Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja J-T
Palaahan ne sotkut joo, mutta välillä pistää kiroilemaan kun isoäidin kotipaikan (nykyään mulla ja isällä) on edellisen sukupolven tekemät puut. Tietty ne on vielä tehty tylsällä giljotiinillä ja koneeseen on syötetty kaikki sormenvahvusesta kuusenlatvasta lähtien... Eikä tietenkään ole osattu tehdä määrämittaista tiedon puutteesta johtuen, eli pituudet puilla ja risuilla vaihtelee 15-40cm väliltä... Hieman turhauttavaa lämmittää kesällä saunaa kun saa kantaa kolme puukopallista risuja saunalle ja koko ajan saat syöttää lisää tavaraa. Tilanteen kruunaa vielä alimitoitettu kiuas (halvin mitä sai), joka ei polta puita tasaisesti ja kunnolla, vaan joutuu pöyhimään tulipesää kokoajan. No näillä mennään vielä hetki (vuosi tai pari, toivottavasti), kunnes uusi pihasauna on tehty. Puuvajan takaseinäkin alkaa hiljalleen lähestymään... Sitten sille 1952 vuodesta lähtien kerääntyneelle pohjamuhalle pitäis kanssa keksiä jotain.
|
Olen tässä pari kesää seurannu muijani isoäidin polttopuu hommia. Koivu klapeja säästetään viimiseeen asti ja risuja poltetaan paperiin käärittynä

nii ja käpyjä kerätään myös yhteen ämpäriin..