Hipin runo

[Hippiäinen]

Totuus

Silmät avautuivat katsomaan tähtiä.
Tähtiä, joita ei ollut.
Ne katsoivat kerrankin totuutta.
Totuutta, jota ei ollut.
Oli vain sirpaleita ja koko kuva,
mutta kuva ei ollut eheä.
Se ei ollut eheä,
koska se koostui sirpaleista.
Sirpaleista, joita ei ollut.
Oli tähtiä, totuus ja sirpaleet,
jotka eivät olleet totta.
Näitä kaikkia silmät katsoivat
ja ne näkivät koko kuvan

[Hippiäinen]

Silmieni padot olivat tyrehtyneet.
Poskieni punakaan ei ollut aitoa.
Sinä olit vienyt ne pois.
Olit ottanut ne itsellesi.

En kuitenkaan anna periksi.
Jonakin yönä,
silloin kun on oikein pimeää,
minä tulen.
Hiljaa kuin kissa minä tulen
ja otan ne takaisin.
Etkä sinä voi sille mitään.

[Hippiäinen]

Ota minut syliin.
Tuudita minut unten maille.
Anna minulle usko huomiseen.

Ota minua kädestä kiinni.
Johdata läpi tummenevan yön.
Äläkä koskaan päästä irti.

Ota kiinni kun horjahdan.
Ole minulle tukipilari myrskyssä.
Hälvennä tummat pilvet taivaaltani.

Älä kuitenkaan kahlitse minua,
lukitse selliin ja heitä avainta pois.
Äläkä tukahduta minua niin kuin hiirenvirna

Ole minulle usko, toivo ja rakkaus,
joita en koskaan halua menettää.
Ole minulle kaikki ja ei mitään
Ole minulle Sinä.

[leivos]

Diggailin etenkin tota ekaa <img src=icon_smile_approve.gif border=0 align=middle>

"In the end, everything we do is just everything we've done"

[Luomu]

HOHOO! onneks mun runoja ei ikinä täälä tuu oleen. Noi oli hippi kauniita... Mun runot on niin ylimalkasia ettei niitä kuulemma ees ymmärrä. OK. Elä lopeta runojen kirjottamista _ikinä_. oot hyvä!

[Hippiäinen]

Kuoleman kukkaset

Kuoleman kukkaset ovat nousseet maasta.
Kauniin mustina ne heiluvat tuulessa.
Ken niitä poimii ei ole entisensä.
Hän ei palaa enää takaisin.

Vaaleahiuksinen tyttö poimii noita kukkasia.
Hän ei tiedä kukkien pahuudesta.
Tyttö poimii kaikki kukkaset, ihan kaikki.
Maa on paljas, karu. Se on jäätyny.

Tyttö tuntee rinnassaan kipua. Kipu yltyy.
Tytön on vaikea hengittää. Hän joutuu paniikkiin.
Pakokauhun vallassa tyttö alkaa juosta.
Hän juoksee lammen rantaan, lammen jäälle.

Lammen jää rätisee ja paukkuu tytön painosta.
Tytöllä on vain kuoleman kukkaset sylissään.
Jää pettää, tyttö vajoaa, kukkaset lentävät ilmaan.
Tyttö ei jaksa, hän sulkee silmänsä ja antaa itsensä vajota.

Kuoleman kukkaset kelluvat syntyneessä avannossa.
Ne peittävät haudan, sinetöivät sen.
Tienoo hiljenee, ilma kylmenee, tuuli lakkaa.
Avanto jäätyy peittäen jäljet karmeasta salaisuudesta.

[Hippiäinen]

Minä

Anna minun olla hippi.
Tällainen pieni ja omituinen.
En minä tästä kuitenkaan muutu.
Olen tällainen outo peikko-tyttö.

Asun sekalaisessa luolassani.
Ei täällä likaista ole
vain pelkästään epäjärjestystä.

En aina osaa käyttäytyä oikein.
Hihitän ja hihkun liikaa.
Menen paniikkiin ja riekun.
Välillä minä suutun, välillä taas itken.

Toivoisin niin kovasti että ymmärtäisit,
koska minä olen omituinen.
Vaikket aina ymmärtäisikään
niin antaisit minun olla minä.
Enhän minäkään aina ymmärrä itseäni.