Pakosarja

[JF]

Perusajatuksenahan on että pakokaasupulssien tulisi matkata turbiinille mahdollisimman kuumina ja terävinä. Mm. siitä syystä se ahtimen sisäänmenokanava on niin pieni; kuristamalla putkia kaasun virtausnopeus kasvaa kohti turbiinia. Pakosarjan sisäinen tilavuus saisi siis olla niin pieni kuin mahdollista.

Jos oikein haluaa hifistellä, tulisi jokaisen putken olla yhtä pitkä ja osua kollektorissa sellaiseen järjestykseen, että pulssit kiertävät kehää (tarkistakaa sytytysjärjestyksestä) kollektoriin tulevien yksittäisten putkien suista. Lisäksi pakosarjassa esiintyvä lämpöhukka on huono asia, turbiini käyttää myös pakokaasun lämpötilaa energianlähteenä kompressorille. Hyvä kollektori tekee vielä sen, että pulssit eivät virtausnopeuden kasvamisen takia pääse kääntymään väärin päin työntäen pakokaasua toisiin pyttyihin (mikä on riskialtista neloskoneissa, kutoskoneissa on jaettu pakopesä aika ihanteellinen ratkaisu).

Tasapaineahtamista ei harrasteta kuin erittäin kookkaissa moottoreissa, ja se vaatiikin tilavuudeltaan moottorin iskutilavuutta monta kertaa suuremman pakosarjan, jossa pulssit rauhoittuvat ja kaasu saavuttaa tasaisen virtauksen olotilan turbiinin läpi. Turbiinin hyötysuhde on kuitenkin huonompi tällä tavalla, koska pulssien kineettinen energia hukkuu ja pakokaasun lämpötilakin pääsee helposti laskemaan pinta-alaltaan suuren pakosarjan takia.

Materiaaliksi olisi suotava käyttää jotain huonosti lämpöä johtavaa ja kuumassakin verrattain lujaa. Nikkeliä sisältävät metalliseokset ovat hyviä, tosin keraamilla pinnoitettu mustasta raudasta tehtykin ajanee asiansa. Nyrkkipajoilla jätetään yleensä pinnoitteet pois ja annetaan sarjan ruostua rauhassa, tai hitsataan sovitelaipat valurautaan tms. yhtä hilpeää, vaihtelevin tuloksin.