Voiko offailu olla perhelaji?

[nana]

Alkuperäinen kirjoittaja Skorpioni

Topikin kysymys kannattaisi ehkä esittää myös jollain muulla foorumilla. Vastaukset saattaisivat olla hieman toisensuuntaisia.

Harrastus on mukavimpia asioita ihmisen elämässä. Harrastusta ei tuputeta, vaan laji lähtee jokaisen omista mieltymyksistä. Jos lapsi näkee vain yhden ainoan harrastuksen aivan pienestä pitäen, niin varmasti hän kasvaa siihen ja pitää siitä. Onko se oikein? Siitä voimme olla ainakin kahta eri mieltä.

Niin.. kyllähän se niin on että monessa perheessä, jossa laji mahdollistaa lasten mukaan ottamisen, kakaroita raahataan mukana pienestä pitäen, tykkäsivät kakarat tai ei.. Mutta niiden vanhempien korvien väliin jääkin se, että kasvattaa muksuistaan tasapainoisia, fiksuja, oman arvonsa tuntevia sekä hyvällä itsetunnolla varustettuja kansalaisia, jolloin 12 vee tai 17 vee tytöllä tai pojalla on pokkaa sanoa faijalleen, mutsilleen, että kuules.. "Mä olen nyt nii monta vuatta tässä pyöriny mukana ja mua ei kiinnosta viittuukaan faija sun offailut vaan harrastaisin mielummin postimerkkien keräilyy kun tääl mudassa möyrimistä, että kiitti vaan tähän astisesta, mutta mul on parempaakin tekemistä!" Niin sen uskaltaa myös sanoa..

Itselläni kaikki harrastukset ovat olleet hyvin paljon sosiaalisia taitoja vaativia, yhteisöön kuulumista.. Kuten partiotoiminta (äiti teki 20 vuotta partiolehteä ja veti omaa lippukuntaa), cheerleader tausta useammalta vuodelta (hifk:n liidereiden perustaja jäsen) sekä mm. tanssin opettaminen, jossa tuli nähtyä kuinka rapakuntoisia lapsia on olemassa!! Itsellä tanssi "ura" alkoi ollessani kuusi vuotias, kun isäni oli sitä mieltä ja vei Samulinin tanssikouluun.. Kuinka vanhemmat raahaa lapsiaan ma-su yhteen ja jopa kahteen harrastukseen päivän aikana, raskaan koulupäivän jälkeen.. Jääkö lapselle vapaa-aikaa?? Ja missä se vanhempien yhteinen laatuaika lasten kanssa.. Onko se sitä että iskä menee lasten kanssa Cittariin osteleen dvd-elokuvia..

Omat lapset eivät harrasta kuin vain yhtä lajia kerrallaan, vanhempi nyrkkeilee ja sitä on 3-4 kertaa viikossa, joista yhdet ovat vapaat treenit+kisat päälle. Siihen sitten viel crossi-harrastus ja meidän aikuisten offailut, joissa toki mukana mielellään..eikä tuo kasiluokka ole se kaikein helpoin.. Kyllä sitä saadaan viikkoon mahtumaan jon jonkilaista ohjelmaa, kuinka paljon niistä sitten vanhempien pakottamana.. Sitä en tiedä.. Eikä kiinnosta! Kunhan omat lapseni saavat elää, tehdä asioita, joista pitävät ja nauttivat... tietyllä ohjauksella sekä valvonnalla, sehän on se meidän vanhempien tehtävä!!

Lapset eivät voi valita vanhempiaan... mutta lapset ovat vanhempiensa peili!!

-tämä avautuminen tehty kahden oluen ja yhden viinilasin vaikutuksen alaisena-

niin ja se olennainen.. totta helevetissä offailu on koko perheen harrastus, siinä missä joku veneily tai sienien kerääminen.. Se on sitten eriasia mistä kukakin tykkää!!

[Jammu]

Olishan se hienoo sekin että lähtis mamma mukaan, suzuki vaan ei voi tieltä pahemmin eksyä jos kyytissä on, meteli taso nousee järkyttäväks.

[Skorpioni]

Itselläni "avautuminen" johtui nuorimmaisen harrastuksen lopahtamisesta. Alussa hän oli innoissaan ja tykkäsi erittäin paljon tempuista yms. mitä harkoissa tehtiin. Sitten hän alkoi lähes joka harjoituksissa itkemään ja sanoi, ettei halua enää mennä harjoituksiin. OLIN pettynyt. Sitten onneksi tajusin, ettei harrastaminen ole ole mielekästä, jos siellä pitää itkeä ja annoin periksi ja lopetimme pakkopullan. Poika on 7 v..

Vanhin poika harrastaa ja on erittäin hyvä harrastuksessaan. Itsetunto on kohdillaan ja muutenkin on sosiaalinen ja tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hän aloitti harrastuksen 'vasta' 9-vuotiaana.

"Harrastus on tärkeä, mutta se ei ole välttämätön ennen kuin lapsi on toisella kymmenellä." Näin sanoi alakoululaistemme terveydenhoitaja minulle aikoinaan, kun olin huolissani siitä, ettei kaikilla lapsillamme ole harrastuksia.

Muu perheen yhdessäolo onkin sitten aivan eri asia kuin lapsen OMA harrastus.

Ps. ei yhtään viiniä, eikä olutta otettu!

Ja lisäystä vielä: En harrastanut ennen aikuisikää mitään, ja silti minusta tuli yhteiskuntakelpoinen veronmaksaja, joka on antanut elämän aika monelle tulevalle (toivottavasti) veronmaksajalle. Murheellisena on vielä todettava, että rakkain harrastukseni, lenkkeily, on minulle mahdotonta iäksi! Saa nähdä miten käy talven tullen toiseksi rakkaimman harrastuksen kanssa....

[sisua45]

Tärkeintä näitten lapsien harrastuksissa on, että vanhemmat eivät yritä elää lapsiensa kautta. Vanhempi poika (kohta 8v) oli viime vuonna jalkapallo joukkueessa. Sielläkin näki kun jotkut isät istuivat otsasuoni pullollaan katsomossa. SYÖTÄ, SYÖTÄ....!!!! Pari kertaa meinasin mennä sanomaan, että noi on lapsia, ja tämä pallon pelaaminen on niille leikkiä, miksei se ole sitä sulle? En sitten mennyt, kun en halunnut sekaantua heidän asioihinsa. Olisi ehkä pitänyt mennä. Poika lopetti putkupallon, kun se ei enää kiinnostunut. Se siitä sitten, ei tartte jos ei haluu.

Ja tästä offroadista, se voi olla hyvä perhelaji. Tuo vanhempi poika on ollut sisun, mönkijän ja pajeron kyytissä ajoreissuilla. Tykkää kovasti. Usein kysyn, että ajetaanko tonne. Jos poika sanoo että ei, niin selitän paikkaa ja kuinka siinä ajetaan. Jos ei vieläkään halua ole, niin sitten kierretään kyseinen paikka. Ei joka paikkaan tarvitse väkisin tunkea. Offroad saa olla jännittävää, muttei pelottavaa.

Nuorempi poika (3v) oli pari viikkoa sitten ekaa kertaa mönkijän kyytissä. Ensin jännitti, mutta sitten olisi pitänyt ajaa koko päivä.

Muijaa tekisi mieli kuskata joskus pajerolla kunnon kivikossa. Uskoisin että hän ei oikein hahmota, kuinka pahoista paikoista tuolla lommoisella ruostekasalla pääsee. Häntä voisi vaikka vähän pelotellakin, sillai sopivasti.

PS. ja kaljaa otettu eilisen ja tämän päivän viestin lomassa.