Offroad-trial kilpailut yleisön kantilta

[Mylppy]

Päätin avata uuden viestiketjun, kun tuonne Nort Trialia käsittelevään keskusteluun olisin muuten laittanut, mutta mennään jo niin paljon aiheesta sivuun että ei yksinkertaisesti kehtaa sinne laittaa. Eli jotain mielipiteitä offroad-trialiin ja offroadiin ei hirveän syvästi sekaantuneen katsojan silmin, kilpailujärjestelyistä ja niiden parannusehdotuksia. Teksti nyt on aika itsestäänselvyyksiä, mutta kun piti kirjoittaa lyhyt vastaus, niin homma karkasi käsistä. On jutussa muutamalause kirjoitettu ihan säännöistäkin. Ehkä tämä kirjoitus voi toimia lähtökohtana keskustelulle, mitä voitaisiin kehittää offroad-trialin kilpailuja yleisönkannalta katsottuna.

Ratojen sijainti on ihan hyvä ilmoittaa kilpailupaikassa käsinpiirretyillä kartoilla, joita on joissain kisoissa näkynytkin. Se pahvi, jossa on summittainen kartta auttaa paljon jos on radat suuremmalle alueelle sijoitettu, kuten nyt vaikka viimeksi Talmassa oli sijoitettu. Lappuihin samoin mahdolliset wc:t, ruokapaikat yms. muut pisteet, jotka yleisöä kiinnostavat. Näitä kylttejä voisi sitten sijoittaa saapumisreitille ja mahdollisesti johonkin kilpailualueen keskeiselle paikalle. Aikaa menee tekemiseen tunti, voi toteuttaa vaikka kilpailun aamuna niin tietää ainakin missä mikin on. Rahaa pahviin, keppeihin, tussiin ja niitteihin kuluu muutama euro.

Parkkipaikalle saapumiseen jo hinnat näkyviin, huomattavasti nopeampi on rahastajien rahastaa kun etukäteen porukka osaa kaivaa sopivan rahan, eikä tarvitse kaikille selittää hintoja tai odottaa kun ihmiset laskevat sopivaa rahaa. Bonus lapun tekeminen kauemmaksi rahastuspisteestä, kymmenen minuuttia, rahaa ei kulu käytännössä ollenkaan.

Näillä muutamalla kyltillä on jo yleisö paljon paremmin "kartalla" siitä mitä tapahtuu ja missä päin aluetta. Pieniä asioita, mutta pienistä puroista se suuri virta syntyy.

Kilpailuille internetsivut. Vuosimaksu jossain todellisessa halpapalvelussa noin 25€, sisältäen domainin. Aikaa perussivujen, ilman graafista ilottelua, tekemiseen yksi ilta, jos tekijä edes perusteet osaa, eikä yritä mitään liian hienoa, eikä rupea kirjoittelemaan ylipitkiä viestejä/lauseita petrisimoliiniin. Hyödyt: Tukee kilpailun mainostamista, yleisölle tiedottaminen, kilpailijoille tiedottaminen, helppo laittaa mainokseen osoite tyyliin www.jokinkilpailu.com. Medialle annettaisiin mahdollisuus saada valmista taustamateriaalia (lajiesittely, "mainoskuvat") mahdollisiin juttuihinsa. Kyllä sitä nyt aina paikallislehti jutun tekee kun annetaan vihje että tällaista tapahtuu.

Tulostaulu (vaikka onkin aika käyttökelvoton, kun tulokset päivittyvät varsinaisesti vain kerran kilpailunaikana ja lopussa) johonkin sellaiseen paikkaan että yleisö näkee, eikä ainoastaan sinne kilpailutoimistolle 200 metrin päähän. Teknisestihän ei olisi mikään mahdottomuus reaaliaikaistakaan tulospalvelua toteuttaa. Vaatisi esimerkiksi vaan kaikille pätkille kannettavat tietokoneet, paljon akkuja tai virtaa, langattoman verkon ja yhden keskustietokoneen. Itse keskuskoneeseen vaikka nettipalvelin pyörimään ja yksinkertainen tietokantasovellus, johon pätkien tulokset lähetettäisiin aina kilpailijan suoriuduttua kyseisen pätkän urakastaan. Näin olisivat kokoajan tuoreet tiedot järjestäjällä kilpailun edistymisestä ja yleisölle tarjottavana tuoreet tulokset. Tällainen järjestelmä tosin on aika turha, asennuksessa tietämystä vaativa ja jossain määrin virhealtis, mutta heitetään tämäkin ideana, koska on ihan vaivaa näkemällä toteutettavissa.

Yksittäisiin hyviin persooniin järjestäjien puolella on tullut törmättyä kilpailuissa. Esimerkiksi viimekesän Raision kilpailussa erään hinausauton kuljettaja jäi mieleen. Letkeää juttua ja tarinointia kokemuksen syvällä rintaäänellä parhaillaan suoritustaan tekevistä kilpailijoista ja erilaisista tilanteista joita on hänen harrastuksessaan eteen sattunut. Ja älkää luopuko siitä turkulaisesta kuuluttajasta, blondivitsejä, lantikka vs. nipponin lantikka sekaannuksia, kuljettajille kuittailuja ja muita häröilyjä arvostaen. Ei liian totista hommaa, vaan mukana on sitä mitä mielestäni laji kaipaa, rentoa, ei turhantarkkaa tunnelmaa.

Yleisesti mitä laji kaipaa ovat persoonat, Laasonen hyvänä esimerkkinä, kun hän ajoi vielä trialia. Poikkeava, yleisölle antaen nähtävää ja kuultavaa. Yleisö tarvitsee jotain mitä muistaa tapahtumista erityisesti. Ensimmäiset kilpailut, jotka kävin katsomassa olivat Turussa 2004 pohjoismaiden avoimet, jossa muistelen kuuluttajan kuittailua Tuukan autokunnalle, että pelottaako. Vastauksena tuli autosta huudetut jutut kesken suorituksen tyyliin "Me mitään pelätä, kuin liian pientä palkkaa ja valomerkkiä." En todellakaan muista mitä tarkalleen heitti, mutta tuossa kuitenkin idea. Yleisön joukossa on monessa kilpailuissa tullut kuultua muisteluja mitä se Laasonen sinä ja sinä vuonna siellä ja tuolla tekikään.

Osallistujia mukaan, jotka eivät ole mukana pelkästään otsarypyssä kilpailemassa, vaan joista paistaa hauskanpito. Mikä olisikaan lajille parempaa kuin rento imago ja meininki. Ainakaan itseäni ei kiinnosta mikään kliininen formulatyylinen peräkkäin ajelu, tai se kaksisekunttinen kun Grönholm pölypilven sisällä vilahtaa ohi. Osallistujat tuomaan vaan enemmän omaa persoonallisuutta esiin ja lisää kontaktia yleisöön. Ajatellaan vaikka jotain lava-auton kuskia, joka pulttaisi kylpyammeen lavalle, uskoisin että varmasti jää kaikille mieleen, vaikka siinä ei taatusti mitään järkeä olisikaan. Onneksi tällaista on nyt lajissa jo paljon, tosin pienemmässä mittakaavassa: Ketjuvartiset lapiot, pelastusrenkaat, syvyysmerkit, kumiankat, tuhotut murrokset jne.

Kilpailuista pitää saada tapahtumia joista kävijät kertovat eteenpäin hyviä juttuja ja muistoja. Saa lisää ihmisiä katsomaan ja ehkä tätä kautta myös siirtymään harrastajiksi. Kaikki mikä parantaa yleisön (asiakkaiden) viihtyvyyttä, helpottaa heidän elämäänsä ja helpottaa lajin lähestyttävyyttä on harrastukselle eduksi.

Offroad-trial on kuitenkin loppupelistä erittäin halpa moottoriurheilumuoto aloittaa ja kilpailla. Autoon tonni pari, kypärään parisataa ja muihinkaan pakollisiin varusteisiin ei paljoa tarvitse laittaa ja jo pääsee kokeilemaan kilpailemista. Ei samalla rahalla kyllä kilpailemista motocrossissa tai monessa muussakaan lajissa aloitettaisi. Tosin raadon vieminen kotiin sitten saattaa maksaakin, jonka jälkeen hankitaan kuljetuskalustoa jne. Mutta näistä menoeristähän ei porukkaa lajiin houkuteltaessa puhuta

Ulkopuolisena mielestäni tuo sääntöjen muuttelu on väärä tie kilpailijamäärän kasvattamiseen. Säännöt on sääntöjä ja jokainen voi rakentaa laitteensa halutessaan johonkin luokkaan. Harrasteluokan porukkaa mahdollisuuksien mukaan vaan mukaan "oikeisiinkin" kilpailuihin, vaikka joutuisivat omasta mielestään liian kovaan luokkaan. Ei se kenenkään miehisyyttä alenna, jos ei pärjää. Hauska esimerkki aivan ”vääränlaisesta” autosta on ollut harrastekisoja ajanut Subaru, ei varmasti kukaan oleta että se olisi tiukimmassa kärkikahinassa mukana. Eivätkös nämä viimeiset laseihin kohdistuneet sääntömuutokset tälle kaudelle melkoisesti auttaneet madaltamaan kynnystä osallistua pitkälle rakennetuilla katulaillisilla autoilla kilpailuihin. Turvakaaria nyt joutuvat ihmiset varmaan väsäilemään, mutta ei kai se nyt ole mikään ylipääsemätön urakka siinä vaiheessa harrastusta, kun auto ei enää standardiin sovi (pois lukien avoautot, eikös näissä jo standardissakin vaadittu kaaret).

Paljon parjattu kypärä asia ulkopuolisin silmin on melko turhaa ruikuttamista. En itsekkään mielelläni ostaisi "törkeän" hintaista kypärää, mutta toisaalta kannattaa varmaan olla vaan onnellinen ettei täydellisiä tulenkestäviä ajovarusteita tarvitse hankkia. Loppupelistä eivät ne kypärät niin kalliita ole, kerran hankit ja nautit sitten siitä omistamisen ilosta pidempäänkin.

Nämä ovat vain mielipiteitä ja jokaisellahan on omansa. Toivottavasti nyt tätä ei kukaan mitenkään hirveän negatiivisesti ota. Mietin pitkään että painanko ollenkaan lähetysnappulaa, mutta en enää raaskinut heittää tätä romaanin alkua menemään. Vaikkakin tässä kirjoitellaan aivan itsestäänselvyyksiä, eikä tällä ole mitään uutta annettavaa ja toistan omia kirjoituksiani kuin syntejään sovittava katolinen ave mariaa.