Kaverin auton osto saksasta :)

[Teppo2]

Reissu Saksaan.

Torstaiaamuna kello 7:00 vaatteita pukiessani mietin reissun onnistumista, sillä Anna(vaimoke) oli laittanut mustat farkut, vaalean neuleen sekä BEIGET sukat mustien kenkien kanssa. Lentoni Oulusta Helsinkiin lähti kello 8:30 ja saapui Helsinkiin tuntia myöhemmin. Jatkolento Düsseldorfiin lähti kello 15:30. Tämän väliajan, tylsistymistä vältellen join olutta ja katsoin hiihtojen sprinttikisoja. Serkkupoikani Kalle ja hänen vaimoehdokkaansa olivat lähdössä Kiinaan ja tulivat morjestamaan ohimennen. Joimme tietysti muutamat oluet katsellessamme ihmisten kirjoa heidän kiirehtiessään portilta toiselle.

Ai niin, tämän matkan tarkoitus oli kokonaan jäädä kertomatta. Tarkoituksena oli lähteä kaverini ”Pojan” kanssa hakemaan autot Saksasta. Tämän kertaiseksi kohteeksi valitsemani auto oli Audi A6 2.5TDi farmari mahdollisimman monilla herkuilla. Pojalla kohde oli Audi TT. Värillä ei ollut väliä, kunhan se oli musta.
Pojalla kuitenkin osoittautui hankaluuksia rahoituksen järjestämisessä, mikä taas aiheutti viivytyksen lentojen ja lauttojen varailuun. En tiedä olikos tämä viivytys alku matkani huonolle onnelle? Vaiko ne beiget sukat?

Päätin kuitenkin lähteä reissuun yksin. Varasin lennot viime tipassa, niin hinnathan olivat tietysti tuplaantuneet. Paluumatkalle ajattelemani lautta oli tietysti täysi eikä paikkoja ollut enää saatavilla. Mutta ei kuin matkaan kohti uusia haasteita.

Düsseldorf tietysti osoittautui vääräksi paikaksi valitessani laskeutumispaikkaa mahdollisimman läheltä auton noutopaikkaa, minkä tietysti sain tietää kun lennot oli varattu ja maksettu. Vuosimallia 2001 helmiäisen harmaa priimakunnossa oleva audi kun odottelikin Itä-Saksassa Chemnitzn kaupungissa, luotettavan turkkilaisen omistuksessa olevan autokaupan pihalla. Lentoja ei tietysti voinut enää vaihtaa eikä intressejä ollut ostaa uusia lippuja, koska entiset oli jo tuplahinnalla lunastettu.

Düsseldorfiin laskeuduttuani kello 17:05 kuulin agenteilta, että ovat juuttuneet ruuhkaan ja tulevat myöhässä. Ajattelin siinä sitten juoda olutta odotellessani. Täytyy muistaa että ne Beiget sukat ahdistivat mieltäni kokoajan. Tarkkaillessani ympäristöä ettei vain Lenita Airistokin olisi ollut läsnä tutkimassa vaatetustani.

Viehättäväksi vanhaksi lestadiolais pariskunnaksi osoittautuva agentti pari saapuivat noutamaan minua viiden tunnin odotuksen jälkeen kymmeneltä illalla Düsseldorfin lentokentältä. Isäntä oli 66v ja emäntä hivenen nuorempi. Hänen ikäänsä kun herrasmiehenä en kehdannut udella. Rouva oli syntyjään suomesta joten kielimuuria ei ollut. Heidän ideanaan oli, että lähdemme ajelemaan yötä myöten Chemnitziin. Ajelisimme pikkuhiljaa ja kahvittelisimme vähän väliä. Matkaa Chemnitziin kun oli 550km ja tapaaminen oli kello 10:00 tämän luotettavan turkkilaisen autokauppiaan kanssa, joten kiirettä ei olisi. Matka Chemnitziin autobaanaa myöten osoittautui erittäin jännittäväksi. Sanan ”jännittävä” merkityksen todellisessa asussa. Heidän Volvo D5 merkkisessä autossa kun ei enää ollut takaiskareita ja pienetkin nypyt yli 100km/h vauhdissa tuntui heittävän auton poikittain kuivalla asfalttitiellä. En tiedä vaikuttiko vanhemman herran ajotaitoihin väsymys vaiko mikä, mutta välistä hänen oli vaikeaa pitää autoa kaistalla. Ajoimme baanalla sitä keskimmäistä kaistaa. Välistä kauhukahvaa puristaen katselin isojen rekkojen paripyöriä muutaman sentin päästä, välistä katsoin takaa lähestyvien autojen valoja mitkä saavuttivat meitä noin 150km/h tunnin erotus nopeudella soljuessamme heidän kaistalleen. Mehän ajoimme vain 100 km/h kun ei meillä ollut kiirettä. Kuskiksikaan en voinut tarjoutua, koska olin lipittänyt sitä kaljaa jonkun litran. Nähtävästi en kuitenkaan tarpeeksi monta, pelkotilan suuruudesta pääteltynä. Päätin jossain vaiheessa sulkea silmäni kaikelta siltä jännittävyydeltä mitä tämä kyyditys toi tullessaan, mutta muiden autojen tööttäilyt häiritsivät lepohetkeäni pahasti. Matkan jatkuessa oli suomalaisella jurolla miehellä ihmettelemistä saksalaisen lestadiolaisuuden avoimuudesta, sillä agenttiemäntä kertoi matkan jatkuessa kaikki perhesalaisuudet minulle. Varmistuakseen vielä tiedon perillemenosta ja pysyvyydestä hän kertoi nämä samat asiat viisi kertaa. Minkä jälkeen huomautin kuulleeni asiasta häneltä jo entuudestaan.

Noin 150km matkattuamme pariskunta vaihtoi kuskia, jotta mies pääsee välillä levähtelemään. Toivoin tämän tuovan myös helpotusta kauhun jäykkyydestä särkeville lihaksilleni. Mutta, kuten arvasittekin tämä odotus oli turhaa. Agenttiherran nukkuessa ja navigaattorin opastaessamme tietämme huomasin, että agenttiemäntä on ajamassa liittymän ohi mistä meidän tulisi kääntyä. Oman tyhmyydenkin joskus tajuaa vasta jälkijunassa, sillä minä todella otin ja huomautin tästä tulevasta liittymän ohiajosta. Agenttirouva otti ja vetäisi liinat kiinni keskellä autobaanaa. Minut valtasi tunne mitä ikinä ennen en ollut tuntenut, en voi antaa sille nimeä, mutta jotain lähellä sitä tietoisuutta oman elämän lopusta se oli. Pyörähdin ympäri katsomaan mikä saa olla se automerkki joka päättää tämän jännittävän maallisen retkeni, mutta ihmetyksekseni en nähnyt auton autoa takanamme. Tähän lienee syy ajankohta jolloin matkasimme. Heräsin todellisuuteen vihlovaan särkyyn oikeassa ranteessa. En ollut huomannut irrottaa otetta kauhukahvasta ennen kauhunsekaista pyörähdystäni. Pienten peruutteluiden ja saksankielisen nuhde papatuksen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme oikealla autobaanalla. Agenttiherra näes myös heräsi yllättävään turvavyön kireyteen minkä tämä kyseinen jarrutus aiheutti.

Saksassa näyttävät monet autoilijat nukkuvan mieluummin autoissaan kuin hotelleissa thai matkailumajoissa. Tämän pääsin myös omakohtaisesti kokemaan kun agentit päättivät levätä hetken. Auto parkkiin ja unta palloon. Itselläni tosin olivat vielä silmät selällään saksalaisesta automatkailusta, etten todellakaan voinut edes miettiä nukkumista autossa. Siinä sitten takapenkillä katselin tunnin verran kuorsaavaa vanhaa pariskuntaa. Tämän samaisen asian pääsin vielä kokemaan uudemman kerran muutaman tunnin päästä.

Vihdoin pääsimme Chemnitziin, hyvissä ajoin ennen sovittua tapaamista. Turkkilainen autokauppias ilmoitti auton olevan korjautuksella, mutta olevan paikalle ihan heti. Tässä vaiheessa jo aiemmin kuulemani selvitys talvirenkaasta, mikä oli peltivanteella ja joka hivenen vuoti. Alkoi askarruttamaan ja aiheuttamaan levottomuutta ajatuksissani. Miksi muissa talvirenkaissa oli alumiinivanne? Miksi tämä yksi rengas oli peltivanteella? Oliko kyseessä vararengas? Nämä kysymykset esitin rehelliselle turkkilaiselle autokauppiaalle. Vastaus oli sangen yksinkertainen: Se alumiinivanne oli rikki. En edes ajatellut kysyä, että miten ja missä oli mennyt rikki vaan päätin odottaa kärsivällisesti auton saapumista. Olin vielä erikseen sanonut että talvirenkaat täytyy olla kunnossa kun lähden ajelemaan sillä jään ja lumen keskelle Suomeen. Lisäksi olimme teroittaneet ja pyytäneet kertomaan auton todellisesta kunnosta koska tulemme todella kaukaa. Ei pelkästään lentoa suomesta vaan myös ajomatkaa Düsseldorfista Chemnitziin. Tähän kaikkeen rehellinen turkkilainen autokauppias oli tuumannut auton olevan priimassa kunnossa!

Katsoin auton saapumista ja ihastelin sen upeaa väriä. Siinäpäs ne ihailut sitten taisivat olla tämän reissun osalta. Auton kuskin puoleinen keula oli ajettu jonkun yli (toivon ettei ihmisen). Etupuskurin alapuolella oli hirveän kokoinen vekki. Johtoja ja putkia roikkui konehuoneen puolelta miltei tiessä asti. Kiven iskuja keulassa ja katossa oli ainakin 300 000 ylimääriläisen kilometrin edestä. Oikea takavalo oli rikki. Kaikista oikeanpuolimainen takaperuutustutka oli jotenkin päässyt uppoamaan puskurin sisään. Vänkärin puoleinen peruutuspeili oli ottanut kunnon osumat ilmeisemmin betoniseinään. Talvirenkaat olivat slikseiksi ajetut vanhat kitkarenkaat. Auton sisälle en enää edes viitsinyt katsoa. Saatikka sitten käydä jollain koeajolla. Siinä sitä turkkilaista priimaa oli tarjolla ihan tolkusti. Tietysti olimme tehneet kirjallisen varauksen autosta, mikä periaatteessa tarkoittaa lupautumista ostamaan kyseinen kohde. Sanoin turkkilaiselle autokauppiaalle saksaksi mitä mieltä olin hänestä sekä autosta. Mikä tietysti ihmetytti itseänikin koska en puhu enkä ymmärrä saksaa pätkääkään. Suomeksi sentään sain sanotuksi agenttiemännälle, että lähdetäänpäs pois ennen kun alan puhumaan viittomakieltä tämän rehellisen turkkilaisen autokauppiaan kanssa.

Sitten alkoi selvittely seuraavan mahdollisen kohteen katsastamisesta. Spekseiltään seuraavaksi paras vaihtoehto löytyi Lüneburgista. Matkaa kohteeseen oli about 450km. Pyysin agentteja soittamaan auton myyjälle ja kysymään auton kunnosta. Pyysin myös että kertovat kohtaamisestamme rehellisen turkkilaisen automyyjän kanssa ja matkastamme katsomaan priimakuntoista autoa. Agenttien teroitettua kauppiaalle ettemme todella ole valmiita ajamaan 450km vain toteamaan auton olevankin jälleen pettymys ja kuultuamme kauppiaalta ettei näin tule käymään, päätimme lähteä kohti Lüneburgia. Lisäksi liike oli suuri Audin, Volswagenin ja Porschen jälleenmyyjä, mikä tietysti loi minuun uskoa. Päästyämme jälleen autobaanalle muistin tämän matkustusmuodon jännittävyyden. Pyysin pariskuntaa pysäyttämään seuraavalle P-paikalle. Tarjouduin ajamaan loppumatkan heidän puolestaan. He tuumasivat, että kun olen asiakas ja heidän vieraanaan niin voin vain matkata mukavasti takapenkillä. Annoin kuitenkin ymmärtää, etten ottanut vastaväitteitä vastaan esittämääni tarjoukseen. Näin matka jatkui kenguru autolla 180km/h keskivauhdilla kohti Lüneburgia. Omasta mielestäni varmemmissa käsissä.

150km ennen Lüneburgia myyjä soitti ja kertoi, että olivat löytäneet perästä pikku kuprun kun olivat nostaneet auton ylös autonosturilla. Näin hän kuulemma varmisti sen ettei varmasti tule mitään pettymyksiä. Tässä vaiheessa alkoi jälleen huoli kaivamaan mieltäni. Päästyämme autokauppaan, lähdin etsimään pikku kuprulla varustettua priimakuntoista tulevaa autoani. Löydettyäni sen lähdin kiertämään auton perälle tarkastaakseni kuprut sattuivat silmäni osumaan koko auton perän mittaiseen, joko avaimilla tai meisselissä tehtyyn naarmuun. Kumma kun tämä oli jäänyt myyjältä huomaamatta. Ennen kuin kerkesin kumartua katsomaan miltä se perä näyttääkään huomasin, että joku oli poistanut kokonaan Audin merkin voimakeinoin peräluukusta, lisäksi hivenen harjoittanut perässä olevaa heijastinlasia. Tässä vaiheessa suljin silmät ja otin pari askelta taaksepäin. Avasin silmät ja havaitsin heti sen pienen kuprun. Minun ei edes tarvinnut etsiä sitä niin tarkkaan. Perässä oli juuri vetokoukun kokoinen aukko minkä ilmeisesti toinen ystävällinen autoilija oli jättänyt muistoksi. Jälki toisin sanoen oli sellainen, että jokainen joka on vilkaissutkaan auton perään on sen huomannut. Myyjä saapuikin parhaaksi paikalle naama hangon keksinä käsi valmiina tervehdykseen. Minä toki otin myyjää ystävällisesti kädestä kiinni ja samalla kysyin englanniksi, että katselenhan nyt varmasti väärää autoa mitä olen tullut tänne asti katsomaa. Pidin edelleen myyjän kädestä kiinni vastausta odotellessani. Saatoin siinä kiroillakin suomeksi. On se hienoa miten nopeasti Saksalaiset osaavat puhua Saksaa. Ainut että tulkkini oli vielä liian kaukana kuullakseen myyjän myyntipuheet. Myöhemmin minulle selvisi autokauppiaan haluavan laskea auton hintaa kokonaisella sadalla eurolla. Tässä vaiheessa olin jo erittäin pettynyt ja suorastaan v----ntunut Saksalaiseen autokauppaan. Päätimme kuitenkin käydä pienen mutkan koeajolla. 200 metrin koeajon jälkeen paljastui vain parit pienet puutteet. Kuten kuskin penkinlämmityksen sekä navigaattorin toimimattomuus. Myyjä sai navigaattorin toimimaan pientä väkivaltaa käyttäen. Luotettavaa. Silloin tuumasin haluavani pois Saksasta mahdollisimman nopeaan ja iskin myyjälle ison nipun euroja käteen ja pyysin häntä tekemään kauppakirjat a.s.a.b. Agenttini tuumasi paperitöiden yleensä kestävän tuplaten kauemmin. Kyllä myyjällä oli melko hoppu saada nimeni papereihin. Myyjä teroitti ennen kaikkea takuun raukeavan kun auto nyt kaupattiin Suomalaiselle eikä Saksalaiselle. Agenttini muistutti kyllä häntä EU:n säännöksistä. Myyjä jopa tankkasi tankin täyteen, ettei minun vain tarvitsisi pysähtyä aivan heti. Lähdimme ajelemaan lauttarantaan agentit edellä, sillä agentit lupasivat järjestää minulle lauttapaikan. Päästyämme kaupungin keskustan hälinästä autobaanan rampille päätin kokeilla hivenen Audin kiihtyvyyttä. Latasin kaasun pohjaan ja yllätys yllätys, koko autobaanan leveydeltä perässäni kohosi sininen sankka savu. Kaikkihan tietävät, että jos teknisestä vempeleestä poistuu kerralla liikaa savua niin se ei toimi. Tämän perusseikan sain todeta myös uuden hienon autoni kanssa. Siinä sitä oltiin autobaanan laidassa hätävilkut päällä. Taisin olla sanaton ensimmäistä kertaa elämässäni. Agenttien saapuessa paikalle sain kuitenkin sanottua, että soittakaa myyjälle ja purkakaa kauppa. Mielenkiiltoiselta kuulostavan saksankielisen keskustelun jälkeen sain kuulla hinausauton kohta saapuvan. Hyppäsimme agenttien autoon ja takaisin autoliikkeeseen. Matkalla ilmoitin tahtotilani edelleen oleva sama. Eli halusin pois saksasta mahdollisimman nopeaan. Agentti kysyi kuitenkin aristellen, että enkös sittenkin jäisi vielä päiväksi etsimään autoa? Hurmaava katseeni taisi riittää vastaukseksi. Soitin välittömästi Annalle Suomeen ja pyysin häntä järjestämään lähimmältä lentokentältä paluuni Suomeen.

Myyjän mielestä kauppaa ei voitu purkaa ennen kun oli selvitetty mikä vika autossa on. Tämähän olisi tiennyt ajallisesti melkoista odotusta. Lisäksi liike oli menossa juuri kiinni. Siinä vaiheessa nousin ylös, otin pari askelta myyjää kohti ja sanoin selkeällä suomen kielellä kuin tympeä päivä minulla on ollut. Myyjä otti ja lähti juoksemaan huoneestaan johonkin. Ihmettelin reaktiota, mutta ovathan ne sakemannit ennenkin juosseet suomalaisia karkuun. Ilmeisimmin myyjä oli käynyt johtajan juttusilla, sillä hän ensimmäisenä takaisin paikalleen saapuessa ilmoitti kauppojen purusta. Tietysti rahat oli jo käyty kiikuttamassa pankkiin, sillä olihan liike jo miltei kiinni. Sovimme rahojen siirrosta agenttien tilille sillä edes EU:ssa eri maiden sisällä isojen rahamäärien liikuttelu ei ole aivan yksinkertaista ja kestääkin sen 5 arkipäivää. Hyvästelimme ei niin onnellisen näköisen automyyjän ja palasimme agenttien autolle.

Sain Annalta soiton missä hän kertoi saaneensa jopa konsultaatiota matkan järjestelyssä ja että kaikki on kunnossa ja maksettu. Lähin lentokenttä oli Hampurissa ja matkaa oli 74km. Kello oli 18:30 ja lentoyhtiön SAS:n lento lähtisi 20:05. Eli pientä kiirettä kuitenkin pitää. Yllätyksekseni sain huomata agenttiherran omaavan ratamiehen taitoja, sillä autobaana oli aikalailla tukossa, mutta siellä kaiken seassa se 66v valkohapsi antoi kenguru Volvolle vähän haipakkaa. Taisin rukoilla tosissani ensimmäistä kertaa elämässäni. Itse asiassa lupasimme yhdessä kiittää luojaa kuhan pääsen turvallisesti kotiin. Pääsimme terminaaliin 40min ennen lennon lähtöä. Agenttiherra lähti jopa saattamaan ja varmistamaan, että kaikki sujuu terminaalissa ok. Jonotettuani lähtöselvityksessä 15min pääsin pyytelemään lippuja lähdössä olevalle lennolleni. Virkailija ei kuitenkaan löytänyt mitään tietoja minusta tahi varauksestani. Soitin välittömästi Annalle ja kysyin kaikki mahdolliset lennon numerot ym. muut mitä vain varauksesta sai irti. Niistä tiedoista ei ollut mitään apua. Ainut mitä virkailija pystyi tekemään oli ohjata minut myyntitiskille. Kello oli jo 10min vaille lennon lähtöön. Myyntivirkailijatkaan eivät löytäneet minusta mitään tietoa tahi varausta. Myyjäneiti pyysi minua menemään jonnekin yläkerran ravintolaan varaamaan netistä uuden lipun. Kysyin hänen haluttomuutensa perään tehdä varausta itse. Tähän virkailija sanoi, että yrittää säästää minulta rahaa, sillä virkailijan tekemä varaus maksaa enemmän. Huomautin virkailijaa niin ystävällisesti kun siinä tilanteessa saatoin lennon lähtevän 5min päästä ja olevan ainut lento enää sille vuorokaudelle. Näppärästihän sen uuden tiketin teko onnistui. Juoksujalkaa takaisin selvitykseen röyhkeästi ohittaen jonot pääsin seuraavaan haasteeseen eli turvatarkastukseen. Olin puolialasti ennen kuin tarkastajien koneet heltisivät piippaamasta. Lisäksi yksi virkailija keksi että hajuvesipulloni oli 120ml josta tosin oli jäljellä enää 80ml. Jokainenhan tietää ettei yli 100ml nestemäisiä asioita saa viedä koneeseen. Virkailija pyysi minua palaamaan selvitykseen ja laittavan hajuvesipulloni matkatavaroihin. Taisi olla virkailijan nuori ikä sekä eri sukupuolen kauneus, mikä pelasti hänet siinä tilanteessa. Pyysin häntä vain heittämään kalliin hajuveteni roskiin, että minulla olisi edes jokin mahdollisuutta keritä koneeseen. Tiedä sitten onko kukaan ennen juossut puoli alasti sellaista vauhtia Hampurin lentokentän terminaalissa mitä minä pistelin. Kerkesin juuri ja juuri koneeseen!! Lentokoneessa vyötä paikoilleen laittaessani huokaisin ja olin iloinen saksan reissun päättymisestä. Jatkolentoni Tukholmasta lähtisi 22:50 Ouluun. Tämä tarkoitti vain vajaata tunnin odottelua Arlandan kansainvälisellä kentällä. Tämän ajatuksen ilmoille päästettyäni lentokoneen kaiuttimista kuului kapteenin jo valmiiksi pahoillaan oleva ääni. Kapteeni kertoi, että Arlandassa on otettu käyttöön uusi säädös mikä vähentää liikennettä heidän kentällään ja tämä tarkoitti 1,5h odotusta Hampurin kentällä ennen kuin edes pääsemme matkaan kohti Tukholmaa. En tiedä mikä minuun tuli. En edes tuntenut masennusta. Jotenkin vain jo osasin odottaa tällaista tapahtuvaksi. Taisin siinä jopa nauraa ääneen. Ilmeistä päätellen kanssamatkustajissani minulla ei ollut mitään syytä hilpeyteen. Mietin jo valmiiksi mitä tekemistä keksisin Arlandassa, että viihtyisin terminaalissa yön yli. Pääsimme matkaan jo 1.5h odottelun jälkeen Hampurin kentältä. Mutta, etteikös jotain hyvääkin tuuria olisi ollut tällä reissulla. Vähän ennen laskeutumista sain kuulla jatkolentojenkin olevan myöhässä. Näin ollen kerkesin Oulun koneeseen juuri ennen sen lähtöä.

Kotiin päästyäni huomasin etten ollut nukkunut keskiviikko-torstai välisen yön jälkeen ollenkaan. Tiistai keskiviikko välisenä yönäkin nukuin vain vähän. Lisäksi en ollut syönyt yhtään kunnon lounasta tahi päivällistä. Ainoastaan Saksalaisia sämpylöitä ja erittäin rasvaisia makkaroita. Kello oli yöllä 2:00 nurkilla kun sain ehdan suomalaisen pakastepitsan uunista. Sen ja purkillisen mahahaavalääkkeitä syötyäni kiitin luojaa ja menin nukkumaan. Viimeisenä muistikuvana ennen totaalista sammumista oli se ilon ja onnen tunne minkä sain kokea perjantaiyönä eräässä Saksalaisessa huoltoaseman vessassa. Vaihdoin siellä nimittäin beiget sukat mustiin sukkiin. Aamulla herättyäni sain selvyyden miksei Annan tekemä varaus ollut näkynyt Hampurin kentällä. Liekö syynä rakkauden puute vai inhimillinen erehdys, sillä Anna tekemä varaus oli tehty vasta ensi kuulle.

-Mikko

ps. Tämä ei ole minkäänlainen plagiaatio juoppohullun päiväkirjasta, vaan todellinen kertomus epäonnisesta retkestäni. Rahaa retkeen upposi sellaisen kunnon 2 viikon thaimaan reissun edestä. Lisäksi pyydän teitä olemaan huomioimatta kirjoitus asua / virheitä. Tein tämän väsyneenä, sillä en jaksa jokaiselle selittää erikseen tapahtumien kulkua. Helpompaa vain ojentaa printti

pss. Lisäksi haluan vielä ylistää agenttejani. He olivat todella hurmaava ja avulias pariskunta. Voin suositella heitä jos auton hommaaminen Saksasta vain kiinnostaa.

psss. Jos joku otti nokkiinsa kun yleisellä kielellä esitin näkemyksiä turkkilaisista, voinen kertoa ettei tämä ollut ensimmäinen kerta kun olen heidän kanssaan ollut tekemisissä. Se on kuitenkin taas ihan eri kertomus.

[Samsonite]

No voi prkl mikä reissu <img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>


<center>-- Hyvin vähän, tuskin milloinkaan, jos silloinkaan --</center>

[kävikökipiäää]

ihan ku suoraan juoppohullusta!<img src=icon_smile_big.gif border=0 align=middle>

[Teppo2]

No kyllä tämän kirjoittajalle maistuu. ehkä siksi

[Kaleva]

Matkailu avartaa!...

[Kelaperse]

Aivan mahtavaa että viitsit tuollaisen tarinan laittaa muiden luettavaksi. Ja kateellinen kyllä kovasti olen, sillä tuo tarina varmaankin pysyy mielessä lapsen lapsille.

----------------------------------------------------
Antaako ajokunto aiheen ajaa aamulla? Alkoholi poistuu verestäsi hitaasti. Yleensä hitaammin kuin luulet. Arvioi oikein ajokuntosi, jos aiot ajaa.
----
www.students.tut.fi/~koivune3/index.html

Oikeen pelottaa kysyä pätäkän
lopullista kohtaloa kaupan purun
jälkeen. kuis rahat palautu
aikaa myöten?

Note! This message was posted anonymously!

[Joakim1]

Ihan vain vihjeeksi jatkossa saksasta auton hakeville. Varatkaa se 3-4 päivää siihen reissuun aikaa, kun ainoat jotka siellä myy edes siedettäviä autoja ovat nämä saksalaiset "rehelliset" ihmiset. Meiltä meni 6 paikaa löytääksemme sen hyvän yksilön, ja voin taata että ihmeiden aika ei ole ohi mikäli löytää suoraan hyvän yksilön, siihin maahan kun sitä paskaa mahtuu ja paljon!


OFF ROAD TEAM BONEHEADS

[tomikoo]

15 autoa, 16 matkapäivää, noin 5000km. 9 autoa joltain muulta kun Sakulta, mm Hanoverista autohäkeistä Turkkilaiselta Toyota Yaris ja samasta paikasta kadun varresta ukolle V70. Vinkkinä, jos myyntikuvat on yhdeltä sivulta, matkaa on +500km, ei välttämättä kannata lähteä ajamaan, koska todennäköisesti toisella puolella on pientä pinta vikaa. Tämän huomasin, kun olin tulostanut netistä mukaan myynti ilmoituksia, joita sitten ohimennessä poikkeiltiin katsomassa likemmäksi parikymmentä.

<center> GRASSHILLRACING</center>
<center>team UTSMANZAA</center>

[Ex_inkkari]

Tuli ihan hinku myydä voorti ja lähteä saksaan hakemaan halpaa autoa

Broncosaurus

Tuli tuossa suunniteltua että kävisi hakemassa auton nahkahousujen maasta mutta...

Taidampa ostaa seuraavankin käyttiksen Suomesta.


uaz-nyybinä koulusta

Note! This message was posted anonymously!

[Nerd-O]

Onko saksassa mitään luotettavaa myyjää? Aika moni tuntuu ostavan joltain turkkilaiselta jobbarilta.. Itse en menisi ainakaan ostaan sellaiselta. Keskittyis siihen kebabin tekoon vaan ja jättäis autokaupan muille. Mut ilmeisesti saksassa ei ole muita kuin turkkilaisia kebabautokauppiaita?

_______________________________________________
Citymaasturi Toyota Land-Cruiser HJ-60, Old Man Emu, Kumho MT 33x12.50R15

Nerd-O

[Holle]

Joo on tullu itsekkin oppirahat maksettua saksalaisautojen kanssa.
En lähtenyt itse hakemaan, vaan laitoin asialle suomalaisen (lahtelauisen) asiaan erikoistuneen yrityksen. Kaveri soittikin saksasta ja kertoili hyvän 89 turbosupran löytyneen. Kattelin kuvat netistä ja kyselin miten toimii koeajolla. Hyvin toimii ja löytyy dokumentit kone ja turborempasta 32tkm sitten, tuota vähän ihmettelin kun autolla oli ajettu 180tkm. No eihän tuo olisi eka jossa mittaria olis ruuvailtu.
Eiku auto rekkaan ja suomeen. Liike katsasti auton ja kävin sen rahojen kanssa hakemassa. Ulkoisesti auto oli juuri sellainen kun oli kuvattu, tosin renkaat oli suht loppu mitä kaveri ei saksassa viittinyt mainita.
pari viikkoa autolla ajeltuani rupesin ihmettelemään takapuskurin mustumista (valkoinen auto) ja katsoinpa jo toisen kerran öljytikkuun (eka kerta autoa noudettaessa). Kas kumma ei tikku kastu ja kelpashan sinne tommonen 3 litraa. Tässä viheessa rupes jo pikkasen hytisyttämään, tosin kaikki vakuutteli että turbon tiivisteet ne siellä vuotaa (niin niin). No ajeltiin sitten par kuukautta ja lisäiltiin öljyä 1,5-2l tuhannella ennenkun vein auton penkkiin lappeenrantaan. Olin jotenkin ihmetellytkin että ei tää nyt paljon vaparisupraa kovemmin kulje. Tuloshan oli selvää tehoa n.200heppaa (vajaat 40 hukassa), ahdot 0,4kiloo!!!
Moottorinohjausyksikkö joutui pudottamaan ahdot kokonaan pois n.4 tuhannen kierroksen kohdalla koska seos oli öljyn takia liian rikas.
Noilla päästöillä autoa ei olis pitänyt millään päästää leimasta läpi
(vähäpäästöinen).
No eihän siinä auttanut kun auto taliin talveks ja miettimään mitä tehdään. Keväällä otin sen kuitenkin liikenteeseen oastin uudet renkaat ja aloin kypsytellä ajatusta vaihtomoottorista. Kunnes jonkinajan kuluttua kiihtyvyys putosikin normi 1.3 corollan tasolle. Mitä v....a? No kytkinhän se sielä loppui, tämän jälkeen kyllästyin laitoin auton nettiautoon ja sellasen hinnan että lähtee varmasti.
Turpiin ei tullut kuin n.3000 euroa, mutta se opetti sen verran että en lähetä ketään ostamaan itselleni autoa mistään ja saksasta en osta enää mitään!

Kiitos ja anteeksi...

[hector]

Oletko kirjailija tai oletko harkinnut sitä, oli sen verran hyvin kuvailtu tuo tuskien taival.
Onhan sitä harkittu josko hakis itse, mutten ole "uskaltanut" kun olen epäillyt että mun tuurilla se olis juuri tuollaista<img src=icon_smile_dissapprove.gif border=0 align=middle>.
Mun mielestäni varmin tapa on ostaa joltain jobbarilta tuontiauto niin että maksaa sitä vain jos se itselle kelpaa koeajon jälkeen. Joutuuhan silloin hieman enemmän maksamaan, mutta ei tartte ostaa sikaa säkissä.

__________________________________________________ _
HJ61 -89
HDJ80 -94
LJ70 -88
SLCK #68


http://www.maplehill.fi/

[Jukkapoika]

Huh huh. Tuossapa on kyllä hyvää tarinaa "Kuinka EI kannata ostaa autoa Saksasta" kirjaan.

Ensinnäkin vakavasti ottaen haluan kysyä Tepolta että et kai vain valinnut autoja mobilen (www.mobile.de) ensimmäisistä hakutuloksista, katsomatta autoliikkeen taustoja ja autojen määrää tarkemmin?

Mobile käytettyjen autojen hakumoottorina on tullut vuosi vuodelta erittäin epäluotettavaksi huijareiden ja sisällön päivitystahdin takia. Mersun merkkiliikkeestä ostamani auto löytyi mobilen hakumoottorista vielä kahden kuukauden päästä ostosta vaikka auto oli rekisteröity Suomessa. Puoli vuotta myöhemmin kuulin kyseisen mersu-liikeen luopuneen mobilen palveluista vedoten huonoon päivitystahtiin, joka kuulemma aiheutti liikkelle valtavan taakan, johtuen monesta kysyjistä jo myydystä autosta.

Jos välttämättä haluaa ostaa hyvän auton Saksasta, niin ei missään tapauksessa kannata käyttää mobilen palveluja. Suosittelen käyttämään automerkin omia hakumoottoreita, jotka ohjaavat vain automerkin hyväksymille ja omille liikkeille.
Totta kai merkkiliiken autot maksavat enemmän, mutta Saksassa autojen ostossa toimivat vain 100€:n ja 1000€:n pelimerkit. Se että jos maksat autosta 1000€ enemmän merkkiliikkeessä kuin viereisestä epävirallisesta autoliikkeessä on 1000€ mielenrauhalle erittäin pieni summa.

Hyvin harvoin nämä epäviralliset autoliikkeet suostuvat edes kirjoittamaan AKE:n ohjeellista kaksikielistä kauppakirjaa, koska tämä kyseinen kauppakirja myyjää velvoittava asiakirja. Jos kilometrit eivät pidä paikkaansa, on myyjä rikosoikeudellisessa vastuussa EU:n ja Saksan lainsäädännön mukaan.

Kuitenkin harva Saksan tuliainen päätyy merkkiliikkeeseen myyntiin Suomeen kapeasilmäisten automyyjien valikoimiin, on selkeästi järkevämpää ostaa auto merkkiliikkeestä Saksasta. Auton jälleenmyynti yksityisille on helpompaa Suomessa, kun auton alkuperä ja historia on suhteellisen varmasti selvillä (vrt. turkkilaiset kauppiaat).

Jos autosta haluaa tinkiä ostotilanteessa, niin kuten Tepon tapauksessa on turha toivoa yli 100€ enempää alennusta. On jo erittäin hyvää tuuria saada kaupanpäälle Export-käsittely (n.100€) ilmaiseksi!

Hyvää ja halpaa ei ole olemassa, joka kannattaa muistaa myös Saksassa (ja myös Suomessa) autoa ostaessa.

quote:Mun mielestäni varmin tapa on ostaa joltain jobbarilta tuontiauto niin että maksaa sitä vain jos se itselle kelpaa koeajon jälkeen. Joutuuhan silloin hieman enemmän maksamaan, mutta ei tartte ostaa sikaa säkissä.

Ei missään tapauksessa kannata ostaa jobbarilta, sillä tulevaisuudessa takautuvasti tulevat autoverotuksen huojennukset jäävät auton alkuperäiselle maahantuojalle (eli jobbarille), eivät auton nykyiselle omistajalle.

***************************
Suzuki Samurai

-=OffRoad Kainuu=-

Edited by - Jukkapoika on 01/03/2007 23:13:39

Edited by - Jukkapoika on 01/03/2007 23:14:55

[AVRO]

En jaksanut vielä lukea koko juttua, mutta alalla työskentelevänä voin vain ihmetellä että tavalliset ihmiset viitsivät enää lentää yhtään mihinkään ilmojen teitä.(kaukoitä/am****kka erikseen) Niin vaikeaksi on matkailu mennyt, kaikkien kyyläilyjen ja kentällä juoksutusten suhteen.
Näennäisesti helppoa kaikkine nettivarauksineen yms yms. , mutta sitten on varaus hävinnyt - koneet paskana - kelit tukossa - virkailijalla muuten vaan huono päivä - täyteen tupattu kone, ja penkkivälit vedetty minimiin - joku hikoileva sika vieressä...

<img src=icon_smile_tongue.gif border=0 align=middle>

Joo, kyllähän sitä reissut toimivatkin, mutta on Ajatollah ja bambumaan muuten vain huolimaton ilmailija tehnyt asiat vaikeiksi kiusanteollaan ja mokailullaan jota virkainto sitten yrittää estää sivistysmaassa. Kunnon ihmisen kärsiessä.

Sit vielä näitä loppuun ettei joku luule, jotain. <img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle><img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle>

Life sucks, then you die...

[-MaTTi-]

Vai niin... hohhoijaa. Synkkää tarinaa, mutta ei pitäis yleistää.

Meikäläisen hakukertomus velipojan kanssa mininovellina kesältä 2004:

Junalla Tikkurila-Tampere (23 €), sieltä lentäen Ryanairilla Hahniin (50 €) josta vuokrakiesi kentältä 3 vrk (120 €). Yötä jossain Bed&Breakfast-mestassa. Sitten Stuttgartiin, jossa mobilesta bongattu pari Golfia. Toinen ei vedä kunnolla ja 300 tkm taulussa, ei hyvä. Toinen nätti siisti peli, himpun yläkanttiin hinta, mutta muuten kaikki kohdallaan. Turkkilainen myyjä ei tinkinyt yhtään, mutta päätettiin ottaa se. Myyjä kävi hoitamassa siirtokilvet yms. paperiasiat (150 €).

Sitten peräjälkeen takaisinpäin. Seuraavana aamuna Frankfurtissa kierretään häkkikaupat ympäri, ei yhtään 4Runneria. Sitten soitan mobilen ilmoituksessa olleesta 4Runnerista Düsseldorfiin. Auto löytyy vielä, joten lähettiin sinne. Kauppa oli Only for Export-häkkikauppa varustettuna libanonilaisella nuorellamiehellä. Runneri heti portin pielessä lähtövalmiina. Siisti peli. Konttaan auton alla ja yritän pitää innostuksen housuissani. Ei muuta kun koeajolle. Myyjä ruuvas koekilvet kiinni ja sit mentiin. Kaikki pelaa paitsi radio. Takaisin pihalle tinkimään hintaa. Parisataa tippu, ei enempää. Jään miettimään, alkaa olla ilta joten lähdettiin läheiselle leirintäalueelle telttailemaan.

Aamulla takaisin. Hinnasta vielä parisataa pois ja sitten lähdettiin rekisteröintireissulle. Myyjäpoika hoiti homman sujuvasti takaoven kautta, sieltä toiseen puljuun pihalle, josta kilvet. Auton rekisteriotteessa lukee jo mun nimi, VAIKKA ENSIMMÄISTÄKÄÄN RAHAA EI MYYJÄ OLLUT NÄHNYT, maksoi omasta pussistaan nämä siinä vaiheessa (~150 €). Takaisin häkkipihalle ja parakkiofficeen täyttämään kauppakirjat ja suorittamaan rahanlaskenta. Sitten ei muuta kuin tankille ja baanalle. Käytiin ekaks heittämässä vuokrakiesi Düsseldorfin lentokentälle. Sitten vaan Tanskan ja Ruotsin kautta ajelemalla Suomeen. Lautta n. 20 €, silta n. 20 €, Tukholma-Turku päivällä n. 50 € auton kanssa.

Autoa ei ole tarvinnut remontoida eikä yllätyksiä ole tullut, vetarin suojakumi ja pakoputki on olleet ainoat korjattavat.

Mukava reissu oli muutenkin, aikeissa onkin tehdä uusi reissu tässä keväällä. Mutta kyllähän siellä saa kätensä työnnettyä paskaan jos ei ole varovainen. Aika useat myyjät eivät puhu englantia lainkaan, mikä ei ainakaan helpota kommunikointia.

Ja vielä tuosta tinkimisestä. Yleensä tinkivaraa ei juuri ole (muutama sata), mutta sattuuhan sitä poikkeuksiakin. Tuttu sai poljettua 15 k€:n mersun kymppitonniin!!! Mutta oli kyllä oikea mies oikessa paikassa oikeaan aikaan ja monta tuntia. Myyjän karvalakki lenteli useampaan otteeseen... Sihteeri oli välissä ollut tulkkaamassa.

_______________________________________________
Toyota 4Runner 3.0TD *myytävänä*
Suzuki SJ410

Edited by - -MaTTi- on 01/03/2007 23:47:47

quote:jossa mobilesta bongattu pari Golfia

Onhan tuokin aika surullinen tarina, kun on joutunut golfin ostamaan..

Kaveri on hakenut ruotsista muutaman auton, hinta ehkä korkeampi kuin saksassa, mutta halvempia kuin suomessa. Eikä tarvi lähteä niin kauas.

T: nyybibaxxter

Note! This message was posted anonymously!

[hector]

quote:

Ei missään tapauksessa kannata ostaa jobbarilta, sillä tulevaisuudessa takautuvasti tulevat autoverotuksen huojennukset jäävät auton alkuperäiselle maahantuojalle (eli jobbarille), eivät auton nykyiselle omistajalle.

***************************
Suzuki Samurai

-=OffRoad Kainuu=-

Edited by - Jukkapoika on 01/03/2007 23:13:39

Edited by - Jukkapoika on 01/03/2007 23:14:55

Mutta jos maksaa vain taxfree hinnan + jobbarin palkkio, eli hoitaa itse verot tietysti<img src=icon_smile_wink.gif border=0 align=middle>

__________________________________________________ _
HJ61 -89
HDJ80 -94
LJ70 -88
SLCK #68


http://www.maplehill.fi/

[Teppo2]

hassun hauska

[Teppo2]

nostetaanpa tämäkin näin unettoman yön kunniaksi