Tiesitkö tämän sienistä

Syksyn suosituimpien sienien
joukkoon on tullut muutama uusi tulokas:

LOMAVINOKAS (Pleurotus holidayrios)

Tavallinen alkoholia imevä sieni koko maassa. Esiintyy koko kesän,
mutta erityisen yleinen juhannuksesta alkaen aina elokuuhun saakka.
Viihtyy terasseilla, vesialueiden rannoilla, peitteisillä pientareilla
ja jopa kosteissa sisätiloissa. Olemus turpea, punakka, lakki vinossa.
Esiintyy yksin tai pienissä ryhmissä. Viihtyy aurinkoisilla paikoilla.
Katoaa maisemasta kesälomakauden jälkeen.

RANTASIITAKE (Lentius Bikinikus)

Maan etelä- ja keskiosassa yleinen viinaa imevä sieni. Viihtyy
hiekkasilla ja aurinkoisilla ranta-alueilla pienissä ja isoissa
ryhmissä. Häviää nopeasti auringon laskiessa. Jalka usein solakka ja
notkea. Väri varsinkin loppukesällä paahtuneen rusehtava, joskus
palaneen punainen. Lakki värikäs, usein niskassa. Vaatii erittäin
runsaasti nestettä.

TUURIJUOPOKAS (Hygrphorus Intervalligus)

Alkoholia imevistä sienistämme eräs tavanomaisimmista. Esiintyy
tavallisimmin suurten juhlapyhien jälkeen, jolloin se juurtuu
sitkeästi
ravitsemusliikkeisiin, joutoväen kansoittamiin peräkamareihin ja
kolmannen luokan kuppiloihin. Tunnistaa kalvakasta ulkoasusta,
tyypillisesti pistävästä hajusta sekä hontelosta jalasta.

RÄKÄNULJASKA (Gomphidius Spyttagus)

Tuurijuopokkaiden sukulaislajike. Sen tunnistaa harmahtavasta
ulkoasusta, jalka usein horjahtanut, maiti tyypillisesti rinnuksilla,
lakki silmillä. Yleinen kaikkialla maassa koko satokauden. Kannattaisi
korjata talteen, mutta hapahkon tuoksunsa ja epämääräisen
ryhdittömän ja luotaantyöntävän muotonsa takia jää usein omaan arvoonsa.
Huom: aina ryöpättävä!

KOTKASEITIKKI (Cortinarius Feminus)

Kaikkien alkoholia imevien sienien esiintymispaikoilta löytyy yleensä
yksi tai kaksi kotkaseitikkiä. Turpeahko varsi, hompsuinen ulkoasu.
Lakki epämääräinen (voi olla myös huivi tai nuttura). Heltat usein
leveät ja roikkuvat. Jalka lyhyt ja horjuva. Tuoksu tyypillisen
eltaantunut hajuvesi. Esiintyy yleisesti hämärissä loukoissa, viihtyy
ravinneköyhässä ympäristössä, mutta vaati paljon nestettä. Huom:
erittäin vaarallinen, varsinkin kieli terävä ja myrkyllinen.

KAAPPIJUOPOKAS (Clitocybe Fingerporilus)

Koko kesäkauden varsin yleinen viinaa imevä sieni koko maassa, mutta
vaatimattomien elintapojensa ja syrjäisten
esiintymispaikkojensa takia jää
usein huomaamatta.Viihtyy kaikenlaisissa oloissa, jos saatavilla on
nestettä (sitä ei tarvitse paljoa kerrallaan, mutta sitä on oltava
saatavilla koko ajan). Jalka ja varsi usein ryhdikäs ja
suora, mutta nenä
punerva. Tunnushaju olematon tai korkeintaan vain hieman pistävä.
Tavanomainen, harmiton lajike.

AAMUVALMUSKA (Tricholoma Dagenefterum)

Kaikkialla maassa verrattain yleinen. Tavataan tavallisimmin
aamupäivisin. Pinta tyypillisen maitomainen ja niljakas. Haju tympeä
ja läpitunkeva. Jalka raskas ja huojahteleva, lakki tärisevä. Nämä
tuntomerkit kuitenkin väistyvät, kun lajike saa lisää nestettä.

SYYSHAPERO (Russula Dogalus)

Viinaa imevien sienten syyslajike: ilmaantuu kesälomakauden jälkeen
työpaikan nurkkiin ja hiljaisiin katvepaikkoihin. Tunnusomaisesti
turvonnut ja pöhöttynyt varsi, himmeäpintainen ja/tai
punervan läikikäs. Malto hauras, vioittuneista kohdista verestävä. Jalka väsähtynyt, muoto
haalistunut ja kulahtanut. Saavuttaa ryhtinsä vain erittäin hitaasti.
Hyötyarvo työpaikoilla vain vähäinen.


--<b>