Niin se vaan loppuu lapsuus itsekultakin. Niinku meikän Samurailtakin, joka on tähän asti saanu olla öllötellä vaan isukin leikkikaluna. Tuli tehtyy siihen lumiaura.
No ennenku kukaan ehtii nauraa itteleen napatyrää, kerrottakoon, että puskulevystä tuli vain suunnilleen puolitoista metrinen. Ei siis ole tarkotus kysellä tienhoitourakoita Tielaitokselta, vaan yksinkertaisesti pluukata omaa pihamaata ja -tietä. Ja silloinkin vain, jos lunta sattuis tulemaan oikein enempi. Pääasiassa olis yhä tarkoitus harjoittaa ruumiinliikuntaa ja putsata piha manuaalisella lumikolalla, vaikkei se nyt tähän tarinaan mitenkään liitykään. Suzskan lumiaura on kuin se 3v. -tyttärenpojalle hankittu lasten lumikola suhteessa papan lumikolaan.
Nonni. Parimetriset aisat ulottuu jonnekin jakolaatikon paikkeille mahan alle, toisessa päässä on sivusuunnassa käännettävä puskulevyn kiinnitys. Sitten siellä on pari Suzskan takapään iskareita, jotka on jossakin kasvun vaiheessa jääneet lyhkäsiksi ja poistettu siis alkuperäsestä käytöstä. Puskulevyssä on hyvä olla vähän joustoo, ettei kuskin kärsä tökkää tuulilasiin. Jos meinaan osuis jotain Suzska/puskulevy-yhdistelmää vahvempaa vastaan. Koko komeutta nostetaan ja lasketaan kopista käsin vinssin kauko-ohjaimella. Lumiketjut takapyörissä Bilteman taatua tavaraa. (Vaimolta pitäis saada LockRight -ostolupa.)
Vitsi kun lumi ehti sulaa …