Johto - muistutus kuolevaisuudesta

Oma kaara, riisipussi ratsuni B11, meinasi 90-luvun alussa palaa jatkojohdon käytön vuoksi. Olisi siinä punainen kukko käynyt rakennuksen kimppuunkin hetikohta, sillä riisipussin nokka oli räystään alla.

Ei se lämppärin vakiojohto ihan ylttänyt seinällä 1.8m korkeudessa olevaan pistorasiaan, joten käytin jatkojohtoa. Ajattelin (hah!) että se on esim. lumisateelta suojassa, jos sen liitoksen potkaisee moottorin alle. Olihan se lumisuojassa, mutta keli lauhtui, suolap*ska lumimössö alkoi sulamaan ja teki lätäkön sinne koneen alle. Kun kellokytkin kytki imatranvoimat päälle, alkoi tapahtua. Ilmeisesti se vesi oli suolaista, kun johti niin hyvin. Vettä ei ollut jatkojohdon pään kohdalla kuin sentin-puolitoista, mutta tarpeeksi.

Satuin käymään tallissa ja ihmettelin, että keittääkö lohkolämmitin, kun kohisee ja suhisee niin mahdottomasti. Ääni ei tullutkaan koneesta vaan koneen alta, missä toimintasavu juuri otti ensi haituviaan vapaaseen ilmatilaan. Vedin äkkkiä johdon bensakoneen alta näkyviin ja silloin tussahti savut pihalle oikein huolella. Sulake ei palanut vaikka se jatkojohdon pää oli sulanut jo aika pahan näköiseksi - pistotulpan reikien välillä oli sentin syvä nokinen ura, joka myöhemmin tehtyjen tutkimusten mukaan oli mennyt läpi asti sinne johtoliitosten puolelle. Vanhan bensakoneen alla ei ole kovin terveellistä päästää sähkölaitteen toimintasavuja vapauteen.

Oppina hommasta oli uskoa määräyksiin, että sitä liitäntäjohtoa ei saa pidentää jatkojohdolla, kun jossakin vaiheessa se liitos kastuu tunnetuin seurauksin.


Note! This message was posted anonymously!