perkein Mitsubishi L200 "Raikkuli"

[perkei]

Huom; kirjaudu sisään, kuvat näkyvät vain kirjautuneille.
Morjens pitkästä aikaa!
Tuli ostettua kauppakassiksi Mitsubishi L200, vuosimallia 2000. Tuplakabiinilla, että mahtuu koiratkin kyytiin.
Päältäkaunis Mitsubishi löytyi mukavalta kainuulaiselta jobbarilta. Konekin on täysin tehdaskunnostettu vaihtomoottori ja siitä löytyi kuittikin. Mikäs siinä, sillähän päästelee seuraavat 300 000km ihan vailla huolia.
Mukaan luvattu paperinen huoltokirja paljastui tarkemmin katsottuna jonkun Nissan Almeran huoltokirjaksi, mutta eipä se nyt ole eka kerta kun autoa ostaessa vähän sattuu ja tapahtuu.
Ja koska kaikilla sielukkailla autoilla on nimi, niin tästä tyli Ryan, eli kotoisammin Raikkuli.



No sitten alkoi kevätaurinko lämmitellä ja satuin saamaan elämänsä ehtoopuolella olevat 33/12.5/15 mutikat haltuuni. Vähän yhtä siihen Mitsubishin vierelle mallasin. Kivaltahan se näytti.
Niinpä etsin käsiini pitkästä aikaa Offipalstan, ja koitin kysellä millainen vanne tuollaisessa pitäisi olla. Saman kyselyn suoritin omassa facebookissani. Vastauksia tuli aika laidasta laitaan, joten ihan fiilispohjalta ja hieman enemmistöön päin kallellaan tilasin 10x15 Jack Wheeler-vanteet.



Paikallisessa firmassa pyöräyttivät kumit vanteelle, ja ihmettelivät kovasti. Kuskasin kiekot kotiin, ja kotipihassa ihmettelin, että miten helvetissä tuollaiset samankokoiset on olleet aivan sopuisasti ex- Land Cruiser LJ70:ni Lällin alla. Nyt moiset näyttää aivan saatanan isoilta! Siis ihan helvetin, helvetin isoilta.
Sitten taas google käyttöön, ja selvittelemään, että mitenkäs tuollaiset leivotaan L200:n alle. Päättelin, että korinkorotus on oikea tie.
Offipalstalta löytyi ohjeeksi viestiketju "timanttista jyystöä" https://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=91681 ja siinä todettiin, että kiva pikku yhden illan homma. Ketjussa mainittiin käytetyn Renault Clion 21-jarruletkuja, mutta tämä aiheutti meillä tenkkapoon, koska viestiketju on vuodelta 2011 joten 21 ei voi olla vuosimalli, eikä paikallisessa varaosaliikkeessä tiedetty, mikä on Clio 21, saati että miten sen letkut kävisi L200:n.
Sain sekä varaosaukolta, että omalta velipojalta ohjeen, että kyllä 5cm saa sieltä Mitsun omasta jarrulinjastosta revittyä ilman mitään jatkopätkiä.

Sitten olin jo ostamassa valmiit korotuspalikat, mutta jouduinkin inspiraation valtaan ja askartelin ne itse. Sahasin nylontangosta 45mm palikoita, ja liimasin 3mm äänieristysmattoa molempiin päihin. Porasin 10mm reiän koko tornin läpi. Jännää materiaalia oli tuo vinyyli, äärettömän mukavaa sahata ja porata, mutta sitten hiomaan sitä ei pystynyt yhtään.






Nyt oli luullakseni kaikki esivalmistelut tehty, joten eikun kierretanko, prikat ja mutterit, jarrunestepurkki ja korotuspalat kyytiin, ja autotallille.
Mitsu nosturille, renkaat irti ja homma alkoi jarruletkujen ihmettelyllä, ja toteamisella, että ehkä parempi olis kuitenkin pidentää niitä letkuja.
Minä lähdin yhden malliletkun kanssa etsimään letkuja Motonetista ja Biltemasta, toisessa oltiin mulkkuja ja toisessa ystävällisiä, mutta soppelia letkua ei löytynyt kummastakaan.
Homma jatkui koripulttien irroittamisella. Osa osa oli jumissa, osa ei.
Samalla Mitsu paljastui tyypilliseksi jobbarilta ostetuksi; pohja oli nätisti massattu kaikkien paskojen ja reikien päälle, ja korissa oli paljon kohtia, joissa ei ollut ollut mitään massaa enää aikoihin, eikä näin ollen enää paljon peltiäkään olemassa. Runko sinänsä vaikutti ihan siedettävältä, mutta kopassa on kyllä tosi paljon sanomista.
Tuulitunneli irti, moottorin maajohto irti, koitettiin nostaa koria, ihmeteltiin mistä kinnaa kiinni. Irroteltiin erinäisiä letkuja ja johtoja, purettiin puolet keulasta ja lopulta otettiin levikekaaretkin irti.
Olin jo etukäteen varoittanut miestäni, että todennäköisesti levikekaarien alla ei ole mitään, koska tyypillisestihän levikkeillä peitetään alkavat ruosteviat. Siitä huolimatta kaarien alta paljastunut näky oli miehelleni kauhea pettymys ja suututus.
Varmaan kainuulaisen jobbarin korvat soi siellä Kainuussa saakka, sen verran tekstiä päästeli äijäkultani siinä ilmoille.
Minua asia ei huojuttanut mitenkään, olin osannut etukäteen jo arvata, että ruostetta tulisi olemaan. Toki olisi ollut mieluisa yllätys, jos kaaret olisivat olleet kunnossa.
Noh, joka tapauksessa, hirvittävän purkamisen jälkeen koppa lähti vihdoinkin nousemaan paikaltaan ja päästiin jatkamaan alkuperäistä agendaa, eli korin korottamista.

EDIT: ilmeisesti kuvat näkyy vain sisäänkirjautuneille!
EDIT2: vinyylitanko on nylontanko, eli aivopieru korjattu.

...jatkuu seuraavassa osassa...