naisen pitämisen vaikeus

[tjl]

> Naisen pitämisen vaikeus
>
> Oiva Sarkkinen:
>
> MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
>
> Näin syksypuolellakin tulee terveelle miehelle mieleen ne elämän
> perusasiat.
> Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan. Suoranaista
> yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira. Kavereita on aina sen
> verran, että saadaan korttirinki kasaan ja kiljuun kimppasokerit kerran
> kuussa.
>
> Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät karunkin
> uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja tehty.
>
> Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä, huumorin-tajuinen
> nainen. Sinua etsii tositarkoituksella rehellinen suomalainen mies. Myös
> hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu eivät hallitse
> elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys. Saanhan kohdata
> sinut keväässä?
> Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
>
> Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on taksikuski, ja
> nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne muutamat
> kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän epäilen
> sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
> tietokone.
>
> Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten tulossa käymään.
> Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän siistimpää päälle:
> pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria: Ellun
> Piriste. Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama
> se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa,
> kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta
> melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin
> väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin
> reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin
> täyttelemässä lottokupongin.
>
> Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun minun
> koira istuu aina edessä. Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos
> toimitettu tavara tuoretta. Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa,
> sellainen oli sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
> Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki mausteet,
> extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan koiralle, ja kyselin, että
> ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä.
> Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi. Sitä naista
> rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne junien ruuat.
> Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti.
>
> Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan
> koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi
> rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
>
> Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa sun
> markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan kertaa ennen
> kuin oltiin kotipihassa. Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti
> ylivirittynyt tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä
> myöhemminkin semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä
> "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli
> vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä. Puolilta päivin
> kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa saataviaan.
> Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki minun ruokailevan.
> Täällä ei turhaan hienostella! Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari
> satasta, että näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan
> siivellä eletä.
>
> Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan. Pidettiin
> perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen Oskari
> soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein kokonaan ennen
> kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä
> kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä
> nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
>
> Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin. Soittelin sille
> myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä tosiaankaan mitään
> pyhäkoulutekstiä. Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin.
> Barbara nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat!
> Mukava oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
>
> Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja siivota
> takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
>
> Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan, että meidän
> poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja kaupunkilaisvosujakin.
>
> Ja niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten oli.
> Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen naisella
> olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
>
> **************************
>
> Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies.
>