Uusi viisumi poltteli taskussa. Viisumin saanti ongelmista johtuen Venäjän matkailu oli jäänyt lähi kuukausina vähille.
Pitihän se heti lähteää testailemaan talvisen Venäjän safaripolkuja. Valmistautuminen tapahtui perinteitä noudattaen nopeasti ja huolimattoimasti.
Perjantai puolilta päivin oltiin rajasta yli. samantien sveton lähireittejä tsekkailemaan. pari pikku pikku pätkää ajettuamme suuntasimme Mertjärven eteläpäähän. Siellä tiesimme olevan hyvää Venäjän perus reittiä. Kostea syksy oli hieman kastellut maastoa ja ojat ja kosteikot olivat tavanomaista korkeammalla vedellä. Muutaman hyvin menneen ylityksen jälkeen saavuimme hieman isomalle ojalle. Itseluottamusta turvoksissa emme vaivautuneet tutkimaan ylitystä. Muutaman epäonnistuneen ylitysyrityksen jälkeen kone sammui....aikamme koneen kanssa tapeltuamme päätimme vinssata auton vastarannalle. Ennekuin auto oli vastarannalla loppui virta....siinä sitä sitten oltiin pimenevässä illassa.
Pari tuntia auton kanssa ihmeteltyäämme keräsimme varusteet takaisin autoon ja aloitimme korpivaelluksen kohti sivistystä. Kolmen ja puolen tunnin reippaan kävelyn jälkeen Losevon valot alkoivat tuikkia edessä. Lähimmissä taloissa oli hiljaista ja jatkoimme matkaa. Eräässä talossa oli pariskunta hereillä. Ei muuta kuin kolistelemaan oven taakse ja kyselemään taksia. Tunnin päästä taksi tulikin ja ajoi meidät Suomeen ja Lappeenrantaan.
Alkoi pelastus retkikuntaan varustautuminen. Aamulla isojen ponnistelujen jälkeen olimme takaisin autolla. Meidät kohtasi näky joka oli samalla riemastuttava ja masentava. Riemua aiheutti auton ja tavaroiden paikoillaan olo. Masennusta aiheutti....
Talvi safarointi on hieno laji. Ennen kuin päästiin takaisin suomeen tapahtui ja paljon. Niisä seuraavassa osassa.
eca & jari & tuomo