Tuareg Rallye 7-14 march 2014

[susiraja2]

ei toi toinen sijakaan kaukana ollut mutta onnee 3 tilan johdosta

[Tojo4wd]

Kyllä tossa on jo tämänpäiväisetkin.
Pitää avaamisen jälkeen päivittää sivu niin näkyy.

Ja tuossa tämänpäiväiset.
http://www.tuareg-rallye.com/day7.pdf

[jussa79]

Hieno saavutus ja siittä onnittelut koko tiimille!

Peukut pystyyn myös Vuorsolan tiimille, sillä teknikkamurheita lukuunottamatta vauhti oli melkosen kohillaan!
Ja iso käsi uskomattoman suorituksen tehneelle Kauppisen Jannelle, jolla oli alla 950 kuutioinen möhköenska!
Tuollaisella laitteella maaliin pääseminen vaatii oikeesti todella kovaa kuntoa ja rautaista ajotaitoa!

Hieno suoritus koko Suomalaiselta porukalta!

[Jari]

onnea, koko suomi porukalle!!!

mikäs tuo "tuaregin pää" on joka näkyy tuloksissa?

[88]

Kova suoritus TML teamilta. Onnea koko teamille sijoituksen johdosta. Hyvin meni myös Vuorsolan teamillla. Olikohan sama sija kun meillä viimevuonna? Me saimme vaan yhtenä päivänä aikasakkoa joten kyllä teillä oli vauhti kohdallaan.

Toivottavasti molemmille porukoille jäi jotain hampaankoloon niin saadaan jännittää ensivuonnakin. Onko pöydän ääressä jo pähkäilty parannuksia kalustoon/navigointiin?

Tuaregi päät on erivärisiä kangasmerkkejä. Osallistumisesta tai tuloksesta saa keltapohjasen. En tiä riittääkö osallistuminen vai tarvitaanko tulos. Jos ei kilpailussa tee navigointivirheitä saa jonkun muun värisen. Kolmesta peräkkäisestä kilpailusta ilman navigointivirheitä saa punapohjaisin.
Näin olen itteni antanut tämän asian ymmärtää.

[Patu925]

http://areena.yle.fi/tv/2153109 16:30>...

[mjoona]

https://www.youtube.com/watch?v=LNO_hj1W7_g

[Mutis]

Onnittelut täältäkin molemmille tiimeille!

Tuon rengas keskustelun jälkeen olisi hauska saada kuvia miltä renkaat näyttää koitoksen jälkeen. Ainakin TML kulkineessa taisi olla uudet renkaat alla. Tuliko isoja vekkejä tms. kulumaa?

[TML]

Alkuperäinen kirjoittaja Mutis

Onnittelut täältäkin molemmille tiimeille!

Tuon rengas keskustelun jälkeen olisi hauska saada kuvia miltä renkaat näyttää koitoksen jälkeen. Ainakin TML kulkineessa taisi olla uudet renkaat alla. Tuliko isoja vekkejä tms. kulumaa?

Pitbullit ovat edelleen uutta vastaavassa kunnossa kuna jo oli niin kevyttä. Ei yhtään vekkiä eikä paljon kuluneet, monet muut tekivät rengastöitä jonkin verran. Ainoat jäljet Pitbulleihin tuli edessä kun ottivat lokasuojan reunaan kiinni iskareiden hajoamisen yhteydessä. Edelleenkään en lähtisi tuohon kisaan millään muulla renkaalla.

[Eicca_]

Onnea Juuan porukalle ja iso peukalo kaikille muillekkin Suomi ukoille =)

[artojauh]

Miten se äänestys ? Mitkä oli lopulliset prosentit ?

[artojauh]

On se hyvä että saadaan dagariin normaalia kuolevaisia ,,,,

[pee]

Alkuperäinen kirjoittaja artojauh

Miten se äänestys ? Mitkä oli lopulliset prosentit ?

tuolla ja päättyi siis ennen kuin alkoi tuloksia muodostua:

http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=121423

[TML]

Reissu on nyt siis takana ja hauskaa oli! Suuret kiitokset reissussa ja projektissa mukana olleille; Nikolle erittäin onnistuneesta suunnittelutyöstä ja toteutuksesta, Arille ja Jounille erittäin toimivasta huollosta ja kovasta kannustuksesta, unohtamatta Samia joka toimi jokapaikan höylänä huollossamme. Ja unohtamatta tietenkään kuvaajaamme Madam Ellua.

Morgan ja Mini hoitivat Hiluxin kuljetuksen Saksasta Tunisiaan ja takaisin mutta eivät kyllä arvaa eivätkä osaa kiitoksia täältä lukea:=).

Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut kun ottaa huomioon että kerkesimme tekemään koeajoa vain 30 km ennen lähtöä ja sekin pääasiassa asfaltilla. Ilman etuiskareiden rikkoontumista olisi oltu kakkosia mutta sitä nyt on turha jossitella, niin vain pääsi käymään.

Ensi vuonna Tuareg Ralli ajetaan Marokossa ja näillä näkymin siellä ollaan mukana.

[joker]

Onnea hyvästä kisasuorituksesta.

[MikkoVuorsola]

Alkuperäinen kirjoittaja jk_patrol

Mennään vähän aihetta sivuten, mutta oliskos seuraavassa pätkässä ainesta Vuorsolan ens vuoden autoksi

http://www.youtube.com/watch?v=QaNk116b2kw

Juu, semmoinen on tulossa, muija lupas ostaa mulle tuollaisen jos voittaa lotossa päävoiton.


Pelit on tältä erää pelattu, ja miehistö pääosin kotiutunut, Kake ja Opalapa siirtyvät yön tunteina laivaan Lyypekissä ja perjantaina sitten Suomen kamaralle.
Kiitoksia kaikille kannustamassa ja jännittämässä mukana olleille, sponsoreille ja fanituotteita ostaneille.
Emäntä teki Teamille facebook sivut joissa juttua ja kuvia kisasta (en tiedä oliko joku jo linkittänyt tänne kisan aikana?) Löytyvät joka tapauksessa fb:sta vuorsola.motorsport. Jerome lähetti joka päivä kuvia tulemaan jotka Suomesta käsin lisättiin sivulle.
Meillä oli hiukan tekniikkamurheita enkä siksi kerinnyt oikein tietokonehommiin perehtymään mutta ajattelin että nyt voisin kirjoitella teille pienen tiivistelmän tapahtumista.

Suomessa meillä oli kiire ihan loppuun saakka. Kuljetusauton kanssa meni odotettua pidempään, ja kilpurin muutostyöt työllistivät ihan loppuun saakka. Uudet iskarit ja jouset saapuivat perjantai iltapäivällä. Lähtöpäiväksi oli sovittu Lauantai 1.3. Viimeinen yö tehtiin kokonaan hommia ja kalusto alkoi aamun tunneilla pikkuhiljaa valmistua. Sain Mersun käyntiin n. 9 aikoihin aamulla, pian siitä kuitenkin possahti moottorilta lähtevä ylävesiletku, automaatti vuoti öljyä ym. pientä korjaamista ilmeni. Päätimme että Helsingin laiva perutaan ja varataan paikka Turku-Tukholma reitille, näin saimme päivän lisäaikaa. Päivän mittaan viat korjattiin ja tehtiin vielä paljon muitakin parannuksia ja pieniä muutoksia. Illalla kalusto saatiin viimein ladulle mutta laivaan oli pakko soittaa että odottavat hiukan. Köydet oli jo irrotettu ja koneet käynnissä kun Man:ni kanttasi peräportista sisälle, laiva lähti saman tien ja veti luukut kiinni vauhdissa. Meni taas kerran aavistuksen tiukoille.

Autot juuri ennen kuin Mersu ajettiin kyytiin.


Kake ja Opala saivat huilata kunnon yöunet ja aamulla kohti Eteläruotsia, illaksi varattiin paikka Trelleborg - Travemunde laivaan. Taas kunnon yöunet ja aamuvarhaisella pojat saapuivat Saksaan, ja alkuperäinen aikataulu oli ajettu kiinni. Siitä pojat päästelivät alas Saksaa ja Sveitsin Alppien läpi Italiaan. Matkalta poimittiin ennakkoon tilatut ohjausiskarit kyytiin. Kauppisen Janne (Suomalainen kaveri joka asuu Sveitsissä) tuli Genovaan auton ja trailerin kanssa jonne oli kuormattu hänen ja David Zimmermanin moottoripyörät ja muut reissukamat, jotka kaikki sitten kuormattiin MAN:in kyytiin paikallisen paloaseman pihassa. Janne jutteli palomiesten kanssa mukavia ja herrat olisivat ottaneet Man:in paloautohalliin sisälle yöksi mutta halli oli liian matala (juu, paloautoja ajettiin jo ulos sitä varten että MAN saadaan sisälle). MAN kuitenkin jäi viettämään yötä paloaseman aidatulle ja vartioidulle pihalle ja miehet siirtyivät läheiseen hotelliin.
Laiva Genovasta Tunisiin otti aikaa n. vuorokauden + kaikki tullaukset ym manööverit lomakkeiden parissa, joissa Jannesta oli korvaamatonta apua. Perillä torstaina iltapäivällä josta nokka kohti Tunisian eteläosaa ja Douz nimistä kaupunkia.

Me lähdimme muun Temin kanssa Suomesta keskiviikkona aamulla. Otin tähän päivän extraa koska yhdenkin lennon myöhästyminen saattaisi muuten aiheuttaa katastrofin. Helsinki Amsterdam KL:llä meni hienosti, Air Francen Amsterdam - Pariisi myöhästyi tunnilla ja kolmas lento Tunisiin olikin sitten jo mennyt menojaan, venuimme Pariisin Charles Le Gaulle lentoasemalla 10 tuntia, ja saimme aikaseksi sievän Ranskalaisen humalatilan, lopulta pääsimme iltalennolla Tunisiin mutta perille saavuttuamme oli lähes puoli yö eikä autovuokraamo ollut tietenkään enää auki. Otimme taksin alle ja menimme yöksi hotelliin.
Aamulla takaisin lentoasemalle ja autovuokraamoon, Europcarin kaveri oli nukkunut pommiin ja saapui töihin vasta kello yhdeksän. Olin varannut meille Toyotan tila-auton josta Julle jo etukäteen virnuili että Toyota tilattiin mutta Renu saadaan. Vuokraamosta lopulta auton avaimet ja parkkipaikalle autoa tarkastamaan, ja kuinka ollakaan parkkiksella odotti ympärikolaroitu Renaulta Traffic, ei mitään pahempia mutta kaikki pellit oli hiukan kasassa, mukaan luettuna kattopelti, samoin puskurit ja lamput (osa puuttui) no eipä haittaa, auto oli kuitenkin uudehko, bussimalli, eikä tarvitsisi pikkukolhuja paljon varoa. Matkaan.

Saavuimme muun tiimin kanssa paikanpäälle jo tortaina, ja kuljetusauto tuli perjantaina aamuyöllä. Me olimme nukkuneet yön hotellissa ja poikien saapuessa vaihdoimme hotellihuoneiden miehitystä ja aloitimme MAN:in tyhjentämisen, ja tavaroiden järjestämisen. Perässä oli siis kilpa-auto varusteineen, kaksi moottoripyörää varusteineen ja kaikki reissussa tarpeelliseksi kaavaillut varaosat ja työkalut. Moottoripyörät oli kätevä nostaa takalaitanostimella, samoin työkaluvaunut. Auton lastaamiseksi pitää etsiä jokin pieni maakasa tms koska nostimen kääntövara ei riitä rampiksi ylhäältä maahan saakka. Takalaitanostin on muuten erittäin kätevä korkeussäädettävä työpöytä, ja tämä laajennettu versio palvelee iltaisin pienenä terassina jossa kuusikin jätkää istuu mukavasti iltaa grillaillen jne.

Perjantai päivän aikana pystytimme leirin ja vaihdoimme Mersuun taakse uudet iskarit, asensimme ohjausiskarin, flipin johtosarjan, vararengas telineen ja teimme kaikenlaisia pieniä fiilauksia. Ja mikä tärkeintä, tietenkin ilmoittauduimme kilpailuun ja saimme autoihin liimattavat tarrat jotka oli asennettava ennen katsastusta paikalleen. Katsastuksessa tarkastettiin auton kunto, valot, merkinantolaitteet, istuimet, akun kiinnitys, jne. Myös turvavarusteet katsottiin tarkkaan läpi, vaatimuksena oli: Sarja hätäraketteja, ensiapupakkaus, avaruuslakana, käsikompassi ja kartta, tulentekovälineet, hiekkalevyt, lapio, riittävä vesimäärä + varavesi, ja kahdessa eri Tunisian operaattorin verkossa olevat matkapuhelimet (Tuntel + Tunisiana) täysillä akuilla. Turvavarusteista saattoi olla päivien mittaan pistokokeita ja varustepuutteista tulee aikasakkoa, mm siitä jos aamulla matkapuhelimen akku ei ole täynnä, voi saada aikasakon. Orga teki myös pistokokeita tutkimalla GPS laitteista että kylissä ei ole ajettu ylinopeutta, ylinopeudesta olisi saanut myös kovan aikasakon. Kisan aikana ei tullut tietääkseni yhtään aikasakkoa varustepuutteista tai ylinopeudesta rajoitusalueella. Illalla käytiin vielä tankkaamassa auto,hiukan huvitti kun tankattiin reilut 200 litraa bensaa ja summa jäi euroissa jonnekin satasen pintaan. KAhdeksalta oli briefing jossa käytiin läpi yleisiä asioita, seuraavan päivän reittiä ja roadbookia. Roadbook on vihkonen jossa ajoreitti on selitetty. Vihkoa luetaan alhaalta ylös päin. ohjeissa voi lukea esimerkiksi että aja tästä pisteestä 2,6 km kompassisuuntaan 260 astetta josta käänny kompassisuuntaan 310 astetta ja aja 0,6 km
jne. välillä' on reittipisteen koordinaatit joista pääsee kartalle jos on eksynyt. Chekpointit ja monesti secret chekpointit (mutta ei tosiaankaan aina) olivat pisteissä joiden koordinaatit löytyi roadbookista.
Illalla mentiin hiukan sekavissa tunnelmissa nukkumaan, ihan varmaksi ei tietänyt että mikä huomenna odotti. Kaikki asiat oli uutta, navigoinnista maastoon, mutta uskoimme että eiköhän siitä jollain lailla selvitä.

http://www.youtube.com/watch?v=l5qIBsE7hng
http://www.youtube.com/watch?v=TcMCk4nDirE

Pientä säätöä.




Lauantaina aamulla herättiin 5.45 ja pojat kokkaili ravitsevaa aamupalaa. Reissun kuluessa todettiin että oma aamupala oli parempi kuin hotellin aamupala ja siitä sai vatsan sellaiseen kuntoon että nälkä pysyi loitolla koko päivän, hotellin aamupalalla pakkasi nälkä olemaan sietämätön jo puolen päivän aikaan.
Ensimmäinen lähtö oli paikalliselta kameli-kilparadalta yhteislähtönä. Mersu on kohtuullisen hyvä lähtemään viivalta joten en asiaa sen enempää jännittänyt. Lippu heilahti ja sitten mentiin, muutaman sekunnin meni oikein hyvin, oltiin ihan kärkikahinoissa mutta sitten moottori putosi tyhjäkäynnille. Ei auttanut muu kuin auto parkkiin ja flippi ylös. Kaasuvivustosta oli pettänyt vaijerin muovinen kiinnitysosa, tein siihen pikakorjauksen ilmastointiteipillä ja matka pääsi jatkumaan. edessämme olikin sitten radan alkupäähän kaatunut kolme akselinen MAN kuorma-auto. Apua oli jo paikalla joten jatkoimme matkaa. Auto toimi ihan ok ja aloimme ajaa muita kiinni. Dyynien välissä pilkotti jotain, Herrator oli kaivautunut takarenkaidensa verran pehmeään hiekkaan ja kuljettajapariskunta oli sen verran toivottoman näköinen että päätimme kiepata ympäri ja mennä auttamaan. Kartturina toiminut pariskunnan rouva, ikäisekseen muuten ihan mielettömässä tikissä, oli yrittänyt kaivaa lapiolla ja heittää hiekkalevyjä alle mutta eipä ollut auttanut, ei vaikka autossa on takarenkaiden edessä kiinteät hydraulitunkit joilla sitä saa nostettua maasta ylös, hiekka oli niin upottavaa. Dyyneillä hiekan väristä voi päätellä hiukan sen pehmeyttä, ja valkoiseen kohtaan ei kannata ajaa jos ei ole pakko, ja mopolla ei kannata ajaa lainkaan. Ajoin nokka kohti Herratoria ja yritin selittää rouvalle että laita liina kiinni, hän ei osannut englantia enkä minä Saksaa. Lopulta hän ymmärsi mitä tarkoitin ja veti Leathermanistaan sahalaitaisen terän esiin ja alkoi katkaista nippusiteillä kiinnitettyä liinaa putkirunkoista menopelistään. Toisen nippusiteen kohdalla upouusi Leathermann lipsahti ja rouvan sormesta alkoi veri lentää näyttävästi, tässä vaiheessa Timppa hyppäsi autostamme ulos ja otti hinausliinan penkkilaatikostaan. Liina kiinni Herratorin nokkaan ja meidän etupuskuriin, Timppa näytti että vetoja. Vedin liinan pakilla varovasti tiukalle ja sitten painoin hiukan kaasua, Batmobiili nousi pinnalle. Timppa näytti että veto riittää, liina löysälle, irti ja kyytiin. Kaksikko vilkutti kiitokseksi ja me jatkoimme matkaa. Timppa sanoi että ei tainnut Herratorin tunkin paljon painaa kun olivat ala asennossa kun vedit sitä, ja taitavat nyt olla noin metrin maan pinnan alapuolella. Hetki meni vielä ihan hyvin mutta sitten moottori alkoi pätkiä ja veto oli ohutta. Totesin että moottori kävi selvästi laihalla, ajelimme varovasti mutta ihan maaliin saakka ei päästy, auto ei kerta kaikkiaan vaan jaksanut käydä. Lopulta soitimme paikalle Organ hinurin joka kuskasi meidät takaisin leiriin. Leirissä viaksi paljastui rikkoontunut bensapaineen säädin. Me mentiin Timpan kansa ilta Briefiin ja pojat alkoi etsiskelemään uutta säädintä. Toiselta tiimiltä löytikin käytetty säädin, he olivat vaihtanet autoonsa kaasarikoneen kun ruiskukonetta ei oltu saatu käymään kunnolla. Uusi säädin paikalleen, läppäri kiinni Tatech:iin ja sääsimme bensapaineen kohdalleen, auto rokkasi ja kävimme tankilla. Lopuksi vaihdoimme vielä eteen uudet iskarit. Illalla isoin odotuksin nukkumaan.

http://www.youtube.com/watch?v=otzQlwhvzWA
http://www.youtube.com/watch?v=BB3YfwZy_dA

Sunnuntaina ohjelmassa oli leirin purku ja siirtyminen Douz:ista Gafsa:an. Reitti oli aluksi nopeahkoa hiekkaista polkua ja pieniä dyynejä. Lähtö oli eilisen maaliin tulojärjestykseesä minuutin portaalla. Mersu toimi kuin unelma niin moottorin kuin alustankin puolesta. Ohitimme heti aluksi dyynipätkällä todella monta autoa, horisontissa alkoi jo siintää Lipposen teamin ja Koepp/Klein:in pölypilvet mutta sitten bensapaine katosi taas. Viaksi epäilimme heti että uusi käytetty bensapaineen säädin olisi hajonnut. Puhelu auki Suomeen ja läppäri kiinni boksiin, tein hätäkäyttöä varten uudet bensakartat joilla päästiin ajamaan vielä muutama chekpointti mutta lopuksi oli pakko oikaista tietä pitkin kohti hotellia. Auto lakkasi jälleen käymästä. Pojat hommasivat jostain paikalliselta autokorjaamolta Toyotan bensapaineen säätimen joka asennettiin paikalleen, jälleen auto
toimi ja matka jatkui tosin tietä pitkin kohti hotellia kunnes bensapaineet meni jälleen hukkaan. Sitten laitoimme Mersun liinalla MAN:in perään ja menimme loppumatkan hinauksessa hotellille. Julle oli purkanut edellisen bensapaineen säätimen ja sen sisältä löytyi irtonaisena ylimääräinen O-rengas jonka arvelimme kiusanneen säädintä. Tämä O-rengas ei siis ollut säätimestä vaan se oli sinne jostain muualta kulkeutunut, ja meidän systeemeissä ei edes ollut missään vastaavia O-renkaita, liekö Brittien käyntiongelmat johtuneet juuri tästä O-renkaasta, mene ja tiedä. Säädin takaisin paikalleen ja trimmattiin kartat jälleen kohdalleen, auto tuntui jälleen rokkaavan. Varoiksi ostin vielä Herrator:in tiimiltä ihan saatanan kalliin bensapaineensäätimen. (Hieno säädettävä Race-billet kokkare)
Sitten nukkumaan.

http://www.youtube.com/watch?v=rsiAV1InE-w
http://www.youtube.com/watch?v=3FBMuJ6utAQ





Maanantaina aamulla hotellilta oli matkaa lähtöpaikalle n. 25km, kävimme matkalla tankilla ja paikan löytymisessä oli hiukan ongelmia. Olimme lähtöpaikalla 1 minuutti ennen lähtöä ja auto kävi selvästi huomattavasti liian laihalla. Lähdöstä ei saa myöhästyä tai tulee kaksi tuntia aikasakkoa, eli ajoimme lähtöön. lähtömerkistä ajoin auton kymmenen metriä eteenpäin ja uran sivuun jossa löimme läppärin kiinni ja säädimme bensapaineen kohdalleen. Flippi kiinni ja menoksi, aikaa oli tuhrattu 10-15 minuttia mutta matkaan päästiin. Auto kulkikin ihan hyvin, tai oikeastaan ajettiin ihan pirun kovaa. Toiset tuli jälleen perä edellä vastaan. Yhdessä kohdassa suola-aavikolla, nopeutta oli n. 120km tunnissa, olin kuulevinani että jostain alkoi kuulua outoa ääntä, jonkinlaista vaimeaa ihme läpätystä. Ajattelin että kai sitä tällaiset vanhat paskat aina pitää kaikkea ihme ääntä, enkä siihen sitten sen enempää keskittynyt. Kovaa mentiin pitkät pätkät ja sama ääni oli koko ajan taustalla. Pitkän suoran päästä oli hidas ysikymppi oikealle johon jarrutin täysillä, samassa läpätyksen syy selvisi. Armeijan helikopteri pamahti auton yli, pojat oli lentäneet samaa vauhtia meidän yläpuolellamme kun vedimme täysillä pitkin suola-aavikkoa ja jarrutuksessa ne sitten tulivat näkyviin. Itse asiassa oikein pelästyin kun yhtäkkiä oli iso helikopteri tuulilasin yläpuolella se oli sellainen samanlainen mitä Vietnamissakin käytettiin, sellainen jossa on kyljet auki ja konekiväärimies istuu jalat ulkona kopterin reunalla.
Siinä sitten soiteltiin menemään pitkin suola-aavikkoa, välillä oli pieniä heittoja joista sai makeita hyppyjä. Välillä mentiin useita kymmeniä metrejä kaikki pyörät ilmassa ja vauhtia oli reilut 120 km/h. Pätkän loppupuolella maasto alkoi muuttua kovemmaksi ja välillä mentiin kuivuneita joenpohjia pitkin. Joenpohjat on kivisiä, pääasiassa kivet ovat noin kahden nyrkin kokoisia mutta isompiakin sattuu joukkoon joten tarkkana saa olla. Ekan pätkän lopulla ohitettiin vielä muutama auto, kuorkki, kaikki mönkkärit ja joku Polariksen RZR. Pollen kanssa meinasi tulla ahdasta, ajelimme sen perässä kuivuneessa jokiuomassa pitkät matkat, samoin hiekkaisilla poluilla, lopulta yhdessä kurvissa se veti reilusti ulkokurviin ja ajattelin että fiksu kaveri tekee meille tilaa kun ollaan jo niin pitkään roikuttu sen perässä, ja vedin urku auki sisäkurviin. Kaveri veti kuitenkin ulkoa sisälle ja oli aavistuksen hämmästyneen näköinen kun yhtäkkiä vierellä olikin suhteellisen suuri maastoauto, kaveri veti siitä sitten salamana takaisin ulkokurviin ja me jatkoimme matkaa koska osumaakaan ei tullut. Pätkän lopuksi savutimme vielä Rallye Bussin mutta sitten kone alkoi jälleen pätkiä. Köröttelimme Bussin perässä ykköspätkän maaliin. Myös RZR saapui pian maaliin ja kävin pyytämässä kuskilta anteeksi että ajoin niin lähelle, hän puolestaan pyyteli anteeksi ja kertoi että ei ollut yhtään huomannut meitä vaikka ajoimme useamman kilometrin heidän perässään, paiskattiin kättä ja jatkettiin siirtymällä kohti seuraavaa pätkää.
Siirtymällä bensapaine sitten hukkui kokonaan. Jonkun paikallisen maajussin peltotien päässä vaihdoimme paikalleen sen kalliin säätimen, läppäri kiinni ja säädimme paineet kohdalleen, jälleen matka jatkui.
Kakkospätkän startissa kone alkoi jälleen hiukan rökiä. starttasimme ja ajoimme kakkospätkän läpi todella hiljaa, moottori ei kestänyt kierroksia,jossain vaiheessa pätkää vedin lukkopihdit bensan paluuletkuun, en ihan kiinni asti mutta melkein, tällä konstilla päästiin maaliin saakka Neftaan. Leirissä asiaa pohdittiin ja paikalle sattui Punaiselle Hiluksilla kilpailevat Islannin kaksikko (Eivät liene olleet mitään tyhjätaskuja koska Hilux oli ihan uusi ja se tuotiin kiireen vuoksi Islannista lentokoneella Saksaan!!!) Islannin kaverit olivat mukavia ja fiksuja tyyppejä, heidän kanssaan analysoitiin ongelmaa kaikilta suunnilta ja todettiin että ongelman on johduttava polttoaineesta, eli bensan viskositeetti muuttuu lämpötilan mukaan niin paljon että paineet vaihtelee, ja sitten kun bensa on tarpeeksi kuumaa se alkaa kiehua ja pumput lakkaa tekemästä painetta. Mitä ratkaisuksi? Koska Mersussa on moottorin jäähdytin auton takapäässä vasemmalla ja moottoriöljyn ja automaatin lauhduttimet takapäässä oikealla, ilma imetään kyljistä sisälle ja poistetaan takaikkunan aukosta ulos. Bensa pitää jollain konstilla saada pysymään kylmempänä ja perän ilmankiertoa on muutettava. Otin rälläkän käteen ja vedin Mersun takaosan kattoon viisi pientä scooppia, n. 20X20 cm per kappale ja taivutin läpät ylös ohjaamaan ilmaa sisälle. Sitten käänsimme sähköflektien lavat ympäri ja vaihdoimme moottorien napaisuuden niin että flektit puhaltavat sisältä ulos. Lopuksi porasimme takaoven pahviksi poppareilla niitatun millisen alumiinilevyn irti ja leikkasimme siitä sopivan palan takaikkunan reikään, poraruuveilla kiinni, tankki täyteen ja testaamaan. Tuntui toimivan, ja ilmavirta vaikutti voimakkaalta.

http://www.youtube.com/watch?v=-qjoYP8ookA
http://www.youtube.com/watch?v=tuXA27M7Dpw


Tiistaina startti oli n. 30 km hotellilta, Star Wars episode 4 kulissikaupungin tienoilta, auto tuntui toimivan kohtuu hyvin, vain tyhjäkäynti oli hiukan kateissa.
Darth Wader lähetti vempeleet matkaan minuutin portaalla eilisen saapumisjärjestyksen mukaan. Meidän vuoromme tuli ajaa lähtökarsinaan. Noin 200m lähdön jälkeen oli todella korkea ja jyrkkä dyyni, ja ajouran jyrkimpään kohtaan oli juuttunut yksi kuorma-auto, ajattelin että heilautan siitä vauhdilla pehmeän kautta vasemmalta ohi. Juuri kun olimme kaikkein jyrkimmässä kohdassa pehmeää mäkeä joku yleisöstä juoksi dyynin harjalle, ihan suoraan meidän ajolinjalle, ei auttanut kuin jarruttaa täysillä ja autokin tietenkin sammui siihen. Pakki pesään, takaisin alas josta uudella vauhdilla hienosti dyynin yli ja matka jatkui. Alkupää oli todella nopeaa kovapohjaista reittiä, osittain hiukan hiekkaista mutta kuitenkin nopeaa (iso puoli, nelosella täyttä n. 5000-6000 kierrosta koneessa). Paikoitellen tuli komeita hyppyjä ja alusta toimi kuin unelma jossain kohtaa ajo hiukan lipsahti ja pomppasimme uran vasemmasta reunasta, kameliruohomättäästä kovan hypyn uran oikeaan reunaan jossa oli vielä isompi mätäs, josta tuli vielä isompi loikka (vauhtia n. 100km/h) tästä laskeuduttiin sitten suoraan vasen etukulma edellä, päät hiukan kolisi hytissä mutta onneksi oli kypärät päässä eikä mitään ihmeempää sattunut. Usvaa putkeen ja takaisin uralle. Matka tuntui joutuvan ja taaskin ohitimme useita autoja sekä moottoripyöriä. Leijona auto näkyi edellämme dyynillä ja Rallyebussin miehet kyykkivät jotain oman autonsa ympärillä. Saavuimme chekpointille, Leijona-auton kartturi lähti juoksemaan kohti jättimäistä dyyniä, totesin että aivan liian iso dyyni jalkaisin käytäväksi, nilkka suoraksi ja dyyniä ylös.
Tästä dyynikiipeilystä on neljännen päivän videossa hyvä pätkä.



Dyynin päällä oli hiukan monttuja mutta niistä selvittiin tarkalla ajolla ja tuurilla. Chekpointilla huomattiin että meidän vararengas on lähes irronnut, kiinnikkeet olivat pettäneet. Tein kiinnitykselle pienen pikakorjauksen ja vedin liinat tiukemmalle. Videossa tässä kohden hyvää rallienglantia.

http://www.youtube.com/watch?v=NlvonZzd700

Matka jatkuu ja jälleen saavutamme lisää kilpailijoita. Soittelemme siitä sujuvasti kohti ekan kierroksen maalia.
Maalissa vararengas irrotetaan, tehdään pieni tankkaus, käytetään läppäri kiinni koneessa ja hiukan vielä hienosäädetään bensapainetta koska ekan kierroksen se tuntui olevan hiukan rikkaalla. Siitä sitten kakkoskierrokselle joka oli sama kuin ensimmäinenkin. Auto toimi ja ohitimme jälleen muutamia autoja. Rallyebussi oli edelleen samassa paikassa mutta miehistö oli riisunut kypärät sekä ajohaalarit, ja he istuivat nyt dyynin reunalla ja kittasivat kaljaa, ilmeisesti jotain oli nyt todella pahasti rikki. Meillä auto kulki ja meno maistui, jälleen muutama auto tuli saavutettua ja ohitettua.
Vauhdilla maaliin ja aikakin vaikutti olevan ihan ok, huomioiden mäkeen juuttumisen, säädöt ja vararenkaan kanssa pelaamisen mutta... kakkoskierrokselle oli lisätty yksi secret chekpointti jota ei ollut ekalla kierroksella, tästä neljä tuntia pekkaa... hiukan harmitti kohtalaisen päivän päätteeksi. Sitten huomasimme että etuakselin vasen pääty oli taipunut ihan pirusti. Sitä ei tarvinnut ihmetellä että missä oli mennyt.
Päästiin kuitenkin ajamalla leiriin ja siellä aloimme ihmetellä toimenpiteitä. Pojat purki vasemman kääntöpään, ja minä vedin akseliputken pilleillä punaiseksi, kolme miestä rautakangen päälle ja saatiin akselia oikaistuksi mutta ei ihan tarpeeksi suoraksi. mittailin vääntymän keskikohdan ja vedin akseliputken siitä rälläkällä lähes poikki, naputeltiin putki linjaansa ja hitsasin sen Migillä kiinni. Pojat leikkasi pahvimallieni mukaiset vahvistuspalat akselin alle jotka myös kolvasin paikalleen, lopuksi uusi hela vetoakselille, uusi murroksen suojakumi ja stefa, kamat paikalleen ja akseliin reilu ylitäyttö öljyä. Koeajolle ja tankille, kaikki tuntui pelaavan hienosta. Illalla pidimme porukalla kesäterassia MAN:in perälaudalla ja paransimme maailmaa.

http://www.youtube.com/watch?v=EBBAX-leiUc

Keskiviikkona alkoi viides ajopäivä.
Lähtö oli asfaltti tien varressa olevalta kentältä josta lähti nopeahko ura. Tämä oli muistaakseni ainoa päivä jolloin CarPro ei startannut ensimmäisenä, (ja olimme paikalla oikein hyvissä ajoissa). MotoPro starttasi ensimmäisenä ja seurasimme lähtöpaikan vierestä pyörien starttia reitille. Pyörästartin puolivälissä yksi kaveri tuli kovaa vauhtia uraa takaisin ja ajoi suoraan EA-ryhmän autolle, joka ampaisikin heti matkaan. EA ryhmien autot oli HDJ80 cruisereita, ML Mersuja ja olisiko joku 4-runnerikin eksynyt joukkoon, no joka tapauksessa kaikki hiekkaisessa maastossa reippaasti liikkuvia laitteita. Sirra palasi pian takasin lähtöpaikalle joku kyydissään. Auton pysähdyttyä kyytiläiseksi paljastui Lipposen kyydillä paikalle saapunut Venäläinen naiskuljettaja Ekaterina "Katja", jonka nelipuolikas Kotari oli suistunut eräässä nopeassa kurvissa (ehkä roadbookin lukemisen vuoksi) kivikkoon. Katja ei onneksi lopulta ollut satuttanut itseään kovin pahasti, hiukan näytti ontuvan ja veri valui hiukan nenän varresta ja leuasta, pyöräkin oli jotakuinkin ehjä mutta GPS oli täysin murskana ja roadbookin rullauslaitekin saanut osumaa, joten jatkamaan hän ei sinä päivänä tietääkseni päässyt.
Mopojen lähtö loppui ja meidän alkoi. Aikasakon vuoksi olimme melko lailla lähtöjärjestyksen loppupäässä. Nilkka suorana soitellen sotaan. Eka pätkä meni ihan ok, lopussa eksyimme hiukan reitiltä mutta viivettä ei varmasti tullut montaa minuuttia. Pätkä oli kokonaisuudessaan melko nopeavauhtinen ja lyhyt. Seuraavaksi oli siirtymä läpi parin pienen kaupungin ja kylän josta siirryimme valtavan suolajärven reunalle. Koska emme olleet varmoja että oliko suolajärven reuna kellotettua osuutta , lykkäsin menemään täysillä. Reitti kulki loivasti mutkaista syvää uraa pitkin, hiukan piti olla tarkkana ettei kovassa vauhdissa nojaa liikaa reunoihin. Pätkän loppupäässä alkoi hiekkamyrsky ja näkyvyys katosi paikotellen muutamaan metriin. Me pärjäsimme hiekkamyrskyssäkin ihan mukavasti ja navigointikin onnistui hyvin. Moottoripyörä ja mönkkärikuskeja kävi hiukan sääliksi, keli oli todella kauhea. Hiekkamyrskyn alettua, meidän sisäilmasuodatin tukkeutui täysin noin 15 minuutin kuluttua. Hiekkamyrskyssäkin saavutimme muutamia autoja ja pääsimme ongelmitta seuraavalla chekpointille jossa pidimme pienen tauon. viimeinen pätkä oli vielä osittain hiekkamyrskyn kourissa mutta näkyvyys oli hiukan parempi. Alussa ohitimme pari autoa ja mopoa, sitten ei nähty ketään ennen maalia. Matkalla oli myös vuoriston ylitys ja reilusti kuivin joenuomien ylityksiä sekä kivistä uomaa pitkin ajamista. Vuoristopoluilla tuli syötettyä sen mitä laitteet antoi myöden, ja välissä kartturi hiukan toppuutteli menoa.








Loppupätkä sujui lähes ongelmitta, joskin toinen eturenkaista tyhjeni ilman mitään huomattavaa syytä, nopea renkaan vaihto ja kohti maalia. Matka taittui suht hiljaa huonossa näkyvyydessä. Maaliin päästiin ja oltiin muuten onnellisia siitä. Matkalla hotellille käytiin vielä tankilla. Auto oli ehjä ja kone toimi joten normaalia huoltoa ihmeellisempää ei pitäisi olla tiedossa. Leirissä huomattiin kuitenkin yhden jousen katkenneen joten vaihdoimme vanhat iskaritolpat eteen ja ehjällä jousella varustetun uuden taakse. Etuakseliin vaihdettiin öljyt ja muuten huollettiin normaalisti. Ilman putsareissa oli melkoisesti tavaraa, hytin suodatin oli täysin tukossa ja moottorin suodattimessakin oli varmaan kilon verran. Pylvis puhalteli ohjaamon paineilmalla puhtaaksi ja sitten auto olikin valmis uusiin koitoksiin. Pesulle, iltabriefiin, ja nukkumaan, eikä tarvinnut paljon unta odotella.

http://www.youtube.com/watch?v=WnEwo6kJlVY
http://www.youtube.com/watch?v=f711rPHvPYc

Torstai, kuudes ajopäivä.

Lähtö tapahtui jälleen paikalliselta kameli-kilpa stadionilta, noin 1,5 kilometriä hotellilta. Autot liikkeelle minuutin portaalla. Lähtö meni ihan hyvin ja saavutimme jälleen kaksi peräkkäin ajanutta autoa, jotka ohitimmekin. Yhtäkkiä perästä kuului erikoinen "sprjojojoing" -ääni, ja samassa oikea takanurkka putosi alas. Pysähdyimme ja ihmettelimme mitä tapahtui. Iskarin alalenkki oli irronnut varresta ja jousi pärähtänyt ulos raahaten maata pitkin. Nostimme Hiliftilla nurkan ylös ja poistimme jousen, sovitin iskarin pään tukivarren ja akselin liitoskohdassa olevaan uraan. Löysimme hiekalta irronneet osat ja suuntasimme pikavauhtia takaisin varikolle. Matkalta soitimme hälytyksen pojille ja he olivatkin valmiina mutterimopojen ja tunkkien kanssa kun saavuimme hotellin pihaan. Uusi tolppa paikalleen, aikaa meni n. 10 minuuttia ja takaisin radalle. Päivän reitti oli pitkä ja raskas, 200km vieri vieressä n. metrin korkuista hiekkapattia... no oli siellä vähän muutakin mutta pääasiassa tuulen kasaamaa kovaa patikkoa. Yhdessä kohtaa hiukan jännitti kun menimme nopeaa uraa pitkin n. 120km/h ja Herrator tuli samaa vauhtia samaa uraa pitkin vastaan. Tällaista ei kyllä pitäisi tapahtua, ehkä he olivat eksyneet raskaasti suunnasta tai olivat päättäneet riskillä oikaista... tiedä heistä. Loppupäivästä takaa kuului vielä iso naksahdus, jokavarikolla paljastui jousen katkeamiseksi, iskunvaimennus alkoi muutenkin olla ihan loppu. Kelkottelimme pikkuhiljaa maaliin ja pääsimme varikolle, takki oli tyhjä. Pojat vaihtoivat taakse vanhat tolpat vanhoilla jousilla, arvelimme että ne riittäisivät viimeiseksi päiväksi, tai mikseivät riittäisi, olihan niillä ajettu jo kaksi vuotta Suomessa ilman ongelmia. Etuperän öljynvaihto ja muut pikku huollot, briefi, iltapala ja nukkumaan.

http://www.youtube.com/watch?v=abhZmigP-_U

http://www.youtube.com/watch?v=NwtCFA1zL9w

Seitsemäs eli viimeinen kisapäivä.
Viimeinen lenkki oli lyhyt kierros tutuissa ympäristöissä, pääasiassa pieniä dyynejä ja hiekkaisia polkuja ja erikoislisänä pienen rutakon ylitys. Alkuperäisen suunnitelman mukaan CarPron olisi pitänyt ajaa kolme kierrosta mutta Orga muutti suunnitelmia aamulla ja kierrosmääräksi meille määrättiin kaksi. Lähtö oli tuttuun tapaan Kamelistadionilta minuutin portaalla. Sartti meni jälleen hyvin ja saavutimme ja ohitimme nopeasti kolme autoa, ekan chekpointin jälkeen auto alkoi kuitenkin voimakkaasti puoltaa oikealle. Pysähdyimme katsomaan ja eturengas oli tyhjentynyt, ilmeisesti paikalla olleen Massa Tire's -miehen paikka oli pettänyt. Nopea renkaan vaihto, mutta silti jo ohitetut + muutama muu ohittivat meidät. Kamat kyytiin ja hanaa, seuraava chekpointti oli korkean dyynin päällä jonne autoille oli ajokielto, kartturit juosten pitkää, jyrkkää mutta löysää hiekkarinnettä ylös, leima lappuun ja takaisin alas. Onneksi oli huippukuntoinen kartturi joka kirmasi oravan lailla rinteen ylös-alas, itse käänsin auton valmiiksi nokka menosuuntaan ja otin hörpyt kokiksesta. Eikä kauaakaan kun jo saavutimme yksi kerrallaan meidät renkaanvaihtotalkoissa ohittaneet autot, kaikista päästiin ohi ja vieläpä muutamasta muustakin vaikka alusta alkoi olla melkolailla loppu. Dyynien välissä näytti olevan jokin tilanne päällä, Herrator oli kaivautunut "munia myöten" hiekkaan eikä ilmeisesti enää omin voimin selviytynyt ylös montustaan, joten punainen LJ kiskoi Batmobiilia pinnalle. Meitä ei paikalla kaivattu joten jatkoimme nilkka suorana ohi. Lammikon reunalla oli organ auto vilkut päällä ja kaveri kertoi että vettä on liikaa, lammikko täytyy kiertää. Kiertoreitille, ja siitä dyynipompottelua kohti kamelistadionia jossa oli ekan kierroksen päätepiste ja samassa seuraavan startti. Tässäkin kohdassa tuli todistettua että se muiden ajama ajoura ei aina välttämättä ole paras tai nopein mahdollinen, katselin omaa, tasaisempaa ajouraa ja jälleen ohitimme yhden auton. Urku auki toiselle kierrokselle. Jälleen ohitimme muutaman auton, kaikista ei tosin tiedetty että olivatko Pro vai Amatööriluokan laitteita, mutta väliäkös sillä. Tokan kierroksen maali oli lammikon toisella puolella jonne pääsi ajamaan lammikon päädystä jossa vettä oli ehkä 60 cm, Tuttuun tapaan lappu lattiassa lampeen, liekö joku sytytyspulista saanut hiukan kosteutta kun kuulosti ettei lammikon jälkeen kasi käynyt ihan kaikilla, vaan mitäs sen on väliä kun suurin osa pytyistä kuitenkin sytytti ja meno jatkui reippaasti. Maali häämötti parin sadan metrin päässä jossa saatiin viimeinen leima lappuun. Tuli ihan mielettömän hyvä fiilis, ollaan päästy maaliin, ollaan oikeasti päästy ajamaan ralli maaliin saakka. Ajoin auton meille osoitettuun paikkaan ja Lipponen tuli onnittelemaan, sanoi että tulitte kolmantena maaliin, olin hiukan hämmästynyt kun oli sitä rengasjumppaakin ja alustakin oli jo melko pehmeänä. Orga oli tuonut paikalle virvokkeita joita nautimme ja odotimme n. kaksi tuntia että kaikki pääsivät maaliin. Kun kaikki olivat saapuneet, ajoimme letkassa luokkavoittajien johdolla hotellille jossa bileet alkoivat välittömästi. Allekirjoittanutkin oli alta kahden tunnin vanttuut melkolailla savessa, ja ennen kymmentä illalla päätin painua pehkuihin koska en maailman menosta enää oikein mitään käsittänyt.

http://www.youtube.com/watch?v=LNO_hj1W7_g

http://www.youtube.com/watch?v=kDFmKlHjb3I

Lauantaina aamulla alkoikin sitten varikko purkautumaan pikavauhdilla. Me kävimme aamupalalla ja aloitimme pakkaamisen. Hotellin lähellä oli joutomaa-alue jonne oli kaivettu lastauksen kannalta sopiva monttu, liekö sitä käytetty kaivureiden tms. maansiirtokoneiden lastaamiseen. Meille se sopi erinomaisesti, MAN peruutettiin monttuun ja perästä tyhjennettiin irtotavarat. Kilpa-auto ajettiin ensimmäiseksi sisään ja sidottiin kiinni. sitten auton peräosa täytettiin tavaralla, myös auton alle sijoitettiin niin paljon tavaraa kun mahdollista. Lopuksi Jannen ja Davidin mopot kiinnitettiin perimmäisiksi poikittain. Kaikkien henkilökohtaiset matkatavarat pakattiin sosiaalitiloihin. Koppi oli rehellisesti täynnä tavaraa. Kake, Opalapa ja Janne lähtivät ajamaan kohti Tunisia. Me kävimme vielä nopeasti hotellilla suihkussa ja lähdimme myös "köröttelemään" pohjoiseen. (Pylvis ajoi enkä muuten olisi ikinä uskonut että Renault Traffic ottaa yli 170 mittariin...) Japi ja Julle tulivat meidän toisella vuokra-autolla Renault Symbolilla. Eikä aikaakaan kun saavutimme kuormurin ja menimme siitä ohi.
Kuorma-auto jatkoi suoraan Tunisin satamaan, mutta me poikkesimme Sousseen. Sousse on Tunisian suurin turistialue maan itärannikolla. Ajelimme rannan tuntumassa ja katselimme sopivan näköistä hotellia ja löysimmekin yhden jonka pihaan ajoimme. Hotellin vartija katsoi hieman kysyvän näköisenä meidän perunapussin näköistä Renuamme, ja me katsoimme muita hotellin pihaan pysäköityjä autoja. Ei siellä oikein paljon viissatasta ässämersua huonompaa ollutkaan, muutama iso Bemari, joku Bentleyn räppänä ja olisko ollut yksi säälittävä Ferrari, ja vielä jokunen muu menopeli samaa sarjaa. Teimme nopean johtopäätöksen ja totesimme että jos nyt jatkamme matkaa koska kyseinen hotelli saattaa olla ulkona meidän reissubudjetista. Muutaman sadan metrin päästä löysimme jälleen ihan asiallisen näköisen paikan, autot parkkiin ja respaan kyselemään huoneita, ja kyllähän niitä löytyi. Hintakin oli varsin kohtuullinen 17 euroa per nassu sisältäen aamiaisen. Hotelli oli ihan asiallinen ja paikat siistejä. Nakattiin kamat huoneisiin, pikasuihku, ykköset niskaan ja baanalle. Lähistöllä oli monenlaista kuppilaa, diskoa ja kasinoa, useimmat olivat tosin kiinni koska sesonki ei ollut vielä alkanut. kadun risteyksessä näkyi kuitenkin kiinnostavia valomainoksia joita päätimme tutkia hiukan lähemmin. Paikalla oli "Farmers" niminen kaksikerroksinen ruokaravintola jonka keittiöstä tulvivat tuoksut houkuttelivat meidätkin sisälle, josta koko revohka ohjattiin ystävällisesti kakkoskerrokseen ja suureen pöytään istumaan. Päätimme Syödä oikein pitkän kaavan mukaan A:sta Ö:hön. Palvelu oli ystävällistä mutta ruokien tulo kesti melko pitkään joten välijuomia joutui tilaamaan melkoisesti, mutta mihinkäs meillä nyt kiire enää olisikaan. Ravintola oli ilmeisen suosittu ja varmasti paikallisen mittapuun mukaan kalliskin. Kaikki pöydät olivat pian tulomme jälkeen aivan täynnä, paitsi yksi, meidän viereinen pöytä joka oli täysin tyhjä, katettu mutta siinä ei istunut ketään. Jossain vaiheessa iltaa kyseiseen pöytään saapui jotain porukkaa, emme kiinnittäneet heihin aluksi juuri mitään huomiota, juttelivat siinä keskenään hiljakseen. Jossain vaiheessa iltaa tulin vilkaisseeksi kyseiseen pöytään tarkemmin ja tuli kummallinen tunne, ihan tutun oloisia tyyppejä mutta miten? Sen verran kaukana kotoa ollaan ja kaveritkaan ei puhu härmää... mutta tutun oloisia ovat... Sitten alkoi pääkopassa valjeta... ei perkele, sehän on Shakira!!!! ja se toinen sällikin on telkkarista tuttu, joku räppäri, nimi ei vaan tullut mieleen kun ei oikein tule kyseistä musiikkia kuunneltua. Ilmankos pöytää pidettiin varattuna vaikka alhaalla oli väkeä jonoksi asti. Aikamme naposteltiin ja pörpöteltiin, laskua saatiin aikaiseksi noin 30€ / sälli, ei ollut taaskaan kovin kallis ilta. Kaikilla oli mahat täynnä ja pitkän ajopäivän jälkeen alkoi silmäluomet painamaan joten painuimme pehkuihin.


... Tarina jatkuu, kotiin on vielä pitkä matka.

[teamwille]

Kiitokset myös huollon puolelta Teille, Timo,Risto ja Pavel. Mahtava reissu ja hieno suoritus.
Oli hienoa huomata koko porukan "yhteen hiileen puhaltaminen" joka asiassa. Timolle iso kiitos siitä, että Tunisiassa tarjoiltiin aitoa Suomalaista ruokaa ihan joka päivä.. Kokkinakin sulla olis tulevaisuus jos päätät alaa vaihtaa..
Onnittelut vielä kerran.

Koko huoltoporukan puolesta.
Jouni&Ellu

[petr]

Onnea molemmille tiimeille. Hienoa työtä, mukavasti näkyvyyttä ja julkisuutta ja varmasti iso repullinen elämyksiä!

[MikkoVuorsola]

Kirjoittelin jälleen hiukan lisää juttuja tuohon edellisen tarinani jatkoksi.

[jakenbj]

Heittäkäähän muutamia kuvia vielä reissusta...

[Jare]

Alkuperäinen kirjoittaja MikkoVuorsola

Itse asiassa oikein pelästyin kun yhtäkkiä oli iso helikopteri tuulilasin yläpuolella se oli sellainen samanlainen mitä Vietnamissakin käytettiin, sellainen jossa on kyljet auki ja konekiväärimies istuu jalat ulkona kopterin reunalla.



...huomenna jälleen lisää tarinaa...

Aivan saaketin hyvää tarinaa!!!! Lisää odotellaan

[piippu79]

Alkuperäinen kirjoittaja MikkoVuorsola

Kirjoittelin jälleen hiukan lisää juttuja tuohon edellisen tarinani jatkoksi.

On mahtavaa tarinaa, kansa vaatii lisää ja kuvia kans. Vilimit on jo katottu moneen kertaan

[mäksä]

ja iso hatunnosto team vuorsolalle..
te rokkaatte..

[jk_patrol]

Taisipa Vuorsolan MAN tulla vastaan tänään turun moottoritiellä jossain siinä Ämmässuon rampin kohdalla 9-10 aikaan, vehjas oli kulkemassa suuntaan Turku. Arvatenkin kohti kotia menossa?
Sanotaanko näin, että ajokki erottui jokseenkin edukseen muusta liikennevirrasta!

[MikkoVuorsola]

Kyllä, poijat saapuvat aamulla Vuosaareen ja suunnistivat siitä Poria kohden. Kolmisen tunita sitten Man saapui Poriin ja tyhjenneltiin sieltä jo hiukan tavaraa ulos.

Illalla lisää tarinaa + kuvia.