.
http://nwn.bioware.com/forums/viewto...01750&forum=44
http://nwn.bioware.com/forums/viewto...36988&forum=32

ps. älä yritä mitään tyhmää Minun johtamissani peleissä, kohtaat vain ennenaikasen kuolemasi muita huvittavalla tavalla
pps. EI SIGEJÄ!!

EDIT: Sääntö muistutus, et voi replyssäsi laittaa PC tai NPC hahmoja tekemään asioita, esim. "teppo pyysi jokkea kantamaan vettä tupaa ja tämä teki työtä käskettyä, jonka jälken teppo pyysi jokkea pesemään hänen jalkansa, jokke teki sen mielellään"
----------------------------------------------------------------------------------------------


Eräällä pienellä ja kapealla Rohanista koilliseen vievällä tiellä oli majatalo tien vieressä, peninkulmien päässä isoista kaupungeista, pienen Merdaun kylän laidalla. Tie oli ollut kovassa käytössä lähi viikkoina, monen monta tulijaa ja menijää, ja majatalossa oli riittänyt vipinää. Tämä päivä ei juuri poikennut muista lähipäivistä, paitsi että kulkijoita oli tänään enemmän kuin aikasemmin, ja majatalon tilat eivät meinanneet riittää kaikille matkalaisille.

Majatalon isännällä oli ollut kiireinen päivä, muukalaisia oli saapunut kylään joka puolelta, monen sorttista ja kokoista. Kaikille vieraille piti järjestää nukkumapaikka jostain, ja kun huoneet olivat loppuneet kesken, tallikin jo melkein täytetty, alkoi majatalon isäntä huolestua ettei saisi kaikilta vierailta maksua majoituksesta, kun ei kerran sellaista voinut tarjota. Isäntä oli perso rahalle, varsinkin kun vieraita täälläpäin ei joka päivä näe, mutta lempeä ja ystävällinen, ei ollenkaan sellainen ahne ja ilkeä mitä suuremmissa kaupungeissa tapaa paljon.

Muutama vieraista osasi soittaa luuttua, ja kaikkihan tietysti osaavat laulaa, toiset vain kovempaa ja toisen hiljempaa, joten majatalossa alkoi tunnelma kohota illan tullessa. Tarjoilittaret kantoivat ruokaa ja juomaa nälkäisille matkalaisille, ja heistä tuntui ettei vieraiden ruokahalulla ollut loppua. Todellakin mielenkiintoinen ilta edessä, isäntä tuumaili ja suki tummaa sekä tuuheaa partaansa.

Majatalon nurkassa istui eräs seurue juttelemassa kovaan ääneen, siitä mitä he olivat tehneet matkoillaan pitkin mantuja, ja rehvastelivat saavutuksillaan. Isäntä oli kiinnostunut tietämään miksi nämä kaikki ihmiset, hobitit, kääpiöt ja haltiat olivat tänne saapuneet, niinpä hän päätti hieman kuulostella jos vaikka saisi vihiä asiasta. Kovaäänisen seurueen jäsenet jatkoivat juttujaan isännästä välittämättä, ja jossain vaiheessa pääsivät siihen kohtaan mitä tekisivät perille päästyään. Isäntä kuuli jonkun mainitsevan suuren palkkion odottavan yhtä matkalaisista, kuninkaan itse antamana, mutta määränpäässä kuulemma odotti suuri vaara, minkätakia kaikki nämä matkalaiset olivat kutsuttu koolle.

Sen enempää ei isäntä saanut selville, hän tuhahti partaansa ja ajatteli; Varmasti se on taas joku hömppä seikkailu jossa pääsee hengestään, ei lainkaan sopivaa vanhalle kauppamiehelle. ja sen jälkeen heitti koko ajatuksen mielestään.

Edited by - trulez on 25/01/2003 03:27:17

[Lars]

Bobo heräsi valtaisan tammen juurelta. Puun lehdiltä tippuneet kastepisarat olivat kastelleet hänen kullanruskeat hiuksensa märäksi.

Bobo nousi istumaan ja kaivoi laukustaan pitkän piippunsa ja tukun Stoorialaista tupakkaa. Bobo pyöritteli tupakkaa tovin sormenpäillänsä. Stoorialaisen aromikas tuoksu täytti Bobon sieraimet. Aseteltuaan tupakan varovasti piippuunsa pesään, Bobo kaivoi esiin tulukset ja sytytti.

Bobo oli jälleen yhdellä pitkistä matkoistaan. Menossa ei minnekään. Pitkälle, kauas, kunnes jalat turtuvat. Ja Bobon jalathan eivät turru helposti.

Bobo poltteli piipullisen rauhassa loppuun, pakkasi tavarat laukkuunsa ja venytteli. Edessä olisi aamiaisen hankinta. Bobo lähti kulkemaan pohjoiseen. Korvat höröllään, tarkkaavaisesti kulkien läpi harvapuista metsää. Bobo kuuli kottaraisen naksutusta ja pysähtyi äänettömästi. Jälleen. Bobo paikallisti linnun ja kulki äänettömästi sen puun alle mistä linnun ääni kuului. "Aah, aamiaista", tuumasi Bobo ja laski laukkunsa ja nahkapanssarinsa puun juurelle. Kokeneena kiipeilijänä Bobo haki hyvän kohdan puun rungosta ja lähti kiipeämään puuta pitkin. Pian Bobo olikin jo sen paksun oksan kohdalla minkä puoleenväliin kottaraisemo oli katsonut parhaaksi pesänsä rakentaa. Tasapainoillen ja oksistosta tukea ottaen Bobo lähti kulkemaan kohti pesää. "Hus tiehesi", tokaisi Bobo kovaan ääneen ja potkaisi jalallaan kohti kottaraista joka pinkaisikin oksalta lentoon. Bobo pääsi pesän viereen ja myhähti onnesta nähdessään kolme pulleaa munaa. Bobo asetteli munat varovasti takkinsa taskuihin ja lähti kulkemaan poispäin. Kottaraisemo lenteli puun ympärillä ja naksutteli kiihtyneenä.

Bobo laskeutui alas puusta, teki pienen nuotion puun juurelle, ja paistoi itselleen maukkaan kottaraisomeletin.

Omeletin nautittuaan hän poltteli vielä ruuan päälle hyvät savut Rhovanialasesta tupakkasekoituksestaan, pakkasi tavaransa ja jatkoi matkaansa.

Läpi paisteisen päivän aina pimeyden tuloon saakka Bobo käveli. Aina välillä pysähtyen nauttimaan tupakan aromeista tai kulauksen viinaleilistään. Pimeyden tultua Bobo kulki eteenpäin hakien katseellaan sopivaa yösijaa. Hetken jatkettuaan hän löysikin mitä mainioimman lepopaikan suuren puun juurelta. Bobo asetteli tavaransa puun juurelle ja laski päänsä laukulleen haukoitellen. Vain hetken ehti Bobo lampaita laskea kun havahtui ääniin.

Puheen sorinaa. Askeleiden ääniä.

Äänettömästi Bobo pakkasi tavaransa ja lähti hiipimään kohti äänen lähdettä.

Pienen matkan käveltyään, hän tähysteli äänien suuntaan. Bobo erotti alhaalta laaksosta puiden lomasta soihtujen välkettä. Bobo käveli varovasti alas rinnettä. Heti tunnistettuaan alhaalla olevan rakennuksen ystävällismieliseksi Bobo alkoi ottaa juoksuaskelia. Viinaleili kaipasikin täydennystä.

Rakennus oli majatalo. Sen eteenkin oli leiriytynyt muita matkalaisia, niin täynnä se oli. Bobo asteli muina hobitteina sisään, janoiselle matkalaiselle kun on aina majatalossa kurkunkostuketta tarjolla paria tinapalaa vastaan. Bobo joi monta tuopillista majatalon omaa olutta, täytti viinaleilinsä, ja tukevasti humaltuneena ja väsyneenä hoiperteli majatalon talliin nukkumaan.

[Gazza]

tumma hahmo lähestyi majataloa ratsullaan. Jos joku olisi tarkemmin tarkakastellut tätä henkilöä, olisi hän huomannut että hän ei näyttänyt kovinkaan mielyttävältä. Mutta nyt kun ihmisiä oli jostain syystä enemmän liikkeellä kukaan ei kiinnittänyt häneen erikoisemmin huomiota. Tämä hahmo, Kruni nimeltään, oli lähtenyt nopeasti edellisestä kylästä kun asiat siellä olivat käyneet liian tulisiksi. Hän oli pukeutunut tummiin vatteisiin ja häntä ympäröi ruskea likainen viitta joka petti suurimman osan hänen vartalostaan.

Hän oli likainen ja väsynyt. Kun Majatalo tuli vastaan hän päätti mennä sinne pesulle ja lepäämään. Kun huoneita ei ollut päätti häN päätti mennä talliin nukkumaan. Siellä oli muitakin ihmisiä nukkumassa, mutta kruni ei välittänyt siitä koska oli niin väsynyt. Hän ruokki hevosen ja söi itsekkin ja meni nukkumaan...

[mikk0]

Taas tässä kävi näin, olsihan se pitänyt arvata että kääpiövitsien kertominen kääpiöille ei ole paras mahdollinen ajatus. Taas oli liian suuri suu ja varomattomuus jättänyt Willyn vieraille maille kuhmu otsassa.

Willyn elämän tehtävä oli kiertää maailmaa ja levittää sanaa vapaudesta ja rauhasta, harmi ettei se tuottanut näinä sotaisina aikoina niin hyvin kun olisi toivonut. Suurimman osan elannostaan Willy saikin väärentämällä henkilöllisyystodistuksia likinäköisille kääpiöille ja lukemalla kirjeitä lukutaidottomille barbaareille. Eksyksissä niin elämässään kuin matkallaan Willy vain menee mihin nenä näyttää.

Saapasteltuaan hetken tienvartta, ja harmitellen että kääpiöt olivat vieneet kaiken vähänkään arvokkaan Willyn tavaroista, näki Willy majatalon kajastuksen tien vieressä. Sulavana juttuhobittina marssi Willy sisään ja suoraan ensimmäiseen pöytään istumaan. Kerrottuaan muutaman hauskan jutun haltioista ja näiden säärikarvojen ajelu tavoista, Willy sai pummattua itselleen vähintäänkin kohtalaisen annoksen kylmettyneitä paistinperunoita ja väljähtänyttä olutta. Ehdotettuaan nukkumista miesten huoneessa, löysi Willy itsensä lattialta selältään. Tästä suuremmin harmistumatta päätti Willy siirtyä talliin nukkumaan. Tallissakin oli jo kohtalaisen paljon ihmisiä niin willy käpertyi hevosen viereen makaamaan. Pureskellessaan tumman hahmon hevoselle antamia olkia ja miettiessään kääpiöistä pilkkalaulua sankarimme valahti uneen.

Lyhyet jalat ja pitkä parta,
näitä parhaasi mukaan karta.
Selkäsi vahingossa kun käännät,
puukkoa selästäsi irti väännät.
Luolassa karvainen joukko elää,
harvoin ilman krapulaa herää.

[Esa]

Barthes ratsasti hajamielisenä eteenpäin. Taakse jäi Rohan, hänen kotikaupunkinsa. Vain päivää ennen hän oli haudannut vanhenpansa jotka kuolivat kotitalon tulipalossa. Hän oli perheen ainut lapsi. Todettuaan, että Rohaniin häneltä ei jäänyt mitään, hän myi kaikki tavarat mitä palosta jäi jäljelle ja osti itselleen varusteita matkaa varten. Hän lupasi, ettei ikinä enää palaisi Rohaniin, koska siellä oli vain kipeitä muistoja hänelle.

Barthes päätti lähteä kertomaan suru-uutista ainoalle sukulaiselleen henkilökohtaisesti. Hänen enonsa asui pienessä kylässä noin kolmen päivän matkan päässä. Hän oli pakannut varusteensa hevosensa selkään ja lähtenyt matkaan aamun sarastaessa. Illan hämärtyessä hän näki tienviitan pieneen majataloon. Barthes vei hevosensa talliin ja asteli sisään majataloon. Hän tilasi oluen ja kysyi yösijaa majatalon isännältä. Isäntä selitti, että majatalo on aivan täynnä ja huoneita ei ole vapaana. Tämä ei olisi mikään ongelma Barthesille, hän oli tottunut nukkumaan taivasalla Rohanin tasangoilla. Hän sanoi isännälle nukkuvansa tallissa.

Barthes nappasi oluen mukaansa tiskiltä ja lähti tekemään tietänsä istumapaikoille. Majatalo oli todellakin aika täynnä ja hän joutui tönimään humalaisia matkamiehiä tieltänsä päästääkseen peremmälle. Huoneen nurkkauksessa oli kuitenkin vapaa istumapaikka 4 hengen pöydässä. Barthes asteli paikalle ja istahti. "Onpas erikoisia matkamiehiä" tuumi Barthes itsekseen ja hörppäsi oluttaan...

[Jucca]

Kolmatta päivää kadotuksessa, voiko elämä enään synkemmäksi muuttua?
-Tuumi Mostrafa juuri karkoituksen saanut Musta Numeronilainen.
Väkivaltaiset taipumukset olivat jälleen saattaneet hänet suuriin ongelmiin, mutta tällä kertaa heimoneuvosto ei ollut antanut asioiden olla, kuten aikaisemmin, olihan Mostrafa sentään ylimysperheen ainoa lapsi, vaan he päättivät karkoituksen olevan ainoa vaihtoehto.
Aikansa taivallettuaan oli Mostrafa löytänyt mukavan piene majatalon, jossa kävi paljon väkeä. "Jos ei täältä löydy töitä, niin ei sitten mistään" Hän tuumi astellessaan sisään.
Huoneita oli vain vähän jäljellä, joten hän päättikin ottaa vähän pitemmäksi aikaa suoraan ja latoi viikon vuokran verran kolikkoja tiskiin.

Jätettyään tavaransa majatalon huoneeseen, oli Mostrafa alkanut miettiä tulevaisuuttaan ja ottamaan samalla olutta.
Paljon oli väkeä kulkenut majatalon läpi ja monta työtarjousta mennyt, mutta yksikään ei ollut Mostrafan mieleen. Nyt kuitenkin oli sellainen tunne että tärppää ja kun pöytään istui pullea lapsi ja pitkä rohanin ratsastaja, oli Mostrafa tavallista puheliaammalla tuulella.
Tarjosipa jopa ruoantähteensä lapselle, joka näytti olevan kovin nälkäinen ja oluttuopin janoiselle Rohanilaiselle, joka esittelikin itsensä Barthesiksi
Barthes oli myös kokenut kovia ja lähtenyt etsimään elämälleen suuntaa, joten herkässä emotionaalisessa tilassa ja humalan vaikutuksen alaisena Mostarfa heittäytyi peräti kaverilliseksi.

Yhdessä sitten mietittiin ja jutusteltiin olutta nauttien koko ilta ja lopulta päädyttiin tulokseen, että kaksin aina kaunihimpi näin vaarallisina aikoina ja jatkettaisiin yhdessä kohti kohtaloa, oli se sitten millainen hyvänsä.
Mostrafa pyysi kohtalotoveria huoneeseensa nukkumaan, jottei hän olisi joutunut nukkumaan tallissa murhaajien ja raiskaajien joukossa.
Kompuroituaan huoneeseen Mostrafa painui suoraan pehkuihin ja näki rauhallista unta, pitkästä aikaa.



Edited by - Jucca on 25/01/2003 02:59:31

[Gazza]

Yön aikana Kruni heräsi johonkin ääneen ja kuulosteli tapahtuiko mitään...

Enään ei mitään ääntä kuullut, paitsi hevosien liikkumisesta aiheutuvia ääniä... Kruni arvioi ajan, olisi pari tuntia auringon nousuun. Hän päätti tutkailla muita ladossa olevia. Hän otti vähän heinää ja alkoi syöttää hevostaan hevostaan. Samalla hän tutki muita nukkuvia ihmisiä. Heitä oli n. 10, mutta mitään erikoista ei kenestäkään eroittunut. Pari pientä läskiä hobittia kuorsasi kuolaten nurkassa muuten ei mitään erikoista. Kruni ei ollut koskaan jutellut hobitille koskaa, joten hän päätti huomenna jutella näitten kavereitten kanssa, jotta oppisi heistä enemmän. Lopulta Kruni päätti nukkua vielä pari tuntia ja nukahti miettien mitä nämä hobitti kaverukset täälä oikein tekivät, eiväthän hobitit hänen tietojensa mukaan olleet mitään liikkuvaa sakkia...

[Gazza]

Aamu alkoi sarastaa ja kruni heräsi ensimmäisenä. Muut nukkuivat vielä ja Kruni tutkaili vielä toisia uudemman kerran tällä kertaa sarastavan valon kera. Hän päätyi samaan tulokseen, ei talissa ollut oikeastaan muita kiinnostavia ihmisiä kuin pari hobittia, muut näyttivät enemmän vähemmän paikallisilta juopoilta. Seuraavaksi hän meni syömään ja palatessaan hän päätti herättää hobitit. He olivat nukkuneet vierekkäin ja Kruni päätteli että he olisivat matkakavereita. Hän istuitui vähän matkan päähän ja otti heinänkorjen alkoi kutittamaan toista hobittia, jolta hän päätti pyytää sauhut kun omat oli päässyt loppumaan...

[trulez]

Ilta majatalossa alkoi pikku hiljaa kääntyä yötä kohden, kun viimeisetkin matkamiehet hakeutuivat lähimpään nurkkaan nukkumaan, muutama nukkui jopa istualteen pöydän ääressä.

Viimein koitti aamu, aurinko paistoi kirkkaasti ruskeanpunaisella taivaan kannella, ja kukonlaulun aikaan oli majatalon isäntä pystyssä. Ensimmäisenä isäntä siivosi nopeasti paikkoja, kävi kylältä hakemassa vähän possun kylkeä, joka oli päässty loppumaan, ja paljon majatalon asukkaille tuikitarpeellisia esineitä ja välineitä, kuten olut tuoppeja. Kun isäntä oli saanut majatlonsa taas priima kuntoon alkoi hän herättelemään ruokasalissa nukkuvia ja työnteli heitkä kohti ovea, kehottaen käymään pesulla ennen kun jatkavat matkaansa.

Suurin osa ladossa olleista matkamiehistäkin oli jo jalkeilla ja tekemässä lähtöä, ilmeisesti aamupala ei ollut heille päivän tärkein ateria. Aamupalalla olevat matkalaiset olivat kovin puheliaita, eivät niinkuin eilen illalla, vaan nyt puhuttiin asiaa, mihin matka vie ja mitä matkan varrella on. Kaikki tuntuivat olevan epäluuloisia siitä mitä perillä odottaa, mutta keskustelua käytyynkin enemmän siitä mikä on tuleva palkkio tehtävästä.

--

Kaunis päivä tuntui lupaavan vain hyvää, ja sitä siltä saattoi vain odottaakin, se ihan kutsui seikkailijasieluja matkalle...

Mostrafa heräili hyvin nukuttujen yöunien jälkeen hieman krapulaisena ja suuta kuivasi kovasti, joten hän lähti kapuamaan rappusia alas päätään pidellen.
Alakerrassa oli kova puheensorina ja tilattuaan pari tasoittavaa, siirtyi uljas sankarimme pöydän ääreen kuunteleen mitä matkalaiset puhuivat.
Sivukorvalla Mostrafa kuuli seikkailus, aarteesta ja palkkiosta, joten tästä innostuneena hän päätti tilata myös aamiaista ja kuunnella mihin suuntaan keskustelu etenisi.

Note! This message was posted anonymously!

[mikk0]

Willy näki unta loputtomista kääpiölaumoista, jotka kantoivat hakkujaan ja marssivat luolan suuaukosta sisään. Yksi kääpiöistä ruperi kutittamaan Willyn jalkaa parrallansa. Hetken sätkittyään Willy heräsi ja huomasi että se olikin ihminen ja heinänkorsi. Willyn oli mahdoton erottaa nälkää, janoa, tupakan tarvetta tai muita ihmisen perustarpeita. Hänellä oli niin kurja olo että oli valmis mihintahansa kunhan saisi vähän ruokaa ja juomaa. Miettien kurjuuttaan Willy suuntasi sisään majataloon ja pyrki selvittämään kuinka voisi parantaa tilannettaan.

[mikk0]

Willy rukoilee: "Oi sinä suuri ja mahtava joka johdattelet matkaamme täällä maan päällä, tule ja näytä meille tie jota voimme kulkea!"

[trulez]

OOC:
PJ on hakemassa hukkunutta motivaatiota sängyn pohjalta. Ilmoitus mahdollisista löydöistä tulee heti kun edistystä on nähtävissä.