Itämaiset taistelulajit turmelevat nuorisomme!

Itämaiset taistelulajit turmelevat nuorisomme!

25.1.2001

Viime aikoina ns. itämaiset taistelulajit kuten karate, taekwondo, ninjutsu ja aikido ovat tulleet yhä suositummaksi nuorisomme keskuudessa. Nythän tietysti täytyy todeta, että on hyvä asia, mikäli nuorisomme harrastaisi edes hiukan liikuntaa, kun perinteinen ruumiillinen karaisu ja rasitus on nykynuorten elämästä hävinnyt lähes kokonaan.

Mutta eivätkö vanhemmat voisi kuitenkin ohjata lapsia sittenkin johonkin parempaan suuntaan, kuin itämaisiin taistelulajeihin. Huolimatta "filosofiasta", johon palaan jatkossa tarkemmin, totuus on kuitenkin se, että kaikki itämaiset taistelulajit tähtäävät nimenomaan siihen, kuinka voidaan vahingoittaa lähimmäistä, toista ihmistä mahdollisimman tehokkaasti ja pahasti!

Ns. "Dojolla", eli yleensä jonkin kansainvälisen järjestön paikallisen alalahkon vuokraamassa tilassa nuoret ja lapset alistuvat äärimmäisen tiukkoihin sääntöihin, joiden rikkomisesta seuraa ankara rangaistus. Lapset eivät esimerkiksi saa lainkaan puhua, nauraa tai poistua ilman lupaa. Mihin tämänkaltainen painostus tähtää?

Harjoitussessioissa keskitytään tiukasti lyönteihin ja potkuihin, tarkoituksena, että ne osattaisiin "selkäytimellä" tehdä tappavan tehokkaasti, mahdollisimman suuria vammoja aiheuttaen. Jokainen väkivallanteko nimetään erikseen itämaisella nimellä, jotta se kuulostaisi jännittävältä ja olisi olevinaan jonkinlainen salainen taito, jonka vain tämän lahkon jäsenet osaavat!

Onko siis asiallista, jos nuoria tai lapsia ohjataan tämänkaltaisten väkivaltaisten lajien piiriin? Lapsi ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä sitäkään "filosofiaa", joka näiden taistelulajien "taustalla" sanotaan aina olevan. Nuoria voisi kuitenkin kannustaa ennemminkin perinteisiin suomalaisiin liikuntalajeihin, etenkin joukkuelajeihin, joissa nuorison yhteistyö ja voima ovat aina kirkkaimmin valistuneet. Esimerkiksi jääkiekko ja pesäpallo ovat näitä rehtejä, hyviä liikuntalajeja, joissa nuorten energia pääsee purkautumaan terveellä tavalla.

Sitten painava, perusteltu varoituksen sana itämaisten taistelulajien "filosofiasta". Suomessa me olemme aina olleet, ja tulemme aina olemaan kristittyjä. Jokainen kunnon suomalainen kastetaan lapsena kirkon jäseneksi, ja jokainen terve, rehti suomalainen uskoo syvästi Jumalaan ja Jeesukseen, joka sovitti syntimme. Tässä valossa on siis omituista, että nimenomaan lapsia kannustetaan pakanallisen filosofian pariin! Aivan, itämaisten taistelulajien "filosofiahan" lähtee liikkeelle nimenomaan itämaisista uskonnoista, jotka ovat vääriä.

Harjoitustuntien ankaran kurin alaisuudessa lapsiin pumpataan pakanauskoa mm. "mietiskelyn avulla". Tämä mietiskely tarkoittaa suggestiota ja hypnoosia! Terve aikuinen kyllä kestää hyökkäykset pyhiä asioita vastaan, mutta nuoren usko ei vielä ole, etenkään ennen rippikoulua, tarpeeksi vankka sietämään hypnoottista suggestiota.

Buddhalaisuus, zen ja shintolaisuus ovat ne uskonnot, joiden pohjalle itämaisten taistelulajien "filosofia" on runoiltu. Länsimaista saattaa viehättää näiden uskontojen eksotiikka ja erilaisuus, mutta totuus on se, että niillä ei ole mitään tekemistä oikean uskontomme, kristinuskon kanssa. Kristinuskoahan ei oikeastaan pitäisi nimittää uskonnoksi ollenkaan, koska sellainen nimittely alentaa totuuden arvon jonnekin pakanoiden palvontamenojen tasolle. Vanhemmat: huomatkaa, että itämaiset taistelulajit perustuvat pakanauskonnolle. Kannattaa siis miettiä toisenkin kerran, onko teidän lapsellenne hyväksi, että hänelle niitä opetetaan?


--------------------------------------------------------------------------------

np@co.jyu.fi (Mr. Niilo Paasivirta)