Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Bj Andy
Perus soranotto on melko normi touhua lupabyrokratialtaan. Eikä louhintalupakaan ole kummoinen, ellei ole joku spesiaalimesta.
Noista ei sovita kabineteissa, vaan hakija hakee lupaa, ympäristö toimi, eli kukkahattusedät ja tädit tutkii asian, ja tuo asianomaiseen lautakuntaan tms. elimeen, ja jollei mitään LAILLISTA ESTETTÄ ole. Lupa heltiää kuin Manulle illallinen. Tarkennuksia lupaehtoihin voi tulla, kuten louhinta-ajat yms. Mutta näillekkin pitää olla hyvät perusteet.
Onneksi nykyaika on tästäkin alasta siivonnut naapuri,yrittäjä, ym.kateusjutut pois, ja asioita käsitellään puhtaasti lupa-asioina...
Eli jos omistat soraharjun ja haet ottolupaa, niin saat sen kun olet täyttänyt velvollisuutesi, eikä naapuri jolla on jo soralupa, saa torpattua hankettasi...siis jos ei mitään lakiestettä ole.
Jostain syystä periferiassa haettavia lupia vastustetaan ja yritetään suolata huomattavasti hanakammin, kuin kaupunkialueella tapahtuvaa toimintaa, joka voi olla huomattavasti isompaakin...
|
Jos sattuu omistamaan tiepohjan alle jäävän maan......ja soraharjun.....
Mutta kuitenkin kaikilla rajanaapureilla on oikeus lausua asiasta mielipiteensä, puolesta tai vastaan....Samoin kuin rakennus luvassa.
Jokainen tehköön omillan mitä haluaa........
Silti tässä valtion omistamassa postipekan asiassa jokainen kansalainen on naapuri jolla on oikeus lausua mielipiteensä asiasta.
Eikä jää vamaan viimeseksi.........koska voitot on jo jaettu.