Otteluraportti Idän Raivo - Ilves III 3.4.2004

[Laskos]

Päivä alkoi mukavasti, kun reilut puolet joukkueesta oli web-masteria sokeasti uskoen tullut paikalle jo yli tuntia ennen ottelun todellista alkamisaikaa. No, porukka käytti tunnin hyväkseen keilaamalla ja ruokailemalla (!).

Kun oikeasti piti tulla paikalle, toi allekirjoittanut leivoksen kehoituksesta koppiin poppivehkeet ja Guns'n'Roses pärähti soimaan ja kovalla. Tämä selkeästi toi henkeä vähälukuiseen joukkueeseen, mutta ei sitten kuitenkaan aivan riittävästi. Paikalle oli vaivautunut tasan 10 kenttäpelaajaa 17 joten siinä annettiin vastustajalle heti kättelyssä tasoitusta. Kolmella viisikolla peli olisi ollut ehkä voitettavissa. Eihän toki vastustajalla ollut sitäkään määrää vaihtomiehiä kuin meillä, mutta kun ovat aavistuksen taidokkaampia, kuin me...

Ensimmäinen erä alkoi varsin sekavissa merkeissä ja pallo liikkui päästä päähän pelaajien sinkoillessa sen mukana. Vasta muutamien sekavien minuuttien jälkeen alkoi tapahtua ja kun vauhtiin päästiin ei siitä vauhdista meinannut tulla loppua.

Maalinteon aloitti IRa:n toinen maalintekijä Ville Rajakallio, joka paukautti karvaamansa pallon verkon perukoille. Jostakin kumman syystä tähän löytyi jopa syöttäjä, joten Jarkko voi käydä kiittämässä tuomareita ylimääräisestä syöttöpinnasta.

Melko pian edellisen perään IRa siirtyi 2-0 johtoon Jarkon päästyä tekemään Mäkisen Alin syötöstä 2-0. Paljoa ei ehtinyt edellisestä kulua, kun Ilves pääsi rokottamaan varsin eriskummallisen maalin. Keskeltä annettu veto/syöttö kimposi iralaisen mailasta kohti kattoa ja pudotessaan alas vastustajan terävänä ollut hyökkääjä lakaisi pallon pienestä kulmasta sisään ohi hölmistyneen Laakson.

Alle minuutti edellisestä ja IRa siirtyi taas kahden maalin johtoon. Jarkko toteutti Timo Jutilan ohjetta "lapa jäähän, nimi lehteen" ja sijoitti Rajakallion loistopassin sisään aivan maalin edustalta. Tästä ehti kulua noin 10 sekuntia kun Ilves kuittasi jälleen. Käytännössä aloitusvoitto, hyökkäys ja maali. Kiitos ja kumarrus.

Erän loppuun IRa kuitenkin meni vielä uudelleen 2 maalin johtoon, kun Saarisen Jani teki pelaaja-valmentaja Kylliön syötöstä erätaukolukemat 4-2.

Toiseen erään lähdettäessä kaikesta näki, että Ilves vain opiskeli ensimmäisen erän meidän taktiikkaa ja meidän heikkouksia. Toinen erä näyttikin, miksi Ilves on niin hyvä. Ilves teki toisen erän puolessa välissä muutamassa minuutissa kolme lähes identtistä maalia: pallo toimitettiin maalin edustalle, josta sitä tai Ilveksen miehiä eivät IRa-pakit pystyneet siivoamaan. Ilves karkasi maalin johtoon kun viimeinen erä oli pelaamatta.

Päätöserä oli kokonaisuudessaan vierasjoukkue Ilveksen, vaikka lopussa pientä hallintaa ehkä saimmekin aikaiseksi. Ilves teki ensin voittomaaliksi jääneen 6-4 osuman erän alkupuolella. Ali nostatti vielä IRa-toivoa tekemällä Kylliön syötöstä 6-5 kun peliaikaa oli jäljellä noin kolme ja puoli minuuttia. Mutta edes aikalisä ja maalivahdin poisotto eivät auttaneet IRa:a pisteille ja voittajaksi selviytyi Ilves luvuin 6-5.

Kaikenkaikkiaan Ilves peliä hallitsi pitämällä ja liikuttamalla palloa varsin vakuuttavasti. Meidän rooliksemme jäi lähinnä vastaiskut ja niissä onnistuminen. Jäähyjä jouduimme ottamaan kaksi kappaletta (Ali ja Aki mailaan lyömisistä) vaikka aihetta olisi ehkä ollut useampaankin jäähyyn (Hannun päällä pelaaminen ja Ilkan melko vaarallinen polvella estäminen). Sen verran täytyy tuomareista sanoa, että hyvin he vihelsivät, mutta heidän tyyli poikkesi toisistaan. Tämän takia olisi ollut kiva, että olisivat vaihdelleet päätyjä pelin kuluessa. Nythän sama tuomari oli samassa päädyssä koko erän ja tästä me ehkä kärsimme hieman. Siihen ei kuitenkaan peli missään nimessä ratkennut, tämä oli lähinnä kosmeettista.

Haaveenammehan oli olla lohkon ainoa joukkue, jolle nousija olisi hävinnyt molemmat pelinsä, mutta näinkään ei siis käynyt ja kausi jouduttiin päättämään kahteen tappioon (TamFu ja Ilves III).

Kokonaisuutena kausi meni kuitenkin hyvin. Parannusta viime kauteen tuli sekä esityksellisesti että tuloksellisesti. Viime kauden jumbosija vaihtui keskikastin sijoitukseen ja kuitenkin taistelimme karsintapaikasta lähes loppuun saakka. Kaikille jäi varmasti hyvä maku suuhun, mutta silti sen verran hampaan koloon, että ensi kauteen lähtee entistäkin motivoituneempi IRa.

Pelin jälkeen kopissa puhuttiin, kuinka meillä meni kevät paljon paremmin kuin syksy. Tämä on kuitenkin tilastojen valossa vähän harhaa, sillä jos jakaa divaripelit tasan kahteen kierrokseen (kierroksen päätöspelihän oli aina juuri Ilvestä vastaan) niin tasan menee myös pisteiden saaminen kierrosten kesken.

Molemmilla kierroksilla pelasimme 9 ottelua, joista voitimme 4, pelasimme yhden tasan ja hävisimme 4. Paras jaksohan meille osui juuri sydäntalveen kun oltiin kierrosten välissä. Voitimme mukavasti ekan kierroksen loput pelit ja toisen kierroksen alun pelit. Alkusyksy meni ihmetellessä ja loppukaudesta taas saimme vähän turpaamme (viimeisestä viidestä pelistä vain 3 pistettä kymmenestä!). Karsintapaikasta jäimme näillänäkymin 5 pistettä. Kuitenkin pitää muistaa, että nämä viisi puuttuvaa pistettä olisi ollut mahdollista ottaa jo tällä kaudella. Ensi kaudellahan ne ja toivottavasti pari muutakin pistettä otetaan, eikö?

Koitan laatia vielä tarkemman yhteenvedon koko kaudesta (samaan tyyliin kuin välitilinpäätös) tässä lähiaikoina. Ehkä myös valmentaja voisi moisen laatia?

Raprottikone vaikenee ensi syksyyn saakka, kiitos.

- Laskos -

"Voittajat eivät luovuta, luovuttajat eivät voita"
(Juhani Tamminen)