Kiitoksia kilpailusta järjestäjille! Oli selkeästi vähän erilainen tällä kertaa. Rastien vaikeustaso oli mielestäni keskimäärin helpompi, erityisesti yleisöalueella, mutta niiden löytäminen olikin sitten jotain ihan muuta... Koskaan ennen ei meidän joukkueellamme ole ollut niin haastavaa osua rasteille. Pahin oli Merrasmäki–Kero-siirtymä, jossa pahimmillaan neljän tunnin aikana löydettiin kolme rastia, joista saatiin kaksi. Ja siellä alhaalla ojassa tuli ensimmäistä kertaa kisoissa tarvittua jatkonarua, että yletyttiin vinssipuulle saakka :)
Sen verran täytyy sanoa terveisiä sille kyrvänsyylän munattomalle luteelle, joka kääntää rasteja tarkoituksella piiloon: se ei ole mitenkään hyvää käytöstä. Se, että kolme joukkuetta etsii rastia samaan aikaan ihan oikeasta paikasta eikä näe sitä, vaikka ovat välillä metrin päässä siitä ja etsivät 20 minuuttia, ei ole mikään kiva pikku pila, vaan totaalisen munatonta pelleilyä. Se rasti ei todellakaan ole helposti havaittavissa, jos se on asettelemalla aseteltu silmien korkeudelle pienen männyn oksille vaakatasoon. Se ei vahingossa siihen asentoon jää. Ehdotan tätä harrastaville jotain heille paremmin sopivaa harrastusta, esimerkiksi Kauniiden ja rohkeiden katsomista.
Samoin metsässä näki kyllä aika huonoa offroad-etikettiä ja sääntöjen noudattamatta jättämistä. Ihan lähtien siitä, että jos päätät parkkeerata auton ja suorittaa kummallekin aivosolullesi resetin, et tee sitä siten, että se estää muita pääsemästä ohi. Toinen vastaan tullut asia oli vinssailu 1,5–2 metrin korkeudelta ilman mitään syytä tai tarvetta. Se kielto oli säännöissä, luki ohjeissa ja siitä sanottiin ohjaajakokouksessa. Jos tunnet, etteivät säännöt koske sinua, voit siirtyä munattoman luteen viereen katsomaan Kauniita ja rohkeita.
Tällaisen avautumisen jälkeen täytyy kuitenkin todeta, että tapahtuma oli taas oikein hauska ajeluyö. Kiitoksia kaikille tapahtuman mahdollistaneille tahoille!
|