Mazdarangerin laittoa, tekniikan elvytystä

[JiiPee]

Mazdarangerilla ei ole viime vuosina tullut paljonkaan offroadia vartavasten ajettua, mitä nyt metsurin työkalupakkina ajoittain on toiminut. Vanhat suunnistuskisavarusteet on toimineet kumminkin hyvin edelleen.

Pientä tekniikan elvyttämistä tämä alkaa jo vaatimaan. Vuosi sitten piti uusia vänkärin puolen etukulman kuluneet osat ja nyt on kuskin puolen vuoro. Eturengas alkoi kulua nyt kuskin puolelta sisäreunasta ja ohjauskin taas vähän vetää ojaan päin. Leimasetä ei sanonut mitään, mutta näkyi selvä klappi olka-akselilinjassa eteen-taakse. Ylätukivartena toimivan kolmion rungon puolen puslat on loppu, kumi irronnut sisä- ja ulkoholkin välistä.

Vetarin suojakumikin hajosi sopivasti kesäloman alla. Vesipumppu on vuotanut jo pitkään, joten sekin pitää laittaa.

Laitan näitä remppahommia tähän, jos vaikka on jollekulle apua jossakin vastaavassa hommassa. Osa kuvista aukeaa isompana omaan välilehteensä tässä olevaa kuvaa klikkaamalla.

----------------

Ylätukivaren irti saamiseksi pitää ensin saada jousituksen veto pois siitä. Tässä on vääntösauva alavarressa ja ylävarressa on ulosjouston pohjaanlyöntikumit. Yläpalloa ei saa hallitusti auki, ellei ensin lepuuta ylävartta laskemalla auton kulman painoa alavarren varaan. Pitää jäädä vähän tyhjää tilaa ylävarren ja sen alla olevan kumin väliin.

Kun vetoakseli piti ottaa irti, niin kannatti ottaa koko olkakappele/napa irti samalla. Jarrusatula siis irti (kannakkeesta lähtee helpommalla) ja sivuun roikkumaan pois tieltä. Jos pelkän ylävarren korjaa tai vaihtaa, niin sen voi tehdä pelkän yläpallon iroittamalla.

Paikkoja kannattaa löysätä hiukan ennen kun ottaa mitään vielä varsinaisesti irti: alapallon mutterit, yläpallon ruuvit, raidetangon pää ja "napalukon", eli napakupin kartioruuvit.



Kun napakupin ottaa irti, löytyy tumppia paikallaan pitävä C-lukkorengas. Sen alla on säätölevy. Jos lukkorenkaan haluaa käyttää uudestaan, sitä ei pidä venyttää yhtään enempää kuin että sen saa juuri-ja-juuri pois urasta ja vetarin päälle. Se on aika nöyrää ainetta ja venähtää heposti liian isoksi. Jos se myöhemmin irtoaa itsekseen urasta, lähtee vetarin tumppi karkuun ja rikkoo napakupin poorit sekä omat poorinsa.

Tuollaiset avaavat karhennetut lukkorengaspihdit on lukkorenkaan poistoon ja asentamiseen hyvät:




Kun raidetangon pää on irti, vetarin tumppi vapautettu ja alapallon mutterit poistettu, ei olkakappaletta pidä enää kuin yläpallon ruuvit. Viimeistä irroittaessa kunnon ote yläpallon alta, ettei retkahda, kun viimeinen ruuvi irtoaa. Sitten olkakappaleen saa vedettyä vetarin päältä pois ja samalla koukkaa alapallon haarukan irti ruuveistaan:



Pannuhuoneen puolella piti tehdä vähän tilaa, että pääsee ylävarren kiinnityksiin avaimilla. Kuskin puolella riittää, kun ottaa sen puolen akun, ilmanputsarin kotelon ja lämmityslaitteelle johtavan vesiputken pois. Syyläristä siis pohjatulppa auki ja nesteet pois ensin.



Kuvassa on keltaisella merkitty sen vesiputken päiden paikat moottorin ja tulipellin puolella. Rattiakselia ei tarvitse ottaa pois, mutta öljynsuodattimen kanssa on vähän niin ja näin. Suodattimen kohdalla tarvitaan ohutta räikkää tai räikkälenkkiä. Suodattimen poistamalla mahtuisi paremmin, mutta onnistuu näinkin.

Jatkuu...

[Tapsala]

Tutunnäköstä remppaa.. Omaan exfoordiin sai kans 200tkm kohalla vaihdella kaikki etutukivarsien puslat. Ne ylätukivarren puslat on astetta vittumaisemmat vaihtaa, kun siinä "akselissa", mikä on niiden puslien välissä on jonkin asteiset boorit mitkä pureutuu puslan keskiholkkiin. Samaan aikaan tarttee ulkoholkki painaa pesäänsä.. Hankala selittää, mut monta kirosanaa pääsi kotitallissa.. Tai sit mä vaan tein sen jotenkin hankalasti

[JiiPee]

Jep, ne puslan sisäholkit on tiukassa, kun ovat akselin rihloissa kiinni, eikä päähän pääse kiinni ulosvetäjällä. Niihin on kumminkin yksi aika kätevältä tuntunut kikka-kakkonen poistoon ja vähän myös asentamiseenkin

Olkakappale napoineen on nyt siis irti verstaan lattialla ja seuraavaksi ylätukivarren kimppuun.

Yläkolmio on pannuhuoneen puolelta kiinni rungossa akselinsa läpi kahdella ruuvilla. Akselin päissä on ne vaihtoa kaipaavat puslat. Kiinnitysruuvin kannat näkvät kuvassa pyöreällä merkittyinä. Neliö-merkki on ratiakselissa ja kolmio on öljynsuodattimessa:



Ympäristö on märkänä jäähdytysnesteen roiskeista.

Kun ruuvit löysää, löytyy tukivarren akselin ja runkokorvakkeen välistä säätöpala, joka pitää ottaa talteen ja merkitä sen asento tarkasti. Se määrää olkakappaleen pystykallistuksen sekä pitkittäin että poikittain. Palassa on yleensä monta osaa, joita on sekä taaemman että etummaisen ruuvin alla. Tässä oli kaksi pitkää palaa, jotka menivät kummankin ruuvin alle ja etummaisen ruuvin alla oli vielä yksi pieni pala, joka oli pelkästään sen ruuvin alla. Siis kaksi kerrosta kummankin alla ja etummaisessa vielä lisäpala. Säätöpalat olivat tukivarren akselin ja rungon korvakkeen välissä:

[JiiPee]

Yläkolmion akselissa on valussa merkintä moottorin puolella. En tiedä onko mitoissa mitään eroa, mutta moottorin puolella nämä merkinnät näyttävät olevan:

[JiiPee]

Akselin sai pois vanhoista puslista väsyttämällä. Kumit oli rikki jo valmiiksi, joten vähän lisää rikkomalla ja painattamalla lähti. Toiseen päähän sopiva holkki (käteen osui sopiva vesijohdon yhdistäjän iso mutteri) aluslevyn ja akselin pään mutterin alle, vähän kiristystä ja sitten varresta nitkutusta edestakaisin. Akseli mahtuu siis menemään puslan ulkoholkin läpi, kun vaan kumi hajoaa pois tieltä. Kun kumi löystyy, niin kiristää mutteria lisää ja jatkaa nitkuttamista. Irroitusöljy WD-40 tai vastaava helpottaa hommaa:



Toinen puoli työntyy sitä mukaa ulos akselin päältä:



Jossakin vaiheessa piti lisätä sopiva ainesputken pätkä lisätilkkeeksi väliin ja lopulta meni läpi:

[JiiPee]

En tiedä, onko tämä helpoin tapa sisäholkin irti ottamiseen, mutta hiomalla holkin auki se lähtee ihan ruuvimeisselillä tönien pois akselin päältä. Holkki on sen verran paljon kiristyneenä akselin päälle, että läpi asti hiominen avaa railon pintaan heti, kun ollaan läpi asti. Varovasti hioo holkin seinämän puhki, ettei mene akseli mukana. Holkin aukeamisen kuulee kuulosuojainten läpikin, että nyt tapahtui jokin muutos hiottavassa aineessa.

Otin oikean puolen viime kesänä auki työläämmin vingulla ja vasemman puolen nyt helpommin mirkelillä varovasti hiomalla:

[JiiPee]

Vanhojen holkkien ulkokehät saa tukivarresta helposti irti, kun lyö ensin sisäpuolen reunan tampilla kasaan sopivan tuen päällä. Holkki kutistuu siitä sisään päin sen verran, että lähtee tukivarren silmästä pois vasaralla koputtelemalla. Jos on tiukan tuntuinen, niin sopiva alustatuki tukivarren silmälle pitää toki olla.



Jatkuu...

[JiiPee]

No ne uudet puslat sitten siihen tilalle.



Nämä puslat maksoi vähän reilu vuosi sitten noin kymmenen euroa kappale. Uusi tukivarsi uusilla puslilla on tänäpäivänä karvan päälle 200 euroa. Puslien uusimiseen menee toki vähän aikaa. Rahalla säästää siis aikaa ja ajalla rahaa.

Jotta uudet puslat ei menisi kovin äkkiä huonoksi, niin tukivarren asento akseliinsa nähden pitäisi saada kutakuinkin sellaiseksi, missä kulmassa tukivarsi on auton ollessa tasaisella alustalla. Silloin puslaan ei kohdistu koko ajan turhaa vääntöä tasaisella. Vanhasta tukivaresta sitä kulma ei saa selvitettyä, kun puslat on jo ihan kaputt ja tukivarsi kääntyy vaikka ympäri akselin. Kannattaa siis vilkuilla kulmaa autosta jo ennen paikkojen purkamista tai edes sieltä toiselta puolen.

Kulma näytti osuvan juuri sopivasti ruustukin leukoihin kuvan mukaisesti. Akseli kiinni noin puolivälistä ja tukivarsi lepäämään ruustukin "hännän" päälle:



Tukivarsi vaatii tukea, kun uusia puslia työntää akselille. Puslat on alkupäästään vähän ohuemmat, mutta kun ne löysät on käytetty, pitää viimeistään laittaa tuki akselin suuntaisesti, ettei tukivarsi taivu kiristyksen mukana. Puslan ulkokehä ei mene tukivarren reikään tietenkään suosiolla, vaan pyrkii taivuttamaan tukivartta kasaan. Puslan sisäholkki leikkautuu akselissa olevan rihlaukseen paikalleen mennessään.

Kuvassa näkyy kohdat, mistä tukivartta kannattaa tukea kiristyksen aikana. Laitoin tosin vain ylemmän tuen ja naputtelin alareunaa tampilla pikkuhiljaa puslaa päin kiristämisen edistyessä. Ylemmässä kohdassa oli väliin jämptisti sopiva 5mm teräslevyn pala tukena siinä tukivarren yläreunassa olevan lipan alla. Kyllä sinne joku 6mm paksu latta väliin mahtuu, eli vaikka 6x50 tai 6x60 latasta katkaisee sopivan mittaisen pätkän tueksi väliin. Sen mittainen, että on jämpti tuki ennen kiristämistä. Ylempi tuki pysyy hyvin paikallaan, kun puslan holkki kannattaa sitä. Alempi on hankalampi, kun tahtoo pudota itsekseen. Siksi tuki oli vain ylemmässä kohdassa ja naputtelin jatkuvasti tampilla alareunaa päin holkkia.



Se tukivarren päässä oleva iso aluslevy on aluksi hyvä väline työntämiseen. Sillä saa painettua sekä sisempää että ulompaa holkkia samanaikaisesti. Jossakin vaiheessa akseli paksunee, eli aluslevyn sisäreikä käy liian pieneksi. Sitten pitää kikkailla sopivilla apuholkeilla, etta saa työnnettyä puslaa sisä- ja ulkokehältä tasatahtia sekä akselin päälle että tukivarren silmään. Menevät sitten lopulta paikalleen:

[JiiPee]

Vetonivelen kumi oli rikki ja hyllyssä vara-vetari, joten vaihdetaanpa vetari.

Vanhan vetarin tumpin tyvestä löytyy säätölevy, joka otetaan talteen. Se yhdessä niven tumpin lukkorenkaan alla olevan säätölevyn kanssa asettavat ulomman nivevelen paikalleen suhteessa napaan. Sisempi säätölevy tulee maljan ja navan väliin ja ulompi säätölevy on navan ja lukkorenkaan välissä. Kuvassa näyvän sisemmän säätölevyn sisäreiässä on viiste, joka tulee vetonivelen maljan puolelle.



Sisempi vetonivel lähtee etuperän puolelta irti, kun tarpeksi vääntää välistä. Vänkärin puolen sisemmässä nivelessä on pooritappi, joka menee perän sisään. Kuskin puolen sisemmässä on pooriholkki, joka menee etuperästä tulevan akselin jatkeen päälle. Kummassakin on koiraspuolessa urassa oleva lukkorengas, joka pitää vetarin sisäpäätä paikallaan. Vänkärin puolella ura ja rengas on sisemmän nivelen tumpissa ja kuskin puolella ura ja rengas on akselin jatkeessa, jonka päälle sisemmän nivelen naaras-akseli (holkki) liukuu.

Vänkärin puoli lähti helpommin auki, kun väiin sai sopivan väntöraudan helpommin. Kuskin puolella ei oikein päässyt oikeasta kulmasta vääntämään. Sisemmän nivelen malja on vieä vähän sellainen viistetyn nuljun mallinen, ettei siinä oikein tahdo vääntörauta pysyä. Jos ei muuten saa otetta nivelestä, niin tällaisella laakerin ulosvetimellä saa vastinpintaa lisää:



Kuva on kuskin puolelta. Tuolta merkitystä välistä nivelen ja akseliputken alimman kiinnityspultin kannan välistä kun tarpeksi väntää, niin lähtee. Sorkkarauta ei riittänyt, tarvitsin rautakankea ja sen kanssa reipasta rytkäytystä, että lähti auki. En tarvinnut kuvassa näkyvää ulosvedintä apuna, vaan teräväkanttinen rautakanki puri riittävästi kiinni sinne väliin ja sitten tempaisu kangen päästä sai nivelen liikkeelle.

Kummankin siemmän nivelen ja perän puolen rajapinnasa on öljytiiviste, joka tiivistää etuperän ja sisemmän nivelen väliä. Se kannattaa uusia samalla vaivalla, kun on tänne asti purkuhommissa päästy. Syö naista/miestä, jos puolen vuoden kuluttua alkaa vuotamaan siitä vaihtamatta jääneestä tiivisteestä...

Vänkärin puolen tiiviste lähtee pois isolla ruuvimeisselillä vääntämällä. Kuskin puolella haittana on etuperän jatkeena oleva akselitappi, eli meisseli ei oikein mahdu väliin vääntämään. Kuskin puolella hyvänä apuna toimii liukuvasara-ulosvedin:



Uusi tiiviste naputellaan sopivalla holkilla paikalleen. Sitten tiivisteen pintojen ja sisemmän vetonivelen rasvaaminen kaikista tiivistettä vasten tulevista pinnoista ja tietysti myös pooreista. Tiivisteessä on yksi huuli nivelen maljaa kohti ja toinen koiras/naaras-akselia vasten. Sisemmässä nivelessä on vänkärin puolella koiras- ja kuskin puolellla naaras-akseli. Vetoakseli menee paikalleen, kun akselin työntää lukkorangasta vasten, välistä löysät pois ja sitten akseli suorana lyö akselin paikalleen tarpeeksi painavalla muovi- tai kuparivasaralla. Sellainen aika edullinen muovinen "rekyyylitön" vasara on hyvä tässä hommassa.