-Afrikan Tähti BJ-

[lepa77]

Täytyy toivoa että sopeutuu Bj perheeseen.aivan mahtavasti kerrot tarinaa.vieläkään en saa kiinni mitä tuttua tässä pitäis olla?

[pillimehu]

Tuhkimotarina

puhelinsoiton pohjalta puoleksi rahoitettu BJ alkoi sittemmin kehiä pelkoa persuuksiin… pulppuavassa intotilassani oli havaittavissa hienoisia haihtumisen signaaleja ennen tulevan viikonlopun autonhakukeikkaa, näissä automaailman kiertopalkinnoissa kun tuppaa toisinaan olemaan jännittävää jippoa takana... ja minulla onnettomalla ei minkään valtakunnan takapuolituntumaa tästä mallista, mitä nyt kuvista olen katellut...vaihteeksi taas vankalla pohjalla nämä meitsin visiot...hyväminä!


nooh, se ei osta sikaasäkissä joka pelkää… jänishousuja varten ne autoliikkeet ovat uutta kiiltäväpeltistä pullollaan… ja onhan ostoksen romurautarautaindeksi reippaasti alle 1€/kg, tarkalleen ottaen 0,8695652173913043€/kg, laskukaavalla: hinta(800€+800€)/omapaino1840kg… halpaa kuin saippua, hittoon turhat harhat!



katkonaisen katsastushistorian johdosta kiertopalkintoon täytyi touhuta siirtokilvet...auton myyjä osoitti innokkuutta tarrojen hommaamiseen sitä kysyessäni… olisivatpahan valmiina tullessani hakemaan


ja niinhän sekin päivä valkeni, kun Haukiputaalle suunnattiin... hieno oli keli & hieno oli peli... päältäpäin näytti siltämiltä pitikin... koeajolla en käynyt ja alle en alentunut konttailemaan, puhelinpäätös pitäköön! ... ...myyjän pikakurssin perusteella pääsin perille hehkusta ja polttoaineen syötön katkaisusta...muuta ei kuulemma tarvi tietääkään...eikun pirttiin papereiden tekoon... jenit jakoon ja juhlamokat kitusiin...


pihalle palattuamme käynnistys omin pikku kätösin ja vilkku vasempaan... (tottapuhuen se oli oikeasti oikeaan, mutta kun noin on tapana sanoa...)...ja voi veljet sitä tunnetta... ensimmäiset sadatmetrit Toyota LandCruiser BJ40:n onnellisena omistajana vertaistuivat siihen 80-luvun pikkupojan pyörällä ajamisen oppimiseeni...


parisataa kilometriä siirtoajoa halki suomineidon uuman sujui kuin sulaavahaa...






viimeisin (liki4vuotta wanha..) kuva Kurpitsavaunusta tien päällä... seuraavaa otosta (edelleenkin..) odotellessa...


ps.jälkikirjoitusta "jukkan":ille...sopii se sisustukseen kun laitetaan katkaisulaikalla sopimaan!

pps.jälkikirjoitusta "lepa":lle... kyllä se sinullekin tuttu tulee vielä eteen, kunhan aikani tätä jöötiäni palstalle jauhan...

[pillimehu]

Tuhkimotarinan totuus alkaa valjeta...

...siirtoajo sujui siis kuin sulaavahaa... ajamisessa oli vahvaa "ensimmäistä-kertaa-elämässä" -tunnetta... päivämäärälle tuli lisättyä illan mittaan muutamia kymmeniä kilometrejä huviajelua, ennenkuin siirtokilpien taika haihtuisi keskiyön kellonlyömällä... silloin sadunomainen Kurpitsavaunu tulisi muuttumaan: "KÄYTTÖKIELTO, määräaikaiskatsastus suorittamatta!" -kategoriaan...

sikälimikäli siirtokilvet tarjosivatkin sinä päivänä pilviähipovaa huumaantuneisuutta, oli seuraavan päivän tunnelma sitäkin synkempi... suorastaan tyrmäävä!!!

ryhtyessäni syventymään puhelinostokseni sielunelämään, henkinen krapulatila alkoi vallata lääniä korvieni välissä... ...ajoneuvon alla konttailu oli suorastaan shokkihoitoa... onko siellä peltiä ollenkaan?!?... pelkkää RUOSTETTA! ... ...lokasuojien muovipussilla maskeeratut läpireiät olisivat olleet vielä OK, mutta kun ruuvimeisseli tussahteli läpi takapään rungosta, rupesi mieliala kummasti happamoitumaan...voihan Venäjä!! ...alkuperäiset haaveeni katsastuskonttorille ajelusta viikon-parin aikajänteellä alkoivat tuntumaan Intialaiselta taruolennolta!

(jostakin kumman syystä noista hetkistä ei tullut taltioitua todistusaineistoa, valokuvien ottaminen tuntui turhan masokistiselta siinä mielentilassa... vikaostoksen dokumentoinnin sijaan teki mieli lyödä tuli alle ja kasapanos hanskakoteloon!)

-tilanteen valottamiseksi kuitenkin kuva myöhemmästä tarinanvaiheesta, josta näkyy aikalailla tilanteen lohduttomuus: rungosta paistaa päivä läpi ja kopan kiinnikkeet ovat korkanneet takapäästä irti...ilmankos peräpää tuntui siirtoajossa "vähän" hakkaavaan routakuoppiin iskettäessä!-






...vituiksi siis meni sekin auton osto! ...pahinta/parasta oli kuitenkin se, että autokuume ei osoittanut hellittämisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin... ensiapua oireisiin piti palata etsimään Nettiautosta, jossa autokuumeinen lämpökamerani lukittui seuraavaan kohteeseen:

[pillimehu]

”Here we go again!”…kolme viikkoa edellisestä, mahalaskuun päätyneestä BJ:n ostosta innostuneena olimme jälleen isäukon kanssa tienpäällä… vaihdettiin farkut verkkarihousuun ja suunnattiin kohti Pohjois-Karjalaa, Outokumpuun… mainareitten myyttiseen paikkakuntaan, jossa ei sitä ennen ollut ikänään tullut käytyä…

vaikka tällä kertaa rahoja ei tullut läheteltyä puhelinkuulustelun pohjalta, olin kuitenkin antanut myyjälle suoraselkäisen: ”Selvä! Tullaan huomenna hakemaan lupaukseni!” …kiinnostuksen kohteena oli –76 vuosimallin BJ, pari kuukautta sitten leimalla lyöty…sen perusteella ei siis soudeltu yhtä syvillä vesillä kuin viimeksi…

autoa Outokummussa kauppaava jamppa oli TODELLINEN Puuha-Pete! …rassannut autoja koko työuransa omistamassaan autokorjaamossa…tavaraa oli kertynyt tontille, ei pelkästään hyllyittäin vaan halleittain!…erikoistunut mustalaismallin mersuihin, joita olikin tusinoittain… vuosikymmen sitten oli harhautunut tekniseen syrjähyppyyn ja hommannut Kotkasta BJ:n, jota oli kuulemma meinannut ruveta entisöimään…hänkin oli hieronut kauppoja puhelinlinjoja pitkin ja lähtenyt sitä sitten hakemaan…kunto oli ollut entisöintiä ajatellen pieni pettymys, mutta niin vain oli palannut takaisin kaivospaikkakunnalle BJ:n (onnellisena?) omistajana…

senaikaisten rekisteröintimääräysten vuoksi seisontavakuutettavasta autosta piti kuulemma palauttaa kilvet…sen oli tehnyt ja siihen se sitten oli jäänyt…BJ seisoi seuraavat kymmenen vuotta käyttämättömänä perimmäisen hallin nurkassa…keväällä –14 sitten oli päättänyt pajattaa BJ:n leimakuntoon ja sen tehtyään lailloi lullan Nettiauton palstoille…

tässä vaiheessa kuvaan astui autokuumeinen allekirjoittanut… kolmen viikon rautaisella/ruosteisella osaamisellani potkin aikani renkaita, jonka jälkeen ryypättiin termospullosta kahvit korjaamon ”toimistossa”…ei siinä sen ihmeellisempää, mutta sen jälkeen siirryttiinkin BONUS-tehtävään…

autoa myynyt tyyppi oli nimittäin omien sanojensa mukaan demonisoinut melkoisen määrän Outokummun tarunhohtoisen kaivoksen käytössä 70&80 –luvulla olleita BJ:tä… kuten tiedämme, kaivosympäristö on murhaa autokannalle…suurin osa lantikoista oli kuulemma ruostunut atomeiksi, mutta jotakin pisteosaa oli jäänyt jäljellekin… eimuutakuin kättä päälle ja pisteosia lastaamaan!

niitä pisteosia oli loppupelissä jonkin verran… autonhakureissulle oli lähdettu yli 1000kg:n rekisteröidyn kantavuuden omaavalla Ford P100 –pimpmyraidilla…ja jouset lytyssä lähdettiin takaisin kohti pohjoista…+plusettä BJ oli täynnä törkyä myös!



siirtoajo 2.0 sujui harasoo, tällä kertaa hymy ei hyytynyt keskiyön jälkeen, kuten edellisessä Tuhkimotarinassa!





Ford P100 -pimpmyride +1000kg!



Holy Bible




pisteosaa




DoubleTrouble

[hunter x]

Mukavaa tarinaa. Jatka samaan malliin. Kyllä siitä hyvä tulee. Elävästi tulee mieleen kun itte himoittin beejiitä piiitkän aikaa. Lopulta sitten moisen kapineen löysin. Ja on edelleen olemassa omalla tontilla. Ja pysyy!

[-MaTTi-]

Molemmissa yksilöissä samantapaiset nolot/tympeen näköiset etulokasuojien jatkeet. 😝 Mikäs näiden historia on, oliko johonkin maalimanaikaan pakolliset?

[-MaTTi-]

Alkuperäinen kirjoittaja kivinen

Niinkin erikoinen asia kuin 80-luvun katsastusvaatimus.

Ai niin, sillon piti olla kuraläpät ja kaikkee.