Vältä urheilua, Aja yksin koeajo korvessa

[SuurSyömäri]

Juu...

tarinahan voisi olla esim. Juuri saatuani Omen alustan paikoilleen 4x4 monsteriini menin, kavereiden ollessa muualla, testaamaan ajokkini suorituskykyä yxin "läheiselle" korpipätkälle.

No läheinen ei ole lähellä. ja alustasta pinnapultit katki...
Kävelyä 5 km mehtästä tien varteen... klo 2 yöllä... akkukin finaloituu. Vituttaa ja kaikki mahdolliset maasturien omistajat on just lähteneet namibiaan...

.
.
.

Noh... Ei nyt niin karusti käynyt tänään veljen lähtiessä pikkusen kelkkailemaan.

Eli se poikittais tanko joka menee variaattorihihnalta vaihdelaatikolle repesi liitoksistaan ja kelkka toppas n. 1 km lähimmästä kärrypolusta. lähtöpisteestä n. 10 km päähän. Karttoja ei ollut missä setä luuraa kun soitteli hakemaan. Oltiin onneksi käyty pari päivää aikaisemmin mutka samalla polulla. Eli pieni haju oli siitä missä se on. klo oli n. 11 aamupv.

No ensin soitto tutulle lähistöllä jolla vois olla kelkka että perään päästäs. Lupautui tulemaan mutta Hoijakalla mönkkäri kyytissä. tarkoituksena että mentäs siihen läheiselle tielle ja jatkettas siitä matkaa mönkijällä. Oli kuitenkin käymässä pikku reisussa ja pääsi tulemaan hieman yli tunteroisen päästä.

No seuraavaksi sitten soitto kunnantalolle kaavoituspuolelle ja kysymään karttoja iin alueelta. Do eivät myy. Suosittelivat kirjakauppaa. Jätin sikseen.

Sitten kaivamaan paikallisen kelkkakerhon tietoja josko osaisivat neuvoa mikä autotie se on joka on siinä reitin lähellä. Puhelimeen vastasikin paikallinen puuhamies. Aloitin keskustelun esittäytymällä ja kysymyksellä siitä kelkkareitistä joka menee yli-iin suuntaan iistä... lähes päälle setä kerkes murahtamaan ettei se ole reitti vaan ura... <img src=icon_smile_evil.gif border=0 align=middle>

mä: "...aha vai ura no kuitenkin joku latu jossa ajetaan moott..."

"joo ei me mitään sen kunnolle voida... ei sitä lähdetä lanaamaan. sen on kelvattava semmosenaan..."

Mä: "Juu juu. mutta kävi tämmönen tapaus että veljellä lasahti kelkka sii..."

Setä: "joo ei me oteta mitään vastuuta. Kaikki on siellä omalla vastuulla."

Mä: " no siis ei tässä ny uran kunnosta tai siitä että ette oo vastuussa kelkan hajoamis..."

Setä: " ...tää on semmonen ura jonka maanomistajat jne ovat antaneet käyttöön ja sen kunnosta tai siellä tapahtuvista rikkoutumisista ei olla vastuussa!"

Mä: " joo tarkoitus olikin vain kysyä että mikä se tie on minkä lähellä veli kelkkoineen on ja että miten sinne pääsee!!!? kyllä me se pois sieltä revitään"


Lopulta sain Ihan mukavasti tietää miten sinne pääsee maasturilla lähelle. Kyseli millä rakkineella siellä mentiin ja naureskeli vm.84 kelkkaa ettei ihme jos ei kestä.... Ja tietty että omalla uudellaan <img src=icon_smile_approve.gif border=0 align=middle>suditteli niitä palteita vauhdilla harjojen päällä... EEEEEiii ne vanahat tommoseen pysty...


No jäi vähän vaivaamaan toi ihme toitotus siitä että mitään vastuuta ei oteta. eikä kysynyt missään vaiheessa sitä että tarvittasko mahdollisesti apuja.

Toivottavasti tommonen individualismi, avunannon tahi "en ota mistään vastuuta" suhteen, ei vaivaa muita kelkkailijoita tai heidän kerhojaan. SLCK:n toimissa on tottunut siihen että apuja annetaan sekä otetaan tarvittaessa. Ja hyvin on toiminut. Eikä offiporukka käsittääkseni ole muitakaan metsään omineen jättäneet koskaan tai useinkaan<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>

No lopulta pääs kaveri tuleen hoijakalla. painuttiin mettäteitä pitkin mestoille ja eiköhän tää veljen karpaasi ollu sitten lämpimikseen päättäny tuua kelkkaa vähän lähemmäs tietä. Yli kilsan oli sitä vetäny ja työntäny kuiviltaan semmosta töyssykköä pitkin. klo oli jotain 13.30

Pysypähän lämpinä. ja oli odottelemassa tien varressa pelastuspartiota.

Kelkka hinaukseen peräkärryn perään jotta saatais se lähemmäs mestoja missä saa vajaa vetoisellakin jo kiskottua sen himppeliin. Oli siinä yhellä papalla hyvät ilmeet kun pyyhkästiin HJ, peräkärry, kelkka paketilla ohi. Nii ja kärrin päällä oli vielä tietty se mönkkäri.

no loppujen lopuksi kaikki hyvin. Kelkasta ei varsinaisesti mitään ankeaa hajonnut vaan korjaus on päosin hitsailua ja yhden laakerihässäkän vaihto.

Koko urakka saatiin päätökseen johki klo 15 mennessä.

Ja nyt on ns. Työkelkkamme saanut kasteen urheilukelkaksi. kun yli kilometrin sitä lykkäilee niin voiko joku väittää etteikö siinä kunto kasvais...

hö ja hä...


-SLCK #28-
<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle> x-x-x <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>

Edited by - SuurSyömäri on 24/03/2006 23:33:21

[Appari]

Joo ei oo kelkkakerhojen latuvastaavilla helppoo ku menee keskimäärin varmaan pari ukkoo kylmäks per kausi omalla alueella. Onneks saitte kelkan reitiltä pois niin että ei joku "tosissaankelkkailija" tullut miljoonaa päälle mutkan takaa -06 nelitahtimahtisnowcrosserilla.

[SuurSyömäri]

no onnex se oli pelkkää suoraa ja hyvää näkyvyyttä siellä missä kävi hassusti.

Aika nätisti siellä porukka ajelee. Urmas vauhtihurmakset on jääny vielä näkemättä.


-SLCK #28-
<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle> x-x-x <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>

[MK]

Mun orastava kelkkailu-ura päättyi kanssa vähän vastaavaan hommaan. Semmosella vanhalla lynxillä päästelin menee täysillä tietty ylämäkee ja telamatto hyppäs pois paikaltaan. Ei tietenkään mitään työkaluja mukana ja silloin ei kännyköitäkään oikein ollut. No ei auttanut kun lähtee talsii ekaks järven jäälle ja siitä mökille. Onneksi oli päivä ja suht hyvä keli. Ton jälkeen kelkka meni sitten sedälle ja sen pituinen se.

www.alanmiehet.com #2

[Markol]

Ekoja kertoja kun olin pohjoisessa kelkkailemassa lähdin heittämään pientä lenkkiä muistaakseni määränpäänä Sodankylä. Vuokra kelkka luiskahti reitiltä pois eikä noussut takaisin ja ei ollut siihen aikaan taitoa/voimaa vääntää sitä pehmeestä umpisesta takaisin kovalle reitille niin päätin lähteä kävelemään takaisin päin. Ajettuna matka tuntui lyhyehköltä mutta kävellessä sen huomaa että liki 20km kelkkareittiä pitkin on ihan riittävästi. Melkein perillä lähtöpisteessä tulikin sitten jo tuttuja vastaan kun ei musta ollut mitään kuulunut moneen tuntiin ja siihen aikaan kännykkää ei joka pojalla ollut tai ei ainakaan mulla. Olihan se tietty kiva sitten myöhemmin kuulla että jos olisin kävellyt vajaan kilsan etiäppäin niin olisin tullut ison tien varteen. Sittemmin on tullut omilla kelkoilla ajettua reitillä ja umpisessa ja välillä harrastettua nostotalkoitakin hyvällä menestyksellä. Ei ole tarvinut hyljätä peltipailakkaa sen koommin niin ja on mulla nykyään kännykkäkin.

Marko