Tarinaa Eläinmaailmasta

Elelipä kerran, niin väitetään, pienessä kauniissa metsässä orpo jänönen ja
orpo käärme. Ne kumpikin sattuivat vielä, ihmeellistä kyllä, olemaan
syntymästään sokeita.
Eräänä päivänä jänö oli tapansa mukaan hyppelemässä ympäri metsää ja käärme
oli luikertelemassa ympäri metsää, kun jänömme kompastui käärmeeseen ja

kaatui. Tämän seurauksena tietysti käärmekin kolhiintui aika lailla.
"Voi hyvä tavaton", sanoi jänö, "Olen kamalan pahoillani! En tarkoittanut
satuttaa sinua. Olen ollut syntymästäni saakka sokea, enkä näe eteeni. Itse
asiassa, koska olen myös orpo, en edes tiedä mikä minä olen." "Ei se mitään", käärme vastasi. "Itse asiassa minun tarinani on hyvin
samanlainen kuin sinunkin. Minä olen myös syntynyt sokeana enkä koskaan

tuntenut äitiäni. Entäpä jos minä luikertelisin päälläsi ja yrittäisin
selvittää mikä sinä olet. Silloin sinulla olisi edes jotain, mistä lähteä
liikkeelle." "Voi, sepä vasta olisi ihanaa!", vastasi jänönen. Niinpä käärme luikerteli jänön ympärillä tunnustellen ja sanoi: "Hmm, sinua
peittää pehmeä turkki; sinulla on hyvin pitkät korvat, nenäsi nykii ja
sinulla on pehmeä hännän tupsukka. Sanoisin, että sinä olet melko varmasti
jänöpupu." "Oi kiitos! Kiitos!", hihkui jänönen, selvästi ilahtuneena.
Sitten jänönen ehdotti käärmeelle:
"Entäs jos minä tunnustelisin sinua käpälälläni ja auttaisin sinua samalla
tavalla kuin sinä autoit minua." Niinpä jänö tunnusteli käärmettä joka puolelta ja sanoi sitten: "Jaa, sinä
olet lipevä ja niljakas ja sinulla on kaksihaarainen kieli... ei korvia, ei
selkärankaa eikä palleja. Sanoisin, että olet melko varmasti joko insinööri
tai mahdollisesti jopa diplomi-insinööri ."