Perjanta13-koronasafari venäjälle 13 - 15.3.2020

[mikjus]

Perjantai 13.

Toni kertoi eräässä PäHäMan kahvi-illassa että Ilkka ja Roope olisi lähdössä kevyelle safarille Venäjälle seuraavalla viikolla. Ehkä katselemaan Suurniemen bunkkereita joidenkin kavereiden kanssa.
Aloin kypsyttelemään ajatusta että jospa minäkin lähtisin koska HDJ on kunnossa.

Ilkka soittelikin ja sovittiin että voisin lähteä mutta varmistetaan vielä tilanne koska uusi uhka oli ilmassa, koronavirus jylläsi kiinassa mutta täällä siitä ei vielä ollut mitään havaintoa.
Roope kuitenkin soitteli että olenko lähdössä "kelivarauksella", silloin päätin että ainakin minä lähden reissuun varmasti.

Auton valmistelu oli hyvin suoraviivaista koska tavarat oli aika pitkälti valmiina edellisen safarin jäljiltä. Kiinnitin vain makuulaverin taakse ja kamat nippuun.
Töistä perjantain vapaata että pääsee ajoissa liikkeelle. Alle jätin Cooperit koska piti olla aika kevyttä settiä. Voin kertoa että se on aina väärä kuvitelma ja olisi vaan pitänyt laittaa Trepadorit alle.

Ilkka vielä epäröi lähtöä, eikä perjantaina 13.3 ollut tarkkaa tietoa miten on. Töissä oli kuulemma kiirettä ja olisivat siellä ainakin puoleenpäivään asti.
Lähdin rauhallallisesti köröttelemään kohti rajaa noin 9 aikaan. Matkalla pysähdyin vielä Kouvolan Prismassa ja ostin eväät. Vaalimaan kautta ei ollut mitään supermarkettia tiedossa ellei olisi ajanut Viipurin kautta.

Vaalimaan rajalla oli aika hiljaista. Pääsin suoraan kopeille ja edessä oli vain katoksen alla olevat. Tulli meni nopeasti eikä toiminnassa ollut muuta tavallisuudesta poikkeavaa kuin että kopin tädeillä oli kumihanskat kädessä.

Viipurin Veikoissa rahanvaihtoon. Kurssin piti olla 83 tai 85 mutta valuutta taisi saada noin 78 Ruplaa Eurolla.

Kassan tädillä oli hengityssuoja, muuten normaalia toimintaa. Juomat kyytiin ja soitto Ilkalle. Olivatkin jo rajalla Svetogorskissa eli suunnitelmat olivat muuttuneet aikaisemmasta.
Soittelin myös Roopelle joka oli Villen kanssa Viipurissa vielä. Sovittiin että ajelen Viipurin ohitien Nesteelle tankkamaan ja lähdetään siitä eteenpäin.

Nesteellä tankkin täyteen ja varalle yksi jerry katolle. Sisältä jarrunestettä ja öljyä purkki varalle. Aamupala oli taas syömättä joten otin kassalta hampurilaisen ensihätää.
Roope ja Ville odottelivat parkkialueella ja pienen kartan tutkailun perusteella lähdettiin kohti Kääntymää.

Ajettiin Perovon kautta Gontsarovoon (Kähäri) jossa olisi sillan jälkee vasemmalle käännyttäessä 5 kauppakin.









Risteyksessä pidettiin taukoa ja suunniteltiin jatkoa. Koitettiin opastaa Ilkkaa puronvarsileiriin mutta puhelin toimi huonosti ja pätkivästi. Saatiin kuitenkin selvitettyä että ollaan Kääntymässä.



Lähdettiin kohti pohjoista mutta otettiin pian pisto oikealle. Roope tiesi pienen lenkin joka kiertää takaisin tielle. Tästä saataisin ajankulua Ilkkaa odotellessa.

Kuljettiin koneuraa pitkin metsään ja maasto muuttui aika soiseksi. Lisäksi risua oli kasvanut niin paljon ettei selkeää reittiä löytynyt. Olisi pitänyt pelkän karttasuunnan mukaan edetä.
Päätettiin kuitenkin ajaa takaisin melkein samoja jälkiä.
Jonkinverran sai vinssailla pehmeässä mutta päästiin aika kivasti takaisin kun oikaistiin yksi passi risukon kautta, tosin siinäkin sai pari kolme kertaa vinssata.


Jeep istahtaa lätäkköön.






Sitten pääsin testaamaan uutta narua. Vinssattiin lahosta kannosta joka juuri ja juuri kesti kahden auton vetämisen.
Onneksi oli kaukosäädin vinssissä koska en muistanut että sisänappia ei toiminut jostain syystä.






Torakan telan palasia?












Päästin takaisin hiekkatielle ja koitettiin selvitellä missä Ilkka on. Se oli jossain muussa puronylityksessä kun oltiin suunniteltu. Päätettiin ajella Heinjoelle vastaan.
Jeepissä oli latausvaikeuksia ja laturia piti välillä kolkutella.



Sieltä se kadonnut disco sitten löytyi.



Palaveerattiin tilanteesta ja tultiin siihen tulokseen ettei kannata lähteä Suurniemeen kun yksi autokunta joutui perumaan reissun, oli hajonnut jotain edellisenä päivänä.
Päätettiin sitte ajella vähän offia ja suunnattiin kiimasuon kierrolle.

Ryhmäkuvat reitin alussa.







Kuntolan raunioilla ihmeteltiin että onko villisiat tonkineen punatiilet esiin.




Pimeys laskeutui ja Jeeppi ei lataa, ilman valoja jumissa ojassa.


Roope pelastaa.



Hyppäsin vinssiapinan hommista autoon ja ihmettelin kun kojelauta täynnä valoja. Ei lataa hodarikaan. Ei näkyvää vikaa konehuoneessa joten valot pois ja eteenpäin.
Tietysti niin että kaksi valotonta autoa on peräkkäin. Meinasi välillä olla vähän vaikeaa. Pystyi sentään vielä vähäksi aikaa laittamaan valot päälle kun akuissa virtaa mutta jännite hiipui koko ajan alaspäin.
LA puhelinta pystyi kuuntelemaan mutta lähettää ei voinut, DC low voltage tuli jos yritti. Päästiin kuiville ja hiekkatielle. Päätettiin jatkaa kohti puronvarsileiriä ja jäädä johonkin matkalle yöksi.
Ajelin valottoman Jeepin perässä ilman valoja. Ville näytti välillä taskulampulla valoa ikkunasta, niin oli virrat vähissä. Oli melkoisen vaikeaa ajaa hiekkatietä lujaa.
Yhdessä vaiheessa Jeep meni kahdella pyörällä pitkän matkan kun pomppasi penkan päälle. Oli aika hurjan näköinen tilanne ja tilannetta varmasti vaikeutti mutkalla oleva raidetanko.
Ennen joen ylitystä ja siltaa oli paikallisia leirissä ja varmaan ihmettelivät valotonta kolonnaa.
Saavuttiin varsinaisen reitin alkuun Kempin talolle. Ajettiin vajaa kilometri Mökölammen rantaan jossa oli melkoisen kaltevalla paikalla leiri. Roope lähti etsimään polttopuuta Ilkan kanssa ja minä jäin tutkimaan latausta.
Kaikki oli päällisin puolin kunnossa joten vika jäisi luultavasti laturiin. Pian Roope palasi, puuta ei löydy lähistöltä joten jatketaan matkaa eteenpäin. Remontti piti lopettaa ja kamat kasaan.
Noin puolen kilsan päässä otettiin harhapisto kohti Järvenlinna tilusta ja jouduttiin ottamaan uparit. Jännite hiipui niin alas että LA alkoi vonkumaan ja se piti sammuttaa.
Samoin kaikki mittarinvalot sammuivat. Saavuttiin pieneen pehmeään kohtaan jossa reitti nousee hieman mäkeen. Pimeässä oli tosi vaikea ajaa ja Roopen appari näytti taskulampulla reittiä.
Pääsin mäen puoleenväliin ja jäin odottelemaan perää. Jeep ajoi uran toiseen laitaan isoon passiin kiinni ja sammui. Ilkka oli edellä mutta itsekkin jumissa. Mäessä oli melkoinen oja muodostunut ilmeisesti rankkasateiden johdosta.
Aloin taas tutkimaan latausta ja irroitin sitten vahingossa piuhan josta sammutussolenoidi ottaa virran. Auto sammui siihen eikä lähde käyntiin. Akkujen jännite oli alle 6v. Kuitenkin kaksi 75Ah optimaa ja purkaa tosi nopeasti ne.
Tutkin ja mittailin. Laturilta akulle tuleva piuha löi kipinää kun tarjosi kiinni. Jotain vikaa ja laturi on oikarissa. Jätin piuhan irti ja auto kännistettiin kaapeleilla kun Ikka sai discon ympäri.
Seuraavaksi heidän oli vielä pelastettava Jeep kuopasta.


Puronvarsileiriin matkalla. Jeeppi sammuksissa syvässä montussa.


Roope oli edellä ja koitin suorittaa mäkeä ylös. Perä jäi ojan pohjalle ja hinattiin liinalla irti. Jatkettiin kahden auton voimin leiriin puron varteen.
Vesi oli korkealla mutta päästiin yli, pohja on kiveä. Leirissä autot asemiin ja odottelemaan Ilkkaa ja Villeä. Aikaa kului eikä heitä kuulunut, menin jo välillä auton konttin lämmittelemään viltin alle.
Sähköa ei ollut joten lämppäriä ei saanut päälle. Nousin autosta kun kuulin että Disco ja Jeep lähestyvät. Laitettiin HDJ ja Jeep discon akkuihin kiinni ja latautumaan. Onneksi Ilkalla oli kaksi isoa akkua.
Näin saatiin kumpaankin autoon niin paljon virtaa että pystyi laittamaan lämppärin päälle. Ilta tuntui tosi kylmältä ja pakkasta oli varmaan lähemmäs kymmenen. HDJ ei enää purkanut akkuja kun latauspiuha oli irti.
Tehtiin metallipönttöön tulet mutta ne jäi aika nihkeiksi. Pian lämmin auto alkoi houkuttaa ja vetäydyin nukkumaan. Todellinen perjantai 13 päivä kun kahdesta autosta hajosi laturi.

[mikjus]

Lauantai 14.3.2020

Aamutoimien ohessa ladataan hdjta ja jeeppiä.



Jeepissä raju auraus ja raidetanko puretaan irti oikaisua varten. Ei mikään ihme ettei oikein meinannut pysyä yöllä reitillä.





Veden korkeus.




Tonin keittiössä.


Koronasafariksi tätä voisi kutsua.


Roope on myös ajanut defen kyljen sisään yöllä ja kylkiputken alumiinilista lerpattaa. Se korjataan poraruuvilla. Letkassa on nyt kaksi virratonta autoa, päätetään silti ajaa jotain niille sopivaa settiä.
Varsinaisesti ei paha ongelma mutta vinssata ei niillä voi, ainakaan pitkälle. Eikä uskalla yksin lähteä rajalle ilman latausta jos sähköt loppuu.

Reitti leiristä kääntöpaikalle on onneksi jäässä sillä muuten voisi olla tekemistä. Nytkin jään pettäessä menee aika syvälle. Kääntöpaikalla pysähdytään ja Roope tutkii Defen kolkutusta.
Takatukivarsien puslat on valmiit ja ne vaihdetään samalla.



Selkeästi puslien kestävyys rover varsissa ei vain räkytäkyn ongelma.


Kurvaillaan kohti kääntymää, ajetaan Heinjoelta hieman länteen ja koitetaan läpi jotain uutta katkoviivaa. Saavutaan tukkikentälle jossa pidetään ruokatauko.
Ruokailun jälkeen jatketaan eteenpäin ja selkeä ura jatkuu mutta edessä pari isoa runkoa. Ei lähdetä sahailemaan vaan heitetään uparit ja kokeillaan toista haaraa.
Ura olisi jatkunut Tulenmaa tai Tiilenmaa nimiselle tilalle josta voisi päästä pienen pehmeikön jälkeen uralle joka vie tien varrella olevaan Mattilan raunioille.
Toinen vaihtoehto venäläisen kartan mukaan on enemmän länteen ja ylös.

Toinen haara menee Kallioranta nimiselle tilukselle mutta päättyy aukkoon. Ura pitäisi mennä kahteenkin suuntaan mutta Ilkka ei sitä nyt löydä ja päätetään tällä kalustolla jättää harhailut väliin.
Ei pitäisi olla pahakaan rasti mennä tästä läpi sillä tie on noin kilometrin päässä lähellä Seppälä nimistä rauniota.





Palataan Heinjoelle päin ja kurvataan pohjoiseen. Matkalla tutkitaan hylättyä tiilitaloa jossa hienot kalterit ikkunoissa. Mikä liene ollut?











Seuraavaksi tutkitaan mistä edellinen reitti olisi tullut ulos, varsinkin Tuokkolanjärven ylitys arveluttaa mutta siellä olis ollutkin hyvä silta metallikaiteilla.

Sitten ajellaa upealle leveälle puron ylitykselle Myllyjärven vieressä. Ilmeisesti tässä on josku ollut silta mutta nyt ajetaan vierestä ohi.
Tie laskee pellolta alas kinkamalle jonka jälkeen ajetaan isojen kivien vierestä vastapuolelle. Pohja on kova ja kivinen, eikä vettäkään ole paljon.



Sitä jonkin matkaa eteenpäin tulee tuttu rautasilta josta ajettu vierestä yli. Joki laskee Noskuan selältä viereiselle Kotijärvelle joka taas laskee Myllyjärveen josta äsken tultiin ohi.
Nyt vettä on rajusti ja silta lätäkön keskellä. Roope kokeilee viereistä ylitys mutta keula menee jo veden alle ennen jokea. Sillan jälkeenkin menee aika syvään ennen kuin tie nousee mäntykankaalle.



Sillan jälkeen vastaan tulee venäläinen paku, minne lie matkalla. Kääntymän kylä on yksi kauneimmista täällä suunnilla. Iso kiveä ja vesistöjä, todellista maisemareittiä.

traktoreiden kohdalta pitää kääntyä vasemmalle.




Panssariesteitä


Välillä keli näyttää tosi hurjalta kun puhaltaa kunnolla selältä. Onneksi Roope on monsterilla mukana niin on jäänsärkijä, muuten oltaisiin oltu pulassa tai ainakin kaikki keulasta olisi paskana.


Seuraavan mäen takana aurinko hellii paratiisissa kulkijaa. Noskuan selän/Jännepuunjärven laitaa kulkeva tie on suurilta osin veden alla ja jäätä reilusti.


Kuiville päästyä pidetään Jeepin lataustauko ja paistetaan makkaraa. HDJlla ei ole ongelmaa kun auto ei tarvitse muuta virtaa kuin että sammutussolenoidi pysyy auki. Lisäksi päällä on navigaattorit ja LA.



Ajellaan hieman etelään päin Vuoksea kohti, tarkoituksena ajaa maisemareitti Kuukaupin siltaa kohti. Kovat metsätyöt ovat muokanneet maisemaa mutta onneksi reitti on vielä ajettavissa.
Aikaa kun on niin käydään kaikki katkoviivat läpi rannasta. Monta hyvää leiripaikkaa taas kesän reissuille.

Täällä on ajettu jotain suunnistuskisaa koska spraymerkkejä jokapuolella.


Pailahti / Peräpelto niminen tilus Vuoksen varrella. Iso niitty leiriytymiseen ja sopivan sivussa sivistyksestä.


Jyrkänmäki nimisen talon kohdalta Vuoksen varrelle noin 400m. Pehmeää reittiä osittain mutta vaikea sanoa minkälainen on keväämmällä.
Pieni hieno leiripaikka, vähän ylempänä kallion takana mahtuu enempi autoja parkkiin.




Uimapaikkakin on.


Jatketaan kuitenkin eteenpäin vajaa puolikilometriä ja jäädään niityn laitaan leiriin.
Muutaman talon rauniot ja useampi kellari ympäristössä. Nurkassa on hyvä suojaisa paikka.


Saadaan vihdoin kunnon tulet.



Nuotiolla kelpaa hörpötellä kun on kunnon tulet. Paljon ei tosin pullo kierrä koronan pelossa. Joidenkin kännykkään tulee THL viesti että reissusta saa kaupan päälle vielä 2 viikkon kotikaranteenia.
Tätä hieman naureskellaan koska viesti tullut siinä vaiheessa vain muutamalle. Viimeistään seuraavaan päivään mennessä se on tullut jo kaikille.
Täällähän me ollaan oltu virukselta suojassa metsässä ja ihmiskontaktit on rajoittuneen kauppaan ja tulliin. Hieman huolestuttaa mutta arvellaan että rajasta päästään aina kotiinpäin.
Autot taas discolataukseen jotta lämmitin varmasti pyörii koko yön.

[mikjus]

Sunnuntai 15.3

Aamulla kiertelen viereiset rauniot, jälkiä Suomalaisesta asutuksesta näkee vieläkin mm. hellan luukuissa. Maakellari on upea ja täysin ehjä vieläkin.















Akut ladataan vielä kerran täyteen.


Sitten koitetaan jatkaa kohti Kuukauppia, matkaa olisi noin 4 km.


Välissä on vaan oja jossa niin kova jää ettei Defekään etene ja vieressä pehmeää.




Virrattomien takia ei viitsitä jatkaa vaan useamman yrityksen jälkeen otetaan uparit ja ajetaan omia jälkiä takaisin hiekkatien varteen.

Todella vanha maakellari matkalla.


Raunioita riittää.


Roope ja Ville suuntaavat Vaalimaalle ja minä Ilkan kanssa Svetogorskiin. Matka sujuu ongelmitta eikä tullissa ole mitään erikoista.

Reitti karkeasti. 266 Km rajan takana.


Ihan hyvä että tuli lähdettyä tälle safarille sillä pääsiäisen safari on peruttu ja varmaan myös helatorstai.
Erikoinen tilanne, ensimmäinen kerta 2004 vuoden jälkeen kun ei pääse keväällä venäjälle.
Menettää kaikki parhaan ajanjakson safaroinnin kannalta.
Toivotaan että korona menee ohi pian, ollaan kaikki vielä hengissä ja harrastus jatkuu.

[mikjus]

Vielä pätkä incar videota.

[Technics]

Reissukertomuksia on aina kiva lukea, varsinkin kun ulosanti on selkeää

[ajelija]

Mukava katsoa ja lukea tälläistäkin välillä ja huomata että on huippu harrastus kun ei tarvitse kokonaan jäihin laittaa harrastusta vaikka nyt rajoitetaankin liikkumisia ja kokoontumisia. Antaa motivaatiota varmasti kaikille Isot kiitokset siis tämän reissun jakamisesta