Otteluraportti TamFu - Idän Raivo 28.3.2004

[Laskos]

Päivä alkoi mukavan lupaavasti, kun aamupelissä huhujen mukaan KISPO oli ottanut kuokkaansa Classicilta (tämä tieto siis vielä vahvistamaton) ja LocKla venyi upeasti tasapeliin SFC:tä vastaan. Homma näytti siis karsintoja silmällä pitäen olevan entistä enemmän omissa käsissä, enää ei oltaisi tarvittu muuta kuin vähän apuja muilta joukkueilta (joko LePo tai SFC) DTT:n kaatamisessa sekä syyskauden TamFu- ja Ilves-voittojen uusintaa.

Tiedossa toki oli, että voittojen uusiminen ei olisi helppo urakka, sillä melkoisen vahvoja joukkueita ovat molemmat.

Ottelu alkoi, jatkui ja päättyi IRA:n hallinnassa. Pidimme palloa meille harvinaisesti varmaan 80% pelistä eikä vastustaja saanut kunnon myllyä pyörimään meidän päässä kuin 2 kertaa, joista toinen ylivoimalla Saarisen Janin jäähyn aikana.

Ensimmäinen erä oli siis meidän hallintaa, mutta TamFu sai ainoan maalimerkinnän. Erän loppupuolella Saarisen Jani erehtyi luulemaan jonkun pelaajan kengän vinkaisua pillin vihellykseksi, lopetti pelaamisen ja tökkäsi palloa alaspäin. Tarkkana ollut tamfulainen nappasi pallon 3 hölmistyneen iralaisen välistä ja tuikkasi välittömästi ohi vähintäänkin yhtä hölmistyneen maalivahti Laakson, 1-0.

Toisen erän alkupuolella TamFu siirtyi jo 2-0 johtoon, kun heidän etukäteen vaaralliseksi tiedetty numero 3 (Sami Unnanlahti) pääsi tykittämään lujaa poikittaissyötöstä maalivahti Laaksosta katsoen oikealta. Laakso luuli jo torjuneensa pallon, koska se osui lähes keskelle mahaa, mutta vedon voima jaksoi liruttaa pallon sisään aavistuksen auki jääneestä etukulmasta. Ensi kaudeksi Laakso ostaa paidan, joka on vähintään kokoa XXXXL, sellaisella paidalla tuokin maali oltaisiin vältetty.

Tästä sisuuntuneena alkoi IRa:n kiri. Ensimmäinen maali tuli Mäkisen Alin vedon jälkitilanteesta. Ali kiskaisi pallon oikealta kohti maalia ja pallo jäi pomppimaan maalin edustalle. Tästä Ville Rajakallio teki hänelle niin tyypillisen riparimaalin ja peli kaventui.

Hieman tämän jälkeen Junnu näytti, että vetäminen kannattaa aina. Junnu sai pallon keskialueelle, otti pari askelta kohti vastustajan maalia ja veti ranteella. Pallo muutti matkalla suuntaa vastustajan puolustajasta ja painui ohi voimattoman maalivahdin. Jostakin kumman syystä tuo maali kuitenkin merkattiin Saarisen Janille ja Junnu sai "vain" syöttöpisteen maaliin.

TamFu ei kuitenkaan antanut periksi vaan siirtyi jälleen johtoon. Unnunlahti laukoi Laaksosta nähden vasemmalta ja Mäkisen Ali ei saanut vetoa pysähtymään, vaikka kaikkensa yrittikin (käsi mustelmilla). Pallo kuitenkin otti Alista jonkinlaisen kimmokkeen ja leijui inhottavasti maaliin Laakson oikean puolen jalan ja käden välistä.

Tämän jälkeen kentällä oli vain yksi joukkue, TamFu. Idän Raivon pelaajat kyllä pitivät palloa, mutta TamFu sumputti, esti vetopaikat, rikkoi ja väänsi. Eli teki juuri sitä, mitä meidän piti tehdä koko pelin ajan. IRa toki piti palloa, yritti luoda paikkoja, mutta peli meni ehkä liiaksi yksityisyrittämiseksi. Ja kun pallo menetettiin, ei jaksettu karvata ihan niin kovaa kuin ehkä olisi pitänyt. TamFun vajaamiehisen joukkueen kun olisi saanut väsytettyä vieläkin väsyneemmäksi rankalla karvauksella. Tämä olisi ehkä pakottanut heidät virheisiin, jonka kautta olisi ehkä avautunut maalipaikkoja meillekin enemmän.

Tasoitusmaali saatiin kuitenkin aikaiseksi. Puolustaja Aki Levonius halusi sankarin viittaa kun sitä kerran oli tarjolla. Aki nousi omalta alueelta keskelle ja veti ilkeän leijan vastustajan maalille. Suoraan veto ei sisään uponnut, mutta Ville teki jälleen työnsä ja hoiti reboundit sisään ja peli oli tasan 3-3 kun peliaikaa oli jäljellä vielä nelisen minuuttia.

Lopun koitimme painaa kovaa ja saada aikaan sitä kipeästi kaipaamaamme voittomaalia, mutta haaveeksi jäi. Yksittäisiä tekijöitä tähän oli ainakin eräs selkeästi havaittava seikka. Meidän ketjulla oli alla noin minuutin vaihto, kun peliaikaa oli jäljellä 40 sekuntia. Saimme oikeasta laidasta vapaalyönnin, mutta miehet eivät malttaneet lähteä vaihtoon vaan vapari annettiin hosumalla. Tämän jälkeen vasta alettiin rullaamaan vaihtoa ja vaihtaminen kestikin käytännössä loppupelin ajan.

Pelin lopussa sitten synkkeni IRa-taivas lopullisesti. Kapteeni Montonen purki pallon TamFu-hyökkäyksen jäljiltä TamFu päätyyn kun peliä oli jäljellä enää muutamia sekunteja. TamFu-pakki Jani Udelius kuitenkin palautti pallon välittömästi maalivahti Laaksosta katsottuna oikealle, josta TamFu-hyökkääjä napautti rystyltä pallon Laakson puikoista sisään, kun peliaikaa oli jäljellä vaivaiset 2 sekuntia. Tilanteessa puolustaja Aki Levonius oli aavistuksen myöhässä, eikä saanut pidettyä miestä kurissa ja nuhteessa. Lisäksi omalta alueelta lähtenyt syöttö pakotti maalivahti Laakson pieneen poikittaisliikkeeseen, joka avasi jalkoväliä juuri pallon mentävän aukon verran.

TamFu siis korjasi potin maalein 4-3.

Ainakin allekirjoittanutta tappio sinällään harmitti paljon, todella paljon. Mutta toisaalta taas pelasimme TamFun kanssa salibandypelin, josta pelinä jäi todella hyvä mieli. Molemmat joukkueet pelasivat rehdisti, reilusta ja tiukasti taistellen. Keskityttiin olennaiseen ja vaikka pieniä taistelupareja syntyikin (Jani vs. Jani), niin pelin jälkeen pojat heittelivät jo keskenään mukavaa juttua pelin kulusta ja tiukasta väännöstä. Tällaista kuuluu salibandyhengen ollakin!

Tappio tiesi käytännössä sitä, että mahdollisuudet nousukarsintoihin kariutuivat lopullisesti tuohon tappioon. Pitää kuitenkin muistaa, että ihan yhtälailla tappiot jo aiemmissa peleissä ovat olleet yhtä ratkaisevia, kuin eilinenkin. Jossitella voisi vaikka kuinka ja paljon.

Ennen viimeistä peliä voisi vielä tehdä sen verran yhteenvetoa tästä kaudesta, että lohkomme on ollut ennätystasainen (Ilves III:ta ja Classic IV:tä lukuunottamatta). Ennen eilistä kierrosta joukkueet sijoilta 2-6 olivat pisteen sisällä toisistaan eikä seuraavatkaan porukat ihan hirveän kauaksi ole jääneet. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että me emme (ennen Ilves-peliä) ole hävinneet kuin KISPO:lle kaksi kertaa. Toisaalta taas emme voittaneet (ennen Ilves-peliä) yhtäkään joukkuetta kahta kertaa. 3 pistettä neljästä saatiin Classicilta ja LocKlalta. Maalisuhteemme on ennen viimeistä peliä 3 maalia pakkasella, voitto vs. tappio tilasto on 8-7 ennen viimeistä peliä. Ja noilla lukemilla kuitenkin taisteltiin lähes loppuun saakka karsijan paikasta!

Ilves-peliin on sekä meidän että Ilveksen helppo lähteä ilman paineita. Ainakin allekirjoittaneesta olisi kokonaisuudessaan loistava kausi enemmän kuin mukavaa päättää voittoon. Sitten voisimme ainakin ylpeillä sillä saavutuksella, että olimme ainoa joukkue joka voitti molemmat pelinsä nousijajoukkuetta vastaan.

Pelataan ensin Ilves-peli ja käännetään sitten katseet kohti seuraavaa kautta. Siinä on varmasti haastetta tarpeeksi ja tavoitteet lienevät selvät joka äijällä, vai miten on?

- Laskos -

"Voittajat eivät luovuta, luovuttajat eivät voita"
(Juhani Tamminen)