Pähäma Helatorstain 2018 venäjän safari 7 - 13.5.2018

[Welour]

Hyvä reissu, kiitos kaikille ja erityiskiitos meidän remonttitalkoisiin osallistuneille! Sää oli mitä parhain ja fiilis säilyi hyvänä myös remonttien aikana. Saldona pyöränlaakeri, iskunvaimennin ja kaksi kertaa irti repeytyneet taka-akselin korvakkeet plus muuta pientä.

p.s. reissussa oli puhetta Maxxiss Trepador M8060 Comp renkaista, jotka esimerkiksi Samun Hiluxissa:



Jos useampi tilaamassa, voitaisiin tehdä kimppatilaus. Kiinnostuneet voivat laittaa viestiä minulle.





















Hilux lakkasi lataamasta ja lopulta pyyhkimetkään eivät toimineet. Ilmeisesti laturissa kuraa tms. Vika korjaantui ajamalla syvään lätäkköön.










Taka-akselin korvakkeiden sovittelua apujoukkojen hakiessa hitsausvälineitä.


Toiset remontoivat...


ja toiset rentoutuvat työn ääniä kuunnellen.


Kello lähestyi kukonlaulua saapuessamme takaisin leiriin. Juhlaväestä suurin osa oli kuitenkin vielä hereillä.

[MankoLJ]

Mika varmasti tekee Superkertomuksen mutta tässä omia otoksia, puhelin ja kamerakuvia sekaisin.
Ja eri letkassa sitä mentiin välillä.

Lj pelas ihan ok, perse tontissa mentiin kokoajan vaikka takana on +20% HDJ etujouset, pari vinssinsokkaa napsahti.
Startti venkoili minkätakia pamelasta lähtevä iltasafari jäi väliin, lämmöt nous syylärintukkeutumisen takia.
Tyhjäkäynti nous mystisesti ja seilas yli tonnissa, en alkanu sitä enempää selvittämään reissussa.






Leiriaamu, sattumalta Pete huomas että onpa Tipassa auraukset kohillaan. Ohjausnivel poikki.


Ladoga Trophyn pätkiä














Linjanalusreittiä, nää oli mielenkiintosia pätkiä




GeeÄrrästä pamahti etunivel ja ruokatauko paikallaan, remontoijalle Make pisti nuudelit










Matti herkutteli suoraan suon yli, lopussa vinssasivat 10 metrin pätkän.








Kallioreiteillä riitti kallistuksia.


Sampan murrosremontin aikana sai nauraa mahan kipeeks ja tero viihdytti värikkäillä mukeilla.
Samassa paikassa Peteltä napsahti etuvetoakseli.


Seuraavana aamuna Pajero ja Tippa sai serviceä


Ja ne lämpöongelmat.. Kaikilla nous lämmöt reippaasti ja taukoja oli pidettävä pöllyävillä teillä.
Ugly tokas jo että pian alkaa tulla miesflunssa näihin busseihin ja rekkoihin mitkä nostaa pölyä


Pamela-leiri, täällä irotettiin peten kanssa syylärit ja puhdistusta, kiitokset Hattuveskulle paineilmasta!


Palouria



UglyMatti pisti porukalle vesishown pystyyn.







KooPeen hilux imautui saveen ja talkoota oli.




Murrosremonttia pukkas tänne myös, taas oli viihdyttävä remontti ja kaikki teki osansa eikä neuvojakaan taas puuttunu


Loppuun joku kaivoslaitos tai joku.

[ugly_hj]

Hienoja kuvia , kiitoksia!

[mikjus]

2018 Helatorstai venäjän safari


Maanantai 7.5.2018

Alkuperäinen lähtöpäivä keskiviikko hilautui koko ajan aikaisempaan ja lopulta ensimmäiset lähtivät jo maanantai aamuna liikkeelle. Syynä oli sekin että osa poistuisi safarilta jo perjantain aikana, osaksi Äitienpäivän vuoksi. Itse sain järkättyä töistä niin että pääsin maanantaina noin klo 14 lähtemään. Ensi vuonna otettava suoraan koko viikko lomaa niin ehtii.

Auto oli pakattuna valmiiksi joten ei tarvinnut kun pompata jousille ja aloittaa matka kohti Imatraa. Matkan ainoa pysähdys oli Kausalassa jossa tankkasin sen verran että pääsee rajalle. Venäjän tulli saavutettiin, näytti aika hyvältä, jonoa vain suoran verran.



Ainoa ongelma oli että ottivat pahimmillaan kolmelle neljästä kaistasta vain venäläisiä. Voiton päivä oli tulossa 9.5 joten ehkä sekin jo ajatti paikallisia kotiin päin. Ongelmia ei ollut muuta kuin että auton arvo puuttui lapuista, "Värtsilän" malli vahingossa mukana. Lopulta sain korjatut laput kouraan ja autolle odottamaan. Virkailija oli juuri katsonut kaikki muut autot ja missasin sen mahdolisuuden. Ei auttanut kun ajaa auto ekaksi portille ja luukut levälleen. Eipä tullut kukaan katsomaan ja taas odotettiin puoli tuntia että kaikki juuri tulleet oli valmiita. Onneksi eivät penkoneet konttia sen enempää ja päästiin portista ulos. Kaksi tuntia meni taas tässäkin sekoilussa. Edessä oli vielä joku auto johon lastattiin viereisestä kopista pieneläin häkkejä ja ameriikan vani jota vedettiin hinausauton lavalle, siitä onneksi pääsi nipin napin ohi.



Huoltsikalla tankki ja jerryt täyteen. Mukavan miehen kauppaan ostoksille, tupakkia, sikaria ja limua matkaan. Maksettuani huomasin vielä että löytyi Karjalan Kannas 1939 Historia Ja Nykyaika 2017 kartta 103 ruplan hintaa ja se oli vielä pakko napata matkaan. Seuraavaksi Sorvalin Valintaan kun siellä oli tiedon mukaan siideriä ja lonkeroa. Niin olikin ja otettiin sieltä vielä viimeiset eväät matkaan.





Suunta oli kohti Pamela leiriä jonne ei onneksi ollut paljoa matkaa. Antrea - krasny sokoliin (sokkala) - Räikkölä - Mellitsa. Leiriin saavuttiin hyvissä ajoin ennen pimeää. Matkalla otettiin valokuvia metsästysalueen kylteistä.

taulu1 zone of protection of hunting resources





non-commercial partnership for breeding in the leningrad region "eldorado". the zone of protection of hunting resources of ozersk or krasnosokoly region site. krasnosokolsky site hunting prohibited. for inquiry apply hunting cordon village ozerskoe


Niissä ei itseasiassa kielletty kuin metsästys joten voitaisiin safaroida välttellen ampumatorneja. Niiden juurelle tai välittömään läheisyyteen ei kannata mennä. Pelloilla on usein elukoiden ruokintaa ja ampuvat niitä siitä "haaskalta" hienosta torneista.

Männikön suojissa leirissä oli paikalla Ile, Roope ja Toni. Bonuksena myös Eastcoastilta pari Jeeppiä, Sahari ja Jallu. Leiri oli suojaisassa männikössä jossa teltta oli hyvä laittaa pehmeälle kankaalle. Vedin pakasta uuden 4-bikers 3 hengen popoup teltan. Meni nopeesti pystyyn ja vaati vain yhden lisätikun jos halusi eteisen käyttöön. Muuten ihan hyvin tilaa mutta pituus on aika nafti mulle jos oikaisee koivet kunnolla (187cm), vaikka mitat on 220x220x130 + eteinen 80cm. Eastcoastin porukalla oli hauskan näköisiä riippukeinu "telttoja". Hieman kyseenalaistin miten sinne pääsee kipuamaan makuupussin kanssa, varsinkin jos on nauttinut jotain miestä väkevämpää. Nuotion äärellä otettiin löysät pois ja se aiheuttikin muutamalle henkilöille lopulta "pitkää sylkeä". Keli oli tosi lämmin ja yöllä tarkeni hienosti vaikka teltan ovi oli suurimman osan ajasta sepposen selällään.






Ilkan kauhunhetket kun torahammasjänis meinasi hyökätä täälläkin kimppuun. Liikkellä on nelikorvaisia jäniksiä. Valkoinen talvikarva oli vielä korvien ympärillä ja näytti aivan että niitä olisi ollut neljä.

[mikjus]

Tiistai 8.5.2018

Aamu toimien jälkeen saatiin Ilkka houkuteltua läheiselle pätkälle. Kyseessä oli itsenäisyyspäivänä kesken jäänyt setti niityllä jota ennen Laalaan suzukista katkesi takavetari. Nyt sitä lähdettiin ajamaan toisesta suunnasta. Pätkälle lähdettiin viiden auton voimin. Saavuttiin ensimmäiseen lutakkoon. Räikkä veti jotenkin oudon tehottomasti ja suuntakin oli hukassa. Kaukosäädin temppuili ennen kuin tajuttiin että kun niitä oli useassa autossa, taajuudet meni päällekkäin ja toiminta oli sangen epämääräistä. Sitten putkahti mieleeni että maa kaapeli oli varmaan unohtunut kun vaihdoin uuden BOW2 moottorin tilalle ja jätin nykyisen putsauksen jälkeen varalle. Näin olikin käynyt ja rapakon jälkeen ruuvasin maakaapelin kiinni. Huomattiin myös että naru oli väärin päin kelalla ja sekin korjattiin samalla. Napin johdotkin oli ristissä. Olinkin viime safarilla ihmetellyt jarrun tehottumuutta ja normaali räikän äänen puutetta. Jossain vaihdessa oli siis käynyt käpy ja naru menny väärin päin kelalle. Asennusvirheet korjattiin ja taas korviin kantautui räikän jarrun iloinen rätkätys.







Saatiin kaikki autot ekan lutakon yli ja käännyttiin kohti pehmeää niittyä.



Välissä oli muutama oja josta joitain autoja vinssailtiin yli. Saharilla hyppi jakolaatikon ketju yli vaikka se oli juuri rempattu. Myös automaatti alkoi ottamaan lämpöjä.









Saavuttiin niityn laitaan ja löydettiin helposti oikea reitti. Viimeksi koko niityn reuna oli ollut veden alla. Pehmeää oli nytkin mutta tarkalla silmällä ja määrätietoisella kaasulla pääsi ajamalla läpi.







Täytyy joku kerta ottaa tuosta niityltä haaste hakea uusi reitti Anttila nimisen tilan kohdilta itään, Koivikko, Ahola ja Hurri nimisten tilusten läpi Virkinniemeen (Simola/Tuomala väliin). Matkaa linnuntietä 2,5km ja katkoviiva vanhassa mustavalkokartassa.

Loppureitti hiekkatielle sujui melko nopeasti.



Seuraavaksi suunta kohti Kaarlahtea ja Haukkavuorta. Jeepit jäi pamelaan kun sinne oli tulossa lisää porukkaa, joten jatkettiin matkaa kolmen auton voimin.






Kaunis maisemareitti kulki Vuoksenranta - Pamppa - Hauhiala - Maslovo - Salokylä - Kirkonmaa - Tukiankylä a.k.a Haukkavuori kautta. Vanhan Hauhialanmyllyn kohdalla oli pitkä kapea silta yli leveä kuhajoen. Mestoilla oli ilmeisesti jonkinlaista majoitustoimintaa ja kylän nimi oli kyltissä ihan Suomeksi.






























Jantulan jälkeen sillan ylityksestä otettiin taas väärä suunta oikealle kun olisi pitänyt nousta suoraan jyrkkään mäkeen. Jonkin aikaa harhailtiin sivutiellä kunnes reitti meni jonkin maatilan pihaan ja käännyttiin takaisin.






Pian mäen nousun jälkeen oli aidatulla alueella valkoisen hangaari ja joku pieni lentokenttä.





Siirlahden Y-risteyksessä kummastelin taas outoa tötteröä, mikä lie rakennelma.
















Sitten saavuttiin pitkäjärven eteläpuolelle, sonnitilalle itään ei ollut pitkä matka mutta haluttiin ajaa jotain muuta reittiä. Erään metsästystornin kohdilta koitettiin pätkälle, muistin että siitä oli menty ennenkin, ensin eksyttiin vähän väärään suuntaan ja ajeltiin pehmeää rantaa kunnes tajuttiin että osutaan vesistöjen väliin. Rannassa oli hieno majavan pesä. Palattiin takaisin tornille ja uusi suunta.





Reitti löytyikin mutta käännyttiin siltä takaisin kun edessä oli jonkin verran rytöä. Jatketiin pari kilometriä itään ja tehtiin tiukka käännös takavasemmalle tielle joka vie pohjoiseen pitkäjärven itäpuolta. Noin 6 km ennen rautasiltaa alkoi Tonin RJ temppuilemaan. Se oli nakuttanut jo aikaisemmin mutta ääni oli silloin hävinnyt kun öljyä lisättiin. Nyt pysähdyttiin tutkimaan ongelmaa ja taas öljynpinta oli laskenut rajusti. Mitään vuotoa tai syytä öljyn häviämiseen ei löytynyt. Lisättiin öljyä mutta melkonen kolkotus kuului koneesta. Jatkettiin matkaa tyhjäkäynnillä. Pitkälle ei päästy kun RJ hyytyi kokonaan. Laitettiin se liinan perään ja päätettiin hinata rautasillan yli niityn laitaan ja tehdä sinne leiri vanhaa tuttuun paikkaan. RJ saatiin leiriin ja pojat päätti purkaa öljypohjan irti.
Kolmosen kiertokangesta oli kadonnut liuskat kokonaan ja varaosia alettiin järjestämään Suomesta.



Tapsa oli tulossa huomenna joten siinä ne tulisi samalla. Tonilla oli toinen 22R kone josta ohjeisti kotiväkeä purkamaan kaikki kiertokangen liuskat matkaan. Alunperin oli tarkoitus mennä suoraan "raunioleiriin" ilmeenjoen varrelle mutta nyt ei haluttu hinata RJ:tä sinne isojen ojien yli. Viesti leirin vaihdosta ei oikein mennyt perille ja tästä syystä osa porukasta sai offailla ilmeenjoen vartta ylös rautasillan leiriin. Jossain vaiheessa iltaa saapui seuraava letka: Offroadjouni, MankoLJ, MakeO, Samppa ja pööpöilijä. Petrin uudet 38.5" boggerit oli tarjoilleet niin paljon pitoja että Pajeron kuskinpuolen takatikku oli katkennut pätkällä. Varaosaa ei tietysti ollut matkassa ja ei auttanut kun laittaa viestiä kotimaahan että perästä tulevat alkavat metsästämään osaa. Simpalta se taisi lopulta löytyä ja jollain tapaa se saatiin järkättyä Hirvensalmesta Tapsan kyytiin.

[mikjus]

Keskiviikko 9.5.2018

Yön aikana oli valunut lisää porukkaa leiriin. Päivän pätkä olisi Hautausmaan kierto soveltaen. Leiriin jäi Pajero tiimi koska ei olluta vapaita paikkoja autossa. Lisäksi heidän piti saada vetarin tumppi pois perämurikasta. Magneetti ei riittänyt irroitukseen vaan oli joko purettava toisen puolen vetari irti ja lyötävä tumppi irti jos murikassa läpireikä, tai sitten irroitettava koko murikka. Kaiserin lukossa oli onneksi läpireikä ja olivat saaneet lyötyä katkenneen vetarin pätkän pois. Toni ja Välimaan Janne saatiin mukaan matkaa kun parista autosta puuttui appari. RJ jätettiin leiriin odottamaan varaosia. Koska Pajero tiimi jäi sinne myös, voitiin jättää teltat ja osa kamoista pois kyydistä.





Lähdettiin etenemään Ladoga D-startista joka lähtee riista aidan reunustamalta hiekkatieltä kortelammen rantaa pitkin.















Tämä reitti on myös ns. majavanpato reitti jota etsiskeltiin. Patoa ei vain enää ollut joten paikka oli kovin erilainen kun vesi oli metrin tai pari matalammalla. Reitillä oli syvää koneuraa ja Ilkka koitti ajaa uazilla toinen rengas reunavallilla, seuraksella että kuskin rengas sukelsi syvään uraan ja auto kaatui silmänräpäyksessä kyljelleen veden täyttämään uraan. UAZ vinssattiin renkaillen ja saatiin käymään ilman sen kummempia talkoita.












MakeO vielä koitti patrolia samaan uraan mutta jäi akseleista kiinni ja vinssattiin irti taakseppäin.










Kierrettiin lopulta lutakko oikealta kuivemman kautta. Reitti saavutti hiekkatien josta yleensä lähdetty oikeaalle ja ajeltu hiekkatietä joko hautausmaan itäpuolen joelle tai ylemmäs WD-40 reittipisteelle. Nyt haaveissa oli tarkistaa länsipuolen reitti joka sateliittikuvien perusteella vaikutti ajettavalta ja osittain tukkitieltä. Hiekkatie jatkui muutaman kilometri kunnes alkoi nousemaan mäkeen, hetki arvottiin oikeaa suuntaa ja näytin reittiä sateliittikartasta Ilkalle. Mäen reunaa laskeuduttiin alas kun huomattiin puussa keltaista trophy raid nauhaa, oltiin siis oikealla reitillä.




Oltiin itseasiassa jollain Ladoga reitillä tai ainakin jollain se osalla, TR-1/2? Nauhoilta eteenpäin reitti oli selkeä ja kulki kiertäen mäkeä jonkinlaiselle pienelle ojalle.



Sen jälkeen alkoi pian taas tukkitie johtaen "WD-40" pisteelle josta päästiin 5000 ojan suuntaan.




Ennen ojaa pehmeällä niityllä oli jostain syystä vedetty kaivonrenkaita ylös. Liekö joku lopulta tippunut kaivoon ja vittuuntunut.




5000 ojalla oli normi ylitykset kynnetty niin pahoiksi että autot meinasi olla kyljellään jo sitä lähestyttäessä.



Löydettiin uutta parempaa ylitystä enemmän vasemmalta. Siitä tuli jotain autoja ihan ajamalla yli.






Loppureitti seuraavalle Kosenmuonin ilmeenjoen ylitykselle vievälle poikkitielle oli pehmeää ja siinä vielä vinssailtiin.





Päätettiin jatkaa reittiä pohjoiseen pitkälle niitylle jotka johtaa pätkän maaliin louhoksen portille. Tarkoitus olisi etsiä uusi reitti takaisin, sateliittikuvien mukaan se olisi olemassa. Matkan varrella oli tuttu oja jossa niin jyrkkä vastapenkka ettei autoja saisi yli edes vinssillä. Lyhyellä etuylityksellä olevat pääsi ojasta ylös vinssillä, pohjalla oli vielä tukkeja joihin istahti kiinni. Saatiin Roopen defe ja räkytäky yli ankkureiksi mutta esim. KooPeen hiluksia ei saatuu vinssattua suoraa yli kun keula puri niin pahasti penkkaan.



Ojasta koitettiin useasta eri kohdasta. Ilkka ja Jouni lähti etsimään kauempaa ylitystä, paikasta josta aikaisemminkin oltiin menty. Jounille kävi taas sama kun viimeksi ja eturengas sukelsi syvälle ojaan. LA puhelimesta alkoi kuulumaan avun pyyntöjä. Ongelmana vain että siinä vaiheessa ojan "oikealla" puolella oli enää vain yksi auto. Lopulta kuitenkin Jouni kuittasi ettei apua enää tarvittu ja Jeep oli saatu Uazin avulla ylös ojasta.









Jatkettiin matkaa pitkälle niitylle jonka isoilta tukkipinoilta haettiin reittiä oikella mäen päälle. Samalla tippaHJsta nousi savua ja vesiletku oli niin haperoitunut että se jouduttiin vaihtamaan. Ilkka teutaroi Uazin ojaan tukkien päälle jumiin ja sitä vinssailtiin tovi. Lopuilla autoilla ajettiin 100 metriä taakseppäin ja ojien risteykseen josta koitettiin yli. Penkka oli jyrkkä mutta varpit riitti metsän laidan puihin.




Lopulta viimeiset autot löysi ihan ajettavankin reitin. Hetki arvottiin miten jatketaan, reitti oli tuntematon mutta kello ei vielä ollut paljon. Lopulta kaikki lähti uudelle pätkälle. Alkuun mentiin selvää pehmeää uraa mäen päälle josta reitti kääntyi etelään kohti isoa hakkuuaukeaa. Aukea alkoikin paljon aikaisemmin kun satelliittikuvissa ja jouduttiin puikkelehtimaan kantohelvetin läpi. Loppupelissä maasto oli kuitenkin aika helppoa edetä kun vaan oli tarkkana. Ilkkaa kävi ilettämään ja lopulta kääntyi hakkuuaukealta MakeO:n kanssa takaisin, tarkoituksena kiertää takaisin poikkitielle ja mennä ilmeenjoesta ylityksestä takaisin leirin suuntaan. Loppu letka oli kovin varma että tästä päästään läpi. Mäen päällä pujoteltiin hetki ja sitten nähtiinkin jo isompaa korjuukoneen jälkeä rinteessä. Pian ura alkoi muuttumaan paremmaksi ja pintalautaakin oli vedetty uraan.





Lopulta pätkä laskeutui Sunikka nimisen talon rauniolle mäen alle. Tästä eteenpäin jatkui hiekkatietä. Jatkettiin hetki eteenpäin ja huomattiin että tultiin samalle hiekkatielle jos oli aikaisemmin käännytty pitkän niityn suuntaan. Otettiin hieman poikkeava reitti metsän läpi, pienen ojan yli rauniolle hiekkatien varteen josta oli jo menty kerran ohi. Ilkkaa ei näkynyt vielä, jatkettiin eteenpäin ilmeenjoen ylitykselle. Hetken päästä Ilkka ja MakeO saivat letkan kiinni. Ylityksessä oli normaalisti vettä ja siitä pääsi helposti yli. MakeO herkutteli ja pakitteli ylitystä edes takaisin.






Oltiin kuultu jo pitkin päivää Kakea laa puhelimesta, he olivat vieläkin matkalla leiriin. Jatkettiin ilmeenjoen itäpuolta alas takaisin leiriin. Siellä ei ollut vielä ketään, joka hieman ihmetytti mutta tyytyväisenä alettiin iltapuuhin ja fiilisteltiin nuotiolla.







Illan mittaan saapui lisää porukkaa, Kake, Hattuvesku, kiima, LukkoAri, Miku, Samu, tapsa, elastinen jne. Tapsan kyydissä tuli pajeroon takavetareita, RJ:n liuskoja ja tipparelluun iskarit. Toni oli melkoisessa asennuskunnossa mutta liuskat livahti paikalleen. Tosin koneen pyörittely startilla aiheutti sen että kiertokanki jäi kampuran ja lohkon väliin ja oli pyöritettävä konetta väärin päin. Pojat päätti jättää tässä vaiheessa jatkoremontin aamuun.

[mikjus]

Helatorstai 10.5.2018

Yö oli melkoisen viileä ja teltassa tuli jopa hieman vilu hetkittäin. Vanha intin carinthia makuupussi alkaa ilmeisesti olla jo ehtoopuolella. Pitäisi keksiä tilalle joku laadukas lämmin pussi. Aamulla taas kun aurinko alkoi paistamaan telttaan, tilanne oli päinvastainen ja olo oli kuin saunassa.

Toni laitteli liuskoja paikoilleen mutta samalla löytyi lohkon kyljestä reikä. Oliko jo ollut vai tullut yön starttauksista? Reikää paikattiin plastic paddingilla ja jollain pellin palalla. Kone ei kuitenkaan suostunut pyörimään ja pojat päätti jäädä leiriin purkamaan vielä kerran alakerran.



Hattu-Veskulta sain hauskan lahjan. Harmi vaan että klappimies puuttui joten käyttö jäi vähemmälle.



Koitettiin saada letka pikkuhiljaa liikkeelle muuta alaniitylle ajaessani huomattiin että tipparellusta oli vetotangon nivel katkennut ja uusi remontti alkoi.



Osa porukasta lähti jo etenemään ilmeenjoen vartta, tarkoitus oli myös siirtää leiri toiseen päähän raunioille.



Osa noin 20 auton letkasta lähti hattu-veskun/tukiankylän kierrolle. Kun tippa saatiin nippuu loppu letka 11 autoa lähti kohti linjanaluspätkää. Ensimmäisestä isosta ojasta löytyi ihan ajettava kohta. Uittopaikan kiertävä mäki oli melko hauskassa kunnossa kun noin puolessa välissä oli sellaista kuraränniä että oli mahdollista jäädä ylämäkeen jumiin. Toinen iso oja ajettiin oikealta rannan kautta yli ja osa vinssaili vasemman kautta. Matkaa leiristä linjanaluspätkälle on noin 10 kilometriä. Saavuttiin linjan alle ja lähdettiin ajamaan kallion reunaa kiertäen. Päälläkin olisi mennyt reitti mutta ei lähdetty pusikkoon seikkailemaan. Vähän pehmeää, hieman kalliota ja reitti tapasi hiekkatien. Jatkettiin peltosaroille josta piti päästä isosta ojasta yli. Osa autoista saatiin ajamalla yli ja loput vinssailtiin.









Reitti jatkui metsään pehmeää uraa pitkin. Saavuttiin ensimmäiseen ojan ylitykseen josta pääsi nipin napin ajamalla kun löysi oikean kohdan. Osa veti perus uraan ja jäivät jumiin ojan pohjalle kertyneeseen mutaan.







Vihreä GR tahkosi hetken ylitystä ja sitten napsahti edestä murros. Osa letkasta oli jo kaukana mutta ilmoitettiin eteenpäin että nyt tuli ruoka ja remonttitauko. Patrolin nivel vaihdettiin sillä aikaan kun muut kokkasi. Kännäri vaihtoi niveltä ja Make syötti samaan aikaan nuudelia kattilasta. Tehokasta työskentelyä.





Saatiin syötyä ja remontti valmiiksi. Matka jatkui ja edellä mennyt Tapsa neuvoi laa puhelimessa että eka lutakko kannattaa ajaa oikeaa laitaa. Tähän jäynään meni MankoLJ ja LJ oli pian ajovalosyvyydessä rännissä. Muut kierteli kuoppaa vasemman kautta.



Saavuttiin takaisin hiekkatielle ja jatkettiin hetken matkaa takaisin kohti leiriä. Kalliopätkä (pillisuonmäki) lähti hiekkatieltä vasemmalle. Alkuun ajeltiin pehmeää uraaa metsässä ja saatiin keula kiinni ensimmäisessä jyrkässä kallion nousussa. Lyhyelle autolle nousu on täysin painajainen koska auto on alussa noin 45 asteen kulmassa ja siitä pitäisi rykäistä liikkeelle kaltolle kalliolle. BJssä ei tuntunut olevan kunnon jarruja kuin kolmannella polkaisulla joten vinssillä ylös ilman kikkailuita kuten melkein kaikki muutkin. Samu hiluksilla oli ainoa joka pääsi ajamalla ylös. Taisi olla ensi kerta kun näin jonkun ajavan kohdan ylös. llkka saattoi paloautovolvolla päästä ajamalla joku vuosi takaperin?













Ajeltiin eteenpäin ja reitti lähti laskeutumaan mäen keskellä olevalle suolle jota ollaan kierrelty oikeaa laitaa pitkin. Suon reuna meni läpi parilla vinssauksella mutta lopussa oli kaltto ränni jossa auto menisi melko kallelleen. Katselin reittiä hetken ja otin hurjan reitin vinssaten ylös 3-4 metriä korkeaa kallioporrasta. Näin pääsi kiertämään rännin. Jouni vinssaili kallion reunalle ja kikkaili ajamalla ylös varsinaista reittiä.





Patrolista napsahti kuskin puolen etumurros vinssauksessa.






Perältä kuului huonoja uutisia. Samulilta oli tipasta takavetari poikki. Myös lukkoholkin hampaat oli karanneet. Keula vinssaili suosta ylös ja tapsalta napsahti siinä leikissä murros kuskin puolelta. Auto vinssailtiin kuiville ja tasaiselle jossa vaihto suoritettiin. Muutaman auto jatkoi matkaa mutta Samun hiluksita loppui ekaan lutakkoon virrat. Se saatiin kaapeleilla käyntiin ja liikkeelle mutta pian kuului että joku vesiletku oli rikki tai auto muuten nosti lämpöjä.












Jäin tapsan luo odottelemaan että kaikki pääsisivät suon yli.






UglyHJ perinteisesti ajoi keskeltä suota yli ja joutui vinssailemaan vain viimeiset 10 metriä. Suolta menee läpi puita kasvava kaistale ja joskus voisi sitä koittaa muillakin autoilla. Toinen vaihtoehto on keskellä olevan lammen laitaa menevä kannas, siinäkin näyttäisi olevan kitukasvuista mäntyä.







Patrol remontin jälkeen päästiin jatkamaan eteenpäin pitkin kalliota.












Jossain vaiheessa kuultiin RJ tiimiltä uutisia että kone oli saatu nippuun ja kävi niin nätisti että jatkoiva kohti raunioleiriä. Mäen ylityksen jälkeen oli matka loppunut kun kone kilahti taas jumiin. Pojat lasketteli hetken matkaa alamäkeen ja vinssailivat eteenpäin. Lopulta jääden johonkin kohtaan alamäkeen ennen panoniittyä. Toni ja Janne vietti siellä koko päivän ja Ilkka tuli ensimmäisenä hinaamaan varmaan noin klo 22 illalla. Päivä oli kuulemma sujunut leppoisasti Captain Morganin seurassa nuotion ääressä. Kalliopätkä jatku osaltamme ja puikkelehdittiin läpi ahtaan kohdan jossa lopussa tiukka kallistus vasemmalle puuta vasten. Rättikatto otti melkoisen hitin ja piti vinssata ettei tule vaurioita. Hetken matkaa päästiin eteenpäin kun kuultiin että taas iski jotain remonttia ja Maken GR:stä oli ilmeisesti takavetari poikki ja tipasta murros. Tiedusteltiin osaako kukaan ajaa reittiä läpi ja takaisin leiriin. Vastaus oli että suunta oli eteenpäin ja osaavat leiriin, päätettiin ajaa reitti loppuun Tapsan kanssa. Hieman jäi epäilys loppuletkan vastauksesta mutta päätettiin kuitenkin jatkaa ja tulla tarpeen mukaan pelastamaan eksyneet lampaat. Päästiin juuri pois pätkältä kun pimeä alkoi laskeutumaan. Reitti takaisin leiriin oli selkeää pitkin mutaista tietä. Matka varrelta nuiityltä bongattiin KiimaTapsa joka oli tullut hatunkierrolta etuajassa, muut olivat jääneet pitkäksi venyneelle ruokatauolle lähistölle, vaikka leiriin olisi ollut vain "muutaman minuutin" matka. Lisäksi heillä oli ollut ongelmia kun isosta kissasta oli hajonnut murros. Päästiin leiriin ja nuotiolle. Oli aika viileä ilta ja tulet alkuun melko nihkeät. Arvuuteltiin kuinka kauan loppu porukalla menee pätkällä pimeässä. En muista milloin saapuivat mutta kuitenkin suhteellisen järkevissä ajassa.