Vettä vai kaljaa? -Kusta se on.

Tämä tapahtuma sijoittuu jonnekin yläasteen ajoille, kun en ollut vielä täyttänyt maagista 18 vuotta.

Oli perjantai ja koulussa muutama kaveri pyyti lähtemään johonkin mökille ryypiskelemään niiden kanssa. Matkaa oli muutama kilometri joka piti tietenkin polkea fillarilla. Kun jätkät vielä lupasivat tarjota mulle juomiset niin tottakai mä suostuin.

Koulun jälkeen sitten kukin kävi kotoaan hakemassa pyyhkeet yms tarvittavat kamat mitä nyt mökillä sattuis tarvitsemaan. Kun päästiin perille niin laitettiin heti ensimmäisenä sauna tulille. Samalla jätkät korkkaili ensimmäiset kaljansa. Mä kysyin että missäköhän ne mun kaljat oikein on? "Kaverit" sano että kohta saan, niiden täytyy ensin tehdä joku vitun tasajako. Kohta yks jätkistä sano että sitten saan jos käyn hakemassa pari askia röökiä niille. Tässä vaiheessa rupesin miettimään että lähtiskö vittuun koko mökiltä vai polkisko 2km huoltoasemalle röökiä ostamaan ja toiset 2km takaisin.

Päätin lähteä hakemaan sitä röökiä. Jätkät anto rahaa ja mä lähdin polkemaan siinä toivossa ettei papereita kysyttäs, kun ei kerran ikääkään ollut. Huoltoaseman myyjä zoomaili mua pitkään ja antoi viimein ne röökit. Ei kysyny papereita. Sitten mä sitkutin saatanan lujaa takaisin sinne mökille. Annoin jätkille röökit ja rupesin pyytämään sitä luvattua kaljaa. "Sori nyt ei oikein pysty antamaan kun on niin vähän jäljellä" kuului vastaus. Tässä vaiheessa rupes vituttamaan aika lahjakkaasti. Pyörin ympäri tonttia ja koitin etsiä kaljaa nurkista. Ei löytynyt kuin tyhjiä pulloja. Nappasin yhden tyhjän putelin ja pöydän kulmaa vasten avatun korkin, joka oli säilynyt "ehjänä", eli ei ollut taipunut.

Painuin pullon kanssa kuselle ja sain kustua siihen noin kolme neljännestä. Saatana, tuli liian vähän kusta. Marssin rantaan ja liruttelin järvivettä ja muita loisia pulloon, kunnes se oli täynnä. Korkki paikoilleen ja pari ravistusta että syntyi vähän kuohua. Tyytyväisenä tulokseeni jemmasin pullon mökin terassilla olevan pöydän viereen. Ei mennyt kauaa kun fägäreiltä loppui kaljat ja joku niistä tuli etsimään lisää bissee, huomaten pullon pöydän vieressä.
Äiä otti pullon ja painui taas muiden luokse, minä perässä.

Ensimmäinen avasi pullon, otti hörpyn ja totesi "vähän oudon makuista tää kalja". Toinen pyyti siltä pullon ja otti myös hörpyn tuumien "no on tää nyt paremman makuista kuin se edellinen..." Tässä vaiheessa mua rupes naurattamaan niin saatanasti että oli pakko mennä mökin nurkan taakse nauramaan. Hetken hekoteltuani rannasta kuului "SAATANA!!" ja yks jätkistä lähti juoksemaan kohti. Mä lähdin juoksemaan karkuun mutta voimat alkoivat loppua kun nauratti vieläkin niin vitusti. Päätin pysähtyä ja koittaa tainnuttaa sen ensimmäisen jätkän. Yllättäen mitään tappelua ei syntynytkään, vaan se äiä pysähty mun eteen ja huuti "VITUN JÄTKÄ! LAITOIT JÄRVIVETTÄ SIIHEN PULLOON!!"

En siis saanut turpaani, vaan seuraavaksi hyppäsin pyörän selkään, moikkasin jätkille ja lähdin himaan. Kyllä mä niille joskus koulussa sen kerroin että kyllä siinä vähän järvivettä oli, tosin suurin osa oli kusta.

Mulle ei vittuilla.



---------------------
Nemo ante mortem beatus.

-tuska