Löysin netistä

[Lars]

KUUKAUDEN TALVIPYÖRÄILIJÄ

***************************************



1)



Nimeni on Antti Perälä. Olen 22-vuotias ihan tavallinen tahvo Jyväskylästä. Asun täällä nyt toista vuotta ja opiskelen Jyväskylän yliopistossa yhtä monetta vuotta. Pääaineeni on virallisesti Tilastotiede, mutta olen saanut opiskeluoikeuden myös liikuntatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan terveystieteitä ja tarkoitukseni onkin vaihtaa pääaine jossain vaiheessa Terveyskasvatukseen. Sain opinto-oikeuden myös Historiaan, mutta se on vaan sellainen taka-alalla oleva varavaihtoehto siltä varalta, että nykyinen suuntaukseni alkaisi jossain vaiheessa tökkiä.

Harrastan suhteellisen paljon. Pelaan salibandya yhdessä 4-divarin erittäin mukavassa joukkueessa ja samaa lajia tulee lisäksi pelattua myös yliopiston ainejärjestöjen vuoroilla. Kesäisin pelaan myös jalkapalloa, mutta ihan vain puulaakitasolla. Oikeaksi elämäntavaksi minulle on näiden lisäksi muodostunut kestävyysjuoksu ja käynkin lenkillä ympäri vuoden. Nyt ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä juoksemaan Helsingin city-maraton, jos vain pysyn terveenä ja paikat ehjinä.

Myös tennistä olen pelannut jo viimeiset 17 vuotta, mutta se on jäänyt nyt viime aikoina hieman vähemmälle. Samoin hiihto ja laskettelu ovat sellaisia harvemmin suorittamiani lajeja.

Vaikka voin noiden edellisten perusteella vaikuttaa kovinkin urheilulliselta, niin toinen olomuotoni on ehdottomasti sohvan orja. Olen iso elokuvafani ja niitä tuleekin tapitettua suhteellisen runsaasti. Pidän jopa yllä sellaista henkilökohtaista top sadan leffalistaa, jota sitten päivitetään tarpeen mukaan. Myös kaikennäköiset urheilutapahtumat tulee töllöttimestä vahdattua. Ainoan poikkeuksen teen siinä rallin ja Formula ykkösten kohdalla, joita en pidä urheiluna juuri lainkaan.



2)



Polkupyörällä on tietenkin tullut kurvailtua pienestä lähtien. En tarkalleen muista kuinka vanha olin kun aloin sotkea sillä niin legendaarisella kolmipyöräisellä. Ollessani 5-vuotias sain kuitenkin sellaisen vihreän pienen paholaisen jolla tulikin siihen aikaan kaaduttua enemmän kuin tarpeeksi ja usein oli polvet ja käsivarret auki.

Mennessäni kouluun alkoi samalla pitkä ajanjakso Helkama-pyörien veivaajana. Ensimmäinen niistä oli 3-vaihteinen, harmaa, 20-tuumainen hieno vekotin, jolla ajoin vähän yli 2 vuotta. Siihen piti hankkia jos jonkin näköisiä lisälaitteita, kuten nopeusmittari, matkamittari, vilkut ja tietenkin mahdollisimman kirkkat valot. Mitä enemmän siinä oli vaijereita ja johtoja niin sitä hienompaa sillä oli kurvailla.

Tämän jälkeen minulle ostettiin 22-tuumainen hieman isompi ja tällä kertaa sinisen värinen Helkama. Sillä ajaminen ei kestänyt kuitenkaan kuin reilun vuoden, kun kehiin ilmestyi 28-tuumainen, musta, 7-vaihteinen ja käyräsarvinen Helkama Kulkuri. Sillä tulikin sitten sotkettua aina ala-asteen viidenneltä luokalta lukion toiselle luokalle asti, vaikka muistan, että viimeiset 2 vuotta jarrut siinä eivät toiminnet juuri lainkaan ja vaarallisia tilanteita pääsi silloin tällöin syntymään. Sen jälkeen ollaankin sitten jo nykyisessä pyörässäni, joka on ihan siisti 24-vaihteinen maasturi. Ajaminen sillä on ollut ilo ja se on todella ollut suuren hintansa arvoinen. Yhteiseloni tuon pyörän kanssa päättyi kuitenkin reilu viikko sitten, kun joku otti ja varasti sen Jyväskylän keskustasta. Tällä hetkellä olen siis vaille pyörää, mutta kiitos kotivakuutukseni, sellainen uusi on muutaman viikon kuluttua tiedossa. Pyörän puuttuminen on kyllä jonkun verran tuntunut, sillä autolla ajo on niin hintavaa ja käveleminen on tietenkin liian hidasta, tai ainakin sen näin pyöräihmisenä sellaiseksi mieltää.

3)



Pyörällä ajo ei kyllä kohdallani ole todellakaan rajoittunut pelkästään kesään, vaan sillä on sotkettu ympäri vuoden. Syyt tähän ovat ehkä juuri ne maailman yleisimmät, eli se on suhteellisen nopeaa huonossakin kelissä ja sitten se on halpaa. Lisäksi pyörätieverkosto on mielestäni erittäin hyvä Jyväskylässä. Esimerkkinä voin mainita, että matka kämpältäni yliopistolle on noin 2 kertaa pitempi jos sen ajaa autolla pyörän sijasta.

Polkupyörää en ole juuri koskaan käyttänyt suoranaisesti kuntoilu tarkoitukseen, johtuen ehkä muuten suuresta urheilun määrästä. Se on aina ollut pikemminkin juuri se kaikkein kätevin kulkuväline siirryttäessä paikasta A pisteeseen B ja Jyväskylään muuttoni jälkeen se on ollut sitä myös siis talvisaikaan.



4)



Pääosin kokemukseni talvipyöräilystä ovat olleet positiivisia ja pyörä on ollut selvä apuvälinen päivittäiseen niin sanottuun välttämättömään liikkumiseen. Tietenkin tämä Suomen talvi tarjoaa aina myös olosuhteita, jolloin pyöräily ei enään tunnu kivalta ja ompa jopa tilanteita jolloin on tuntunut, että kävellen olis jo perillä. Pakkasta en ole koskaan kammoksunut, mutta aivan kaamea lumisade, jolloin väylällä on lunta niin ettei tahdo eteenpäin päästä, on kyllä silloin tällöin rajoittanut pyöräilyäni. Ei sillä ole mukavaa tietenkään ajaa myöskään silloin, jos pitää matkalla heittää lipat 10 kertaa peilikirkkaan jään takia.

Edellä mainitsemani syyt ovatkin ehkä ainoita, miksi en lähtisi pyörällä liikenteeseen, tai pikemminkin voin sanoa että olen kyllä usein lähtenyt niissäkin olosuhteissa, mutta kokemukset eivät enään ole ollet niinkään positiivisia.



5)



Tottakai talvipyöräilyä pitää ja tuleekin edistää. Onhan se paljon parempi jo ihmisten kuntoakin ajatellen että he polkevat aamuisin töihin ja kouluun pyörällä laiskan bussi, tai automatkan sijaan. Tässä suhteessa kyllä on teiden kunnossapidolla siinä mielessä ratkaiseva merkitys, että vaikka sinne monet lähtisivätkin huonoissakin olosuhteissa, niin tapaturmia ja vahinkoja tulee huomattavasti enemmän, jos väylät eivät ole asianmukaisessa kunnossa. Varsinkin pieniä koululaisia tämä koskee eniten.

Väylien kunnossapidon ohella tietenkin asianmukaisesta varustuksesta kertominen, varsinkin koululaisille on hyvä osa talvipyöräilyn edistämistä. Tällä niin sanotulla asennekasvatuksella en kuitenkaan tarkoita että kaikkia tulisi yltiöpäisesti yllyttää ajamaan pyörällä, olivatpa tiet sitten sulia tain metrin lumi/jääkerroksessa, vaan opastamaan ja kertomaan asianmukaisesti talvipyöräilyn mahdollisista eduista. Kaikkihan sitä eivät välttämättä näe eduksi ja mielestäni talvipyöräilyn tuleekin olla jokaisen henkilökohtainen valinta.



6)



Mottoni talvipyöräilijänä voisi oikeastaan tiivistää näin, että miksi pyöräillä ainoastaan silloin kun nurmi on vihreää ja leivoset ilmassa leikkiä lyö, kun se on lähes yhtä joutuisaa ja ehdottomasti yhtä halpaa myös silloin, kun maassa on hanki ja järvet jäässä.

Voin myös lisätä tähän jo oikeaksi henkilökohtaiseksi tunnukseksenikin muodostuneen lauseen joka pätee myös niin moneen muuhunkin tilanteeseen, eli ”Haetaan sitä kovuutta”.

--
Lars

[filii1]

täh?? siis nyt tipuin kärryiltä (ja melkei nukahdin) mikä helvetti toi oli, joku mainos vai ?

Roses are red, violets are blue. I thought i was ugly before i saw you

[Lars]

kunhan löysin netistä

joku toinen 22-23 vuotias talvipyöräilijä jolla on ollut/on 28-tuumainen, musta, 7-vaihteinen ja käyräsarvinen Helkama Kulkuri.

ei tästä sen kummempaa

--
Lars

[petris]

Aina sanotaan, että älä laita kotisivuja pystyyn, jos et ole varma, että muitankin saattaa turinasi kiinnostaa.

Tämä esimerkki on uskomatonta pa**aa! Silti se jaksaa kiinnostaa - ainakin meitä!

Pitäisköhän munkin laittaa joku juttu ensimmäisestä pysyvästä hampaastani tai mahdollisesti paakkuisesta perunamuusista nettiin?





*************************
There's nothing like sex.
*************************

[MäIte]

Sun hampaas ei mua kiinnosta, mutta tärkeätä on löytää muitakin tämän jalon harrastuksen harrastajia. Itse olen polkenut nuorempana hämeenlinnassa ympäri vuoden. Talvipyöräily erottelee jyvät akanoista, kuka ei talvella pyöräänsä käytä, ei se nussiakkaan osaa.

<img src=/smiley/demon.gif border=0 align=middle>


---MäIte---

*Let's kill them all and let Gods sort them out*