Sisun tuunausta

[Viipo]

Ite purin tuossa mm. moottorin irti kun kytkin rupes lipsumaan, (vika ei ollu levyssä ja asetelmassa, vaan haarukassa ja laakerissa) ja kun pesin moottorin, niin perus lohko näyttäs olevan maalattu jollakin mattavihreällä mut kytkinkopassa on kolmea eri sävyä, samoin mm. syöttöpumpussa, öljynsuodattimen kotelossa, öljypohjassa jne. Toi lohkon alimmainen sävy joka tuli esiin höyrypesurilla, näyttäs liki tuolta kuin kuvissa?

[sisua45]

Alkuperäinen kirjoittaja Viipo

Ite purin tuossa mm. moottorin irti kun kytkin rupes lipsumaan, (vika ei ollu levyssä ja asetelmassa, vaan haarukassa ja laakerissa) ja kun pesin moottorin, niin perus lohko näyttäs olevan maalattu jollakin mattavihreällä mut kytkinkopassa on kolmea eri sävyä, samoin mm. syöttöpumpussa, öljynsuodattimen kotelossa, öljypohjassa jne. Toi lohkon alimmainen sävy joka tuli esiin höyrypesurilla, näyttäs liki tuolta kuin kuvissa?

Sisu ei ole itse maalannut moottoreita. Ne ovat maalattu moottoritehtaalla, oli sitten Leyland tai Valmet. Jos moottorista löytyy armeija-väriä, niin se on sa-int sinne suhannut.

[sisua45]

Summa summaarim, vuosi 2017...




Toveri ZAUn kanssa olemme tuota Sisun alkuperäistä maalia selvitellyt jo hyvän aikaa. Mutta viimein se selvisi, tarvittiin ZAUn varmuusvarastosta löytynyt uusi A-45 ovitasku. Kiikutin sen paikalliselle automaalarille, se heidän skanneri näytti tätä.



Teetin heti pienen purnukan tuota maalia, ja tulos oli tämä. Tuo lattaraudasta ja 11 (!) millin pyörötangonsta tehty laitasarana on maalattu kaavan mukaan. Taustalla oleva ovitasku on Sisun maalaama. Ja katos vaan, samaa väriä ovat! Eihän se vaatinut kuin kaksi vuotta, kymmeniä kyselyjä moneen paikkaan, jne. Mutta kun saatiin hyvä värimalli, niin heti löytyi. Omassa Sisussa tuota alkuperäistä väri on esillä noin 2x3 cm alue ovenkarmissa...



Keväällä viritettiin pojan kanssa Leylandia. Tilapäinen, 14 vuotta vuotta paikalla ollut mikälie hätä-apu ilmansuodatin sai lähteä, ja uusi (käytetty) paikallismoottorin putsaripönttö kiinnitettiin lavan verkkoon. Tuo putsari on tarkoitettu 400 hevosvoiman koneisiin, riittänee vapari-leukkuun? Vihreä letku on (käyttämätöntä, kerrankin) paskaputkea, oikein viimeisen päälle kovaa kampetta.

Kuva tuli väärinpäin, mutta saatte sentään niska jumppaa, nörtit.



Kalkun huutokaupissa tuli käytyä keväällä ja syksyllä. Masia tekisi vähän mieli?

Ennen joulukuun ajoja teki mieli testata valoja. Vain yksi lähivalo paloi, ei ehkä ihanne tilanne? Sulakkeista oli päädyt palaneet, alumiiniset kun vaihtoi kuparisiin, niin ongelmia oli vähemmän. A-45 Sisussa on ollut alunperin hehkulamppu umpiot. Tähänkin yksilöön on vaihdettu H4 halogeelit, mutta toinen lamppu olikin hehkulamppu malli! Kaivoin omia varastoja, ja löysin Pajeron (easterbunny...) vanhoja 7 tuuman Hella umpioita. Hella sopi hienosti Sisun lampun kuoriin, mutta kiinntys klipsujen kanssa oli ohjelmaa. Ne pienet rautalangasta taivutetut väkäset ovat joko ruostuneet olemattomiin, tai sitten ne singahtivat avatessa hevon kuuseen? Voi v*ttu sentään näiden kanssa. Onneksi UAZin varaosista löytyi sopivia klipsuja, eläköön Suomi- Neuvostoliito seura.

Kuvia tästä episodista ei ole, käyttäkää mielikuvitusta.





Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä erään vakavasti otettavan armeija-ajoneuvo harrastajan luona. Rivi on vakuuttava, mutta kovin Neuvostoliittolainen, niin lisäsimme sinne palan kotimaisuutta, koska Suomi 100v.



Muutama päivä siitä oli Patrian huutokaupa Hämeenlinnassa. 130 kilometriä suuntaansa, no problemo. Sisu toimi kuin Valmet seinäkello, miehistö (sisua45 ja hänen 16 v nuorisohuligaani poikansa) vain tahtoivat väsyä. 84 km/h oli tavoite nopeus, konetiellä se oli helppo pitää.

Tänä vuonna Sisu taittoi noin 1000 kilometriä. Eihän se paljoa ole, mutta vanhalle armeija kuorma-autoille ihan hyvä määrä. Nyt Sisu on ajettu verstaan taakse talvi unille, ja akut otetaan pian sisälle.

[sisua45]

https://www.youtube.com/watch?v=HVtH...ature=youtu.be

[Joske]

Johan tässä meinasi huoli iskeä ku ei oo päivityksiä näkyny.

[sisua45]

Summa summaarim, vuosi 2018...

Keväällä 2018 kannoin perinteisesti sisältä akut Sisuun, ja ajoin sen takapihalta etupihalle. Lähti käymään aivan tuosta vaan. Sitten auto seisoi kaksi viikkoa etupihalla, eikä halunnut käynnistyä enää??? Naks, naks, sanoo vain starttimoottori. Koitin kopistella starttia, ei vaikutusta. Laitoin suoraan virtaa startin napoihin, ei vaikutusta. Naks, naks, perkeles!



Sitten tiputin koko mötikän alas. Mötikkä on aika osuva nimi, on melko iso ja painava. Tokmannista ostettu Königsbacher tölkki antaa mittakaavaa. Startti on muuten merkkiä Butec.



Butekki-mötikkä laitettu viilapenkkiin ja syyllinen kuvassa. Bendix-laite ruostunut jumiin. Hiukan CRC-herättelyä, ees-taas nitkuttelua niin irtosihan se. Samalla voitelin koko startin moot öljyllä.



Rasvauksen jälkeen startti toimi kuin uusi koko kevään-syksyn-talven.



Kalkusta piti tietysti hakea vähän renkaita, etteivät vaan pääse loppumaan varastosta.



Ebaystä löytyi tuollainen GPS-mittari. Aika fiksun näköinen, kuin klassinen VDO.



Auto jätti kerran tiellekin! Noin 5 km olisi ollut verstaalle matkaa. Mietin skenaarioita viallisesta siirtopumpusta, paskasta putkistosta, puhki ruostuneesta putkistosta, vedestä polttoaineen seassa, jne. Loppujen lopuksi syynä oli polttoaineen loppuminen... Sen verran vit... harmitti, etten touhusta saanut kuin yhden kuvan. Mutta se selvisi, että Sisussa jää tankin pohjalle vain muutama desi polttoainetta, ja että polttoaine mittari näyttää noin 1/4 tankillista liikaa.



Syksyllä haettiin polttopuita mökiltä. Mietin ensin syncro passat+kärry yhdistelmää, tai paketti-uazia, mutta päätin ottaa varman päälle. Mökin takapiha on aika pehmeä, mutta Sisulla ei ollut ongelmia siellä. Eikä tarvinnut kantojakaan kiertää.

Siinä vuosi 2018 pääpiirteissään. Täytyy tästä kuluvasta vuodesta laittaa vielä raporttia, ennekuin se päättyy...

[sisua45]

Summa summaarim, vuosi 2019...

Kevät rituaaleihin kuuluu ladata akut, kiikuttaa ne autoon ja laittaa kiinni. Sen jälkeen Sisu ajetaan verstaan takaa etupihalle. Kaikki tämä sujui lähes kuin elokuvissa, ilman tuskaa. Toinen akku tuntui tosin hieman huonolta. Mitenkäs se nyt niin voi olla, oikein kympillä ostettu akku, jolla edellinen omistaja ei saanut Audiaan käyntiin kovalla pakkasella pari vuotta sitten...

Parin viikon päästä piti siirtää Sisua etupihalla, se kun oli jotenkin tiellä. Ei käynnisty, naks naks. Akut lataukseen, naks naks. Startti buustia, naks naks. No voi helvetin helvetti, onko se käynnistysmoottori taas ruostunut kiinni...?!

Olihan se, samalla tavalla kuin vuosi sitten. Samat toimenpiteet, kuvia en ottanut. Ainio ero vuoden takaisiin oli Köningbacher tölkin muuttuminen kokonaan valkoisesta valko-vihreäksi.



Kun auto oli ajokelpoinen, aloin tutkia muitakin toimintoja. Valoja, vilkkuja, jne. No vilkut eivät toimi, jostain syystä? Vilkun rele irti, ja auki, täällähän on jousi ruostunut poikki? Toinen epäkuntoinen rele jemmasta esille, siitä jousen vaihto, ja taas toimii. Eli taas säästi noin 30 e kun ei heittänytkään sitä viallista relettä pois 15 vuotta sitten. Ohessa kuva A-45 vilkkureleestä, numeroineen, jos joku sellaisen meinaa jokus ostaa.



Yksi ikuisuusmurhe lisää, toimimaton kytkin... Seisoessaan etupihalla, kytkin alkoi irrottamaan huonommin ja huonommin. Ja lopuksi ei ollenkaan. Jälleen kerran vanhan kertausta, tämä on tehty useampaan kertaan. Pääsylinteri irti, ruosteiden puhdistus pois, sylinterin hoonaus, kasaus jarrurasvan kera, ja lopuksi ilmaus. Ilmaus on melko hankalaa näissä. Paras keino ottaa uusi tippakanna, täyttää se jarrunesteellä, ja painaa nestettä "väärään suuntaa" kytkimestä polkimelle. Onneksi lavalla on pariovet, mistä pääsee työsylinterille käsiksi. Aivan kuin olisivat tämän tienneet jo 60-70-luvulla.



Tokmanni tarjoaa Sisu A-45 harrastajalle vaikka mitä. Uudet akut, brake cleaneria, jarrunestettä ja asennusjuomaksi Köningbacher olutta. Saisikohan tässä vaiheessa jo sponsorirahaa, tai edes sitä olutta...?



Edellisvuonna hankittu kiinalainen GPS-mittari tuli laitettua paikoilleen. Orkkis nopeusmittari on todella iso, joten tein pienen sopitepellin siihen. En porannut kojetauluun reikiä, vaan nuo ruuvit tulevat reiän reunaan kiinni. Nopeusmittari on muuten erikoisesti porrastettu. Esim 80, 84, 88, 92, 96 ja 100 km/h! Jos olisi yksi viiva vähemmän numeroiden välissä, niin porras olisi tutumpi 5 km/h. Mutta toimii noinkin, ja mittaa matkaa.



Kaiken tämän sohlaamisen jälkeen auto toimi loppuvuoden kuin ihmisen mieli. Kevään huutokaupasta tuli taas hankittua lisää renkaita.



Syksyllä oli Kalkun varikon 75 vuotis juhlahuutokauppa. Kun ajoin alueelle, niin paikalla oli legendaarinen huutokauppameklari Heikki Välimäki, vuosien mittaan tutuksi tullut mies. Hän huomasi autoni, ja kysyi, "Onko tämä kunnostettu ajoneuvo?" Vastasin että, niinkuin näet, ei ole. "Mutta ajamalla tulet, niin aja tuonne Autokillan riviin näytille!"

Sinne ajoin sitten, hienosti entisöityjen autojen riviin. Hieman hävetti, muttei parempiakaan A-45:sia ollut silloin tyrkyllä.



Seuraavana päivänä rivissä oli oikein jotain nähtävääkin. Nimittäin museorekisteröity Masi. Eikä mikään vain nopeasti huutokaupasta ostettu ja maalauttu, vaan kolmesta aihiosta tehty ja täydellisesti entisöity.



Kiinalainen hiki-hydrauliikka toiminen nosturi muuttui auringossa punaisesta pinkiksi. Sopi niin hyvin armeija-ajoneuvoon, joten maalasin sen RAL 6031 vihreäksi.

Hieman tylsä oli tämäkin vuosi. Lähinnä vain sade ja lumen sulamisvesien aihettumien vaurioiden (startti, kytkimen pääsylinteri, vilkkurele) korjaamista, sekä ajelua. Säilytyskatos täytyisi tehdä. Aines osia olisi valmiinakin, mutta sen kokoaminen vaatii verta, hikeä ja keskiolutta.