Lainaus:
quote:
Muutta en mää siis mitenkään uutta kerhoa vastaan ole, mutta kuten jo aiemmin tuli ilmi, niin [u]vois olla </u>helpompaa hommailla maita jonku olleen kerhon nimissä, joilla esim on näyttöä, kuinka edellisiä alueita on hoidettu.
|
Minä mitään tästä tiedä, kunhan täältä kauempaa kirjoittelua seuraan...
Minäkin näkisin tässä Jaren ehdottamassa lähestymistavassa enemmän onnistumisen mahdollisuutta ja muutenkin parempaa menestystä pidemällä aikavälillä. Joku tunnettu ja hyvämaineinen (on kai sellaisia?) seura saa varmasti helpommin alueita käyttöön, kun juuri perustettu tuntematon. Vaikeaa se varmasti on kenelle tahansa, mutta kaikissa suhteissa positiivinen tunnettuus on plussaa. Olen nähnyt tämän saman niin monesti muissa offaamiseen liittymättömissä yhteyksissä, eli kun asiat on hoidettu menneisyydessä kunnolla, on ihan eri mahdollisuudet lähteä neuvottelemaan toiminnan laajentamisesta kuin jos olisi uusi tuntematon tulokas tai välinpitämättömästi asiansa hoitanut vanhempi seura.
Toisaalta näissä maa-alueiden käytöissä on paljon mukana henkilökemiaa, eli jos uudessa seurassa on mukana, tai vielä parempi jos johtotehtävissä sellainen henkilö tai henkilöitä, jotka on entuudestaan jotenkin positiivisesti tuttuja maanomistajille, niin asiat sujuvat varmasti paremmin. Julkisesti vain luvallisten ajoalueiden puolesta puhujaa arvostetaan varmasti enemmän kuin jotakin hällä-väli-tyyppejä. Pienikin hälläväli-meininki tai sooloilu sovituilla ajoalueilla kusee juuri näiden asiansa mallikkaasti hoitavien taskuihin ja esille nousee puheita tyyliin "miksette saa porukkaanne pysymään sovutuilla alueilla?" - olipa ne sooloilijat jäseniä tai ei. Oma lukunsa on sitten ulkopuolisten luvattomien alueiden käyttäminen, joka pissii heti kenen tahansa offarin kintuille heikentäen harrastuksen julkisuuskuvaa.
Yksi mietittävä asia on sitten se yhdistystoiminta itsessään, olipa ajoalueita tai ei. Tiedän omasta kokemuksesta yhdistystoiminnan kuormittavan alkuinnostuksen jälkeen yhä harvempia henkilöitä. Alkuintoa saattaa riittää joskus vuosikymmeniäkin ihan hyvin, mutta paljon on yhdistyksiä käytännössä kuihtunut vain nimeksi yhdistysrekisterissä parissa vuodessa, kun jäsenistöstä ei löydy vastuunkantajia ja yhteisen edun ajajia tarpeeksi. Mitä kapeamman idean varaan yhdistys perustetaan, sen nopeammin se tahtoo kuihtua.
Tuskin kukaan jaksaa olla muutamaa vuotta kauemmin duracell-pupuna ajamassa yhdistyksen etua ja järjestämässä toimintaa jäsenistölle, jos joutuu tekemään sitä yksin tai liian pienen aktiiviporukan kanssa. Ja vaikka ei olisikaan yksin, niin jo uusien ideoiden saamiseksi pitää olla aktiivihenkilöitä reilusti mukana. Jo toimintansa vakiinnuttanut vanhempi yhdistys tai seura saattaa olla mahdollisuuksiltaan sinänsä ihan jees, mutta kaivata innokkaita uusia jäseniä potkimaan vauhtia ja toimintaa uusille urille. Ei ainakaan kannata jättää tutkimatta alueella jo vaikuttavien offiseurojen mahdollisuuksia, sillä luulisi myös johonkin kilpailuihin painottuneessa (ulkopuolisten käsitys?) seurassakin löytyvän sijaa aktiiveille toimijoille, vaikka uudet jäsenet vähän tasamaisempaa ja kilpailutonta offilinjaa kannattaisivatkin.
Tämä jostakin viestistä napattu "Ei minua haittaa offaa tuolla Petikossa. Voin tehdä sitä jatkossakin siellä. Mielummin kyllä ajaisin jossain laillisessa paikassa" ei vaikuta ollenkaan hyvältä julkisuuskuvan kannalta. Tällaisella periaatteella pissii kyllä kenen tahansa offarin kintuille. Jos luvallista ajoaluetta ei oman talon takapihalla ole, niin sitten lähdetään kauemmas offaamaan luvalliselle alueelle sovittuina ajopäivinä. Jos niin paljon (off)ituttaa, että pitää joka päivä saada annos offiaiheista toimintaa, niin keskittää intonsa sitten mieluummin vaikka jonkin toimivan seuran kautta maa-alueen hankkimiseen. Luulisi seuroilla olevan kiinnostusta jäseneen, joka on innokaasti hankkimassa luvallista ajoaluetta, kunhan toimitaan yhdessä yhteisten tarkoitusperien eteen.
Se, että jotkin aluehankkeet ei julkisuudessa näytä etenevän mihinkään, ei välttämättä kerro totuutta asiasta. Maa-alueiden käytöstä sopiminen vaatii monesti pitkäjänteistä työtä ja yhteydenpitoa maanomistajien kanssa, eikä siinä asiassa yhtään auta se, että julkisesti pidetään meteliä ja tuomitaan takavasemmalta tulevilla kommenteilla hanke toivottomaksi tapaukseksi. Joidenkin alueiden käytöstä sopiminen käy samantien, mutta 3-5 vuotta taivuttelua ei ole mitenkään ihmeellistä.
Jos aluehankkeita viedään eteenpäin jonkin seuran tai kaveriporukan piirissä, niin edistymisestä tiedottaminen jää varmaankin sisäpiirin tiedoksi. Ymmärrän hyvin, ettei keskeneräisestä asiasta isommin huudella, koska ennenaikainen mesoaminen ja intoilu saattaa pian kaataa koko hankkeen. Parempi edetä matalalla profiililla ja näyttää, että tämä seura pysyy sovituissa säännöissä - sitten on parempi neuvotella mm. ajopäivien ja reittien lisäämisestä. Liika intoilu ja rynnäköinti sellaisessa asiassa, jossa ollaan itse saamapuolella, ei ole hyväksi.