Kerro mikä ei vituta, miksi on hyvä olla 2013

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja aslakki

ot: pikku kuitti paikallaan?

Osuisi ehkä paremmin nilkkaan jos viestiketju olisi toinen, eli tuo: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=92289 http://forums.offipalsta.com/images/icons/icon12.gif

Voin puolustautua sillä että olen Helsinkiläinen:

Eräs abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä muun muassa näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu nuorten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”


Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.


Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).


Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause ”Ketä sä tarkotat?” voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.


Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’. Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle ”Ketä sieltä tulee?” tulkinnan ’kuka sieltä tulee’. Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet ”Ketä puhuu?” ja ”Ketä soitti?” käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

Lähde: http://www.kotus.fi/?s=1166

Ja jos nyt oikeinkirjoituksesta nälvimään ruvetaan, niin kuinka niiden isojen kirjaimien käyttö? Eihän sinulta puuttunut kuin 100%. Mikä on aika paljon huomioiden viestisi pituuden, mikäli hymiöitä ei lasketa.

Entäpä: "pikku kuitti paikallaan" = "Pieni tosite liikkumatta"?

[Ooppeli]

Gemsus laatikko toimii paremmin ku vaihtoi solenoidit. Ja eikä ollut edes vaikea homma.

Tosin ihmetyttää yksi o-renkaan puuttuminen yhdestä solenoidista. Ja se että öljypohjan pultit aika löysällä.

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Ooppeli

Ja se että öljypohjan pultit aika löysällä.

Jos ne olivat momentissaan, eikä hampaat irvessä kirrattu?

[Ooppeli]

Yks oli puoliks pyörinyt ulos. Loput melkein näppikierrolla.

[Akrapovic]

Käytii tänää pikkusiskon 12v kamssa tampereella offroad ja supercross expossa. Sisko jaksoi kattoa autoja xtreme car shown puolella ja mopoja, ajokamoja ja crossia yhteensä 6tuntia. Ja ensviikolla mennää kokeileen jotain minicrossia sille. ehkä mullekin. Olen vain ylpeä siskostani.

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Ooppeli

Yks oli puoliks pyörinyt ulos. Loput melkein näppikierrolla.

No sitten. Välillä vain törmää tapauksiin vaikkapa vanteiden kohdalla "Näähän oli ihan auki!" vaikka 12kg momentissa.

[Porvoon Hilma]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Osuisi ehkä paremmin nilkkaan jos viestiketju olisi toinen, eli tuo: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=92289 http://forums.offipalsta.com/images/icons/icon12.gif

Voin puolustautua sillä että olen Helsinkiläinen:

Eräs abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä muun muassa näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu nuorten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”


Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.


Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).


Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause ”Ketä sä tarkotat?” voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.


Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’. Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle ”Ketä sieltä tulee?” tulkinnan ’kuka sieltä tulee’. Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet ”Ketä puhuu?” ja ”Ketä soitti?” käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

Lähde: http://www.kotus.fi/?s=1166

Ja jos nyt oikeinkirjoituksesta nälvimään ruvetaan, niin kuinka niiden isojen kirjaimien käyttö? Eihän sinulta puuttunut kuin 100%. Mikä on aika paljon huomioiden viestisi pituuden, mikäli hymiöitä ei lasketa.

Entäpä: "pikku kuitti paikallaan" = "Pieni tosite liikkumatta"?

Helsinkiläinen = helsinkiläinen

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Porvoon Hilma

Helsinkiläinen = helsinkiläinen

Näin on. : )

Huomasitko että pääsit juuri 50% kerhoon?

[Porvoon Hilma]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Näin on. : )

Huomasitko että pääsit juuri 50% kerhoon?

Jaa, mukava päästä johonkin kerhoon kerrotko lisää... ?

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Porvoon Hilma

Jaa, mukava päästä johonkin kerhoon kerrotko lisää... ?

Oikeinkirjoittamisesta. Kaksi nimeä ja toiseen sait ison kirjaimen. : )

[Porvoon Hilma]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Oikeinkirjoittamisesta. Kaksi nimeä ja toiseen sait ison kirjaimen. : )

Nyt mie en tajjuu ennää mittään. Mitäs mie oon mennyt kirjoittamaan, että kerhon jäsenkriteerit tuli täyteen ?

[Kala92]

Alkuperäinen kirjoittaja Porvoon Hilma

Nyt mie en tajjuu ennää mittään. Mitäs mie oon mennyt kirjoittamaan, että kerhon jäsenkriteerit tuli täyteen ?

Älä es yritä. Netissä oikeinkirjoituksesta tappelu on yksi niistä asioista joissa ei ole voittajia. Tyttöystävä kun opiskelee kotimaista kirjallisuutta, niin hän saisi sydärin kun katselisi meidän kirjoitusasua.

[wikke]

Niin, kirjoitit kaksi kertaa Helsinki, joista toiseen sait ison kirjaimen. Kahden sanan lauseesta sait puolet oikein. Aslakki onnistui neljässä sanassa täydellisesti. Eihän siinä muuten mitään, mutta jos lähtee aukomaan oikeinkirjoittamisesta päätään, niin luulisi olevan paukkua takana. Ei sillä, ei ole meikäläiselläkään tuon suhteen liitua millä piirtää.

Tällä palstalla on mielestäni ollut rentoa se, että kunhan saat asiasi esitettyä jotenkin ymmärrettävästi, niin se on riittänyt. Ilman kielikyttien laukomista, varsinkaan jos ruuti märkää...

Onko ketään eri mieltä? : )

Toki se rupeaa vituttamaan jos väenväkisin ruvetaan teennäisesti tunkeamaan omaa murrettaan tai slangia tekstiin...

[Lerssinen]

Viimenen työreissu lähtee tälle vuodelle tänä yönä.. Ihan hyvillä mielin putoon päivärahalle taas hetkeksi Laskin tunteja niin 6kk tehty 9kk työt jos olisin ollu 8h päiviä...

[aslakki]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Osuisi ehkä paremmin nilkkaan jos viestiketju olisi toinen, eli tuo: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=92289 http://forums.offipalsta.com/images/icons/icon12.gif

Voin puolustautua sillä että olen Helsinkiläinen:

Eräs abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä muun muassa näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu nuorten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”


Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.


Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).


Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause ”Ketä sä tarkotat?” voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.


Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’. Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle ”Ketä sieltä tulee?” tulkinnan ’kuka sieltä tulee’. Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet ”Ketä puhuu?” ja ”Ketä soitti?” käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

Lähde: http://www.kotus.fi/?s=1166

Ja jos nyt oikeinkirjoituksesta nälvimään ruvetaan, niin kuinka niiden isojen kirjaimien käyttö? Eihän sinulta puuttunut kuin 100%. Mikä on aika paljon huomioiden viestisi pituuden, mikäli hymiöitä ei lasketa.

Entäpä: "pikku kuitti paikallaan" = "Pieni tosite liikkumatta"?

Hö, no sanana ketä on ihan ok mut eihän ketään korvaa kukaan vaik ois parikkalalainen

Jos tuo kuuluis "slangiin" ni eiks valtaosa stadilaisista käyttäs moista kielikukkasta?

Mie kyl kestän kuittailun (vittuilun) kieliopistani, ei juurikaan koulussa kiinnostanut. Riitti kun oppi kirjottamaan ja lukemaan

Ja ei oo pahasta olla parikkalasta, ihan mukava paikka

[Källbacka]

Viikko alkaa vetää viimeisiään töiden puolesta ja huomenna katsomaan isolle kirkolle neonvaloja sekä Monster Jamia pojan kanssa. Arjen p*skakin siinä unohtuu taas hetkeksi. SE O' HYVÄ!

[Porvoon Hilma]

Alkuperäinen kirjoittaja Källbacka

Viikko alkaa vetää viimeisiään töiden puolesta ja huomenna katsomaan isolle kirkolle neonvaloja sekä Monster Jamia pojan kanssa. Arjen p*skakin siinä unohtuu taas hetkeksi. SE O' HYVÄ!

Monster Jam: todella iso hillo?

[mäksä]

niinkuin tuolla jo hehkutin ni pakko täälläkin riiata,, tunturi haista paska city on ajossa..

[Lerssinen]

Alkuperäinen kirjoittaja mäksä

niinkuin tuolla jo hehkutin ni pakko täälläkin riiata,, tunturi haista paska city on ajossa..

No taatana, CITY PÖVER !!
http://www.youtube.com/watch?v=DTQdfhwMd2c

http://www.youtube.com/watch?v=1ywkknIzkJ8

[Källbacka]

Alkuperäinen kirjoittaja Porvoon Hilma

Monster Jam: todella iso hillo?

Jo, just det! Siinä on Marjat.