Ladoga 2009 kisaraportteja

[KooPee]

Kotiuduttu on tänään aamulla ja pari tuntia on jo nukuttukin päivällä, rupee kunto palautuun normaaliksi tässä päivän mittaan...pakko myöntää ettei toi poikavuosien peruskuntokunto ole enää ihan kiviaitaan verrattavaa-ei sitten millään kykene melkeen paria viikkoa putkeen kurluttamaan, pakko oli pitää välipäiviä... ))

Täytyy olla suoritukseen tyytyväinen koska ensikertalaiselle jo lätäkön kierto kokonaisella ja vielä maalissakin ehjällä ajokalustolla on erittäin hyvä saavutus. Tavoite tosin jäi saavuttamatta, mikä oli siis mitalisija- eikä muiden suomalaisten lyöminen tai mikään "näyttäminen" kenellekään, ei suomalaisille eikä muumaalaisillekään, puheet sellaisesta on aika epäurheilijamaisia- mutta kokemuksena kilpailu oli hieno ja varsinkin opettavainen.

Ensimmäisen päivän moka oli kokonaan meikäläisen, jonka vastuulla siis oli navigointi- sorruin aloittelijamaiseen mokaan ja yksi rastipiste jäi pokkamatta ja siitähän seurasi rangastuksena (eli penaalina aikasakkoa 120 prosenttia x pätkän maksimiaika, eli siis kouriintuntuvasti 8 tuntia 24 minuuttia.
Se vaikeutti aikalailla päämäärään pääsemistä, minkä seurauksena tavoitteeseen pääseminen siis merkitsi sitten rajua nopeuden nostamista loppukisaan. Nopeus oli meillä ja varsikin Pekalla ihan kohdallaan, joka päivä kirittiin aikaa kiinni, mutta päivät vain loppuivat kisassa kesken juuri kun opittiin kisan luonne, ja reilu tunti sitten lopulta jäätiin alkuperäisen tavoitteen mitalisijasta.

Kunnia sille jolle kunnia kuuluu, tälläkertaa paremmat tiimit voittivat meidät, joten iso kädenpuristus ja onnentoivotus Timon tiimille jonka tasainen ajo ja virheetön suunnistus oikeuttivat kunniakkaaseen kolmanteen sijaan. Hienosti vedetty. Osa meidän porukasta kerkesikin jo antamaan lapaa venäjän puolella silloin kun kilpuri kiirehti viimeiseen camppiin mustan laatikon purkuun.

Kisa oli odotettua helpompi ajomaastojen puolesta, osa selittyy sillä että kelit olivat olleet ilmeisesti varsin kuivat ja suot olivat ajokuntoisia ja joissa oli vähänlaisesti vettä. Pilssipumppuja ei tarvittu ja Volvon kahden metrin kahluusyvyyteen jäi jokien ylityksissä vielä kymmeniä senttejä varaa.
Toinen syy on, että reittejä oli muutettu edellisistä vuosista helpommiksi ja esim. videoilta tutut järvissä kahlaamiset oli jätetty kokonaan pois. Harmi, sillä juuri niihin kahlaamisiin ja pahoihin paikkoihin oltiin varauduttu. Nyt tilalla oli pitkää nopeatempoista tiesiirtymää, missä ei ollut oikein sitä haastetta mitä sieltä lähdettiin hakemaan.

Latvialaisten Jeeppimokki ja Venäläisten ketjukolistin ovat molemmat ihan lyötävissä normaalikalustolla. Kallioilla ja suopohjaisessa metsässä ohitettiin ketjukolistin useaan otteeseen (valokuvankin niistä kerkesin ottamaan kun aukoivat moottorisahalla uraa itselleen) ja Latvialaisten kanssa vedettiin rinta rinnan useaan otteeseen monilla pätkillä. Usean vuoden kisakokemus ja rutiini paikallisista olosuhteista ja reiteistä painaa näillä kavereilla huomattavasti enemmän kun kaluston paremmuus.
Enemmän vain suomalaisia kisaan mukaan, suomessa on paljon taitavia tiimejä jotka pystyy antamaan varsin kovan vastuksen näille kansainvälisille porukoille, varsinkin pienemmissä luokissa on todellisia mahkuja tehdä kovaa tulosta, plus että aina on mukavaa nähdä suomikalustoa niin leireissä kun pätkillä ja katsojissa.

Nyt otan tirsat ja jatkan kuulumisia paremmin levänneenä...