Kerro mikä ei vituta, miksi on hyvä olla 2013

[Nikuzai]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Sinä olet ensimmäinen jonka edes kuulen sen yhdistävän mitenkää sladdailuun.

Vaan kysäiseppäs joltain 14-20 vuotiaalta mitä lintta tarkoittaa niin ymmärrät miksi sitä ihmettelen

Ja miksi auto ensilumilla kulkisi vinossa/kallellaan?
Kyllähän ne sladissa eli nykynuorten mukaan lintassa menee

[AlluK]

Alkuperäinen kirjoittaja Nikuzai

Ja miksi auto ensilumilla kulkisi vinossa/kallellaan?

Sehän johtuu vain kirjoitusvirheestä
Vaikka "nykynuoriso" käyttää jotain sanontaa yleisesti, niin ei se tarkoita, että he olisivat välttämättä oikeassa.

[pesix]

Muija vaihtu puolta nuorempaan

[Turbo Isuzu]

Onneks ei o muijaa ollenkaan. Pääsee paljon helpommalla... ja halvemmalla.

[pesix]

Onhan se noinkin

[bluevan]

Alkuperäinen kirjoittaja pesix

Muija vaihtu puolta nuorempaan

Toi on jo rohkee veto

[sjeeppi]

No kun on PERJANTAI !!!

Martti Servon sanoin On viiiikonloppu eessä Taas...

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja bluevan

Toi on jo rohkee veto

Vaan mitkä taustat? ; ) Ajatus leikki että Pesix 30v exä 50v uusi (vai olisiko nykyinen korrektimpi ilmaisumuoto?) ikäero 5v. Ja jos asianomainen 40 ja uusi kumppani 20. Sou?

Jos suhde toimii, niin mikä siinä ikäerossa sitten muka mättäisi? Jos erotus oikeasti suuri, niin voi ehkä siellä elinkaaren loppupuolella tulla jotain bropleemaa, mutta sekin lienee tapaus kohtaista.

Fraulla kolmikymppiset edessä, itsellä nelikypäset jo jonkun matkaa takana, ja kohta kymmenen vuotta yhteistä latua lykitty. On ollut hiihdellessä sekä ylä että alamäkiä, pakkasta ja suojaa sekä joskus katkennutta sauvaa (siis niitä missä on sompa! Eikä patterit lopu), mutta yhtään kunnon/todellista riitaa emme ole saaneet aikaiseksi mikä taasen tuntuu aika yleiseltä parisuhteissa ikään katsomati.

[ssuvik]

Juu ei se ikäero välttämättä mitään meinaa. Työkaveri on pikkusen reilu 50v. ja akkansa 28. Vajaa kymmenen vuotta nekin on kimpassa kulkeneet.

[AVRO]

Kauppajonossa kärvistelin jonkun hiihtelijän sählätessä lottojensa kanssa. Alko jo vähän otsaa kuumotamaan mutta se vaihtui huvitukseksi kun naapurijonossa oli pikkuinen mummeli jonka ähräämistä olin jo aiemmin seurannut. Mummilla oli kärryssä parikin sandelssi packia, lensivät muuten REIPPAASTI hihnalle vaikka muuten oli semmoista vanhan ihmisen hidasta vänkäämistä kamojen kanssa.

[pesix]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Vaan mitkä taustat? ; ) Ajatus leikki että Pesix 30v exä 50v uusi (vai olisiko nykyinen korrektimpi ilmaisumuoto?) ikäero 5v. Ja jos asianomainen 40 ja uusi kumppani 20. Sou?

Jos suhde toimii, niin mikä siinä ikäerossa sitten muka mättäisi? Jos erotus oikeasti suuri, niin voi ehkä siellä elinkaaren loppupuolella tulla jotain bropleemaa, mutta sekin lienee tapaus kohtaista.

Fraulla kolmikymppiset edessä, itsellä nelikypäset jo jonkun matkaa takana, ja kohta kymmenen vuotta yhteistä latua lykitty. On ollut hiihdellessä sekä ylä että alamäkiä, pakkasta ja suojaa sekä joskus katkennutta sauvaa (siis niitä missä on sompa! Eikä patterit lopu), mutta yhtään kunnon/todellista riitaa emme ole saaneet aikaiseksi mikä taasen tuntuu aika yleiseltä parisuhteissa ikään katsomati.

38 itsellä ikää ja nyk muija 19, et ei ongelmia.
Jotenkin vaan tuntuu et virtaa tullu myös itselle lisää.
Enään ei vituta duunissakaan niinkuin ennen
Katsellaan kui täst eteenpäin, maailma on avoin, huom voi olla että karisee suomen tomut jaloista, mut katsotaan.

[Lerssinen]

Alkuperäinen kirjoittaja pesix

nyk muija 19, et ei ongelmia.

Onnea kestävälle pohjalle Mut on se välillä kiva koittaa teinip*lluaki..

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Nikuzai

Vaan kysäiseppäs joltain 14-20 vuotiaalta mitä lintta tarkoittaa niin ymmärrät miksi sitä ihmettelen

Ja miksi auto ensilumilla kulkisi vinossa/kallellaan?
Kyllähän ne sladissa eli nykynuorten mukaan lintassa menee

Huoh, no kun tämä rämäpää mummeli laskee lurttu pohjassa takatökkiällä sladissa, ja sladissahan auto on vinossa (kahva edellä) liike suuntaansa nähden eli lintassa. Eikö?

Tossa äskön duunissa noita amiska heppuja riivasin joista 15:ta kuudella takapotku, ja kaikki tunsi useita joilla myös on. Tämän kapean otanna mukaan ketään ei mieltänyt linttailua/linttaamista synonyymiksi sladittelulle tahi driffailulle, vaan kaikilla lintta assosioitui tähän "sinun" Jenkki osastoon, kuluneisiin kenkiin, sekä ylipäänsä johonkin joka on vinossa, lanässä tai kallellaan.

Kysymykseen "Missä autoilussa muussa yhteydessä kuin paskat jouset voisi sanaan lintta/lintassa/lintallaan (tai miten sitä nyt sitten taivutellaankaan?) yhdistää?". Oli mielenkiintoista huomata että kolmen mielestä auto voi liukkailla mennä kaarteessa lintassa, mutta se ei heidän mielestään ollut varsinaista sladittelua vaikka olisikin tahallista. Neljän mielestä se liittyi yhdistelmäajoneuvonkuljettajan mahdollisiin ongelmiin peruuttaessa. Jälkimmäisestä itse tottunut käyttämään "linkussa", vaikka harvemminpa mitään pakettia nyt ihan oikeasti linkkuun saa, joten kyllähän se lintassa siihenkin passaa.

[aslakki]

ot: pikku kuitti paikallaan?

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

........ ketään .......

[wuntzikka]

saa olla pitkästä aikaa vähän enemmän kotona
ja samalla kattoo ku koira nukkuu täysin selällään ketarat taivasta kohti

[Poukko]

Olen laihtunut 13 kiloa.
Nyt huonompi polvenikin kestää taas painoni ilman jatkuvia kipuja.

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja aslakki

ot: pikku kuitti paikallaan?

Osuisi ehkä paremmin nilkkaan jos viestiketju olisi toinen, eli tuo: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=92289 http://forums.offipalsta.com/images/icons/icon12.gif

Voin puolustautua sillä että olen Helsinkiläinen:

Eräs abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä muun muassa näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu nuorten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”


Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.


Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).


Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause ”Ketä sä tarkotat?” voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.


Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’. Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle ”Ketä sieltä tulee?” tulkinnan ’kuka sieltä tulee’. Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet ”Ketä puhuu?” ja ”Ketä soitti?” käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

Lähde: http://www.kotus.fi/?s=1166

Ja jos nyt oikeinkirjoituksesta nälvimään ruvetaan, niin kuinka niiden isojen kirjaimien käyttö? Eihän sinulta puuttunut kuin 100%. Mikä on aika paljon huomioiden viestisi pituuden, mikäli hymiöitä ei lasketa.

Entäpä: "pikku kuitti paikallaan" = "Pieni tosite liikkumatta"?

[Ooppeli]

Gemsus laatikko toimii paremmin ku vaihtoi solenoidit. Ja eikä ollut edes vaikea homma.

Tosin ihmetyttää yksi o-renkaan puuttuminen yhdestä solenoidista. Ja se että öljypohjan pultit aika löysällä.

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Ooppeli

Ja se että öljypohjan pultit aika löysällä.

Jos ne olivat momentissaan, eikä hampaat irvessä kirrattu?

[Ooppeli]

Yks oli puoliks pyörinyt ulos. Loput melkein näppikierrolla.

[Porvoon Hilma]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Osuisi ehkä paremmin nilkkaan jos viestiketju olisi toinen, eli tuo: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=92289 http://forums.offipalsta.com/images/icons/icon12.gif

Voin puolustautua sillä että olen Helsinkiläinen:

Eräs abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä muun muassa näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu nuorten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”


Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.


Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).


Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause ”Ketä sä tarkotat?” voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.


Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’. Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle ”Ketä sieltä tulee?” tulkinnan ’kuka sieltä tulee’. Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet ”Ketä puhuu?” ja ”Ketä soitti?” käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

Lähde: http://www.kotus.fi/?s=1166

Ja jos nyt oikeinkirjoituksesta nälvimään ruvetaan, niin kuinka niiden isojen kirjaimien käyttö? Eihän sinulta puuttunut kuin 100%. Mikä on aika paljon huomioiden viestisi pituuden, mikäli hymiöitä ei lasketa.

Entäpä: "pikku kuitti paikallaan" = "Pieni tosite liikkumatta"?

Helsinkiläinen = helsinkiläinen

[wikke]

Alkuperäinen kirjoittaja Porvoon Hilma

Helsinkiläinen = helsinkiläinen

Näin on. : )

Huomasitko että pääsit juuri 50% kerhoon?

[Porvoon Hilma]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Näin on. : )

Huomasitko että pääsit juuri 50% kerhoon?

Jaa, mukava päästä johonkin kerhoon kerrotko lisää... ?

[aslakki]

Alkuperäinen kirjoittaja wikke

Osuisi ehkä paremmin nilkkaan jos viestiketju olisi toinen, eli tuo: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=92289 http://forums.offipalsta.com/images/icons/icon12.gif

Voin puolustautua sillä että olen Helsinkiläinen:

Eräs abiturientti kuvaili ylioppilasaineessaan sairaalatyötä muun muassa näin: ”Aamulla keräillään sängystä yön aikana putoilleet mummot ja katsotaan, ketä tarvitsee röntgeniä.” Opettaja oli, aivan oikein, vetänyt punakynällä viivan ketä-sanan alle. Kirjakieli ei tunne tällaista ketä-sanan käyttöä. Kokelaan lipsahduksen kuitenkin ymmärtää: ketä merkityksessä ’kuka’ kuuluu nuorten puheeseen ja on siitä peräisin. Sanotaan esimerkiksi: ”Ketä se oli jota sä moikkasit?”, ”Ketä soitti?”, ”Ketä koputti oveen?”


Ketä-muoti esiintyy jo 1920-luvun Helsingin slangissa; kyse ei siis ole aivan nuoresta ilmiöstä. Murteissakaan ketä-käytäntö ei ole aivan tuntematon; sitä tavataan nimittäin Turun itäpuolella aina Lounais-Hämettä myöten. On kuitenkin luultavaa, ettei murteilla ole ollut osuutta Helsingin ketä-muodin syntyyn. Kaupunkikielen ja murteiden ketä ovat toisistaan riippumattomia.


Kirjakielessä ketä on ken-sanan taivutusmuoto, sen partitiivi. Perusmuoto ken on nykykielessä harvinainen, lähinnä ylätyyliin kuuluva. Sen tilalla on kuka. Sanojen ken ja kuka taivutusmuodot ovat sekoittuneet, ja ne muodostavat yhdessä ns. sekaparadigman: yksikön nominatiivina on kuka, mutta muut sijat saadaan ke-vartalosta (kuka, kenen, ketä, ketkä, keiden, keitä).


Voisi ajatella, että ketä-ilmiön syynä on ollut tarve päästä eroon ku- : ke-vaihtelusta. Valitsemalla ketä nominatiiviksi tähän tavoitteeseen päästäänkin. Valinta aiheuttaa kuitenkin uuden ongelman: sama muoto on nyt sekä nominatiivina että partitiivina. Kaiken lisäksi ketä on puhekielessä paitsi yksikön myös monikon partitiivi, ja esimerkiksi lause ”Ketä sä tarkotat?” voi viitata yhtä hyvin yhteen kuin useampaankin henkilöön. Ku- : ke-vaihtelusta eroon pyrkiminen ei ehkä olekaan ketä-nominatiivin aiheuttaja. Selitysyritys on siis ollut turha. Vai onko sittenkään? Se saattaa nimittäin tarjota rakennusaineet toisenlaiselle selitykselle.


Äidinkielenään suomea puhuvalle ei puhekielen lause ”Ketä sieltä tulee?” ole ongelmallinen. Se on tulkittavissa vain yhdellä tavalla: ’keitä sieltä tulee’. Ruotsia äidinkielenään puhuvalle lause voi tuottaa pulmia. Suomen partitiivi on vieraskieliselle vaikea sija; sitä on hankala pitää erossa nominatiivista. Kun monikkomuoto esimerkkitapauksessa lisäksi on aivan yksikön kaltainen, virhetulkinnan mahdollisuus kasvaa entisestään. Ei olekaan ihme, jos vieraskielinen antaa lauseelle ”Ketä sieltä tulee?” tulkinnan ’kuka sieltä tulee’. Hän hahmottaa ketä-muodon yksikön nominatiiviksi ja alkaa käyttää sitä yksikön nominatiivin tavoin. Lauseet ”Ketä puhuu?” ja ”Ketä soitti?” käyvät mahdollisiksi. Käyttötavasta tulee muoti, jonka myös suomea äidinkielenään puhuvat omaksuvat.

Lähde: http://www.kotus.fi/?s=1166

Ja jos nyt oikeinkirjoituksesta nälvimään ruvetaan, niin kuinka niiden isojen kirjaimien käyttö? Eihän sinulta puuttunut kuin 100%. Mikä on aika paljon huomioiden viestisi pituuden, mikäli hymiöitä ei lasketa.

Entäpä: "pikku kuitti paikallaan" = "Pieni tosite liikkumatta"?

Hö, no sanana ketä on ihan ok mut eihän ketään korvaa kukaan vaik ois parikkalalainen

Jos tuo kuuluis "slangiin" ni eiks valtaosa stadilaisista käyttäs moista kielikukkasta?

Mie kyl kestän kuittailun (vittuilun) kieliopistani, ei juurikaan koulussa kiinnostanut. Riitti kun oppi kirjottamaan ja lukemaan

Ja ei oo pahasta olla parikkalasta, ihan mukava paikka

[Källbacka]

Viikko alkaa vetää viimeisiään töiden puolesta ja huomenna katsomaan isolle kirkolle neonvaloja sekä Monster Jamia pojan kanssa. Arjen p*skakin siinä unohtuu taas hetkeksi. SE O' HYVÄ!