Inteam / PäHäMa "Suomi 100" itsenäisyyspäivän Venäjän safari 2-6.12.2017

[jussukka85]

Sopu sikaa antaa 😬 ni varmaan simppakin mahtuu. Ei oo mulla ainakaan prinsessasänkyä

[hattuvesku]

Jes! Simppa on mukana laskuissa. Sovulla mun puolesta vielä muutama mahtuu. Mä voin siirtyy pihalle laavuun, jos ahistaa.

[jussukka85]

Hyvä. Ja eihän tässä vielä hätää jos halukkaita on ni otetaa toinen teltta matkaan.

[mikjus]

Apparin paikka vapaana.


Oma lähtö tulee tapahtumaan perjantaina töiden jälkeen miten nyt sattuu pääsemään lähtemään ja pois sitten viimeistään keskiviikona tai kun viimeiset lähtee.

Auto on jotensakkin nipussa ja huolto jatkuu. Laatikko on vaihdettu ja siinä on vain pieni vika että alamäkeen vaihteella jarruttaessa tiputtelee ykköstä pois.

[hattuvesku]

Mä oon lähössä vasta la-aamuna, suurin osa taitaa lähteä jo perjantaina. Yritän muistaa laittaa kerhon teltan jonkun pe-lähtijän matkaan.

[LaaLaa]

Alkuperäinen kirjoittaja hattuvesku

Mä oon lähössä vasta la-aamuna, suurin osa taitaa lähteä jo perjantaina. Yritän muistaa laittaa kerhon teltan jonkun pe-lähtijän matkaan.

Monenko aikaan suunnilleen olit suunnitellut osuvasi rajalle (vaalimaa?), jos minä ja Jannekin lähdettäis vasta La aamulla?

[hattuvesku]

Vaalimaa noin klo 9:00. Rajan jälkeen ostetaan kaljat ja daiselit. Unohtamatta balsam! Muuten ei Oo kiire, mutta ei sitten tarvi muitten ootella koko päivää. Eli Me ostetaan pää ruuat jo perjantaina Suomesta.

[mikjus]

Perjantai 1.12.2017

Perinteeksi muodostunut In-Teamin / Päijät-Hämeen Maastoautoilijoiden itsenäisyyspäivän Venäjän safari ajettiin 1 - 6.12.2017. Kohteena luovutettu Karjalan Kannas, tarkemmin mm. Antrea, Heinjoki, Äyräpää, Räisälä ja Vuoksenranta. Reissun piti olla talveen sopivaa normaalia kevyempää safarointia ja leireilyä. Melkein onnistuttiin tavoitteessa mutta muutaman päivän reitit venyivät pitkälle aamun tunneille.

Perjantai aamuna töihin ajaessa soi puhelin, soittaja oli Heinosen Ilkan apukuljettaja Lehtimäen Toni, "väärä suunta" hän totesi. Toni oli Ilkan kyydissä ja tuli moottoritiellä vastaan matkalla kohti Vaalimaata. Istu siinä sitten töissä, ja koita keskittyä johonkin muuhun, kuin ajatukseen, että olisipa jo matkalla kohti rajaa.

Oma matka alkoi kahden aikaan, jolloin livahdin töistä kotiin, vaihdoin safari varusteet ylle, hyppäsin valmiiksi pakatun Bertan rattiin ja määränpäänä Imatra/Svetogorsk. Poikani Joni ei päässyt koulukiireiden vuoksi apukuskiksi, joten lähdin ensimmäistä kertaa yksin reissuun. Matka rajalle sujui leppoisasti BJ:n lain sallimaa maksiminopeutta. Ohittelevat autot ja vastaantulevat rekat sylkivät loskaa tuulilasiin, niin että näkyvyys katosi hetkittäin kokonaan.

Venäjän tullin saavutin noin viiden aikaan ja jonoa oli vain vajaan suoran verran. Muodollisuudet hoituivat ongelmitta ja läpäisyaika oli noin 1,5h.




Seuraavaksi huoltoasemalle jossa tankki ja Jerryt täyteen dieseliä. Ruplan kurssi oli noin 69. Dieselin hinta oli hieman noussut, 41 ruplaan litra, euroina noin 60 senttiä. Tähän asti ainetta oli palanut 27 litraa eli noin 14L/100Km. Jostain syystä kulutus on hieman noussut mutta melko lähellä ns. normaalia. Pitäisi varmaan tarkistaa pumpun kalvon kunto, jälkiahdettu kone kun tuppaa niitä venyttelemään, vaikka kalvoa ohjaavassa paineletkussa on ylipainetta varten porattu reikä.



Rajan takaiset ostokset suoritin melko kaavamaisesti, mukavan miehen kaupasta lonkeroa, Colaa, savukkeita ja kurvin jälkeisistä kaupoista muut juomatarvikkeet. Yritin soittaa kaupan pihasta Heinosen Ilkalle ja Forsbergin Roopelle. He olivat lähteneet matkaan jo aamusta, tarkoituksena ylittää Vaalimaalta ja käydä Viipurin Karusellissa kaupoilla. Vastaajaan meni, joten pojat ovat jossain teillä tietymättömillä. Ei auttanut kuin lähteä kohti suunnitellun leirin koordinaatteja. Matkaa leiriin ei onneksi ollut kuin reilut 50 km, Vaalimaalta taas noin puolet enemmän. Antrean Kuukaupin sillan jälkeen reitti poikkesi isolta tieltä pienemmälle hiekkatielle joka veisi melkein perille asti. Isolta tieltä käännyttyäni, huomasin vasta, kuinka paljon lunta oli. Ilmeisesti saman päivän aikana oli satanut reilu kymmenen senttiä märkää lunta, joka taivutti puita ja oksia tieuralle tehden niistä alkuperäistä kapeampia. Navigaatio laitteena toimi ensimmäistä ja viimeistä kertaa Wishin kautta hankittu halpa kiinalainen 10.1" Android tabletti joka osoittautui todella surkeaksi mitä tulee GPS:n toimintaan. GPS jysähti välillä totaalisen paikalleen ja muutenkin piirteli reittiviivaa, miten sattuu. Edelläni oli mennyt vain yksi henkilöauto, jonka ajouria seurailin. Eteneminen takavedolla oli melko tuskaista, vaikka kytkin tasauspyörästön lukon päälle. Pieneenkin ylämäkeen meinasi matkanteko tyssätä, lumi hankasi sen verran vastaan. Sitten kuoppainen tie alkoi riittää ja pysähdyin laskemaan ilmanpaineita renkaista. 2 baarista laskin noin 0.6 - 0.7 tuntumaan, samalla kytkin napalukot ja siirryin nelivedolle. Kulku muuttui huomattavasti mukavammaksi. Kuoppainen tie tosin tarjosi melkoista röykytystä näilläkin paineilla. En uskaltanut laskea paineita alemmaksi, kun pelkäsin että kumi putoaa liimaamattomasta sisäreunasta vanteelta. Ziarellin Extreme Forest on melkoisen jäykkärunkoinen eikä jousta näillä paineilla vielä kummoisesti.

Saavuin vihdoin Kuparsaaren alapuolelle ja reitti poikkesi hiekkatieltä metsäuralle jonne ei "takavetoladat" enää tulisi perässä. Metsässä ei ollut ajettua jälkeä, mutta onneksi selkeä maastureilla vuosien saatossa kynnetty ura. Reitti vaikutti mielenkiintoiselta, sillä lumi peitti uran, lätäköt olivat täynnä vettä ja osa myös melko paksussa jäässä. Pienet puut uran varrelta olivat lumen painosta kääntyneet tielle muodostaen holvikujan, ajaessa niitä päin sain kaikki lumet päälle ja puut taipuivat takaisin pystyyn. Muutama kilometri mentiin niin että jouduin välillä pysähtymään ja kaivamaan tuulilasin esiin konepellillä olevan lumikasan alta. Pyyhkijät eivät oikein toimineet, kun lumi pakkautui ikkunan reunaan Hi-liftiä tai snorkkelin putkea vasten. Lopulta toinen pyyhkijä alkoi pyöriä boorillaan tyhjää, jatkoin kuitenkin matkaa koska olin jo lähellä määränpäätä.

Vihdoin edessä näkyi nuotion loiste. Pojat olivat laittaneet leirin heti joen ylitykseen, Kaavolammen ja Vuoksen Vaarinselän väliselle kankaalle. Olin hieman jännittänyt joen ylittämistä yksin, veden korkeutta ei osannut tähän vuodenaikaan arvioida. Vettä ei kuitenkaan ollut kuin renkaan syvyydeltä.





Ilkka, Toni ja Roope olivat saapuneet leiriin noin 20 minuuttia aikaisemmin. Naureskeltiin sitä, että olin lähtenyt töistä vasta kahden aikaan, ja he ennen kello kahdeksaa Heinolasta. Leiriin ei ollut kuin tunnin pidempi matka Vaalimaan kautta ja silti oltiin perillä melkein samaan aikaan. Tosin heidän matka ei ollut sujunut murheitta, Ilkan G Mersun apukuskin puolen murros oli antautunut koneuralle hieman ennen leiriä. Varaosia ei tietenkään ollut matkassa, vaivoin saatiin tekstiviesti lähtemään Hattu-Veskulle, että hakisi osia eräältä merkin harrastajalta. Kentät olivat huonot mutta hetken jopa Whatsapp toimi Edge verkossa. Sitten kentät katosivat mystisesti kokonaan. Nuotion ääressä maisteltiin Karusellin tuliaisia, kermaperunoita ja grillattua kanaa. Odoteltiin että Lukko-Arin letka saapuisi kolmen auton voimin. Väsymys kuitenkin vei voiton, en jaksanut odottaa muiden saapumista, pystytin oman teltan auton viereen ja vetäydyin yöpuulle. Pitkiä iltoja oli vietetty tallissa, että auto oli saatu safarikuntoon, nyt saattoi huokaista syvään ja rentoutua. Yritykseksi jäi nukkumaan meno, Arin porukka alkoi pian kuulua LA puhelimesta ja heitä koitettiin neuvoa paikalle. Huutelin teltasta neuvoja Ilkalle ja Tonille mutta vaikea oli hahmottaa missä porukka oli menossa. Loppupelistä letka saapui pohjoisen suunnasta eikä etelästä kuten oli opastettu. Lopputulos oli kuitenkin onnellinen, kaikki leirissä, vedin makuupussin korviin ja jatkoin unia.

[mikjus]

Lauantai 2.12.2017

Aamulla nousin teltasta noin kymmenen aikaan, yllättäen ensimmäisenä. Puolijoukkue teltta oli yön aikana ilmestynyt viereen ja olin sen pystyttämisestä autuaan tietämätön. Keli oli lämmennyt ja teltassa oli kosteusprosentti kohdallaan. Makuupussi oli jo pinnasta märkä, ei auttanut, kun sulloa se sellaisenaan suojapussiinsa. Teltta meni sekin märkänä rullalle, tarkoitus oli yöpyä jatkossa PJ-teltassa.





Aamupalaksi käristin nuotiolla pekonia ja kananmunia, niillä jaksaisi pitkälle iltaan. Aikamme arvottiin päivän reittiä ja päädyttiin siihen, että leiri jää paikalleen. Ilkka jää leiriin purkamaan mersua ja loput lähtee ajamaan lähistöllä olevaa suon kiertoa. Alkuun tavoiteltiin ajamattomalle reitille suon pohjoispuolelta mutta vanhaa uraa ei löytynyt. Oikeastaan luovutettiin liian helpolla, tukkitielle oli kaatunut iso kuusi, eikä jaksettu sitä sahata, kun tie meni muutenkin väärään suuntaan kartan mukaan. Otettiin suunta etelään ja kohti aikaisemmin ajettua reittiä.





Metsätyöt olivat aiheuttaneet sen, ettei paikat olleet yhtään tutun näköisiä. Muistin hyvin tarkasti paikan josta vuosi pari sitten Kauko HZJ:lla yritti oikealle reitille, mutta vinssattiin takaisin, kun keula sukelsi ojaan. Sitten ajeltiin umpiryteikköjä pitkin erään talon raunioille. Yksi tavoite oli löytää tähän parempi vaihtoehto, eli alkuperäinen tieura. Muuttunut ympäristö ja harhaanjohtava GPS aiheuttivat sen, ettei pätkän alkua löytynyt. Tajusin vasta jonkin kilometrin päästä, että kartalle piirtyvä viiva ei vastaa todellisuutta. Auto oli paikallaan mutta kartan mukaan liikuttiin eteenpäin. Päätettiin lähteä hakemaan reittiä suon länsipuolelta niin ikään ajamattomilta katkoviivoilta. Heivasin huonosti toimivan Android tabletin ja nostin tilalle aikaisemmin käytössä olleen Windows tabletin. Tosin sekään ei ollut ongelmaton, kun USB portissa oleva GPS meni vähän väliä jumiin. Varmistuksena oli kännykässä OziExplorer ja se piirsi koko reissun virheetöntä reittiviivaa. Tonttilan Lasse, Ukkosen Kimmo ja Hattu-Vesku, alkoi pian kuulua LA puhelimesta. Jäätiin odottelemaan heitä Heinjoelta tulevan hiekkatien varteen. Letka saatiin kasaan ja jatkettiin kohti pohjoista. Reittiä ei tuntunut kovin helpolla löytyvän, joten jäätiin pitämään ruokataukoa niitylle. Niityltä koitettiin vielä hakea reittiä kohti alkuperäistä suuntaa mutta tuloksetta, edessä oli vain umpimetsää.



Ajettiin tietä pitkin vähän eteenpäin ja poikettiin metsään seuraavalle selvälle uralle. Ensimmäinen haara johti hakkuuaukealle, jälki kuitenkin katosi eikä lähdetty kannokkoon etsimään sitä. Valittiin seuraava ura, joka meni vähän pidemmälle mutta päättyi aukkoon sekin. Sateliittikuvista näki, että metsää olisi välissä vain sata metriä mutta niin tiheää ettei kannattaisi pimeässä yrittää. Koilisen suuntaan olisi myös ura, vieden aukealle, mutta mitään selvää määränpäätä ei ollut. Uusi suunnitelma, palataan takaisin paikkaan josta alkuperin ajettu viiva olisi lähtenyt.



Matkan varrella, paikallinen kuljettaja oli pulassa ylämäessä, vaikka takarenkaat oli varustettu ketjuilla. Tarjottiin apua mutta kertoi traktorin olevan jo matkalla. Auto oli betonilastissa, joten painoa saattoi olla jonkin verran.






Saavuttuamme määränpäähän, latasin vanhan reitin Lassen koneelle ja hän lähti etsimään sitä. Huomasin että tulomatkalla käytössä olleen Android tabletin GPS oli seilannut ihan omilla laduillaan ja on selvää, että reitti alkaakin melkein sata metriä luultua aikaisemmin. Metsästä löytyi selkeä pehmeä ura, jota pitkin päästiin halutulle katkoviivatielle. Osa porukasta erkani letkasta ja palasi leiriin viemään Ilkalle varaosia. LA puhelimesta kuultiin pian, että leiriä kohti suuntaavasta letkasta "isokissa" Defender oli ojassa kyljellään, liekö tullut kuskille ohjausvirhe. Reitti nousi aavistuksen mäkeen ja pian edellä olevista autosta alkoi säntäillä miehistöä pihalle. Ensimmäisenä ollut Suzuki oli kyljellään jossain kuopassa. Lasse osui pimeässä niin syvään monttuun, että auto heilahti sen pohjalle kyljelleen, apukuskin puolelle tietenkin.





Samu Hiluxilla koitti ajaa vasemmalta ohi mutta sielläkin oli vastassa monttu. Suzuki vinssattiin lopulta renkailleen, kun ensin oli otettu pari valokuvaa todistusaineistoksi.





Suzuki ehti olla kyljellään niin kauan, että tulpat poistetiin ennen käynnistystä. Startatessa tulpan reistä roiskui öljyä monen metrin korkeuteen viereisen männyn kylkeen. Putsari otettiin irti ja imusarja oli vieläkin täynnä öljyä. Suurimmat määrät imeytettiin rätteihin ja suodatinta koitettiin pestä öljystä.







Lopulta uskallettiin lyödä romut nippuun ja kone tulille. Suzuki tupsutteli vähän öljyistä ja haisevaa pakokaasua mutta toimi kuitenkin. Päästiin vihdoin jatkamaan matkaa. Pian tavoitettiin Kuntola nimisen tiluksen rauniot, jossa aikaisemmin ajettu reitti yhtyi nykyiseen. Siitä eteenpäin päästiin kiimasuon laitaan melko tarkasti kartan viivaa pitkin ja edessä oli jo parempi tie. Karpalosuon kohdalta poikettiin metsään, hakemaan uutta reittiä, josta päästäisiin kiertämään kiimasuo yläkautta. Ajettiin umpimetsää, kunnes tuli liian tiheää eikä lumessa ja pimeässä reittiä löytynyt helposti. Lasse ja Janne kävelivät monta sataa metriä etsien mahdollista ajoreittiä. Jonkinlainen ura kuitenkin pitäisi olla koska Lehtola niminen talo oli aivan suon pohjoispäässä. Karttojen ollessa ajalta ennen toista maailmansotaa, ehtii urat kasvaa umpeen. Päätettiin kellon ollessa jo paljon kääntyä takaisin tutulle tieuralle. Välissä oli sopivasti pieni suo, josta BJ meni tyhjäkäynnillä nipin napin yli, ja Lassen Suzuki jäi vasta aivan lopussa kiinni.





Loppu letka tuli suurimman osan matkaa vinssillä. Ajoivat ehkä liikaa samoihin uriin tai muuten vaan löysivät ne pehmeät kohdat. Vinssit olivat kovilla ja piti jo räikällä avittaa Samua, jonka Hiluxissa virrat alkoi olla vähissä. Lopulta saatiin koko letka tielle ja kierrettiin lenkki Kuparsaaren kautta takaisin leiriin. Mersun murroksen vaihto oli vieläkin kesken ja siinä tarvittiin myös tarkkuusviilaaja Veskua. Jokin kierre murroksen päässä oli huonona mutta se saatiin viilattua kuntoon. Simppa ja Jussi flatbed-Mitsubishi L200:lla olivat myös saapuneet leiriin. Nuotion ympärille oli rakennettu pressuista katosta sateen takia ja muutenkin nuotion ympäristö alkoi olla melkoista liejua. Sulavan lumen alta paljastui paikallisten kalastajien roskaläjiä, joita siivoiltiin pois polttamalla kaikki palava nuotiossa. Romujen seassa oli myös jonkinlainen nahkainen salkun raato, sen sisuksista löytyi Uazin virranjakaja, joka oli aamuksi sulanut klöntiksi kuin joulutina. Salkku taas ei palanut millään, mistä lie asbestista tehty.

[mikjus]

Sunnuntai 3.12.2017

Leiri aamulla





Kaikki autokunnat olivat saapuneet suunnitellusti edellisen päivän aikana, päästiin ensimmäiselle varsinaiselle pätkälle. Se kulki Vuoksen rantaa etelään reittiä Kuparsaari - Hevossaari - Salo-Paakkola - Kylä-Paakkola. Siirtymällä reitin alkuun Kimmolta hajosi Suzukista bensapumppu ja letka jakautui kahtia.



Keula saavutti varsinaisen reitin Hoikkala nimisen talon jälkeen.



Alkuun vanhat peltoniityt vaikuttivat kovin kuivilta mutta mitä pidemmälle päästiin, sen pehmeämmäksi meni.

















Vinssailtiin ensimmäisissä isoissa ojissa, kun loppuletka saavutti kärjen.















Mukavaa pehmeää ränniä jatkui hieman toista kilometriä ja ruokatauko pidettiin Honkaluhta nimisen talon raunioissa. Tauon jälkeen reitti jatkui itään Vuoksen rantaa kohti. Rantsuo niminen tila oli nimensä veroinen. Reitti sinne meni läpi todella pehmeän niityn ja pimeä toi vielä oman haasteensa.




Hieman ennen suunniteltua leiripaikkaa päätettiin lähteä etsimään uutta katkoviivaa josta pääsisi Rantsuo tilan läpi etelämpänä kulkevalle uralle. Ilkka lähti Uazilla hakemaan reittiä tieltä päin ja muut yrittävät tulla vastaan. Niityltä noustiin loivaan mäkeen, joka yllättäen oli niin märkä, että autot istuivat siihen akseleita myöten. Muutamalla vinssauksella päästiin kuitenkin eteenpäin. Lasse etsi keulalla reittiä ja löysikin umpeen kasvaneen reitin joka vaatisi hieman harvennusta. Päätetään jättää moiset työ keväämmälle ja valoisan aikaan. Palattiin takaisin reitille ja jatkettiin matkaa eteenpäin. Osa porukasta oli jo pystyttämässä leiriä Mustasaari nimisen tiluksen raunioilla. Reitti alas niitylle oli niin pehmeä, että Defenderiä vinssattiin alamäkeen. Mikun RJ oli hyytynyt niityn laitaan ojaan ja sitä yritettiin käyntiin kaapeleilla. Akut oli vinssattu tyhjiksi ja jotain latausongelmaakin ilmeni ajoittain. Niityn ylälaita oli todella pehmeä ja vinsseille riitti töitä. Roope löysi kuitenkin ajettavan reitin alemmas niitylle eikä kaikkia autoja tarvinnut ajaa samaan uraan. Pian saavutettiin leiri, jonka pystyttämisestä oli kuulunut kovin eripuraisia mielipiteitä LA:n välityksellä. Simppa oli löytänyt hyvän kolon rinteestä mutta Ilkan mielestä se ei ole hyvä. Nuotio kuitenkin löytyi rinteestä Simpan valitsemasta paikasta ja teltat pystytettiin alemmas pellolle. Hyvin kaltevassa rinteessä pystyi istumaan nuotioilla ja palkita itsensä muutamalla huurteisella rankan päivän päätteeksi.