Ladoga 2009 kisaraportteja

[mikjus]

Onnea meidän Timolle hienosta suorituksesta ja muille kanssa. Timon auton merkkihän oli T**** . Puhutaan kuitenkin autosta joka on kopaltaan ja rungoltaan vakio. Sitten kun vielä antaan tasotusta muille rengastuksella niin hyvä suoritus.

Noh, tultiin Tuomon kaa tänään aamulla 4:35 himaan. Räkytäkyllä alko olla jännää kun meinas välil keittää ja öljyäkin valu vähän joka puolelta pihalle. Sit viel pumpun kalvo petti ja tyhjäkäynti oli vikat 450km varmaan 1500rpm. Yhtenä päivänä se keitti kaikki vedet pihalle kun vedettiin vähän nopeeta pätkää et oltais ehditty kisaakin katsomaan. Kotimatkalla tietty missattiin pietarin ohitie kun ei oikeen ollu karttoja tält vuosituhannelta. No sit ajeltiinkin pietarin laitakatuja ohitielle takas ja olikin melkosta sompailua. Löydettiin kyl kaikki mielenkiintoset kadut joilla oli lintubongareille näkemistä ja joku illegal race tilannekkin oli kehittymässä yhelle perunapeltoa muistuttavalle asfalttipätkälle.

Täytyy kattoo moniko kuva onnistu kun tuntu vettä olevan kamerankin sisällä kun linssi huurtui sisäpuolelta.

[junnu78]

simppakin tuli äsken tossa mikkelin ja otavan välissä vastaan, kun kotia kohti ajeli, on se komee laite!

[TML]

No pitääpä kommentoida itsekin... Ensiksi suurkiitokset apukUljettajille Riihimäen Ristolle jota ilman en olisi tälle reissulle edes lähtenyt ( Risto antoi 2 rekkaansa käyttöömme kaluston kuljetuksiin Venäjällä) ja Pavelille loistavasta suunnistuksesta. Sitten vielä tottakai "korjaamopäälliköllemme" Nikolle joka näyttää osaavan tehdä erittäin toimintavarman auton! Ja tottakai unohtamatta yleismiestä ja kokkiamme Japea sekä Olgaa joka toimi tulkkina ja kokkina. Ja tottakai myös kiitokset kaikille paikalla olleille Suomalaisille kannustuksesta.

Juttu jatkuu jahka kerkeän, nyt olen vielä Pietarissa ja liikkuvassa autossa syömään menossa...

[Eetza]

Kotona ollaan onnellisena ja väsyneenä. Oli todella mainio kokemus ja unohtumaton elämys. Käsitys Ladogasta oli hiukan eri kuin mitä se todellisuudessa oli. Olihan sielä haasteellisia paikkoja mutta aika älyttömästi oli semmosta "mettätie" pätkiä mitä laskettiin urku auki.

Eka ajopäivä alkoi hiukan kehnosti kun otettiin usean tunnin aikasakko (oisko ollu jotain 6 tunnin luokkaa), koska ei käyty tarpeeksi lähellä rastia. Seitsemän muutakin tiimiä teki saman virheen ja asiaa tutkittuamme huomattiin järjestäjien antamissa kordinaattipisteissä eroavaisuuksia, mutta järjestäjä ei muuttanut enää annettuja tuomioita.

No ei siinä auttanut kun jatkaa kisaa ja koittaa kuroa muiden etumatkaa umpeen.

Lumisuo, hautausmaa ja pirun pellot olivat perus suorittamista eikä suurempia onkelmia niissä ollut. Dyynikisa olis ollut varmasti todella mielekäs jos ois ollut lämmintä ja aurinko paistanut toisin kun 6 astetta lämmintä ,vesisateella ja rajulla tuulella kourotettuna.

viimisenä ajopäivänä oli oikeesti hiukan rikki kun tuli työnnettyä tonni keijukaista siellä suolla aika rajusti. Viimeisen ajopäivän reitti oli vaihteleva ja jätti hyvän maun kisasta.

Loppukiri ei ihan riittänyt mitaleille (tais jäädä jotain reilu puoltuntia... vai miten se oli kolmannesta sijasta), mutta henkilökohtaisesti en olisi pystynyt kovempaan varppia vetämään tai suolla autoa työntämään eli todella tyytyväinen fiilis.

Oli myös todella kiva nähdä miten pääsääntöisesti kaikki Suomalaiset tukivat toisiaan kisassa ja pitivät yhtä (ainahan mukana on POIKKEUS). Ja erityinen kiitos myös JEZ 'ille.

Mutta mutta ... Loistava fiilis jäi...

[KooPee]

Kotiuduttu on tänään aamulla ja pari tuntia on jo nukuttukin päivällä, rupee kunto palautuun normaaliksi tässä päivän mittaan...pakko myöntää ettei toi poikavuosien peruskuntokunto ole enää ihan kiviaitaan verrattavaa-ei sitten millään kykene melkeen paria viikkoa putkeen kurluttamaan, pakko oli pitää välipäiviä... ))

Täytyy olla suoritukseen tyytyväinen koska ensikertalaiselle jo lätäkön kierto kokonaisella ja vielä maalissakin ehjällä ajokalustolla on erittäin hyvä saavutus. Tavoite tosin jäi saavuttamatta, mikä oli siis mitalisija- eikä muiden suomalaisten lyöminen tai mikään "näyttäminen" kenellekään, ei suomalaisille eikä muumaalaisillekään, puheet sellaisesta on aika epäurheilijamaisia- mutta kokemuksena kilpailu oli hieno ja varsinkin opettavainen.

Ensimmäisen päivän moka oli kokonaan meikäläisen, jonka vastuulla siis oli navigointi- sorruin aloittelijamaiseen mokaan ja yksi rastipiste jäi pokkamatta ja siitähän seurasi rangastuksena (eli penaalina aikasakkoa 120 prosenttia x pätkän maksimiaika, eli siis kouriintuntuvasti 8 tuntia 24 minuuttia.
Se vaikeutti aikalailla päämäärään pääsemistä, minkä seurauksena tavoitteeseen pääseminen siis merkitsi sitten rajua nopeuden nostamista loppukisaan. Nopeus oli meillä ja varsikin Pekalla ihan kohdallaan, joka päivä kirittiin aikaa kiinni, mutta päivät vain loppuivat kisassa kesken juuri kun opittiin kisan luonne, ja reilu tunti sitten lopulta jäätiin alkuperäisen tavoitteen mitalisijasta.

Kunnia sille jolle kunnia kuuluu, tälläkertaa paremmat tiimit voittivat meidät, joten iso kädenpuristus ja onnentoivotus Timon tiimille jonka tasainen ajo ja virheetön suunnistus oikeuttivat kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Hienosti vedetty. Osa meidän porukasta kerkesikin jo antamaan lapaa venäjän puolella silloin kun kilpuri kiirehti viimeiseen camppiin mustan laatikon purkuun.

Kisa oli odotettua helpompi ajomaastojen puolesta, osa selittyy sillä että kelit olivat olleet ilmeisesti varsin kuivat ja suot olivat ajokuntoisia ja joissa oli vähänlaisesti vettä. Pilssipumppuja ei tarvittu ja Volvon kahden metrin kahluusyvyyteen jäi jokien ylityksissä vielä kymmeniä senttejä varaa.
Toinen syy on, että reittejä oli muutettu edellisistä vuosista helpommiksi ja esim. videoilta tutut järvissä kahlaamiset oli jätetty kokonaan pois. Harmi, sillä juuri niihin kahlaamisiin ja pahoihin paikkoihin oltiin varauduttu. Nyt tilalla oli pitkää nopeatempoista tiesiirtymää, missä ei ollut oikein sitä haastetta mitä sieltä lähdettiin hakemaan.

Latvialaisten Jeeppimokki ja Venäläisten ketjukolistin ovat molemmat ihan lyötävissä normaalikalustolla. Kallioilla ja suopohjaisessa metsässä ohitettiin ketjukolistin useaan otteeseen (valokuvankin niistä kerkesin ottamaan kun aukoivat moottorisahalla uraa itselleen) ja Latvialaisten kanssa vedettiin rinta rinnan useaan otteeseen monilla pätkillä. Usean vuoden kisakokemus ja rutiini paikallisista olosuhteista ja reiteistä painaa näillä kavereilla huomattavasti enemmän kun kaluston paremmuus.
Enemmän vain suomalaisia kisaan mukaan, suomessa on paljon taitavia tiimejä jotka pystyy antamaan varsin kovan vastuksen näille kansainvälisille porukoille, varsinkin pienemmissä luokissa on todellisia mahkuja tehdä kovaa tulosta, plus että aina on mukavaa nähdä suomikalustoa niin leireissä kun pätkillä ja katsojissa.

Nyt otan tirsat ja jatkan kuulumisia paremmin levänneenä...