PäHäMa Mudventures 2019 (21 - 27.10.2019)

[mikjus]

Torstai 24.10.2019

Aamulla leirissä oli 18 autoa. Melkoisen pitkä letka saatiin kasaan ja oli vaikea saada kaikkia edes samaan kuvaan mahtumaan.



Suunniteltiin päivän reittiä ja päätettiin skipata niittysuo ja ajaa suoraan oikoradan huoltotietä suursuon itälaidan uudelle pätkälle. Ilkkakin laittoin viestiä missä olette ja kerroin hänelle päivän epistolasta. Huoltotie oli melkoisella nimismiehenkiharalla vaikka on hienoa hiekkaa. Lisäksi sade oli vienyt reunoilta hiekkaa ja laidoissa oli melkoisia kanjoneita. Niin paljon hakkasi että Kaken hodarista lensi etupanhardin pultti mäelle ja sitä pysähdyttiin korjaamaan. Onneksi varaosista löytyi sopiva pultii ja auto saatiin nippuun.



Koopeen rajusti leikatut creepyt


Saavuttiin pätkälle. Sen alussa Rafu pysähtyi ruuvaamaan välikardaania paikalleen volvoon. Kärki jatkoi jo pätkälle koska meitä oli niin paljon ettei kannattanut kaikkien jumittaa samassa paikassa. Saavuttiin ekalle pehmeälle niitylle ja siitä päästiin aika helposti yli.







Oli lopulta aika kuivaa kesän jäljiltä. Ajeltiin kokolailla samoja jälkiä kuin aikasemminkin, yritin parista kohtaa katsoa oikoreittiä mutta en nyt jaksanyt lähteä sooloilemaan, pitää joskun kokeilla kun on vähemmän autoja letkassa. Koneura joka oli täynnä tukkia ja kantoja oli nyt astetta helpompi mutta siihen sai helposti auton jumiin jos otti väärät ajolinjat.



Hieman tasaisemmalla paikalla pidettiin ruokatauko. Samalla Ilkka alkoi kuulumaan länkystä ja kyseli missä ollaan. Heillä oli suuria ongelmia kun volvosta oli mennyt murros ja konekkin oli revennyt korvakkeista irti. Ilkka oli suusuon päällä turvesuon hiekkateillä ja kerroin hänelle sijaintimme. "Saavutaan jonkun tunnin päästä" oli aino jota osasin sanoa. Seuraava pehmeä niitty oli hieman haastavampi ellei ottanut rajua kiertoa sivummalta. Päästiin isolle ojalle josta vedettiin viimeksi ajamaton reitti puskan läpi ojalinjaan jossa oli tarpeeksi väljää ajella. Niityt oli niin umpeen kasvanutta ettei niitä tunnuistanut muusta kuin ojista. Hieman arvelutti oja joka oli viimeksi melko pehmeä.



Katolle kaatunut puu oli katketessaan vienyt takalasin. No ainakin helppo ottaa cosasolaa.



Yllätykseksi koko reitillä vinssasin vain kerran ja toisen kerran nyppäsin kallellaan olevan puun pois edestä. Ensimmäisenä menevä Roope joutui plaanaamaan reittiä auki ja siinä vinssattiin jopa porttaalimonsteria. Ojalinjalta käännyttiin 90 astetta vasemmalle ja siitä muutaman sata metriä pehmeää ränniä kunnes saavuttiin kovemmalle. Reitti oli selvästi helpottunut mutta hauska vieläkin ajaa. Kovalle saavuttaessa Matin defenderistä oli konepelti pystyssä ja miehistö ihmettelemässä vikaa. Vesipumpun akseli oli katkennut ja flekti hihnapyörineen tipahtanut. Huono homma sillä kyseiseen konemalliin ei kellään ollut varaosia matkassa. Defe otettiin varalta toisen lantikan perään ja hinattiin maaliin.











Loppumatka oli aika kuivaa mutta melkoista puikkelehtimista metsässä. Hämärässä meinasi edellä ajavan jälki hukkua väkisin jos et ollut näköetäisyydellä. Välillä mentiin ahtaista kuusien väliköstä eikä siihen suuri jäänyt jälkeä kun oksat peittivät näkyvyyden. Lopulta saatiin kärki reitistä läpi hiekkatien kurviin ja siihen myös laitettiin leiri pystyyn. Muukkonen oli taas kaverinsa kanssa taksina ja toi Simpan leiriin. Defen vesipumppua purettiin ja mietittiin korjausta. Flekti irti ja pelkkä siimapyörä käyttöön. Vesipumpun akselintynkään reikä johon kierre ja siimapyörä pultilla kiinni. Vaikutti toimivalta idealta ja se toteutuikin muutaman tunnin pajotuksella.






Ilkan murros melkein vaihdetaan mutta luovutetaan jo renkaan irroituksen jälkeen. Teltta oli hyvä pystyttää pehmeään hiekkaan ojan penkalle. Nuotiopiirissä kuultiin mm. mistä kännärin nimimerkki on tullut. Siihen liittyy lause "Et sä mua oikeasti rakasta, sää oot vaan sellanen kännirakastaja". Ilkan tilannetta selviteltiin myös. Olivat käyneet Haukkavuoressa harhailemassa ja hajottaneet Volvon. Kokeilivat myös taksimiesten leirin uutta kiertoa mutta joki välissä oli ollut haasteellinen ja kävivät vain rannalla kurkkaamassa. Samassa paikassa ilmeisesti kun LaaLaa Suzuki safarilla.

Väki alkoi nuotiolla vähetä ja oli aika vetäytyä unten maille.

[mikjus]

Perjantai 25.10.2019

Leiri aamulla






Lähdetään suursuon päälle kiertävälle reitille klo 9:43. Ikka ja Toni liittyy letkaan vaikka mäyriksestä on mennyt murros. Kone on sentään viritetty kiinni läpipulteilla. Reittiä katsotaan kartasta ja se näyttää aika viattomalta siirtymä tyyliseltä jossa mennään suon laitaa mutta kovempaa kannasta pitkin. Matti lähtee defellä kohti rajaa ja pääseekin ongelmitta perille. Vesipumppuviritys oli siis toimiva. Letkassa on nyt autoja 19 kpl. Hiekkatie päättyy paikallisten leiriin jossa on suolle viritelty jotain ampumajuttuja, liekö tauluja varten. Leiripaikka on täynnä haulikon hylsyjä ja kynittyjen lintujen sulkia. Joku sanoo että on joutsenen sulkia?











Tänne on kerran ajettu poikittainkin suota pitkin. Käytännössä siis 1,5km avosuota. Oli kyllä hyvin kantavaa silloin.




Tuttu kytkinkoppa puunoksalla.


Tästä eteenpäin reitti menee suon laitaa jota pystyy tarkasti ajamaan. Noin kilometrin päässä harhaillaan niemen nokassa ja otetaan vähän väärä suunta katkoviivaan nähden, olisi pitänyt kääntyä suoraan pohjoiseen seuraavaan saareen mutta kierretään vähän enenemmän lännen kautta. Saattaa olla että vaihtoehto on parempi koska reitillä on jonkinlainen joen ylitys jossa ei siltaa. Siinä oli kait joku volvo upotettu riskiretkellä aikoinaan. Mustavalko kartan mukaan hyväkorpi niminen paikka ja seuraavaan saareen mennyt joskus jonkinlainen kapulatie. Nyt seurataan genshtab kartan saaria jotka syvemmällä suolla. Puusto on todella tiheää ja välillä näyttää todella toivottomalta. Reitti kuitenkin löytyy ja pitkälti mennään ajamalla. Jotain nyppyjä joutuu ottamaan mutta lähinnä jää pehmeisiin paikkoihin kaatuneisiin puihin kiinni. Ohjausiskarin kiinnike on hajonnut alapäästä ja takeltaa välillä raidetankoon kiinni eikä saa toiseen suuntaan käännettyä kunnolla. Lukot päällä muutenkin saa pientä grantin rattia vääntää ihan tosissaan. Kärki saavuttaa viimeisen saarekkeen jolle noustaan pienen kallion päälle. RJstä repeää panhardin korvake ilmeisesti juuri tähän.

Kalliosaarekkeelta dipataan pehmeämmälle jota on edessä noin 500m.


Tästä eteenpäin on noin 500m metsittynyttä suota kunnes alkaa kovempi metsä. Nyt vasta mieleeni tulee minkälaista taistelua takavuosien safareilla oli samoissa paikoissa ja joskus jouduttiin kääntymään ympäri heti alkuun. Hupsista joo, helppo muutaman tunnin siirtymä piti olla. Olen jo tässä vaiheessa varma että peräpää ei ole tämän vuorokauden aikana yli. Se muuttaa jatkosuunnitelmaa sillä muuten oltaisiin ajettu jonnekkin kauemmas.

Perästä kuullaan että isosta kissasta on menny murros. Roope, minä ja Samuli jatketaan reittiä eteenpäin. Tarkoituksena löytää paras reitti läpi. On vaan niin tiheää ettei vaihtoehtoja kauheasti ole. Roope ottaa keulan ja ajaa defen kiinni, vinssataan taakseppäin ja sahataan kierto viereen. Mönkkärin jälkiä menee sinne tänne ja osan matkaa seurataan niitä. Vuosia vanha baltika tölkki on puunoksassa reittimerkkinä ja tarjoaa lohtua, ollaan oikealla jäljellä. Eteenpäin jatkuu selkeä ura mutta on pehmeää. Ensimmäisenä autonakin joutuu vinssailemaan vähän väliä ja perässä tulevilla heti tuplana vaikeampaa ellei kiertoa löyty. Ilkka huutelee länkkyyn että murrosvammanen volvo ei oikein etene ja nyt se pitää korjata. Varaosia vaan pitäisi joltain saada. Lopulta saa varaosat hommattua ja suorittavat vaihdon reitillä.

Keulilla Samulilta menee raidetanko mutkalle ja sitä vinssaillaan suoraksi. Kuvasta näkee aika hyvin minkälaista 500m pehmeä alue on. Tiheään kasvanutta kitumäntyä ja todella pehmeää. Oman reitin valinta ei ole aina helppoa ja osittain mahdotonta.


Loppuletkalla kestää remonteissa ja saadaan kolme ekaa autoa kuiville. Jatketaan kuitenkin hieman eteenpäin koska reitillä vielä yksi lutakko. Pääsen siitä ajamalla yli mutta muut jo vinssaa. Kello on noin 14:30 ja reitillä on vielä 16 autoa. Koopee saapuu järkevissä ajoin meidän perästä mutta sitten alkaa kestämään. Seuraavat autot tulee noin klo 17, Kiima ja pikkukiima.



Pidetään välileiriä reitin varrella ja tehdään ruoat. Vettä sataa ja Samuli kaivaa autosta sateenvarjon jonka halkaisija on useampi metri. Se viritetään tipan takakulmaan. Osa käy jalkaisin reitillä tutkimassa tilannetta ja siellä onkin sellaiset vinssitalkoot että arvioidaan viimeisten olevan yli yöllä tai aamulla. Jalkamiehet palaavat kun kaikki vaatteet on kasteltu litimäriksi. Länkystä kuunnellaan tilannetta, jollain on virrat vähissä, rengas vanteelta, MakeO pyytelee apua kun on ollut jumissa jo tovin samassa paikassa jne. Tero ajaa Volvon kannon päälle ja alumiiniseen öljypohjaaan tulee nyrkin kokoinen reikä. Se korjataan katosta rälläköidyllä pellinpalasella, poraruuveilla ja possumassalla. Ilkalta katoaa volvosta vaihteita ja lopulta toimii vain pakki, 3 ja 5 vaihde. Joutuu turvautumaan hinausapuun. Tapsaltakin ilmeisesti mennyt murros reitillä.

Päätetään lähteä etsimään leiripaikkaa edessä olevasta männiköstä ja sellainen löytyykin pian. Laitetaan tulet pystyyn että perästä tulevat pääsee kuivattelemaan. Ei vaan kuulu ketään ja vettäkin sataa. Samuli virittää taas megasateenvarjon nuotion ääreen. Se vedetään liinalla kantoon kiinni. Teltat viritellään niin että viereen mahtuisi vielä muutkin lämmitystä kaipaavat. Jätän planarin valmiiksi ulos jos joku tarvitsee sitä. On niin lämmin että arvelen pärjättävän ilmankin. Nuotiolla vähän iltapalaa ja sitten nukkumaan. Osa porukasta tulee kai leiriin kahden aikaan ja viimeiset seitsemältä aamulla.

Myöhemmin ihmettelen suuresti miten lopuilla kestää niin kauan. Viimeisestä saarekkeesta on ehkä 500m pehmeää soista metsikköä ja sitten noustaan jo kovalle. Osasyyksi selviää että jostain kumman syystä letka on lähtenyt saarekkeesta suoraan itään eikä pohjoiseen minne muut ovat menneet. Katkoviivatie kyllä menee siellä mutta jopa RR06 reittiviiva jota neuvon käyttämään apuna palaa saarekkeeseen sieltä. Saan Kimmolta tämän reittiviivan ja hänen kohdallaan kyseinen 600 metrin kiertolenkki kestää neljä tuntia. Palattuaan takaisin reitille ovat he edenneet saarekkeesta vain 150 metriä ja edessä on vielä 350 metriä pehmeää. Ymmärrän nyt hyvin miksi on kestänyt kauan, puhumattakaan että sataa, on pimeä ja remonttiakin on riittävästi. Silti Kimmon suunta oli ihan hyvä, olisi vaan pitänyt ajaa reitti ylös katkoviiva pitkin ja käydä katsomassa sillan kohta. Satelliittikuvien perustella ei vaan näytä kovin hyvältä sillä välissä on aika vetistä suota ainakin jotain kymmeniä metrejä vähintää

Vähän statistiikka tästä reitistä. Reitti on noin 7-8 km pitkä.

Pinkki viiva on kolmen ensimmäisen auton Mudventures 2019 = ~4,5h
Punainen viiva on Riskiretki 2006 = ~8,5h
Sininen viiva on Kimmon Mudventures 2019 = ~20h

[mikjus]

Lauantai 26.10.2019

Leiri aamulla. Alunperin nukuttiin ilman lämmitystä mutta pojat ovat yöllä laittaneet letkun teltan eteiseen. Siitä puhaltanut ulko ja sisäteltan väliin. Aika hyvä näin sillä oli todella passeli nukkua.





11 autoa lähtee kotia kohti ja loput 8 jatkaa kohti Hanhilammensuota. Osalla ilmeisesti eilisen setti on vienyt kaikki mehut tai autot siinä kunnossa että on paras suunnata kohti rajaa. Ajetaan Vuoksenrantaan ja taas radan huoltotielle mutta koukataan jo aikaisemmin vanhalle tielle.

Erikoinen tolppa. Ilmeisesti joku maanmittauslaitoksen geomerkki.

"GUGK GEODESIC SIGN IS PROTECTED BY THE STATE"


Ensimmäinen pisto huoltotieltä vie isolle soramontulle eikä siitä pääsekkään läpi. Seuraava on oikea reitti. Vuosalmen tien varrella pysähdytään venäläisten muistomerkille.













Ajetaan Ehnrothin komentopaikalle jossa käydään pikaisesti tutkimassa maastoa. Komentopaikka on ilmeisesti ollut maakellarissa Lampela nimisen talon navetan takana. Tai ainakaan ko. rakennuksilla ei kartassa ole nimiä. Putsailen muistolaattaa lehdistä ja sammalesta. Joku on tuonut paikalle pienen Suomen lipun.







Porin valu










Vähän aikaan tutkitaan pusikoita kunnes jatketaan reitille. BJ:ssä on ohjausiskarin alapään kiinnitys pettänyt joten tärskii vähän käsille. Samoin takatukivarsien rungonpään puslat on aivan loppu ja pääsee muutaman sentin liikkumaan edestakaisin. Sen kuulee hyvin ajaessa. Vaihdetaan Joni rattiin ja kokeilen välillä apparin paikalla oloa. Jotenkin tuntuu ahtaammalta kuin kuskin paikka.

En ymmärrä mistä moinen kittisavi on tarttunut kylkeen. Varmaan pellon ojissa. Kestää kiinni kotiin asti.


Ison ojan ylitys otetaan samasta kohtaa kuin itsenäisyyspäivänä 2018. Puita on kaatunut sinne tänne ja niitä joudutaan sahaamaan ojan varrelta pois. Kaikki ei päässeet ajamalla yli kun penkka kaivautui jo ensimmäisellä autolla. BJ menee jotenkin laiskasti ojasta yli mustan savun saattelemana.



Sitten löytyi pieni suoläntti kartassa joka on metsittynyt. Aikaisemmin kierrelty jotenkin mutta pimeässä ei löydy reittiä ja gps vaeltaa sankassa kuusikossa. Reitti tekee pienen kurvin ja pehmeää on. välillä menee polvia myöten suohon. Vettäkin sataa kaatamalla. Päästään vinssaamalla lervasta yli mutta sitten on reitti hieman hukassa kunnes kävellen kartoitan tilanteen. Ainostaa muutama painunut risu paljastaa pimeässä reitin suunnan. Samuli ja Pihlajat jumittaa vielä kurvissa ja vinssaavat HJ:n perästä. Samuli vetää mekaanisella mutta kommunikaatiohäiriö aiheutta sen että hodarin vinssi ei olekkaan löysällä ja mekaanisesta vinssistä pamahtaa kotelo halki. Ugly pelastaa tilanteen ja vinssaa autot kuiville. Tipan vaijeri saadaan kelattua rummulle kun haljennutta kuorta painetaan pöllillä kasaan että hampaat ottaa kiinni. Ollaan jo kovemmalla ja saavutaan Hanhilammensuon varsinaisen pätkän varteen isolle hakkuuaukolle. Tästä on suihkittu pohjoisen suuntaan reitille mutta nyt tahdottaisiin mennäkkin alkupätkää väärään suuntaan takaisin muistomerkille. Aukon vasen laita on pehmeä ja pitää vinssata takaperin bjn pois. Oikeasta laidasta etsitään reittiä mutta korkea heinä kiusaa, lopulta löytyy ajettavaa reittiä. Muistomerkiltä päin ei ole selvästikkään kuljettu vähään aikaan sillä kaatunutta puuta on tiellä. Yhdessä isossa rysyssä on kuusi runkoa ristiinrastiin tiellä eikä mahdollisuutta kiertää. Se saadaan porukalla raivattua kun saadaan sahamies aktivoitua letkan perältä. Seuraavaksi tulee jättimäinen runko joka on kaatunut viistottain tielle. Roope koittaa raivokasta ylitystä mutta lopulta vinssailee suosiolla. Pystyssä törröttävät oksatkin on aika rajuja. Runko on yli puolen metrin korkeudessa joten scouttaan reitin vasemmalta ohi. Koopee tulee perässä ja yrittää rungosta yli, hilux liukuu runkoa pitkin ja karsii oksia mennessään melkoisen paukkeen saattelemana. Lopulta joutuu ottamaan pikku nypyn puusta. Päästään takaisin muistomerkille ja ajatuksena laittaa leiri jonnekkin poikkitien varrelle lähelle mistä hanhilammensuon kierto tulee ulos. Matkan varrella samuli haastaa roopen kiihdytyskisaan ja otetaan kolme eri lähtöä. Defe voittaa kiihdytyksessä mutta hj pysyy hyvin perässä. Meno on näyttäävää kun syvistä lätäköistä roiskuu vettä ja välillä autotkin pomppii miten sattuu. Mikko selostaa tapahtumaa laa puhelimen välityksellä. Ihmetellään kun BJ ei oikein sysää ja siten Joni huomaan ettei ahdot nouse ollenkaan. Ollaan koko päivä ellei jo edellisestäkin asti ihmetelty outoa ääntää joka kaasun mukaan kasvaa. Epäiltiinm että snorkkelissa on paarma. Nyt selviääkin että ahtoputki ollut löysällä ja nyt se on irronnut kokonaan. Onneksi vettä ei ole päässyt mihkään kun on ahtopuolen letkussa. Kiristetään klemmari ja jatketaan matkaa. Ajetaan Hanhilammensuon kierron loppuun männikköön ja jäädään sinne leiriin. Sama leiripaikka kuin aina ennenkin, nyt tosin hakkuuaukon reunalla kun joskus ollut umpimetsää. Pitäisi joskus ajaa leiripaikalta länteen menevä korjuu ura, se jatkuu todella pitkälle ja mahdollisesti liittyy jälkeen jota Simppa joskus Pajerolla kävi tutkimassa.

[mikjus]

Sunnuntai 27.10.2019

Hanhilammensuon kierron leiripaikka. Nykyään aukon laidalla.


Aamulla Roope ja Koopee ottaa aikaisen lähdön kun vielä laitetaan aamupalaa nuotiolla. Roippeet kasaan ja kohti Svetogorskia. Mäntykankaiden läpi menevillä hiekkateillä on mukavasti isoja lätäköitä. Saa hyvin alustan putsattua. Auto on lopulta puhtaampi kuin reissuun lähtiessä. Vuoksenrannassa pysähdytään kirkolla odottamaan peräpäätä ja tutkitaan paikkoja.









Kilometrejä rajan takana 232. Tässä reitit karkeasti.




Canonin S95 on aikansa elänyt ja sillä tuli hieman suttuista videota. Tässä kooste clipeistä jotka tarttuivat nauhalle.


Mahtava reissu taas. Reitit oli hauskoja mutta melko kuivia lopulta. Suursuon P reitti oli näin isolle letkalle liikaa. Tosin on nyt sekin taas suoritettu. Ilman harhailuja ja remonttia uskon että kaikki olisi olleet siitä läpi järkevässä ajassa.

[ugly_hj]

Kiitos kuvista ja stoorista Janne ja Mika, olihan taas hieno reissu!

[MankoLJ]

Huipputarinaa ja videota Mikalla ja Masalla!
Kiitos.

Tästä Mudventures 2019, Part 1
Sisältää kaks ensimmäistä päivää.
Lähipäivinä tulee jatkoa.


https://www.youtube.com/watch?v=o1KTXAmBnwQ&t=2s

[Jussi Heinonen]

Hyvää kertomusta ja videoita reissusta! Onko Ugly HJ:sta jotain juttua jossain? Sen verran komea laite että siitä lukisi mielellään lisää