-92 Frontera "Antero"

[mettäparoni]

Kaipa tämäkin rysä jo oman projektikertomuksensa ansaitsisi.
Autohan on Opel Frontera 1992 2.0 lyhyt malli, eli Sport.

Maastureista jo nappulasta saakka haaveilleena, tilanne kulminoitui muutama vuosi sitten niin pahaksi, että oma laite oli saatava.
Asiaa sen enempää tutkimatta, löysin nettiautosta halvalla tämän yksilön ja se oli saatava.
Isän kanssa lähdettii ko. kikkaraa katsomaan Lahteen ja mukaan se sieltä tarttui.
Offipalstaa olin jo lueskellu useammat vuodet ja heti hankintakesänä piti alle saada korinkorotus ja palkkihelmat.

Palkkihelmoihin hain 80x120x4 palkkia tarpeeksi, rälläköin vanhat helmat mäkeen ja uudet tilalle, ainakin käytännössä, onneksi aika kultaa muistot.

Gegguli86:lta tilasin 65mm korinkorotuspalikat ja kesälomalla ne piti laittaa alle. Netistä luin vielä et homma on ihan Bolt-on, niinku kaikki aina.
No koko neljä viikkoa hurahti siihen. Pisin aika meni sopivia pultteja tilaillessa ja niitä odotellessa, jäähdyttimelle tein uudet kiinnikkeet ja vaihdekepin aukkoa piti suurennella, korkanneita kierteitä piti korjailla yms. pientä.
Tämän projektin jälkeen vannoin, etten vastaavaan ala enää koskaan.

Seuraavaksi ostin uudet vanteet 15"x8" -20et:llä ja niille palstalta 33x12,5 Hankook dynaprot.

Tällä setupilla ajeltiin seuraavaan kesään, jolloin taakse laitettiin ainakin pidemmät riiput ja ties mitä.

Korkeammalle piti kuitenkin päästä, joten alkoi nettimetsästys korotusjousisarjalle, joka löytyikin Calminilta.
3" korottava setti tilattiin Maastoautotarvikkeen kautta kotiovelle ja asennukset piti taas netin mukaan olla bolt-on, no sen vuoden kesäloma hujahti sitä laittaessa ja lomarahat paloi siihen.

Setissä tuli lisälehtiä taakse ja eteen uudet vääntösauvat, kaikki iskarit ja pitkät riiput, sekä ylätukivarret.
Asennuksen jälkeen pyöränkulmat olivat perseellään ja auto kuin kivireki, ei tietoja joustoista.
Etupäähän piti tehdä säätölevyt, että kulmat sai järkeviksi ja etupäätä piti pudottaa hiukan alaspäin, että vetonivelten kulmat eivät olisi niin hurjat.

Leimalla inssi sanoi että renkaiden kulutuspinta tulee ulos kaarista, asialle tarvii tehdä jotain.
Maastoautotarvikkeesta tilasin levikekumia ja laitoin paikalleen, tämän jälkeen -20et vanteet jättivät renkaat liian syvälle kaareen, joten tilaukseen lähti 10" leveät -44 et:llä.

Hetken kestin jyrryyttää autolla, jonka jälkeen päähän pesiytyi ajatus SOA:sta, jotta alustasta saisi pehmeämmän ja aikansa päässä muhittuaan, ajatus muuttui toteutukseksi.
Sen enempää soa-ohjeita lukematta aloin töihin.

Pakoille uudet pedit akselin yläpuolelle ja Calminin sarjan lisäjouset pois välistä, uudet kiinnikkeet iskareille, niin etteivät vastusta joustoja.
No kardaanihan siinä jäi hiukan liian lyhyeksi ja taitaa maksimijoustoissa tulla aika huulille, jossain kohtaa pitäisi paneutua sen laittamiseen.

Manuaaliset napalukot tilasin Summitilta ja kerrankin olivat oikeasti bolt-on.

Vuodenvaihteen jälkeen tilasin MakeO:lta vinssin keulalle ja sille on nyt viimeiset viikot tehty pesää puskurin taakse.

1. kuva: palkkihelmat ja korinkorotus.
2. ja 3. kuva: Calminin korotussarja paikallaan.
4. kuva: SOA tekeillä ja remonttipaikka jossa taivas kattona.
5. kuva: SOA tehtynä, työpaikan pihalla, verrokkina lyhyt Pajero.

Seuraavaan postiin lisää vinssin laitosta, tämä paremmin dokumentoituna, kiitos uuden puhelimen, jossa parempi kamera.

[mettäparoni]

Vuodenvaihteen jälkeen vanhemmat matkasivat helsinkiin, joten pyysin heitä samalla reissulla hakemaan MakeO:lta vinssin.



Tämmöne 9500lbs naruvinssi tarttu matkaan, kiitos MakeO!



Muutama päivä eteenpäin, aloitin vinssipuskurin rakentelun.
Ensiksi löin vanhan karjapuskurin palasiksi ja käänsin sitä parempaan (lue, pystympään) kulmaan, jotta sain vinssin mahdollisimman lähelle runkoa.




Karjarautaan leikkaa/liimaa periaatteella, 6mm kulmaraidasta peti sekä kidan tausta ja näin päästiin kokeilemaan sopivuutta ja näköä.



Sivulle laitoin tukiraudat, jotka tuli alapäästä kiinni runkoon hitsattuihin kulmaraudan pätkiin.


Sitte jo mallailtiin 2mm pellistä taitettua levyä paikalleen.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan puskurista piti tulla kulmikas ja saman kaltainen kuin Calminin aikoinaan myymä puskuri.




Tässäkohtaa oli jo aloitettu tekemään puskuri originaalipuskimesta, eli se lyötiin viiteen osaan, jotka sähköliimattiin oikeisiin kohtiin.



Tässä kohtaa mallataan jo puskurin helmoja, jotka alkuperäisestä leikattiin sopiviksi.



Sitten valmis kapine, hitsattuna, kitattuna ja maalattuna.



Täräytin vielä puskurin päälle tollasen putken.



Toisesta kulmasta vielä sama.
---------------------------------

Seuraavaksi tarttis liitellä paksummat kaapelit releboksin ja vinssin välille, ni sais laittaa vinssin paikalleen.

________________________

[macro]

Siitähän tuli het komia. Puskurin alaosaa se huusi jo aiemmin.
Näyttäs että on lokasuoja puhki just samasta kohtaa ko oli tuossa omassa rontissakin.

[mettäparoni]

Alkuperäinen kirjoittaja macro

Siitähän tuli het komia. Puskurin alaosaa se huusi jo aiemmin.
Näyttäs että on lokasuoja puhki just samasta kohtaa ko oli tuossa omassa rontissakin.

Jep, lokarit on molemmilta puolilta puhki tosta kohtaa, insinööri on suunnitellu niin kivasti, että kaikki paska jää muhimaan puskurin päälle lokarin sisään.

Kuhan kelit kohenee, on laitettava uutta peltiä pätkät..

[-MaTTi-]

No nyt on kyllä Opelixissa pätevä puskin, irtopisteet orkkislookin säilyttämisestä, ei sen aina tarvii pompata silmille jo kaukaa että nyt on rautaa keulilla.

[mxä]

hyvän näköinen puskuri!