Kuka tiskaa!!??

[zartsa]

Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä, joka asui kaukana kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa. Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä - autonmoottorin, joka toimii paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla. Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...

Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi astiat.
- Minä en tiskaa, se on akkojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei oo mun
vuoro, kimitti tytär.

Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe päätti, että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan. Se, joka ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan. Perhe riisuutui ja asettui makuulle keittiön lattialle...

Keksijä huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankkityhjänä tienposkeen. Keksijä nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadan metrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi. Keksijä saapui talolle ja koputti
oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.

- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle ?
- Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.

Keksijä kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä. Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvän näköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei
reagoinut häneen mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida napautti tytärtä. Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella.

Hän meni talliin, mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta. Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti perheen äitiäkin. Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä on kanisteri.

Keksijä kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli. Bensiiniä ei talossa kertakaikkiaan ollut. Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti
moottorinsa erikoisuuden.

- Olisikohan täällä josain vaseliinia, hän tokaisi ääneen
itselleen.

Silloin perheen isä nousi pystyyn ja karjaisi:
- Ei saatana, minä tiskaan!



-----------------------
Minut on helppo pitää tyytyväisenä niin kauan, kun saan tahtoni läpi.