PäHäMa saunasafari 2019 #2 (29.8 - 1.9.2019)

[mikjus]

PäHäMa saunasafari 2019 #2 (29.8 - 1.9.2019)

Kevyttä "hiekkatiesafarointia" tyyliin heinolan hiekat mutta saattaa sisältää ripauksen offroadia. Kuulopuheiden mukaan ensimmäinen kohde suurniemen bunkkerit Muolaalla. Seuraavaksi ehkä Pihlaisten ohjustukikohta? tai Laatokan ranta. Suunnitelmat voi toki muuttua lennosta. Tämä voisi oikeastaa olla Ilkan salasaunasafari 2019, tarkoituksena että ne pääsisivät reissuun jotka eivät ensimmäiseen ehtineet.

Itse pääsen matkaan torstaina töiden jälkeen. Koitan mahdollisesti lähteä hieman aikaisemmin. Ylimeno Vaalimaalta koska Muolaa on vain hieman Viipurista itään. Apparin paikka vielä vapaa.

Kartoitan hieman lähtijöitä. Korjatkaa tai ilmoittautukaa täällä. Whatsapissa on reissulle oma ryhmä pähäma jäsenille.

Lähtijät:
#1 Roope
#2 Ilkka
#3 Mikjus
#4 Kiima
#5 BJ45lava
#6 Tapsa4x4 *EHKÄ
#7 Kännäri/MakeO

[tapsa4x4]

Isolla ehkällä mukana.

[bj45lava]

Apparin viisumi lähtee hakuun juuri, joten tulossa.

[MankoLJ]

Mukana Nikon Jeepillä, Samppa ja meikä kyydissä.
Lähdetään perjantaina.

[MikkoO]

Reissukertomusta odotellessa!

[Renegade]

Pari kuvaa reissusta bj45lavan vänkärin paikalta.

[MikkoO]

Arvasin tän PäHäMan "saunasafari"

[mikjus]

PäHäMa Saunasafari 2019 #2 / Ilkan salasaunasafari 2019

Torstai

Pitkään näytti että joudun lähtemään matkaan yksin. Viime hetkellä Rafu ilmoitti mahdollisuudesta lähteä mukaan mutta perjantain vapaa oli vielä auki. Haaveissa oli päästä lähtemään viimeistään töiden jälkeen torstaina. Rafu sai vapaan järjestettyä ja sovittiin että tavataan Vaalimaalla Aimoannoksessa. Tortaina Rafu soitteli että pääsee hieman aikaisemmin lähtemään joten nostin kytkimen noin kello kolme. Piti vain hakea matkalla kylmälaukku kotitallista, en uskaltanut jättää sitä autoon surraamaan. Muuten kaikki oli pakattu reissua varten.

Ajelin Vaalimaalle navin mukaan lyhintä reittiä Myllykosken kautta (150km). Perillä auto pihan varjoisaan kulmaan ja laskin rengaspaineet 2.5 barista noin 1.5. Takarenkaat vatkasi aika rajusti kovemmissa nopeuksissa, mutta onko rengas vai vanneperäinen ongelma. Samalla huomasin että paisarista tulee taas aika paljon jäähdytysnestettä ulos. Tätä oli ollut aikaisempina päivinä myös, ongelma on ehkä jopa hieman pahentunut. Vika on ollut jo pitkään mutta pysyy normaaliajossa kurissa. Nyt keli oli todella lämmin ja autossa huomattavasti enemmän kuormaa.



Rafu saapui noin 15 minuutin päästä ja auto ehti jäähtyä sen verran että sain kaadettua pari litraa vettä koneeseen. Täytin vesipöntön huoltoasemalta varalle. Rafu haki vielä autoon pysäköintilapun sisältä ja päästiin matkaan.

Tullissa oli drive in auki ja päästiin nopeasti läpi. Muumilaaksossa jonoa, mutta ne olivatkin Venäläisiä. Tämän huomasin vasta kun perässäni ollut auto ajoin ohitseni suoraan puomille. Sitten kurvasin perään ja päästiin heti puomilta eteenpäin. Jonot oli kopeilla miten sattuu. Suomalaiset oli keskellä ja näytti että Venäläisiä meni kummallekkin sivulinjalle. Suomikilpinen matkailuauto oli vähän hassusti parkkeerattu ja sen takia yhteen jonoon mentiin paikoin kolme rinnakkain. Onnekseni valitsin jonon mistä pääsi nopeimmin katoksen alle. Kaikki meni hämmästyttävän tuskattomasti kopeilla ja oltiin läpi noin 45 minuutissa.

Viipurin Veikoista käytiin vaihtamassa ruplia ja ostettiin juomat. Kurvailtiin seuraavaksi Säkkijärven Nesteelle tankkaamaan. Tankki täyteen ja kaksi katolla olevaa jerryä. Ensimmäinen leiri olisi Muolaanjärvellä Suurniemessä. Rajalta matkaa noin 100 km Viipurin ohitietä pitkin. Olin pelastanut töistä vanhan TOMTOM navigaattorin johon ei saanut enää päivityksiä ja muisti oli aivan liian pieni nykykartoille. Sain kuitenkin kikkailtua laitteeseen pohjoismaiden ja venäjän kartat. Laitoin tompan navigoimaan leiriin ja ihme kyllä se ohjeisti aika hyvin perille. Isolta tieltä kurvattiin juuri sopivasti sivuun ja lähtettiin heti oikeaan suuntaan. Ongelma oli vain siinä ettei tiedetty tarkkaan missä leiri on. LA puhelimella yritettiin yhteyttä mutta ei vastauksta. Puhelimella saatiin lopulta Mikko kiinni ja hahmotettiin leirin karkea sijainti. Ohjeet oli että leiri on Suurniemi sanan n tai i kirjaimen päällä Historia ja nykyaika kartassa. Kartasta oli ainakin kolme eri versiota joiden kalibroinnissa heittoa vaihtelevasti. Tämän takia ajettiin ekana aika paljon ohi ja jouduttiin palaamaan takaisin ainoaan järkevän näköiseen risteykseen. Pian nähtiin myös nappularenkaiden jälkiä joten suunta oli oikea. Saavuttiin rantaan mutta siellä oli vain paikallisia. Koitettiin huudella LA puhelimella ja palattiin hieman takaisinpäin. Sitten jostain alkoi kuulumaan "tänne". Pian Mikko saapui jalan vain pyyhkeeseen kietoutuneena. Leiriin kurvattiinkin varsinaiselta tieltä hieman puskittuneempaan uraan. Ura päättyi rantaan ja sinne ajettiin mielenkiintoisen raunion läpi. Raunio oli aika iso ja vaikutti aivan kuin siitä oli alkuperinkin tarkoitus ajaa jollain läpi. Tätä rakennusta ei ollut missään kartassa mutta puiden koon perusteella se olisi Suomalaista alkuperää. Kartoista puuttuminen pisti epäilemään että rakennus olisi ehkä sotilaallisiin tarkoituksiin tehty mutta missään Suurniemen historiaa käsittelevässä kirjassa ei ole siitä mainintaa.





Leirissä muutama huurteinen ja iltapalaa. Rantaan laskeuduttiin hieman alaspäin ja kivistä oli tehty kulkuväylä isommalle kivelle. Sen juurella oli ilmeisesti pajusta tehty rysä.





Uimapaikka ei ollut paras mahdollinen sillä pohjassa oli isoja kiviä. Jotkut kuitenkin pulahtivat uimaan vielä illan hämärissäkin. MakeO opasti Ilkkaa peseytymisessä taskulampun valokeilassa ja tätä saatiinkin nauraa moneen otteeseen reissussa. Toinen ihmetyksen aihe oli perämies Lehtimäki jolle Katri oli löytänyt asiaan kuuluvan lakin. Perämies oli lähes absolutisti linjalla ilmeisesti jonkun vedonlyönnin tuloksena jossa tavoitteena oli Finlandia hiihdon suorittaminen. Näytti se uni tulevan nuotiolla ilman kemiallista boosteriakin.



Yö oli lämmin ja autossa pystyi nukkumaan pelkällä ohuella viltillä. olin madaltanut makuulaveria niin että alumiini ja lihalaatikot mahtuivat sen alle. Sen seurauksena kylmälaukkua varten piti tehdä kolo joka haittaa kovin kahden ihmisen majoittumista autossa. Pitää siis alkaa suunnittelemaan tasoon vielä yhtä saranoitua osaa tai jonkinlaista jatkoa. Rafu ei jaksanut pystyttää teltaa vaan nukkui sissinä taivasalla noution ääressä.

[mikjus]

Perjantai

Sen verran pojat oli eilen offanneet että Mikon hodarin T-max vinssi oli hajonnut. Sitä ruvettiin aamulla tutkimaan. Releboxin vaihto ei auttanut sillä vinssin moottori oli myös mykkä. Tapsan autosta soviteltiin takavinssi hodarin keulaan Roopen releboksilla. Warnin puskuri sai hieman rälläkkää operaatiossa mutta vinssi saatiin kiinni ja toimimaan.





Ilkka lukee otteita Mannerheim linja - talvisodan legenda kirjasta.



Päästiin rannasta noin 300m kun letka pysähtyi. Onnekseni kohtaan jossa oli jotain mielenkiintoisen näköisiä raunioita. Pysähdys ilmeisesti johtui siitä että defender vain sammui yhtäkkiä. Ilkan mielestä akun kenkä olisi pitänyt irroittaa mutta Roope ja Slava alkoivat purkaa penkkiä irti. Alla oli ECU boxi. Remontin jatkuessa kävin ensin katsomassa tien vasenta puolta johon meni selvä korotettu ajoura. Tällä puolella oli yksi pienemmän rakennusen betoniperusta.



Palattiin autoille ja siitä vielä tien toiselle puolelle jossa todella paljon suuremman rauniot ja ainakin kaksi erilaista rakennelmaa. Rakennuksia kuitenkin yhdisti jonkinlainen kuilu jonka päällä pystyi kävelemään. Se keskellä oli avointa osaa jonka arveltiin olevan valon takia. Kuilu oli vain hieman matala näköinen kulkea. Suurempaan osaan kuilu meni sisään maan alla olevaa osaan jossa oli ollut jonkinlaisia puurakenteita. Ilmeisesti lattia ja sen alla jotain. Päädyn alakerrassa oli pari huonetta mutta ne olivat rakennuksen pohjaan verrattuna pieniä.
















Rakennus oli kuitenkin kymmeniä metrejä pitkä joten mielenkiinto heräsi onko alla piilossa jotain. Aivan toisen pään kulmasta löytyi ahdas kuilu alas. Kuilussa oli muutama metallinen porras mutta se vaikutti niin ahtaalta etten itse harkinnutkaan laskeutumista alas. Ilkkakin jännitti alkuun ja arveli pääseekö kuinka hyvin ylös. Käveltiin jo rakennuksen pohjaa läpi etsien uutta sisäänkäyntiä mutta sellaista ei löytynyt. Sitten Ilkka rohkaistui ja palattiin takakulman aukolle. Ilkka mahtui hienosti aukosta alas alkoi tutkimaan tunnelia.







Jostain näkyi valoa ja Rafu sillä aikaa olikin löytänut minne maan päällä käytävä johtaa. Tunnelista kulki betoninen kuilu pitkin isoa "ojaa", katto ei ollut yhtenäinen vaan keskellä oli aukko. Epäiltiin että se oli valoa varten. Tunneli jatkui aina tien varteen ja ilmeisesti sen toiselle puolelle. Toiselta puolelta löytyi samanlainen rakennelma jota ei ehditty juurikaan tutkia. Tästä lähimmälle SU-4 bunkkerille oli matkaa linnuntietä noin 2km. Arveltiin että nämä voisivat olla jotain majoitus yms. tiloja. Muolajärven läheisyys vaan arvelutti mutta se toisaalta toimi suojana kaikkea muuta kuin ilmahyökkäystä vastaan. Rakennuksista ei ulkopuolella ollut mitään muuta jäljellä kuin betonit. Se arvelutti onko nämä koskaan edes valmistuneet vai onko vain aika ja paikalliset hävittäneet kaikki puuosat. Raunioiden rakentajasta kiisteltiin mutta puut jotka kasvoivat keskellä tukivat Suomalaista alkuperää. Eikä keksitty mitä nämä voisivat olla jos venäläisiä ja miksi ne olisivat täysin tuhoutuneita.




Defender lähti käyntiin kun ECU boksi vaihdettiin toiseen. Vanhan boksin kunnosta ei tietoa koska se saattaa vain olla tiltissä. Autossa nimittäin oli jotain muitakin outoja oireita. Takavalo syttyi ja sammui itsekseen vaikka auto oli parkissa. Jouduttiin pian jättämään raunioiden tutkinnat kesken, piti palata autoille koska joku paikallinen henkilöauto pyrki ohi. Pusikot oli täynnä sienestäjiä, marjanpoimijoita ja tavallisia retkeilijöitä. Jatkettiin matkaa SU-2 bunkkerille jota ensin luultiin kolmoseksi. SU-2 oli kahden konekiväärin sivutatuli bunkkeri. Ilkka luki otteita "Mannerheim linja - talvisodan legenda" kirjasta. Lopuksi otettiin isänmaan puolustajien kunniaksi jaloviina ryypyt.

Ote kirjasta:

#

SUURNIEMEN LOHKO (SU)

Muolaanjärven lounaisranaan noin kahden kilometrin levyinen kaista nimettiin Suurniemen lohkoksi. Sinne rakennettiin vuosina 1938 - 1939 seitsemän uutta betonibunkkeria. Puna-armeija käytti lohkosta nimitystä "Väisäsen vastarintasolmu". *Oma kommentti* Väisänen on talo lähellä SU-4 bunkkeria.

Su1 oli uusi kahden aseen sivustatulibunkkeri, joka oli varustettu miehistösuojalla ja tähystystä varten oli tähystyskupu. 2.2.1940 bunkkeri sai useampia täysosumia kiviverhoukseen eri suuruisista ammuksista. Oikeanpuoleisen sisäänkäytävän katoon osui 203 mm:n miinakranaatti. Se jätti jälkeensä 20 cm:n lommon, pieniä halkeamia ja raudat näkyviin. Tämä ei ollut kuitenkaan vaikuttanut rakenteen turvallisuuteen eikä taistelukuntoon ja vauriot kyettiin korjaamaan.

Samanlaiset kahden konekiväärin sivustatulibunkkerit Su2 ja Su6 (DOT N 152) säilyivät taistelukelpoisina vetäytymiseen saakka. Myös kaksikonekiväärinen Su5 oli taistelukunnossa loppuun saakka, vaikka siihen osui useita täysosumia, mm. 22.12.1939 suorasuuntauskranaatti ampuma-aukosta sisään. Su7 oli yksikonekiväärinen sivustatulibunkkeri. Sekin taisteli asemien luovutukseen saakka.

Suurikokoiseksi miehistöbunkkeriksi rakennetussa Su4:ssä oli kaksi teräspanssarikupua ja miehistön mukavuutta piti yllä keskuslämmitys. Suurhyökkäyksen alkuvaiheissa 1.2.1940 bunkkeri sai useampia täysosumia eri puolille kiviverhoukseensa sekä betonirankenteeseen. Suurimmat ammukset oliva 203 mm:n miinakranaatteja. Niistä yksi osui tähystyskupuun, mikä aiheutti kuvun kattoon 20-30 cm:n pituisen hiushalkeaman. Samana päivänä bunkkeriin osui useampiakin raskaiden kranaattien täysosumia. Ne vaurioittivat miehistöosan kattoa keskikohdalta tehden 20-30 cm syvän uppoaman ja murtaen päällimäiset kolme rautaverkkoa, ja alapuolelta noin 2m2 alalta betoni oli irtautunut pääraudoitusta myöten. Korjaus hoidettiin puupönkityksillä. Toinen uusi miehistöbunkkeri Su3 pysyi myös ehjänä loppuun saakka.

#



















SU2 jälkeen ajeltiin SU3:lle. Se oli toisesta laitaa melko ehjä. Kaivokin oli hyvässä kunnossa ja pohjalla näkyi kirkasta vettä. Toinen laita bunkkerista oli räjäytetty mutta alla pystyi vielä kulkemaan.






















Sitten jatkettiin suoraan kohti etelää ja käytiin katsomassa Su1:tä. Se oli pahemmassa kunnossa mutta sisään olis vielä päässyt.











Jatkettiin etelään tieuraa. Jossain vaiheessa ylitettiin panssariestelijakin.



Pian sen jälkeen oli maassa vanhoja suomalaisia hautakiviä joita oli ehkä käytetty tienpohjana. Näihin olin törmännyt jo vuonna 2009 kun SLCK:n reissulla Jonetzun kanssa käytiin tutkimassa paikkoja. Yhdessä kivessä luki : Uudenkirkon Kappalainen Efraim Johannes Penttinen * 20.6 1864 - 20.8 1909. Kappalainen on yhtäkuin pappi. Uudelle kirkolle on tästä matkaa linnuntietä noin 25km. Miten lie hautakivi tänne asti löytänyt tiensä. Löysin viitteen tähän sivulta https://www.geni.com/projects/Papit-Uusikirkko-Vl/44970, toinen nimi on tosin muodossa Johan mutta syntymäaikakin täsmää. Löysin vielä tarkempaa tietoa vuodelta 2015 jossa mainitaan seuraavaa:

#
Penttinen kuoli 20.8.1909 sydänkohtaukseen hoitaessaan viimeistä päivää kirkkoherra Lönnrothin sijaisuutta. Hänet siunattiin Uudenkirkon kirkossa, mutta haudattiin Viipurissa Sorvalin hautausmaalla sijainneeseen sukuhautaan, jonne Uudenkirkon seurakunta pystytti muistokiven.

Keijo Hietanen oli saanut yhteydenoton Penttisen rikkoutuneen hautakiven löytymisestä. Se oli havaittu metsässä yli 20 km linnuntietä Uudeltakirkon kirkolta ja ehkä n. 35 km Sorvalista.
#

Siellä se kivi kuitenkin vielä on vuonna 2019.



2009 reissulla ajettiin autolla Su1 alapuolelle ja hortoiltiin metsässä jalan niin kauan kunnes vastaan tuli jotain mielenkiintoista. Silloin löydettiin vain Su1 eikä jatkettu pidemmälle kun tuli jo pimeä. Virta loppui sen aikaisesta hakkapeliitta gepsistä ja jopa oman auton löytäminen oli työn ja tuskan takana.

Ilkka kertoi että kohta edessä on suo (Suurisuo) ja olivat aikaisemmilla reissuilla kääntyneet ympäri kun uazin ajovalot oli olleet veden alla. Nyt keli oli todella kuiva joten toiveita läpimenosta oli. 6x6 volvo istahti heti reitin alkuun ja piti vinssata eteenpäin.




Muut kierteli oikealta hieman kovemman kautta. Muutaman kerran joutui vinssaamaan että pääsi kovempaan uraan.









Uran varrella kasailin paksuja panssarilevyjä sivuun. Ne olivat olleet kiinni niittaamalla. Löytyi myös jonkinlainen putkisysteemi nivelellä ja kaarevia peltejä. Arveltiin mistä nämäkin ovat peräisin. Ilkka otti puheeksi että täällä pitäisi olla kai jonkun panssarivaunun jäänteet.




Autoja vinssailtiin pehmeimmästä paikasta mutta esim. Tapsa tuli viimeisenä koko matkan ajamalla.

Tie muuttui kovaksi ja jatkettiin vielä etelään Heinäsuon alle josta koukattiin itään. Reitti oli nyt ajettavaa mutta märemmällä kelillä voi olla tekemistä.



Jossain vaiheessa käännyttiin ylös kohti Taaperniemeä. Mökkejä oli paljon vaikka tie oli melko kauheaa "kuplavolkkari kuoppaa". Melkein tuli merisairaaksi. Koittiin etsiä rannasta leiripaikkaa mutta alussa oli paljon mökkejä tai urat eivät vieneet minnekkään. Uutta sähkölinjaa oli vedetty ja tie se vieressä kääntyi kohti rantaa joku 300m ennen Su6 ja Su7 bunkkereita. Täältä kautta niille ainakin pääsee helposti.

Volga oil



Nämä jäi nyt käymättä läpi. Su5 oli merkitty karttaan mutta sen tiedoissa luki tuhottu. Ei tosiaan näkynyt mitään vaikka ajettiin käytännössä lenkki sen ympäri.



Heikkilä nimisen tilan paikalla oli nyt Black Fox recreation center josta käytiin kysymässä olisi mahdollista päästä saunomaan. Kertoi että paikka oli jo varattu ja bussilastillinen porukkaa oli tulossa. Alueella oli hienoja rakennuksia ja sitten perivenäläisiä viritelmiä. Saunakin taisi olla tehty jostain styrox tyylisestä levystä. Jatkettiin eteenpäin ja pysähdyttiin hienolle hiekkarannalle jossa olisi ollut vapaa paikka. Hieman ahdasta vain oli ja paikallisia paljon ympärillä.





Kuusen kylkeen oli maalattu Su4, sille olisi polkua pitkin ollut noin 200m matkaa. Emme käyneet siellä joten jää johonkin toiseen kertaan. Harmillista sillä jälkikäteen katsoin että se on iso miehistöbunkkeri jonne pääsee vielä ryömimään sisään. Jatkettiin eteenpäin kun Tapsa ilmoitti että löysi leiripaikan läheltä "Hännisen rantaa". Alkoi sataa vettä melko reilusti ja leiripaikassa oli huono ranta. Iso kaislikko eikä tietoa pystyykö uimaan. Ilkka päätti lähteä tarkastamaan ensimmäisen yön leirin joka oli noin 1 km päässä rantaviivaa eteenpäin. Tie toki kiersi paljon pidemmän lenkin. Lopulta tuli tieto että paikka on vapaa ja evakuoitiin loppuporukkakin sinne.

Mäkkälä hakkasi lohta leppälankkuun puutapeilla ja laittoi loimuttumaan. Kännäri sitä ennen siivosi nuotion pohjan joka koostui lähinnä alumiinitölkeistä.



Yksi jeepillinen porukkaa oli vielä tulossa leiriin (Niko, MankoLJ ja Samuli). Heiltä tilattiin lisää kaljaa kun Ilkalta meinasi loppua kesken. Ehdin itse jo nukahtaa ennen kuin saapuivat, enkä havahtunut edes siihen, että pystyttivät teltan aivan hodarin viereen.

[mikjus]

Lauantai

Päivän agenda oli käydä katsomassa Tapsan mummon kotipaikkaa Punnusjärven laidalla. Palattiin eilistä tietä takaisin Taaperniemeen, siitä jatkettiin Muolaalle ja kohti Valkjärveä.

Black fox recreation centerin kohdalla olevia rakennuksia.


Matkalla oli joku laskettelukeskus ja sen vastamäellä observatorio.


Punnusjärven jälkeen puuttui karttaan merkitty tie ja jouduttiin palaaman vähän takaisinpäin. Uparit heitettiin jonkun kotieläinpuiston portilla.



Punnusjärveltä etsittiin Sihvola niminen talo ja sen kohdalla tien toisella puolella on ollut se mummon talo. Jäänyt ilmeisesti pellon alle jossain vaiheessa eikä jäljella ollut enää kuin kauniit maisemat. Pidettiin samalla pellonkulmassa ruokatauko. Aurinko porotti mukavasti hieman pilviseltä taivaalta. Tapsan mummon puheiden mukaan täältä on aikanaan näkynyt Muolaan kirkolle asti, linnuntietä noin 8km matka.



Kesäkeittiö


Perämiehen lakki kaivetaan esiin.



Jatkoa pähkäiltiin ja vaikka haaveissa oli ollut Laatokan hiekat niin aikataulu aiheutti ongelmia ja tieto siitä että kauniin kelin saatteleman joka paikka olisi täynnä paikallisia. Siirryttiin kohtaan "saattaa sisältää offroadia" ja suunnattiin kohti Äyräpäätä. Sieltä lomakylän läpi pataässä leiriin vievää uraa. Se oli hieman kasvanut umpeen ja antennin oli katolla nurin koko ajan. Suurimpia joutui sahailemaan ja jossain vaiheessa ilkka parturoi ryteikköä volvon katolta käsin.



Samuli ystävällisesti nosti jotain runkoa ylös että päästiin alta pois. Ajoin eteenpäin ja pian Samuli juoksu melkoista kyytiä perässä huutaen. Olin ajanut maa-ampiaspesään ja sieltä oli pöllähtänyt pilvi ampiaisia Samulin kimppuun. Osumia tuli ja nilkkoihin oli osunut varmana viisi ja persuksiinkin muutama. Varmuudeksi tiedusteltiin onko kellään kyypakkausta mukana ja Tapsalta sellainen löytyikin. Hieman aikaisemmin oltiin ihmetelty kännärin pajeron apparinpuolen eturengasta joka kurvissa näytti kaatuvan auton alle. Vikaa ei kuitenkaan alkuun löydetty mutta myöhemmin todettiin apusimpukassa olevan melkoinen klappi. Uusi simpukka vaihdettiin alle pataässä leirissä. Se ei toki vaikuttanut kallistumaan mutta yhden renkaan woblaus todennäköisesti helpotti. Reissun jälkeen selvisi että ylätukivarresta puttui toinen ylempi pusla ja mutteri.



Remonttitauko


Apusimpukan vaihto


Pataässä




Reitti jatkui hauskan pehmeänä mutta pääsi hyvin ajamalla kun piti perusvauhtia yllä. Yhteen ojaan tuuppasin vauhdilla ja keula sukelsi vastapenkkaan. Rafu sai hetken kaivella vinssiä esiin savesta. Seuraava jumi tuli reitin ehkä pehmeimmässä urassa joka hieman kaarsi. Olisi mennyt ajamalla ellen olis yrittänyt omaa linjaa. Jouduttiin ottamaan pieni nyppy pajeron perästä. Muuten päästiin reitti hienosti läpi.







Saavuttiin hiekkatielle jota ajettiin kohti hevossaarta. Autot oli aivan savessa ja hiekkatiellekkin rapisi niin paljon tavaraa että piti oikein ihmetellä tuliko se kaikki meidän autoista.



Suunnattiin Hevosaaren niemeen "kaislikossa suhisee" pätkälle josta ei talvella päästy yli. Reitti meni Hevoslahden kapeimmasta kohtaa yli. Kaislikko oli reilusti yli autojen ja ylityspaikkaa sai tovin arpoa.











Osa autoista meni ajamalla mutta tonnikeiju hdj jäi kiinni kun ajoin samojen urien viereen mistä volvo meni yli. Pajero meni taas ajamalla yli ja Tapsa. Mikko jäi hodarilla jo tasaiselle kiinni kun kuvio meni niin rajusti tukkoon.








Jatkettiin pusikon läpi vanhalle tieuralle. Kierreltiin tuulenkaatoja ja jäätiin parkkiin kun letka pysähtyi. Hetken päästä kuului iso rymähdys ja laho iso koivu takanani kaatui poikittain tielle. Mikko kirosi koska oli autolla rungon takana. Koivu oli onneksi niin laho että yli pääsi ajaamaan kohtuu helposti.



Letka oli pysähtynyt koska Jeepin toinen flekti oli hajonnut. Samuli poraili kiinnityspultteja muoviseen ropeliin uuteen kohtaan. Eivät tahtoneen alkuun osua kohdalle johtuen ilmeisesti poraajan "kertoimista". Jonkinlaisen neuvottelun jälkeen kasaaja vaihtui ja Samuli lähti jo reittiä eteenpäin jonkun muun kyydissä.



Piti käydä tarkistamassa että puronvarsileiri on vapaa. Letka oli pysähtynyt Niittyniemi nimisen tilan rauniolle ja kiertelin pusikoita ajankuluksi. Löytyi ainoastaan joku metallinen koristekansi tms. jonka joku oli nostanut kivelle.



LA:sta kuultiin että leiri on vapaana ja puuta pitäisi tuoda mukana. Ajeltiin leiripaikkaan ja kellä oli saha toi puuta. Kelo hakattiin usean miehen voimilla klapeiksi koska suunnitelmissa oli pystyttää sauna. Urakan jälkeen kaikki alkoivat tehdä nälissään ruokaa ja kuinka ollakkaan saunan pystytys jäi. Vesi oli aika matalalla ja uimaan meno olisi ollut hankalaa. Kävelin puron kivillä ja otin pari valokuvaa. Horjahdin hieman ja puhelin tippui kädestä kivien koloon veden alle. Puhelimessa ei tietysti ole mitään suojaluokkia ja kun nostin sen ylös kameran kuva oli aivan valkoinen. Virrat pois ja ravistelin vesiä pois. Hetken päästä uskalsin laittaa virrat päälle ja onneksi lähti käyntiin. Puhelimena siinä ei olisi ollut mitään menetettävää koska uuden hankinta on kuitenkin edessä surkean kameran takia. Ainoa pelko oli jos laite hajoaisi ja kaikki reissun kuvat katoaisivat.






Ilta meni nuotiolla notkuessa ja ruokaa tehden. Katri paistoi niin paljon lettuja että niistä riitti maistiaisia muillekkin. Reissussa ei ollut juuri lainkaan itikoita mutta tässä pusikossa oli jotain pieniä polttiasia. Ne nipistelivät aika ikävästi.

[mikjus]

Sunnuntai

Aamulla osa porukasta jatkoi puron yli pätkän loppuun ja ketkä oli Vaalimaalle menossa otti vastakkaisen suunnan kohti Heinjokea.





Matkalla käytiin Viipurin Veikoissa ja siellä oli jostain syystä viinan myynti kiinni? Tax freestä onneksi sai tuliaiset. Kotimatka sujui ongelmitta ja ajatukset siirtyivät jo tulevaan Mudventures reissuun jota pitäisi alkaa suunnitelemaan.

Rajan takaisia kilometrejä tuli minulla 366.




Ennen seuraavaa reissua pitää kannentiiviste vaihtaaa ja tarkistaa onko jotain muuta vikaa. Vettä sai lisäillä pariin otteeseen pari litraa.

Joskus pitää vielä käydä tsekkamassa Su4,Su6 ja Su7. Lisäksi ison tien toisella puolella on Leipäsuolla Le6,Le7 ja Perojoen tulvapato jotka pitää käydä tutkimassa. Taasiolammilla ollaan monta kertaa oltu leirissä eikä siitä ole pitkä matka kohteille. Taasiolampien leiri on noin 500m Le6:lle ja 2,5km padolle. Padon kanssa ongelmana voi olla välissä oleva rata mutta pitää tutkia mitä kautta sinne pääsee.

[Rango]

Hieno ja hyvin kuvaava kertomus reissusta.
Kiitos Jussilaiselle kyydistä/mukavasta seurasta!! Unohtamatta muita reissulaisia, kiitos kaikille