Sotakoira

[Sisu AH-45]

Elikkäs tämmöinen projekti pitäisi saada talven aikana kasaan (en sano minkä talven).

Itseasiassa hankin tuon jo jumalan vuonna 2008, mutta lopulta se unohtui varastoon isompien projektien takia. Alkuun ostin tämän tarpeettomaksi talviautoksi, mutta syy miksi jäi käyttötarkoitus toteutumatta oli se että se oli seissyt monta vuotta vanhassa hallissa ja lopulta kesän puun alla. Halli oli muistuttanut enemmän terraariota ja samoin ulkoparkiksi oli osunut jonkinlainen kasvitieteellinen puutarhan ja sademetsän välimuoto - joten kun toin auton tallille niin yön aikana sieltä oli muuttanut noin miljoona satiaista, termiittiä, muurahaista ja hämähäkkiä meikäläisen tiloihin. Näky oli aivan kuin jostain luontodokumentissa, jokalaista hiihtäjää seikkaili lattialla, joillakin törröti jalkoja perseestä ja vielä päästäkin! No ei muuta kuin ensin varovasti raottamaan lattiamattoa ja sieltä löytyikin kohtuuagressiivinen yli miljardipäinen kusiaisyhteisö. Vastaanotto oli pistävä. Takatilaan en uskaltanut edes kurkistaa vaan auto äkkiä ulos!

Auton historia on sellainen että ensimmäinen omistaja oli sveitsiläinen kaapeliyhtiö, sitten sen osti sieltä hyvä kaveri joka omisti sen n. 8 vuotta - meikäläisen kiristys tuotti sitten lopulta tuloksen ja sain sen sitten ostettua itselle. Olisin tehnyt oikein jos olisin myynyt koko härvelin suoraan National Geographicille, mutta shokin takia veri ei kiertänyt päässä. Päätin siis sitten heti alkuun repiä koko sisustuksen helvettiin, kaveri oli rakentanut sinne näyttävän tapetoinnin lattiamatosta ja alumiiniprofiilista. Penkit haisivat kuolleelle koiralle ja koko auto oli peittinyt puusta tippuneeseen tahmeaan tököttiin ja kuolleisiin kärpäsiin.

Tuolta se siis näytti sinä herran päivänä jolloin tein elämäni virheen:


Maalipinta oli niin paskainen että se oli pakko puhdistaa tinnerillä:


Show-sisutus oli tälläinen, ja haisi ihan vehkeelle:


Arkistoin sitten aluksi koko sisustuksen syrjään:


Suurimmat osat purettuani vedin raakasti koko sisustuksen vesiletkulla lävitse niin että vesi valui kuin Niagaran putous ja laskeskelinkin kusiaisia jotka olivat siirtyneet koskenlaskun pariin, tosin hieman vittuuntuneella mielellä:


Päätin että ostan kaikki pisteosat uutta, joten lievällä väkivallalla sitten irroittelin vanhoja pois. Jokainen ruuvi ja mutteri olikin hapettunut niin kiitettävästi kiinni että...:


Koska Land Roverin tehtaalla on pidetty nerokkaana ajatuksena yhdistää terästä ja alumiinia, on siitä tuloksena tälläinen näkymä:




Sitten auto seisomaan vuodeksi ja tänään lopulta sain itsestäni motivaatiota irti ja auto takaisin päivän valoon:


Varastotilan ovet ovat n. 10 cm kapeammat kuin auto, joten kivasti lämpö nousi auto työnnellessä:




Savukoneena on miehekäs 2.5 TDI ja kilometrejä löytyy 148k: