Alanmiehet lämpökäsittelee

[kivinen]

Mielessä oli ikuisuusaihe, eli tojotan murros. Mitä sille käy, jos sitä hehkuttelee ja sitten sammuttaa.


Aloitetaan lämmittämällä muutama tunti "ahjoa". Lämmittämiseen käy muukin, kuin uskollinen kirjahyllyn alakaappi.


Esimerkiksi Ivecon eturenkaan lävistänyt naulainen parrunpätkä tuottaa paitsi lämpöä, myös suunnatonta mielihyvää polttaessa.


Kun riittävä hiillos on saavutettu ja lämpökäsittelijöillä on riittävästi virtaa kintaissa, aloitetaan murrosmaljan lämmitys.


Nopean ja tasaisen käsittelyn aikaansaamiseksi murrosta on hyvä pyöritellä ympäri nuotiota.


Murroksessa on kai käytetty jotain jalompaakin ainetta seosteena. Näin arvellen paitsi kiiltävästä pinnasta(joka saatiin käsittelyllä katoamaan), myös normaali patarautaa korkeammasta hehkumislämpötilasta.


Kamerapuhelin vai oliko tuo nyt puhelinkamera hävitti murroksen oikean värin salamalla. Käytön opettelu oli niin vaiheessa, että jo kameran laukaiseminen tuntui olevan työ takana.


Koska pajalla ei ole vettä saatavilla, olutta emme käytä tarkoituksen vastaisesti ja öljysammutus -laarit oli juuri siivottu pois lojumasta, käytimme ikiaikaista maa/lumi karkaisua.


Luntakin oli niin vähän, että tarvittiin kolme ukkoa potkimaan sitä murroksen päälle. Käytännössä ei voi edes puhua karkaisusta, vaan pitäisi puhua paremminkin lumi/maa jäähdytyksestä.

Kuvaus into riitti näin pitkälle. LäKän tuloksia tarkasteltiin autotalliversiolla Rockwell B kokeesta, eli pistepuikko ja kuparileka. No joo, epätieteellisyys nyt tulee varmaan ilmi edellisistä kuvista muutoinkin. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että kaikki pinnat, myös booritukset, mutta ennenkaikkea kuulaura menetti kovuutensa. Mutun perusteella käsittely on sama kuin se yksi erä ameriikan poikien halkeamattomia ihmemurroksia.

Jotka näytti yhden kauden jälkeen tolta:




www.alanmiehet.com #1