Ruostepeikkohan se tuon ikäsiä vaivaa.
Tekniikalleen suht varmoja eli jos 300tkm on todellinen, ja ei ole aura-auto/konemiesten runkomutkalla työkalu ni luulis tekniikan olevan kuosullaan. Ite katon aina kylkipokkauksen linjan. Kaikki neljä minulla ollutta on olleet suorassa linjassa tuon kylkipokkauksen osalta, paljo näkee noita ex aura-autoja, sekä ylisuurien polttoainepönttöjen kuljettimia, joista runko iänmyötä niijaa sen verran, että sen huomaa. Ite jättäsin tuollaset väliin, ehyitäkin sen suhteen löytyy, ja vielä sopuhintaan.
Näitä ostaessa on tullu voimansiirto kokeitua läpi, että kaikki vaihteet pelaa, nelikko toimii, ja lähtee myös pois, sekä tietysti hidas puoli. Samoin vauhtia sata, ja eri nopeuksilla ajoa, ei sais tuolla kilsoilla hirveästi väristellä, puoli milliä ajetuissa voi jo enempi vipatusta olla. Moottorin osalta samat tarkistukset ku mihin tahansa ostettavaan autoon. Ja ruosteen tarkkailu. Tankin ympärystä on kaikissa tohjona, mutta korjauspelti on halpa. Takarunkoa jos korjailemaan joutuu ni lienee helpoin jumpata lava pois. Nopea temppu ja helpottaa työskentelyä. Runkohan on yleensä savea yms. täynnä, eli se kannattaa pestä puhtaaksi, ja pitää puhtaana. Jos kelkan&mönkkärin kuskausta aiot, ni lavan korvakot & takarunko yleensä kannattaa kyllä tarkastella.

Tämmönen on siis tuttua juttua, parin kympin huiteilla siihen uus pelti kustanti, istuvuus hyvä.
Myös polttoainetankki tahtoo hapantua, sekä samalla jarruputket jos ei oo sitä seutua ruukattu pestä. Yksiki kingi kotia saatiin, ja kunnolla pestii pohjasta. Ajoon lähdettyä eka risteyksessä petti jarrut, ku oli savikerros hävitetty... Tämmösiä tuli neljän kingin kokemuksella mieleen.